Inseminaatio 2017
- Ketjun aloittaja JoLa80
- Aloituspäivämäärä
ValkoinenOrkidea
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä pidän peukkuja nyt kuumeilijoille 
Mä oon jonkun verran kertonut hyville ystäville ja lähiperheenjäsenille. Aluksi koitin nimenomaan välttää sitä ettei kertyisi mitään tunneblokkeja jos ei puhu kenellekään. Mutta tänään tuli vain niin vahva itsepuolustusreaktio, että tekisi mieli sanoa kaikille, ettei kyselis mitään ellen itse ala kertomaan kun tuntuu niin pahalta jatkuvasti ja moneen kertaan käydä sitä kipua ja surua epäonnistumisista läpi... Vaikka tietenkin kaikki tarkoittaa vain hyvää ja on huolehtivaisia. Mutta nyt vaan alkaa olla sellainen fiilis, että ei tosiaan haluaisi ja jaksaisi puhua asiasta kuin niille, jotka tietävät mitä tää on ja miltä tuntuu.
Ootteko lukenu tän blogijutun?
"Lapsettomuus tekee kipeää - silti ajattelemme, että aihetta voi kommentoida miten haluaa"
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000002894882.html?
Mä oon jonkun verran kertonut hyville ystäville ja lähiperheenjäsenille. Aluksi koitin nimenomaan välttää sitä ettei kertyisi mitään tunneblokkeja jos ei puhu kenellekään. Mutta tänään tuli vain niin vahva itsepuolustusreaktio, että tekisi mieli sanoa kaikille, ettei kyselis mitään ellen itse ala kertomaan kun tuntuu niin pahalta jatkuvasti ja moneen kertaan käydä sitä kipua ja surua epäonnistumisista läpi... Vaikka tietenkin kaikki tarkoittaa vain hyvää ja on huolehtivaisia. Mutta nyt vaan alkaa olla sellainen fiilis, että ei tosiaan haluaisi ja jaksaisi puhua asiasta kuin niille, jotka tietävät mitä tää on ja miltä tuntuu.
Ootteko lukenu tän blogijutun?
"Lapsettomuus tekee kipeää - silti ajattelemme, että aihetta voi kommentoida miten haluaa"
http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000002894882.html?
Muokattu viimeksi:
Nasukka
Näppärä viestien naputtelija
Meillä hoidoista tietää yks miun sisko ja kaks hyvää ystävää. Toinen näistä on miulle sellanen "vara-äiti" ja hän on tienny ihan alusta asti, kun piti jollekin saada purettua pään sisältöä. Siskolle ja toiselle ystävälle kerroin tokan inssin jälkeen, kun tuntu, et tarvii jonku muunkin, jonka kanssa jakaa ajatuksia. Sitä kun ei aina saa jotain kiinni silloin ku haluis puhua, ni on hyvä kun on ees pari ihmistä. Muuten ollaan haluttu pitää asia salassa, kun en vaan jaksa sitä tenttaamista ja miljoonia kysymyksiä ja selityksiä, jotka on ihan liian tyypillisiä mein suvussa, kuten myös se, et kaikki asiat, jopa ne yksityisimmät leviää kulovalkean tavoin, vaikka mitä sanoisit. Tänne uskaltauduin sitte pitkän pohtimisen jälkeen, kun sitä vertaistukea ei oikein muualta saa, kun ei miun lähipiirissä kellään oo kokemuksia tällasesta.
Helmis_
Jostain jotain jo tietävä
Mä oon kertonut parille henkilölle, mutta eipä niitä oikein taida kiinnostaa.. Mieskään ei ihan täysin ymmärrä mun stressiä tästä asiasta.
Tänään alkoi menkkakivut elo se siitä sitten
Cecily me käydään sitten samalla alueella hoidoissa. Tosin me nyt odotellaan edelleen sitä kutsua sinne KSKS. Surettaa ihan hirveästi kun venyy ja venyy, koska kohta taitaa tulla kesäsulut ja kaikkea, niin pelottaa että tämän vuoden puolella ainakaan ei plussaa näy.
Tänään alkoi menkkakivut elo se siitä sitten
Cecily me käydään sitten samalla alueella hoidoissa. Tosin me nyt odotellaan edelleen sitä kutsua sinne KSKS. Surettaa ihan hirveästi kun venyy ja venyy, koska kohta taitaa tulla kesäsulut ja kaikkea, niin pelottaa että tämän vuoden puolella ainakaan ei plussaa näy.
Cecily
Jostain jotain jo tietävä
Hemmis, kauanko oot ootellu? Me käytiin ekan kerran melkee vuos sitte ja muistaakseni aikaa ooteltiin ehkä n.3kk kaikkineen. Tässä piti keräillä itseään ensin sen pcon toteamisen ja heti seuraavan käynnin endon toteamisen kanssa ku tuntu et "aivan vitun sama, minä mitään lasta ikinä saa"'. No syksyl sil löysin inspiraation ja taistelutahtoni ja laihdutin 13 kg. Nyt siis edessä eka inssi, huomenna menen ultraan et nähdään onko folleja tulossa, ja oletus olis et ma tai ti sit olis ovisplussa. Eli meil edenny ihan kivasti tää ja nyt juurikin tuon ison endokystan takia kiirettä pidetään. Ja ymmärsin et inssit nyt ja en sit tiiäet onko kesä sulun ajaks ehkäisy ton endon takia ja sit syksyllä ivf jos ei inssi tuota tulosta. Ja toki painoa pitäis vaan saada alas ku aina parempi se vaste olis. Toki painan jo nyt jonkun verran alle sen mitä sillo ku aloin ekaa oottamaan et en tota painoa pidä niiiiin suurena kynnyskysymyksenä.
"No, jokos te kohta teette lapsia?" , ah, mikä kysymys, varmasti jokainen teistä kuullut ja monesti. Mä olen vaan aina sanonu et ei niitä tehdä vaan niitä saadaan. Mitä sitä muutakaan voi älyllisesti sanoa ilman että vetää silmät päästä toiselta?
. Eihän se toinen joo voi tietää mut silti, itse oppinut lähestymään aihetta aivan eri lailla viime vuosina.
Olen myös sitä miettinyt, et jos näistä hoidoista nyt saa toivomansa tuloksen, nii mitenköhän sitä suhtautuu raskauteen ja äitiyteen sitten? Ekan kanssa oli huoletonta ja jotenki ei pelännyt mitään mut jotenki tuntuu siltä et nyt ei olis ihan sama ajatusmaailma kun tää nyt on näin hankalaa ollut. Ootteko mietttineet samaa?
"No, jokos te kohta teette lapsia?" , ah, mikä kysymys, varmasti jokainen teistä kuullut ja monesti. Mä olen vaan aina sanonu et ei niitä tehdä vaan niitä saadaan. Mitä sitä muutakaan voi älyllisesti sanoa ilman että vetää silmät päästä toiselta?
. Eihän se toinen joo voi tietää mut silti, itse oppinut lähestymään aihetta aivan eri lailla viime vuosina.Olen myös sitä miettinyt, et jos näistä hoidoista nyt saa toivomansa tuloksen, nii mitenköhän sitä suhtautuu raskauteen ja äitiyteen sitten? Ekan kanssa oli huoletonta ja jotenki ei pelännyt mitään mut jotenki tuntuu siltä et nyt ei olis ihan sama ajatusmaailma kun tää nyt on näin hankalaa ollut. Ootteko mietttineet samaa?
Nasukka
Näppärä viestien naputtelija
Miulla ainakin on käyny mielessä, et kuinkahan paljon sitä stressaa ja panikoi sitte mahollisen raskauden aikana, kun tässä matkalla jo tulee sitä tehtyä ihan liikaa.. Toki stressaan jo siitäkin, et jos se plussa joku kerta ilmestyy, ni kaikella stressillä varmaan onnistun sen sitte pilaamaan.. Miekö muka pessimisti..?
kadonnut
Näppärä viestien naputtelija
Mä stressasin esikoisen alkuraskauden ajan ihan hirveesti. Ensimmäinen yritys meni varhaisilla viikoilla kesken ja se oli järjettömän kova kolaus. Olin niin kovin luottavainen, et hommat menee hyvin. En oo eläessäni kokenut mitään niin pysäyttävää 
Luonnollisesti, kun taas raskauduin pelkäsin koko ajan. Aina vessassa käymiset oli yhtä tuskaa, kun ajattelin vaan jos sieltä alkaakin valua verta. Varsinkin kun lähestyttiin varhaisultraa jota ennen eka meni kesken. Muistan ku soitin klinikalle, ettei me tullakkaan ultraan kun ei siel oo enää mitään. Huh kirjottaminenki vaikeaa..
No onneks sit alko helpottaa esikoisen kans, kun päästiin sinne viikolle 12 ja ultraan. Huokaisin helpotuksesta ja loppuodotus meni yllättävän rauhallisella mielellä. Saa nähdä, miten tämän kanssa sitten käy, kun nyt raskautuisi ensin..
Luonnollisesti, kun taas raskauduin pelkäsin koko ajan. Aina vessassa käymiset oli yhtä tuskaa, kun ajattelin vaan jos sieltä alkaakin valua verta. Varsinkin kun lähestyttiin varhaisultraa jota ennen eka meni kesken. Muistan ku soitin klinikalle, ettei me tullakkaan ultraan kun ei siel oo enää mitään. Huh kirjottaminenki vaikeaa..
No onneks sit alko helpottaa esikoisen kans, kun päästiin sinne viikolle 12 ja ultraan. Huokaisin helpotuksesta ja loppuodotus meni yllättävän rauhallisella mielellä. Saa nähdä, miten tämän kanssa sitten käy, kun nyt raskautuisi ensin..
kadonnut
Näppärä viestien naputtelija
Mua ottaa päähän kans noi kyselyt, et koskas lapsia. Kaikkien kohdalla. Oma äitini ahdisteli serkkuani ku hä meni naimisiin vaikka kuinka yritin toppuuttella et ethän sä voi kysyä tuollaisia! Koskaan ei tiedä, kuinka kovasti sitä olisi jo toivottu ja yritetty., jolloin se kysymisen on iha sama ku pistäisit samantien jonkun naulan sydämeen.
Cecily, oot mun inspis!!! Huikee suoritus -13kg! Tarttis itekki tsempata, ku pudotettavaa olis vaikka muille jakaa..
Cecily, oot mun inspis!!! Huikee suoritus -13kg! Tarttis itekki tsempata, ku pudotettavaa olis vaikka muille jakaa..
Cecily
Jostain jotain jo tietävä
Kadonnut: piti opetella syömään uusiks, eli alkaa syömään jatkuvasti koko ajan 
mä kun saatoin syyä vaan kert vuorokauteen ni ei se oikein toimi. Nyt vaan kiristettävä vyötä lisää, tää clomi kun lisää painoo kivasti. Henkilökohtaisesti mietin et jos edes sen 4-5 kg viel saia pois.. mut aina tiukemmassa tuo putoominen tuntuu olevan 
.
Kyllä mä koen jonkunlaista suurta helpotusta että tänne liityin, tuntuu että on yksi paikka jossa voi lukea ja purkaa asioita. Tää elämä kun on tätä sykleissä elämistä. Eli mensut-oviskypsyttelyt- loputon toivominen- pettymys- kaavi itses kasaan ja uus kierros. Joku kaverin olkapäälle taputtelu ei siin kohtaa lämmitä kun se ei kuitenkaan voi tajuta mitä tää kaikki on, vaikka hyväähän sekin vain tarkoittaa.
Piru että jännittää et miten huomenna ultrassa käy, kuitenki vast toka kierto tällä lääkemääräl ni miettii et jos se piru ei tehoakkaan tai että endokysta nauttii nyt vauhdilla et ilmoittaa et operoitava. Se kasvo edellises kierros n. Pari millii suuntaansa.
mä kun saatoin syyä vaan kert vuorokauteen ni ei se oikein toimi. Nyt vaan kiristettävä vyötä lisää, tää clomi kun lisää painoo kivasti. Henkilökohtaisesti mietin et jos edes sen 4-5 kg viel saia pois.. mut aina tiukemmassa tuo putoominen tuntuu olevan . Kyllä mä koen jonkunlaista suurta helpotusta että tänne liityin, tuntuu että on yksi paikka jossa voi lukea ja purkaa asioita. Tää elämä kun on tätä sykleissä elämistä. Eli mensut-oviskypsyttelyt- loputon toivominen- pettymys- kaavi itses kasaan ja uus kierros. Joku kaverin olkapäälle taputtelu ei siin kohtaa lämmitä kun se ei kuitenkaan voi tajuta mitä tää kaikki on, vaikka hyväähän sekin vain tarkoittaa.
Piru että jännittää et miten huomenna ultrassa käy, kuitenki vast toka kierto tällä lääkemääräl ni miettii et jos se piru ei tehoakkaan tai että endokysta nauttii nyt vauhdilla et ilmoittaa et operoitava. Se kasvo edellises kierros n. Pari millii suuntaansa
.
Tiedän tasan tuon "älä stressaa"-kommentin! Verenpaine alkaa kohoamaan samantien. Tiedän myös tuon tilaus-vauva-ärsytyksen. Valitettavan usein saa kuulla kaikenmaailman kommentointia siitä "ettetkö vielä ole lasta hankkinut", "sinä et sitten niitä lapsia halunnut ikinä tehdä" tai kun ruoka ei maistu "ootko raskaana?" -kommentteja. ARGHHHH!
Helmis_
Jostain jotain jo tietävä
Me ollaan odoteltu nyt kuukausi sitä kirjettä missä pitäisi kai sen ajan olla. Ennen on kutsut polille tulleet tosi nopeaa lähetteestä! Ihan ekan kerran käytiin tammikuussa lkr asian tiimoilta.
Mä oon miettinyt tota ihan samaa, että jos vaan tulen raskaaksi, niin miten hermona olen sitten ko pelkään et menee kesken tai, että löytyy jotain "vikaa" sikiöstä. Esikoinen tärppäsi heti enkä sillon oikeen osannut pelätä paljoa mitään. Nyt jotenkin tietää mitä odottaa ja tietää mitä kaivata, niin tämä ahistus on itellä ainakin jo sen takia isompi.
Mä mietin jo nyt oviksen jälkeen, että uskallanko remuta tai tehä jotain/syyä jotain, että estääkö se kiinnittymisen..
Ja nyt sitten stressaan siitä, että miehellä alkaa vilkas työkausi ja on poissa joka kk jokusen päivää ja ne ajat ajoittuu mun oviksen aikoihin!! Eihän me mitenkään inssiin voida mennä, jos toinen osapuoli on monensadan kilsan päässä
Mutta hei, kevät on täällä! Jee.. Vaihdan kesäverhot tänään.. Jee.. Koitan jotain positiivista vääntää, mutta oon niin surkea siinä
Mä oon miettinyt tota ihan samaa, että jos vaan tulen raskaaksi, niin miten hermona olen sitten ko pelkään et menee kesken tai, että löytyy jotain "vikaa" sikiöstä. Esikoinen tärppäsi heti enkä sillon oikeen osannut pelätä paljoa mitään. Nyt jotenkin tietää mitä odottaa ja tietää mitä kaivata, niin tämä ahistus on itellä ainakin jo sen takia isompi.
Mä mietin jo nyt oviksen jälkeen, että uskallanko remuta tai tehä jotain/syyä jotain, että estääkö se kiinnittymisen..
Ja nyt sitten stressaan siitä, että miehellä alkaa vilkas työkausi ja on poissa joka kk jokusen päivää ja ne ajat ajoittuu mun oviksen aikoihin!! Eihän me mitenkään inssiin voida mennä, jos toinen osapuoli on monensadan kilsan päässä
Mutta hei, kevät on täällä! Jee.. Vaihdan kesäverhot tänään.. Jee.. Koitan jotain positiivista vääntää, mutta oon niin surkea siinä
Jatkan vielä...
Kadonneen tekstiin kommentoisin, että mun on tosi vaikeaa suhtautua raskaana oleviin. Tulee sellaiset surullisuuden ja kateuden tunneaallot, että välillä tuntuu ettei pää kestä. Onneksi välillä on helpompiakin aikoja, mutta kyllä ne ajatukset mustimmillaan on todella mustia. Toisinaan saattaa ihan vain lastenvaunut, mainokset tms. vetää mielen matalaksi. Olen myös suoraan sanoen vältellyt tilanteita, missä äitejä lapsineen sekä odottavia äitejä. Ystäväni järjesti vähän aikaa sitten vaatekutsut, johon jokainen osallistuja otti lapsensa mukaan. En pystynyt menemään.
Itse en ole ollut ikinä sellainen "äiti-ihminen". En ole kuin muutaman vuoden ajan halunnut lasta ja nyt kun sitä haluan, haluan oikein urakalla. Nyt näiden hoitojen myötä myös kaikki lapsiin kohdistuva paha joka tulee lähinnä uutisten kautta on myös saanut tuntemaan ihan erilailla. Välillä tuntuu, että oikein sydän pakahtuu jostain Syyrian sodan lasten tilanteesta tms.
Kadonneen tekstiin kommentoisin, että mun on tosi vaikeaa suhtautua raskaana oleviin. Tulee sellaiset surullisuuden ja kateuden tunneaallot, että välillä tuntuu ettei pää kestä. Onneksi välillä on helpompiakin aikoja, mutta kyllä ne ajatukset mustimmillaan on todella mustia. Toisinaan saattaa ihan vain lastenvaunut, mainokset tms. vetää mielen matalaksi. Olen myös suoraan sanoen vältellyt tilanteita, missä äitejä lapsineen sekä odottavia äitejä. Ystäväni järjesti vähän aikaa sitten vaatekutsut, johon jokainen osallistuja otti lapsensa mukaan. En pystynyt menemään.
Itse en ole ollut ikinä sellainen "äiti-ihminen". En ole kuin muutaman vuoden ajan halunnut lasta ja nyt kun sitä haluan, haluan oikein urakalla. Nyt näiden hoitojen myötä myös kaikki lapsiin kohdistuva paha joka tulee lähinnä uutisten kautta on myös saanut tuntemaan ihan erilailla. Välillä tuntuu, että oikein sydän pakahtuu jostain Syyrian sodan lasten tilanteesta tms.
kadonnut
Näppärä viestien naputtelija
Hemmis, tunnistan tuo murehtimisen! En uskalla riehua inssin jälkeen ja mietin ennakkoon, et koska on ovis jotta puoliso saisi siihen vapaapäivän.. Kauheeta murehtimista päivästä toiseen.
Hmpp:n fiiliksiin samaistun myös. En aikoinaan halunnut lapsia ja kun lopulta aloin haluta, se vauvakuume oli ihan järjettömän kovaa. Toivon koko sydämestäni plussatuulia meille kaikille
Hmpp:n fiiliksiin samaistun myös. En aikoinaan halunnut lapsia ja kun lopulta aloin haluta, se vauvakuume oli ihan järjettömän kovaa. Toivon koko sydämestäni plussatuulia meille kaikille
Cecily
Jostain jotain jo tietävä
Kadonnut, kiitos, peukkuja kaivataan :)
Mä huomaan vaan kaikkialla RASKAANA olevia naisia. Hitto, tää ei oo iso paikka ja tuntuu että täällä ei muita ookkaa ku odottajia! Vittu jippii, en vaan osaa sivuuttaa niitä ja tietynlainen katkeruus juu kaivaa kuoppaa omien jalkojen alle. Onneks ketään kavereista ei oo raskaana, se vähän helpottaa, tuskin meinaan osaisin täysin riemuita toisen ilosta kun itse kahlaa täällä suossaan.
Osui muuten suunnittelukäynnille mentäessä täältä kyliltä toinenkin pariskunta sinne, oli muuten jotenki kiusallinen tunnelma odotusaulassa....! Jotenki sellainen "ei me olla oikeesti täällä"-tyylinen tilanne :D
Mäkin oon miettiny tota et jos plussaan ni huppääk sitä sitten pumpulipallon sisään ettei vaan mitään sattuis itse aiheutettuna, mut toisaalt kyllä normaalielämä pitäis sujua niin kuin ennenkin, mut sen toivottavasti aika näyttää itse kullekkin meistä miten sitä sitten käyttäytyy ja panikoi
.
Hemmis, se on muuten totta et nyt kun toista yrittää niin huomaan et tulee ihan fyysisiä tuntemuksia ja kaipauksia kun keho jo tietää mitä se kaipaa, en muista et esikoista yrittäessä oli näin vahvoja fyysisiä tuntemuksia..
Väittävät että kaikki vastoinkäymiset kasvattaa, luulen että me aletaan olla aika viisaita ja vanhoja jo
!
Mä huomaan vaan kaikkialla RASKAANA olevia naisia. Hitto, tää ei oo iso paikka ja tuntuu että täällä ei muita ookkaa ku odottajia! Vittu jippii, en vaan osaa sivuuttaa niitä ja tietynlainen katkeruus juu kaivaa kuoppaa omien jalkojen alle. Onneks ketään kavereista ei oo raskaana, se vähän helpottaa, tuskin meinaan osaisin täysin riemuita toisen ilosta kun itse kahlaa täällä suossaan.
Osui muuten suunnittelukäynnille mentäessä täältä kyliltä toinenkin pariskunta sinne, oli muuten jotenki kiusallinen tunnelma odotusaulassa....! Jotenki sellainen "ei me olla oikeesti täällä"-tyylinen tilanne :D
Mäkin oon miettiny tota et jos plussaan ni huppääk sitä sitten pumpulipallon sisään ettei vaan mitään sattuis itse aiheutettuna, mut toisaalt kyllä normaalielämä pitäis sujua niin kuin ennenkin, mut sen toivottavasti aika näyttää itse kullekkin meistä miten sitä sitten käyttäytyy ja panikoi
.Hemmis, se on muuten totta et nyt kun toista yrittää niin huomaan et tulee ihan fyysisiä tuntemuksia ja kaipauksia kun keho jo tietää mitä se kaipaa, en muista et esikoista yrittäessä oli näin vahvoja fyysisiä tuntemuksia.
.Väittävät että kaikki vastoinkäymiset kasvattaa, luulen että me aletaan olla aika viisaita ja vanhoja jo
!
TK
Puuhakas puhuja
Pahoitteluja ja tsemppiä :)
Itsellä reissu takana, sattui clomien syönti juuri reissun ajaksi. Nyt kp 11 ja aamulla oli ultra. Jotain ne clomit saa aikaan kun yksi isompi folli oli oikealla 15mm. Näillä näkymin siis jos ovikseen asti päästään, ajoittuu se vkonlopulle ja se siitä inssistä.
Puhuttiin alustavasti että varmistetaan tuo ovulointi verikokein vielä (vuosi sitten kun oli joku härö kierto missä tikku hymyili ja ultrassa todettiin ettei täällä mitään ole tapahtunut). Lisäksi lekuri pyysi meitä miettimään tahdotaanko jatkaa useampaa kiertoa vielä näin. Katsotaan siis mitä vkonloppu ja verikoe tuo tullessaan ja toimitaan sen mukaan. Jos ei ovista näin tapahdu niin varmasti seuraava askel on sitten meidän päätöksellä rankempiin hoitoihin.
Meillä tietää koko lähipiiri hoidoista. Myös töissä muutamat. Esikoisen jälkeen oli helppo ruveta puhumaan, että hänet on hoitojen avulla saatettu alulle ja sillä tiellä ollaan. Asialla on plussat ja miinukset. En enää stressaa näitä samalla tavalla kuin esikoisen aikaan ja tavallaan ollaan jo sopeuduttu ajatukseen, että tämä katsotaan läpi ettei tarvitse katua ja että sitten meillä on tuo yksi pikku-ukko jos ei toista saada. En oleta jengin ymmärtävän mitä käyn läpi enkä enää edes mieti asiaa, osaan iloita toisten puolesta eikä itkupotkuraivareitakaan juuri enää ole tämän asian tiimoilta. Mulla oli läheinen ystävä jonka kanssa kuljettiin aikalailla käsikädessä hoidoissa, he tosin olivat jo ivf:ssä ja meillä clomihoidot. Eivät koskaan raskautuneet ja tämän tiimoilta hän ei ole enää ollut yhteydessä sen jälkeen kun kerroin hänelle, että ultra lupaili meille pientä poikaa. Ehkä tämä herätti sitten itseä kun en voinut ymmärtää miten oma hoitojen onnistuminen oli häneltä pois ja kuinka ikävältä tuntui, että hän vain jätti mut kuin nalli kalliolle. Toki mä ymmärrän hänen tunteet, koska itse olin tuntenut samalla tavalla muita raskautuvia kohtaan. Mutta saipa tämä niin paskan fiiliksen itselle että sen koommin olen vain iloinnut toisten raskautumisesta.
Lisäksi mä jostain syystä uskon siihen, että paska kaadetaan sen niskaan kuka sen jaksaa luoda veke eli aika sissejä ollaan
Mä laihdutin silloin ekan hoitoputken aikaan 15 kg silkasta vitutuksesta. Olen aina ollut roteva/pyylevä ja todella suositus oli saada vähän pois, esim 5 kg. Mua rupes vituttamaan se huomautus, joten pistin kaikki paukut itsestä huolehtimiseen ja olinkin pirun hyvässä kunnossa. Tämä tietty jeesasi läpi raskauden sekä synnytyksen, ei mitään oireita missään vaiheessa ja 22h synnytyksen jälkeen olin välittömästi pystyssä. Sillä tiellä ollaan, toki ihan niin intensiivistä ei tämä itsestä huolta pitäminen tällä hetkellä ole, mutta aiempaan parempi. Selviytymiskeinonsa kullakin, mä purin kaiken urheiluun.
Toivotaan meille kaikille plussatuulia
Itsellä reissu takana, sattui clomien syönti juuri reissun ajaksi. Nyt kp 11 ja aamulla oli ultra. Jotain ne clomit saa aikaan kun yksi isompi folli oli oikealla 15mm. Näillä näkymin siis jos ovikseen asti päästään, ajoittuu se vkonlopulle ja se siitä inssistä.
Puhuttiin alustavasti että varmistetaan tuo ovulointi verikokein vielä (vuosi sitten kun oli joku härö kierto missä tikku hymyili ja ultrassa todettiin ettei täällä mitään ole tapahtunut). Lisäksi lekuri pyysi meitä miettimään tahdotaanko jatkaa useampaa kiertoa vielä näin. Katsotaan siis mitä vkonloppu ja verikoe tuo tullessaan ja toimitaan sen mukaan. Jos ei ovista näin tapahdu niin varmasti seuraava askel on sitten meidän päätöksellä rankempiin hoitoihin.
Meillä tietää koko lähipiiri hoidoista. Myös töissä muutamat. Esikoisen jälkeen oli helppo ruveta puhumaan, että hänet on hoitojen avulla saatettu alulle ja sillä tiellä ollaan. Asialla on plussat ja miinukset. En enää stressaa näitä samalla tavalla kuin esikoisen aikaan ja tavallaan ollaan jo sopeuduttu ajatukseen, että tämä katsotaan läpi ettei tarvitse katua ja että sitten meillä on tuo yksi pikku-ukko jos ei toista saada. En oleta jengin ymmärtävän mitä käyn läpi enkä enää edes mieti asiaa, osaan iloita toisten puolesta eikä itkupotkuraivareitakaan juuri enää ole tämän asian tiimoilta. Mulla oli läheinen ystävä jonka kanssa kuljettiin aikalailla käsikädessä hoidoissa, he tosin olivat jo ivf:ssä ja meillä clomihoidot. Eivät koskaan raskautuneet ja tämän tiimoilta hän ei ole enää ollut yhteydessä sen jälkeen kun kerroin hänelle, että ultra lupaili meille pientä poikaa. Ehkä tämä herätti sitten itseä kun en voinut ymmärtää miten oma hoitojen onnistuminen oli häneltä pois ja kuinka ikävältä tuntui, että hän vain jätti mut kuin nalli kalliolle. Toki mä ymmärrän hänen tunteet, koska itse olin tuntenut samalla tavalla muita raskautuvia kohtaan. Mutta saipa tämä niin paskan fiiliksen itselle että sen koommin olen vain iloinnut toisten raskautumisesta.
Lisäksi mä jostain syystä uskon siihen, että paska kaadetaan sen niskaan kuka sen jaksaa luoda veke eli aika sissejä ollaan
Mä laihdutin silloin ekan hoitoputken aikaan 15 kg silkasta vitutuksesta. Olen aina ollut roteva/pyylevä ja todella suositus oli saada vähän pois, esim 5 kg. Mua rupes vituttamaan se huomautus, joten pistin kaikki paukut itsestä huolehtimiseen ja olinkin pirun hyvässä kunnossa. Tämä tietty jeesasi läpi raskauden sekä synnytyksen, ei mitään oireita missään vaiheessa ja 22h synnytyksen jälkeen olin välittömästi pystyssä. Sillä tiellä ollaan, toki ihan niin intensiivistä ei tämä itsestä huolta pitäminen tällä hetkellä ole, mutta aiempaan parempi. Selviytymiskeinonsa kullakin, mä purin kaiken urheiluun.
Toivotaan meille kaikille plussatuulia
Mäkin toivon meille kaikille plussia
Täällä ylihuomenna testipäivä.
Täällä ylihuomenna testipäivä.
kadonnut
Näppärä viestien naputtelija
Tk jos ovis sattuu viikonlopulle, ni eiks vois laittaa pregnyliä perjantaina ja sit inssi? Vai onks folli sillo vielä liian pieni?
Herätteleviä ajatuksia nuo, ettei toisten raskaudet oo iteltä pois mut toisaalta on inhimillistä suojella itseään välttämällä raskaana olevia kun itse kovasti toivoo. Vaikeita juttuja varmasti puolin ja toisin.
Ehkäpä se aurinko paistaa vielä meidänkin risukasoihin ja muita kliseitä ;D
Herätteleviä ajatuksia nuo, ettei toisten raskaudet oo iteltä pois mut toisaalta on inhimillistä suojella itseään välttämällä raskaana olevia kun itse kovasti toivoo. Vaikeita juttuja varmasti puolin ja toisin.
Ehkäpä se aurinko paistaa vielä meidänkin risukasoihin ja muita kliseitä ;D
Muokattu viimeksi: