No niin... Taas alkoivat menkat. Ja alkoivat kesken työpäivän, että vaikea keskittyä töihin enää sen jälkeen. Yrittää vessassa raapia itsensä jotenkin kasaan, että jaksaa puristaa vielä loppupäivän. Vaikka mua ei itkettänyt, niin olisin vaan tahtonut olla hetken yksin.
Tämän jälkeen vielä yksi inseminaatio ja sitten siirrytään raskaampiin hoitoihin... Voi että mä toivon, että tän vikan inssin kohdalla tapahtuisi ihme.
Ollaan siis sovittu lääkärin kanssa, että kuusi inssiä ja sitten IVF. Pää on aika tyhjä nyt. Viikonloppuna töitä, joten siinähän se menee, päivä kerrallaan.
Tsemppiä meille kaikille! Olen lukenut kaikkien teidän viestit ja ymmärrän niin hyvin nuo fiilikset, kun välillä masentaa, pelottaa, surettaa, toivoo ja kaikkea siltä väliltä. Ja kun ei vaan jaksaisi enää mitään niistä ja toivoisi, että prosessi olisi jo päätöksessä ja plussa tikussa. Ihanaa, kun MuuMuu sai plussan ja saihan Hellukin.
Uuteen nousuun vaan, vaikka hetken rämpisikin!