pitsisydän
Vasta-alkaja
Kiitos vastauksista. Täytyypä kyseenalaistaa välikierto. Muutenkin jo ikää, niin ei tarviis yhtään enää venyä.
Tervetuloa mukaan Hemmis! ☺ Yhtä piinaahan tämä on. Miulla reagoi kroppa voimakkaasti hoitoihin, kun saan kaikki raskausoireet. On ollut rinnat älyttömän kipeät, alavatsa juileja, kuvotusta ja tunsin oviksenkin normaalia voimakkaammin. Nyt kun menkkojen pitäisi lähipäivinä alkaa, niin kaikki oireet kadonneet.eli ei hirveästi uskoa, että olisi pieni saanut alkuunsa.
Täällä polku ollut pitkä. Viime kesänä tutkittiin kunnallisesti miehen siemenneste ja miulle isommat tutkimukset verikokeineen ja munatorvien aukiolotutkimuksineen. Meillä kaikki oli molemmilla kunnossa ja syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Reilu puolivuotta jonotettiin rankempiin hoitoihin, mutta päätettiin, ettei niihin mennä. Inseminaatio otettiin kuitenkin nyt avuksi. Naistenklinikalla käyty alkukartoitus, jossa kerrottiin kaikki tarpeellinen ja opetettiin pistäminen. Pistämistä pelkäsin alkuun, mutta se olikin varsin kivuton. Valittiin siis follikkelien kasvatus pistoshoidoin. Niiden kasvua seurattiin ultraamalla kiertopäivillä 10, jolloin suurin folli oli 13mm, sekä kp14, jolloin todettiin, että seuraavana päivänä saa laittaa irrpituspiikin. Irroituspiikki otettiin tuolloin, kun folli oli kasvanut 20mm:ksi. 17 päivänä tehtiin inssi. Tällöin oli juuri irronnut pääfollikkeli ja toinen 20mm oli irtoamassa. Siiitä lähtien odoteltu. Ehkä huomenna tietää... iiks! Niin hitaasti menee aika!
Tervetuloa mukaan Hemmis! ☺ Yhtä piinaahan tämä on. Miulla reagoi kroppa voimakkaasti hoitoihin, kun saan kaikki raskausoireet. On ollut rinnat älyttömän kipeät, alavatsa juileja, kuvotusta ja tunsin oviksenkin normaalia voimakkaammin. Nyt kun menkkojen pitäisi lähipäivinä alkaa, niin kaikki oireet kadonneet.eli ei hirveästi uskoa, että olisi pieni saanut alkuunsa.
Täällä polku ollut pitkä. Viime kesänä tutkittiin kunnallisesti miehen siemenneste ja miulle isommat tutkimukset verikokeineen ja munatorvien aukiolotutkimuksineen. Meillä kaikki oli molemmilla kunnossa ja syytä lapsettomuudelle ei löytynyt. Reilu puolivuotta jonotettiin rankempiin hoitoihin, mutta päätettiin, ettei niihin mennä. Inseminaatio otettiin kuitenkin nyt avuksi. Naistenklinikalla käyty alkukartoitus, jossa kerrottiin kaikki tarpeellinen ja opetettiin pistäminen. Pistämistä pelkäsin alkuun, mutta se olikin varsin kivuton. Valittiin siis follikkelien kasvatus pistoshoidoin. Niiden kasvua seurattiin ultraamalla kiertopäivillä 10, jolloin suurin folli oli 13mm, sekä kp14, jolloin todettiin, että seuraavana päivänä saa laittaa irrpituspiikin. Irroituspiikki otettiin tuolloin, kun folli oli kasvanut 20mm:ksi. 17 päivänä tehtiin inssi. Tällöin oli juuri irronnut pääfollikkeli ja toinen 20mm oli irtoamassa. Siiitä lähtien odoteltu. Ehkä huomenna tietää... iiks! Niin hitaasti menee aika!