Huh, mikä yö. Olo on asteikolla elossa-kuollut "kävelevä zombie". Annoin yöllä kylmän purulelunkin, auttoi hetkeksi. Analyysi on, että johtuu hampaista ja että on ohimenevää.
En halua enää kapaloida kun jo 6kk, en ole tähän saakkakaan kapaloinut. Ajattelen, että olisiko vauvalle enempi stressaava kokemus? Rauhoittuu kyllä sylissä parhaiten kävellen ja niin, että ei pääse omia käsiään paljoa heiluttelemaan.
Kaiken muun kestän, mutta en puremista tässä mittakaavassa, että veri lentää! Tyttö on saanut pullosta korviketta vain satunnaisesti ja ollaan siis melko riippuvaisia tissimaidosta. Rintakumia mietin yöllä, itsellä ei ole niistä mitään kokemusta. Pitää yrittää nyt imetysten välillä hoitaa rinnanpäitä. Ettei rintatulehdusta pukkaa. Ja että pärjäisi ilman rintakumia.Toista rintaa, josta puraisi pahemmin, koskee jomotellen edelleen, vaikka kärsin siitä imettää äsken. Ja miten onnellinen tyttö nyt on taas ja rauhallinen. Onneksi kipukynnys on korkea itsellä. Kamalaa vaan lapsen tuskaisuus hampaiden tulon takia. Ei yhdelläkään muksulla ole meillä tällaista tämä vaihe ollut, muista syistä on kyllä öitä valvottu.
Kiitti tsempeistä! Viikonlopun katson tilannetta vielä, maanantaina otan yhteyttä paikalliseen imetystukihenkilöön. Helpottaa myös, kun laittaa deadlinen asialle.