Ja siis tottakai tisseissä se maito on tasaantunut kysynnän tasolla; äiti joka luovuttaa maitoa ja pumppaa niin maitoa tulee lopulta sitä mukaa mitä vauva tarvitsee ja mitä pumppu "tarvitsee". Jos taas osittaisimettää ja korviketta menee päivässä vaikka 4dl niin silloin tissit tuottavat sen tarvittavan määrän mitä vauva syö tissistä mutta ei tietenkään sitä 4desiä mikä menee pullosta korviketta. Täysimetyksessä tissit tuottaa sen mitä vauva syö ja sikäli kun vauva kasvaa sekä pissaa ja kakkaa niin vauva saa kyllä riittävästi ravintoa. Tiheät imut sun muut vaiheet sitten erikseen. Ja toki edelleen se, että kun äiti muistaa itse huolehtia omista tarpeistaan eli syö riittävästi ja lepää niin maidontuotantokin pysyy hyvänä.
Mua itseäni on imetetty 3kk ja olen ihan sata varma, että äitini on tuskaillut että maito ei riitä kun on tullut 3kk tiheän imun kausi ja imetys on päättynyt siihen. Mä haluan tsempata kuitenkin että täysimetyskin on aivan mahdollista mutta ei mikään äitiyden mittari kuitenkaan, kaksi vanhinta ovat saaneet vain rintamaitoa ja tämä kolmaskin tähän mennessä on ollut täysimetyksellä mulla. Pelkään sitä, että kun aletaan aina puhumaan maidon riittävyydestä, että joku äiti alkaa uskoa että maito ei riitä ja tavallaan turhasta lopettaa imetyksen. Aivan sama mitä se vauva syö, kyllä se kasvaa ja varmasti ihan yhtä onnellinen aikuinen lapsesta voi kasvaa korvikkeella kuin rintamaidollakin. Itseluottamusta se vaatii, että uskoo itseensä ja omiin tisseihinsä ja jos tulee ongelmia niin selvittää asioita; nykypäivänä kuitenkin äärettömän helppoa ottaa asioista selvää mutta ongelmia ei kannata kuitenkaan tyhjästä keksimällä keksiäkään. Mutta nykypäivänä on myös helppo siirtyä korvikkeeseen, kannattaa mun mielestä itsekseen pohtia miten haluaa lapsensa ruokkia, turha kuunnella toisten neuvoja siitä miten pitäisi tehdä ja kannattaa pohtia mikä siinä imetyksessä hiertää, jos siinä joku hiertää; onko se ehkä vain epämääräinen huoli, että lapsi ei saa ruokaa (koska äitinähän vähän kaikki huolestuttaa), onko itseluottamuksen kanssa ongelmia ja ei sitten vaan voi uskoa että omani kehoni todellakin pystyy ruokkimaan lasta, ajatteleeko sitä pääsevänsä helpommalla kun syöttää korviketta/pullosta, seksualisoiko sitä rintansa tai ei ole tottunut siihen, että toinen ihminen voi olla niin kiinni sinussa tai niin tarvitseva ja se ehkä ahdistaa. Toisilla toki on ihan fyysiset syyt miksi imetys ei onnistu mutta väittäisin heidän olevan kuitenkin vähemmistönä.
Voin ihan suoraan sanoa, että kyllä mä olen imetyksen kannalla. Se on vauvalle kuitenkin paras ravinto ja laiskana äitinä koen, että se on myös helpoin ruokintamuoto. Mutta se ei tarkoita että olen fanaatikko tai että mun tarvitsee alkaa paasata korviketta syöttäville, että se on huonompi vaihtoehto tms. Mutta kun kerran imetys sujuu hyvin niin en näe omalla kohdallani mitään syytä antaa korvikettakaan.
Edelleen ihmettelen silti, että tästä vauvan ruokailusta saa näin ison haloon. Ei ne edes kohta syö sitä tissiä eikä sitä korviketta. Ja äitinä olo nyt vaan on aikamoista hommaa ja huolehtimista, milloin on mikäkin vaihe meneillään ja milloin ihan vaan väsy ja vaikka mitä.