inseminaatio 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MiisaQ
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä on kp 8 ja siis välikierto. Meilläkin ukon vanhemmat ihmettelee meidän menoja, ovat silti onneksi jättäneet kysymättä.
 
Iltaitkut, tänään ei aamusta alkaen ollut yhtäkkiä enää menkkakipuja, kuulostelin toiveikkaana ja miehellekin jo ehdin kertoa että olisiko sittenkin... kunnes nyt illalla alkoi taas samanlaiset tutut kivut ja hermot paloi heti, eli nämä vahvat mielialan heittelyt ja pinna herkällä kestoo kyllä totuuden. Voi miksi sitä ehti jo tyhmänä hetken pitää toivoa yllä, nyt tuntuu jotenkin taas aivan erityisen rankalta. Huomenna siis 4 päivää kuukautisten alkuun :( Perjantaina olisi voinut varmasti jo tehdä testin, jos olisi ollut toivoa :smiley-angry017
 
MiisaQ: Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, toivoa on niin kauan kunnes vuoto alkaa. Mä elättelin toivoa kunnes kp 27 aamulla heräsin epämääräiseen vatsakipuun ja hyvä että vessaan kerkesin. Ei jäänyt epäselväksi. Oikeestaan jopa nauratti (vaikka itketti) etten edes edellisiltana tajunnut että uusi kierto on alkamaisillaan.
 
Eipä se aina näytä :) esikoisesta sain plussan testiin vasta vko menkkojen myöhästymisestä ja siihen asti oli täydet menkkakivut koko ajan, joten olin aina varma että kp1 on seuraavana päivänä.
 
Vuotoa tuli heti aamusta myös, aika selvä peli :sad010Kiitos kuitenkin, lämmitti mieltä, mutta tämä kierto oli sitten tässä, en kestä!!!
 
Ajattelin jos tän vikan kierron ennen apuja tekis vaikka joka päivä kp 6-25 tms.. Joka toinen ollaan yritetty mut jos meillä natsaiskin näin paremmin :P.. Ootteko muut kokeilleet noin? Meillä paljon siittiöitä mut 98% päistä epämuodost. Aika vaikeeta kyllä tehdä päivittäin ku 2v villikkökin hoidettavana.

Liina
 
Mulla ei ole koskaan viivan viiva tullut koko meidän parisuhteen aikana 4v, josta siis 9kk raskaana mut noiden muiden n. 40 kierron aikana ei viivan viivaa.. Ei mitään. Tuntuu et mun keho ei reagoi meiän puuhiin mitenkään aina täysin samanlainen kierto ja samat pms oireet viikkoa ennen menkkoja. Siis jo huvittaa oikeesti koko puuha. Tuntuu ihan hölmöltä yrittä ja yrittää kuk ei vaikuta mitenkään

Liina
 
Tsemppiä sinne Liina myös ja kiitos tuesta kaikille ♡ Eniten tämä nyt pelottaa siksi, kun tietää että seuraava mahdollisuus on se "viimeinen" eli sen jälkeen ei enää inssiin ole mahdollisuuksia. Hirveältä tuntuu miettiä MIKSI, miksi ei onnistu. Kummassakaan ei ole löydetty mitään vikaa ja kaikki avut käytössä. Minulla alkaa ihan oikeasti olla todella hirveä hätä, kun nyt en mennyt aikaa jo niin paljon ja kun tietää että ikä alkaa tulla pian vastaan ja kaikki vain vaikeutuu. Miksi? En ymmärrä miksi minä en vain tule raskaaksi? Anteeksi vuodatus, jotenkin tämä olisi helpompaa jos olisi syy, mutta tämä epätietoisuus on hirveintä!!!
 
Itsellä ihan samanlaisia ajatuksia,ei oo raskaustestiin tullu näiden 2v aikana edes haamua,eikä oo menkat ollu myöhässä et ois mitn toivon kipinääkään. Joten ymmärrän todella hyvin että turhauttaa! Me oltiin ensin selittämättömät mut sit selvis et miehen siittiöistä vain 10% on hyvin liikkuvia joten itse olen luopunut jo toivosta että ikinä luomuna onnistus. Mutta on se hyvä että hoitokeinoja lapsettomuuteen. Mylla hyvä ystävä sanoi että kyllä se lapsihaave toteutuu mutta sitä ei vaan tiedä milloin..lohduttava ajatus mihin itse koetan uskoa vaikka välillä usko meinaa loppua kesken
 
Mä oon huomannut et joutuu vaan syvemmälle suohon jos alkaa miettimään syitä tärpäämättömyyteen. Mulla meni se miettiminen yli ja se stressaa joten päätin että asennoitua niin ettei vähempää kiinnosta miksi ei tärppää kuhan sais sen lapsen. Joskus ne syyt selviää vasta ifv/icsi.. Yhel typyllä esim paljastu niinkin vakavaluontoinen et suurimmas osas munasoluista ei ollut tumaa!! Eli vaikka ovis tuli niin munasoluja ni ne ei olleet suuri osa hedelmöityskykyisiä Tms. Mut ilmeisesti ivf saa valittua ne parhaat eli aika tehokas hoitomuoto.. :| mä oon miettinyt et jos eka laps oli vaa suuri ihme ja tuuri (seki Inssi) ja et mun muniksis joku vika.. Ja taas sitäbpääty miettimään. Äh on nyt vaan oltava miettimäti.

Liina
 
Jotenkin tämä "lapsettomuus" tuntuu nyt raskaammalta minusta kuin silloin kun esikoista toivottiin. Tottakai se tuntui silloinkin raskaalta, mutta silloin ei vielä tiennyt mitä kaivata, nyt tietää! Nyt kun kaiken tämän on kokenut, tuntuu jotenkin vielä vaikeammalta yrittää hyväksyä totuutta ja pettymyksiä ja samalla pelko koko ajan, että mitä jos enää koskaan :'( Nyt kun tietää mitä kaipaa, sitä kaipaa ehkä enemmän! En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan, ja miltä minusta tuntuu, mutta kiitos kun saan edes purkaa ja yrittää kertoa ♡
Hirveä päivä ollut kaikenkaikkiaan, itkin töissä vessassa tätä kaikkea oli puoli tuntia ja koko päivän kulkenut ihan sumussa. Taidan huomenna soittaa neuvolaan ja pyytää keskusteluapua. Tämä on mennyt nyt niin syvälle!!! Jotenkin tähän toiseen inssiin saakka jaksoi pysyä toivo yllä, mutta nyt se toivo hukkui...

Miten te muut jaksatte ja mistä saatte voimaa kestää kaiken? ♡
 
Voi miisaQ!! :(
No mä olen jotenkin päässyt sellaiseen tilaan, että keskityn muihin asioihin. Mä itse aina mietin jos tulee nega, ni se on esikoiselle plussaa että saa olla vielä ainut ja ykkönen enkä vaikkapa ole väsynyt ja kärttyinen äiti. Itse toivoisin alle 5v ikäeron lapsille, nyt se olis 3v. Ja sit omat harrastukset auttaa. Esim urheilu :) ja mulla taas niinpäin et esikoisen odottelu oli maailman loppu ja tää kakkonen saa tulla jos tullakseen. Ja vaa muutaman kerran kyyneleen pyöräyttänyt tässä toisessa yrityksessä.
Ja se auttaa kans ettei näit asioit googlettele tai kaiva liikaa.

Liina
 
Tuo oli Liina erittäin hyvä neuvo, tänään lukenut ja itkenyt ainakin 10 eri lapsettomuuspalstaa läpi. Täytyisi nyt vain yrittää nousta taas täältä ahdingosta! Sitä vain jotenkin mielessään jo työstää sitä mahdollisuutta, että meidän perhe oli tässä, että haaveet eivät enää toisesta toteudukaan koskaan! :'(

Ja sitten mietin, kun lukenut nyt paljon IVF hoidoista, että kuinka ne jaksaa henkisesti ja fyysisesti, siis että jaksaa käydä töissä ja hoidoissa samaan aikaan? Minulla on tullut jo näistä hormoneista sivuvaikutuksia, mitä ne on sitten kun annosmäärät nostetaan kattoon?
 
Esikon aikaan pidin pään kasassa liikkumalla. Tiedä sitten menikö sekin yli, mutta hengissä ollaan.
Tällä kertaa tehtiin tietoinen päätös, että rankempiin hoitoihin ei lähdetä. Jos pikkukakkosta ei kuulu inseminaatiohoidoilla, jätetään touhu sikseen ja keskitytään olennaiseen eli meidän jo olemassa olevaan perheseen. Katsotaan myös, että näin tämä on reilumpi myös esikoiselle. Toki liikun nytkin, käyn töissä jne eli omalla kohdalla on niin paljon muuta ettei asiaa kerkeä joka välissä miettimään. Olen myös kaivamatta näitä asioita netistä, se on ihan tuhoontuomittua.
Ihmismieli on ihmeellinen, se kyllä jaksaa kun jotain tarpeeksi haluaa ja niin kliseistä kuin se onkin niin aika parantaa haavat. Uskon täysin sun jaksavan läpi rankemmat hoidot jos päätätte niihin lähteä! :)
 
Mäkin suositelisin teille sitä ifv, koska vaikuttaa siltä et tulen palavasti haluaisit lapsen. Ja jäisitkö sut katkeraksi jos ette edes yrittäisi? Toisaalta jos oikeasti tuntuu ettet jaksa niin ei kannata. Itse tiedät parhaiten. Voimia päätökseen! <3 meillä sellainen asenne miehen kans et lapsi vaikka läpi harmaan kiven, mut ei surkutella pahemmin, ku täs yhdeski vielä tekemistä ni ei kiirettä. Ainut kiire mikä mul on, on halu päästä yrittämisestä eroon. En aioi enää koskaan yrittää lasta jos me tämä toinen saadaan, ei jaksa. Toisin sanoen piuhat poikki sit.

Liina
 
Takaisin
Top