Minäki oon vähän tätä imetystä miettinyt että imetän max 6kk. Huulta purren oon alunkin mennyt, oon vähän semmonen et ku jotain päätän ni sen myös teen. Ei tää imetys niin omalta kuitenkaan tunnu mutta tietty oon ilonen että maitoa tulee ja saan sillä tavalla lapseni ruokittua. Toki se korvike auttas siihen että saisin vähän omaa aikaa ja pää pysyis kasassa. Pumpulla en enää saa juuri mitään irti.. NANin taidan tänään ottaa kaupasta kokeiluun.
Imetys
- Ketjun aloittaja vastavirrassa
- Aloituspäivämäärä
Tuntuu, että olen vähän puun ja kuoren välissä tämän imetyksen kanssa. Muutamista rintaraivareista huolimatta imetys on sujunut paremmin kuin uskalsin uneksiakaan. Toisaalta haluaisinkin jatkaa imetystä mahdollisimman pitkään. Toisaalta olen menossa töihin parin kuukauden päästä, mikä tekee käytännössä imetyksestä haastavampaa. Voisinpa olla kotona vielä kesään asti ilman, että menetän työni, ja koko ongelma olisi ratkaistu. Vaikka sitten taas toisaalta kaipaankin töihin.
Yhtä ristiriitaa tämä. Ehkä vain seurailen tilannetta ja teen niin kuin vauvalle sopii, jos vain mitenkään pystyn. Kuitenkin imetyshetket ovat minulle niin rakkaita ja rakastan sitä tyytyväistä tuhinaa. :)
Onko kenelläkään muulla kokemusta työpaikalla pumppaamisesta? Tai työn ja imetyksen yhdistämisestä?
Edit: Nyt vasta luin edellisiä viestejä. Minusta äidin hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää vauvan hyvinvoinnin kannalta. Vauva-aikaan liittyy niin paljon kaikkea, kuten imetys ja äidin oma aika, joista etukäteen ajatteli tietyllä tavalla, mutta mieli voi hyvinkin muuttua myöhemmin. Ja niinhän sen kuuluukin olla. :)
Itse ajattelin, että korvikkeella mennään alusta asti, maitoa kuitenkaan tule. Vasta synnytyksen jälkeen päätin, että kokeilen imetystä. Tosi kauan myös kaipasin kauheasti jotain omaa, vauvavapaata harrastusta tai jotain. Nyt huomaan, että minulle riittääkin se, että saan kynnet lakata rauhassa ja jumpata kotona. Niin se mieli muuttuu. :)
Yhtä ristiriitaa tämä. Ehkä vain seurailen tilannetta ja teen niin kuin vauvalle sopii, jos vain mitenkään pystyn. Kuitenkin imetyshetket ovat minulle niin rakkaita ja rakastan sitä tyytyväistä tuhinaa. :)
Onko kenelläkään muulla kokemusta työpaikalla pumppaamisesta? Tai työn ja imetyksen yhdistämisestä?
Edit: Nyt vasta luin edellisiä viestejä. Minusta äidin hyvinvointi on ensisijaisen tärkeää vauvan hyvinvoinnin kannalta. Vauva-aikaan liittyy niin paljon kaikkea, kuten imetys ja äidin oma aika, joista etukäteen ajatteli tietyllä tavalla, mutta mieli voi hyvinkin muuttua myöhemmin. Ja niinhän sen kuuluukin olla. :)
Itse ajattelin, että korvikkeella mennään alusta asti, maitoa kuitenkaan tule. Vasta synnytyksen jälkeen päätin, että kokeilen imetystä. Tosi kauan myös kaipasin kauheasti jotain omaa, vauvavapaata harrastusta tai jotain. Nyt huomaan, että minulle riittääkin se, että saan kynnet lakata rauhassa ja jumpata kotona. Niin se mieli muuttuu. :)
Muokattu viimeksi:
Samaa mieltä Libran kanssa, äidin hyvinvointi heijastuu myös lapsen hyvinvointiin, siksi tosiaan jokaisen kannattaa tehdä oikeasti, kuten parhaaksi näkee, eikä potea huonoa omaatuntoa, jos joku sitä moittiikin tai toimii toisella tavalla. Itse en koe, enkä kokenut esikoisen aikanakaan, itseäni sen paremmaksi äidiksi kuin muutkaan vaikka imetinkin. Imetys ei ole mikään hyvän äitiyden mittari, siihen kuuluu niin paljon muutakin. Jos pää kaipaa tuuletusta niin ehdottomasti ulos vaan. Kyllä minäkin tuuletan itseäni, ilman alkoholia tosin, ainakin toistaiseksi. Senkin vuoro varmasti joskus tulee vielä.
Tuosta imetyksestä ja töistä, taisin minäkin vielä vähän imettää, kun töihin menin. Nyt kun tarkemmin muistelee niin esikoinenhan oli 11 kk kun aloitti hoidossa ja sitä ennen isä oli vielä 6 viikkoa isyyslomalla. Silloin kun poju meni hoitoon, imetin vielä illalla ennen nukkumaanmenoa muutaman viikon ajan ja sitten sekin jäi pois. Ennen kuin menin töihin totuttelin pojan päivisin juomaan korviketta muun ruuan ohella. Töistä palatessani imetin ja sitten vielä iltaisella..taisin ihan alkuun joskus aamullakin ennen töihin menoa, jos kaveri sattui olemaan hereillä. Pumppua mulla ei ollut töissä mukana, enkä muutenkaan pumppaillut, mutta olihan poika jo aika paljon vanhempi, kuin Libran tapauksessa. Kuitenkin tuolleen pikkuhiljaa imetyskertoja vähentämällä, rinnat ei missään vaiheessa oikastaan pakkautuneet ja lopetus kävi silleen kivuttomammin. Teinköhän niin, että vähensin yhden imetyskerran/viikko kunnes oli enää se iltaimetys jäljellä.
Tuosta imetyksestä ja töistä, taisin minäkin vielä vähän imettää, kun töihin menin. Nyt kun tarkemmin muistelee niin esikoinenhan oli 11 kk kun aloitti hoidossa ja sitä ennen isä oli vielä 6 viikkoa isyyslomalla. Silloin kun poju meni hoitoon, imetin vielä illalla ennen nukkumaanmenoa muutaman viikon ajan ja sitten sekin jäi pois. Ennen kuin menin töihin totuttelin pojan päivisin juomaan korviketta muun ruuan ohella. Töistä palatessani imetin ja sitten vielä iltaisella..taisin ihan alkuun joskus aamullakin ennen töihin menoa, jos kaveri sattui olemaan hereillä. Pumppua mulla ei ollut töissä mukana, enkä muutenkaan pumppaillut, mutta olihan poika jo aika paljon vanhempi, kuin Libran tapauksessa. Kuitenkin tuolleen pikkuhiljaa imetyskertoja vähentämällä, rinnat ei missään vaiheessa oikastaan pakkautuneet ja lopetus kävi silleen kivuttomammin. Teinköhän niin, että vähensin yhden imetyskerran/viikko kunnes oli enää se iltaimetys jäljellä.
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Jep, sitten korviketta ja yli yksi vuotiaalle vasta ihan tavallista maitoa. Puolivuotiaalle voi käsittääkseni koittaa jo nokkamukia, jos kelpaisi paremmin. Niitä on sellaisiakin, joissa on venttiili eli joutuu imemään kuitenkin eikä maidot leviä vaikka muki kaatuis tai joutuis tuntemattomasta syystä lattialle. 
Niin se valitettavasti monen on korvikkeelle opeteltava, jos ei voi/aio jäädä hoitovapaalle. Ja ystävien elämää seuranneena hyvin on lopulta korvikkeet ja pullo saatu maistumaan, vaikka alku ei oo ollut niin ruusuinen. :)
Niin se valitettavasti monen on korvikkeelle opeteltava, jos ei voi/aio jäädä hoitovapaalle. Ja ystävien elämää seuranneena hyvin on lopulta korvikkeet ja pullo saatu maistumaan, vaikka alku ei oo ollut niin ruusuinen. :)
Mä oon kovin samoilla linjoilla Aamutähden kanssa, omaa tunnettaan kannattaa kuunnella eniten. Mulle imetys on ehdottomasti myös helpoin ratkaisu - ruoka kun on aina mukana sopivassa muodossa ja lämpötilassa. Tissitkin on niin mukavasti yhteistyössä, että ei ole ongelmia ollut syöttää kylässä eikä kauppakeskuksessakaan. Olen jopa seisoen ja kävellen imettänyt. En ole myöskään kokenut sitovuutta niin pahana, joten pumppailutkin on jääneet toistaiseksi siihen yhteen kertaan. Mutta kannattaa tosiaan muistaa, että hyvinvoiva äiti on paras äiti, eli sitä omaa jaksamista on hyvä kuunnella. :)
Meidän puolivuotias kummityttö ei millään suostunut juomaan korviketta tai ylipäänsä syömään pullosta äitinsä jouduttua lopettamaan imetyksen. Mutta juurikin nokkamukista nyt juo ja kyllä se korvikekin on alkanut maistumaan soseiden kyytipoikana.
Ah, ihana kamala imetys :D
Meillä oli alku tosi vaikea ja oikeestaan ensimmäiset 5 viikkoa imettäminen sattu ihan julmetusti. Suihkutisseistä johtuva vauvan huono imuote yms. Noh olin päättänyt jo paljon ennen lapsen syntymää, että jos vain maitoa tulee niin minähän täysimetän 6kk ja jatkan sinne vuoden ikään vielä ainakin. Ja toisaalta ihan hyvä, että oon niin itsepäinen mitä oon, koska kyllä olis imetys loppunu ihan alkuunsa ilman tota päätöstä. Nyt oonkin erittäin onnellinen siitä, että jaksoin jatkaa kaameista kivuista huolimatta, koska imetys on super helppoa ja ihanaa. MMut
Ja koska alku oli niin hankala, pelkään, että imetys tyssää jos tyttö oppii pullolle, minkä vuoksi ei ole saanut korviketta eikä mun pumpattua maitoa. Kun tajusin, että pullottomuus tarkottaa sitä, etten poistu vauvan viereltä paria tuntia pitemmäksi aikaa puoleen vuoteen niin kylläpä vaan ajatus ahdisti. Nyt on kuitenkin vauva jo 3kk ja enää toinen samanlainen pätkä pitäis jaksaa. Ei tunnu enää niin pahalta ja kyllä mä ajattelin sen jaksaa. Puolen vuoden jälkeen saa ehkä pari tuntia lisää omaa aikaa kun isi voi syöttää kiinteitä :)
Mut herranjestas kun imetys tuntuu olevan aihe josta ihan j o k a i k i s e l l ä tuntuu olevan jonkulainen mielipide. Ja kaikennäköstä oon saanu kuulla ..huoh..
Imetys/imettämättömyys kun on mun mielestä ihan joka ikisen henk.koht. asia, eikä se kuulu muille. Jos siitä itse haluaa kertoa niin fine, mutta onko siitä pakko kysyä, udella ja kyseenalaistaa??
Siinä vähän omia mietteitä ja sori toi purkaus :D
Meillä oli alku tosi vaikea ja oikeestaan ensimmäiset 5 viikkoa imettäminen sattu ihan julmetusti. Suihkutisseistä johtuva vauvan huono imuote yms. Noh olin päättänyt jo paljon ennen lapsen syntymää, että jos vain maitoa tulee niin minähän täysimetän 6kk ja jatkan sinne vuoden ikään vielä ainakin. Ja toisaalta ihan hyvä, että oon niin itsepäinen mitä oon, koska kyllä olis imetys loppunu ihan alkuunsa ilman tota päätöstä. Nyt oonkin erittäin onnellinen siitä, että jaksoin jatkaa kaameista kivuista huolimatta, koska imetys on super helppoa ja ihanaa. MMut
Ja koska alku oli niin hankala, pelkään, että imetys tyssää jos tyttö oppii pullolle, minkä vuoksi ei ole saanut korviketta eikä mun pumpattua maitoa. Kun tajusin, että pullottomuus tarkottaa sitä, etten poistu vauvan viereltä paria tuntia pitemmäksi aikaa puoleen vuoteen niin kylläpä vaan ajatus ahdisti. Nyt on kuitenkin vauva jo 3kk ja enää toinen samanlainen pätkä pitäis jaksaa. Ei tunnu enää niin pahalta ja kyllä mä ajattelin sen jaksaa. Puolen vuoden jälkeen saa ehkä pari tuntia lisää omaa aikaa kun isi voi syöttää kiinteitä :)
Mut herranjestas kun imetys tuntuu olevan aihe josta ihan j o k a i k i s e l l ä tuntuu olevan jonkulainen mielipide. Ja kaikennäköstä oon saanu kuulla ..huoh..
Imetys/imettämättömyys kun on mun mielestä ihan joka ikisen henk.koht. asia, eikä se kuulu muille. Jos siitä itse haluaa kertoa niin fine, mutta onko siitä pakko kysyä, udella ja kyseenalaistaa??
Siinä vähän omia mietteitä ja sori toi purkaus :D
emmaf, kun kirjoitat, että jokaisella on mielipide niin tarkoitat varmaan muita naisia Äitiys ei muutenkaan ole kauhean helppoa, joten jännä on, miten paljon naiset tosiaan jaksavat pahentaa toistensa tilannetta arvostelemalla. En ole huomannut, että isät arvostelisivat samaan tapaan toistensa isänä olemisen keinoja. Toisaalta, misten välisissä suhteissa tuntuu muutenkin olevan rennompi ilmapiiri. Noin niinkun yleisesti ottaen. Mutta kyllä,. imetys on vähän kaikkien asia. Itse häiritsi alussa se, että kun kerran maitoa alkoi tulla hyvin ja vauva imi sujuvasti jne, niin oli aikalailla pyhä velvollisuus imettää lasta ties miten kauan. Minä puolestani alunperin en aikonut täysimettää kuin ehkä sen neljä kk enkä aikonut jatkaa sitä sinne vuoteen. Ihan vain siksi, että ajattelin lapsen pärjäävän täällä Suomessa ihan hyvin ilmankin. Eri asia jossain muualla, missä hygienia on huonompaa ja monipuolista ravintoa vaikea saada. Ja lisäksi palaan töihin lapsen ollessa noin vuoden, vähän alle. Noh,siitä toki sai kaikenlaista kuulla. Mutta nyt on tilanne kuitenkin se, että meidän herkkämahainen lapsemme varmaan tulee rintamaidolla elelemään paljon pidempään kuin alunperin suunnittelin. Kohta ollaan sen 4kk, eikä mitään toivoa vielä vähentää imetystä. Ja toki on paljon myös niitä, ketkä haluavat imettää pitkään eivätkä syystä tai toisesta voi niin tehdä. Ihan riittävän mystistä ja ennakoimatonta tämä kaikki on ilman, että kukaan ulkopuolinen asiaan puuttuu.
Äitiys ei muutenkaan ole kauhean helppoa, joten jännä on, miten paljon naiset tosiaan jaksavat pahentaa toistensa tilannetta arvostelemalla. En ole huomannut, että isät arvostelisivat samaan tapaan toistensa isänä olemisen keinoja. Toisaalta, misten välisissä suhteissa tuntuu muutenkin olevan rennompi ilmapiiri. Noin niinkun yleisesti ottaen. Mutta kyllä,. imetys on vähän kaikkien asia. Itse häiritsi alussa se, että kun kerran maitoa alkoi tulla hyvin ja vauva imi sujuvasti jne, niin oli aikalailla pyhä velvollisuus imettää lasta ties miten kauan. Minä puolestani alunperin en aikonut täysimettää kuin ehkä sen neljä kk enkä aikonut jatkaa sitä sinne vuoteen. Ihan vain siksi, että ajattelin lapsen pärjäävän täällä Suomessa ihan hyvin ilmankin. Eri asia jossain muualla, missä hygienia on huonompaa ja monipuolista ravintoa vaikea saada. Ja lisäksi palaan töihin lapsen ollessa noin vuoden, vähän alle. Noh,siitä toki sai kaikenlaista kuulla. Mutta nyt on tilanne kuitenkin se, että meidän herkkämahainen lapsemme varmaan tulee rintamaidolla elelemään paljon pidempään kuin alunperin suunnittelin. Kohta ollaan sen 4kk, eikä mitään toivoa vielä vähentää imetystä. Ja toki on paljon myös niitä, ketkä haluavat imettää pitkään eivätkä syystä tai toisesta voi niin tehdä. Ihan riittävän mystistä ja ennakoimatonta tämä kaikki on ilman, että kukaan ulkopuolinen asiaan puuttuu.Tuo on totta että kaikilla on mielipide imettämisestä. Minulta sitä on kysynyt lähes jokainen sukulainen ja tuttava aina tavatessamme. Ja kuinka hämmästynyt vastaanotto on ollut kun olen kertonut etten imetä.Siihen on sitten pakko alkaa selittämään koko kuvio, koska en halua että he luulevat että olen (pelkästään) itsekkäistä syistä imettämättä. Seuraavaksi sitten hämmästellään sitä kun sanon että olin niin masentunut vauvan synnyttyä että se lienee osa syy siihen että maitoa ei tullut. En toki näin kylmästi ja suoraan asiaa kaikille kommentoi. -Mutta kuinka ihminen joka yritti lasta useamman vuoden voi olla surullinen sen saatuaan? On se hämmästyttävää. Itselleni imetys on kipeä aihe, olisin halunnut imettää. Raskaana ollessani naiivisti ajattelin että tottakai imetän tätä maailman ihaninta lasta vähintäänkin puoli vuotta. Mutta todellisuus oli toinen. Itse sitä en valinnut. Joten kysely loukkaa, mutta ymmärrän senkin että ei sillä pahaa tarkoiteta kun kysytään. Lähinnä kai se on ajattelemattomuutta.
Semmoinen sivuhuomautus, että jos kovin pelkää pullon sivuuttavan rinnan, on olemassa pulloja, jotka todellakin matkivat rintaa. Niitä pitää myös heruttaa ennen kuin maitoa tulee. Ainakin Medelalta löytyy kuvan kaltainen. :) Siinä on siis sellainen kaksiosainen imuosa; ensimmäinen "kammio" pitää olla täynnä ennen maitoa alkaa tulla.
Liitteet
Mä olen taas ollut aina semmoinen huithapeli, että mun äitiyteen ei varmaan oikein kukaan uskonut vaikka lasten kanssa tulinkin aina tosi hyvin juttuun. Siksi varsinkin miehen sukulaisille mun imetys aiheutti suurta ihmetystä. Poju oli about 8 kk kun kyselivät kulmat koholla, että oikeesti, vieläkö sää imetät?! No joo.. Okei, käly on juuri näitä, joka on olevinaan parempi äiti kuin kukaan muu ja hän ei imettänyt kuin muutaman kuukauden, halusi kai kommenteillaan jotenkin lytätä mua. Hän on muutenkin ollut joka asiassa, että "kyllä meidän minttumaaria jo sen ja sen ikäisenä". Nykyään pitää jo suunsa kiinni kun on nähnyt, miten reipas tapaus meidän jantteri on. Ja oma äitini..voi elämä, "Kyllä te varmaan jotain olette oikein tehneet kun teillä on noin kiltti lapsi". Jotain tehneet!? Siis ihan vaan jotain oikein..? Omasta äidistä ikävä sanoa mutta hän ei olisi ollut ikään edes lähellä ehdokkuutta kun vuoden äiti palkintoja on jaettu. Ei mulla muuta tästä asiasta, alkaa vaan suututtaa kun ajattelee.
Eli, kuten olen monesti täällä sanonut. Siskot, uskokaa itseenne ja omaan kykyynne hoitaa omaa lastanne! Apua saa ja toki joskus on hyväkin pyytää. Äidit on vaan niin julmia välillä toisilleen, ettei ikäviltäkään kommenteilta välty.. ja toisaalta, oma lapsi on itselle tietenkin se tärkein ja tosi herkkä aihe. Olen itsekin joskus ottanut ihan turhaan jostain kommentista itseeni vaikka toinen ei välttämättä olisi mitään pahaa tarkoittanutkaan. Sorry..avautuminen täälläkin.
Edit_ Mä olen nopee tulistumaan näköjään ihan täällä kirjoitellessanakin, joten pakko vähän ottaa sanoja takaisin..omasta äidistä sen verran, että ihan väleissä ollaan ja onneksi hän on huomattavasti parempi mummo kuin on äiti
Eikä ihan läpeensä huono äitinäkään toki mutta iso kiitos mun kasvatuksesta kuuluukin isän äidille..
Eli, kuten olen monesti täällä sanonut. Siskot, uskokaa itseenne ja omaan kykyynne hoitaa omaa lastanne! Apua saa ja toki joskus on hyväkin pyytää. Äidit on vaan niin julmia välillä toisilleen, ettei ikäviltäkään kommenteilta välty.. ja toisaalta, oma lapsi on itselle tietenkin se tärkein ja tosi herkkä aihe. Olen itsekin joskus ottanut ihan turhaan jostain kommentista itseeni vaikka toinen ei välttämättä olisi mitään pahaa tarkoittanutkaan. Sorry..avautuminen täälläkin.
Edit_ Mä olen nopee tulistumaan näköjään ihan täällä kirjoitellessanakin, joten pakko vähän ottaa sanoja takaisin..omasta äidistä sen verran, että ihan väleissä ollaan ja onneksi hän on huomattavasti parempi mummo kuin on äiti
Eikä ihan läpeensä huono äitinäkään toki mutta iso kiitos mun kasvatuksesta kuuluukin isän äidille..
Muokattu viimeksi:
Kiitos Libra! Ehkäpä uskallan kokeilla tollasta, jos tyttö huolis :) pääsis tääkin äippä vähän omille menoille.
Ja JaneDoe85 tarkoitaan tosiaan, että kaikilla tuntuu olevan mielipide joka myös kerrotaan ihan kyselemättä :D
ja onhan se ihan naurettavaa, että äidit on tosiaan toisten äitien pahimpia vihollisia :/ tämä onkin ehkä ainoa palsta mitä olen lukenut, missä tästä imetysasiasta ei ole joutunut lukemaan arvostelevia kommentteja vaan keskustelua käydään hyvässä hengessä, jes!
Lylli, voin vaan kuvitella miten joudut selittelemään vaikka mielestäni ei todellakaan tarttis.
Ja JaneDoe85 tarkoitaan tosiaan, että kaikilla tuntuu olevan mielipide joka myös kerrotaan ihan kyselemättä :D
ja onhan se ihan naurettavaa, että äidit on tosiaan toisten äitien pahimpia vihollisia :/ tämä onkin ehkä ainoa palsta mitä olen lukenut, missä tästä imetysasiasta ei ole joutunut lukemaan arvostelevia kommentteja vaan keskustelua käydään hyvässä hengessä, jes!
Lylli, voin vaan kuvitella miten joudut selittelemään vaikka mielestäni ei todellakaan tarttis.
emmaf, hyvä jos keskustelusta on ollut apua! Hyvä äiti/vanhempi -keskustelu kuuluukin minusta ihan eri ketjuun, koska sillähän ei ole mitään tekemistä imetyksen kanssa. Kuka senkin määrittelee, millainen on hyvä äiti? Hyviä äitejä on niin monenlaisia. :) Eihän hedelmällisyyskään määritä sitä, olisiko tai onko hyvä äiti.
ps.iloveyou
Näppärä viestien naputtelija
Joo, tuli just mieleen et on kyl mun mielestä aika ajattelematonta, kun esim. ristiäispappimme (mies) tyyliin ensimmäinen kysymys oli, että "syökö hän rintaa?"..... Ja meijän kämppää katsomaan tullut tuiki tuntematon nainen kysyy 2min. ovestatulon jälkeen, että imetänkö. Ja ei tosiaan ole ainoot, mut noi oli sellasia, joille en ehkä mielellään ensimmäisenä vastaa tollasiin kysymyksiin. Vaikka imetänkin, niin mitä väliä???? Seuraavalle vastaan ihan tahallaan, että en imetä. Meijän poitsu juo Valion täysmaitoooooo, ammuuuu!
ps.iloveyou
Näppärä viestien naputtelija
Joo iha pimeetä... :D