On tää imetys vaan todella haastavaa näin "kokeneemmallekin" äidille. Toivottavasti se vähän teitä ensiäitejä lohduttaa :) Lapset on tosiaan vaan niin erilaisia myös tuossa ruokailukäyttäytymisessä..
Viime yö oli edellisen vastakohta; jos edellisyönä herättiin ensin 6h, sit 4h ja 3h päästä syömään ja joka kerran rinnalle raivaten ennen kuin suostuttiin syömään niin viime yönä otettiin ilmeisesti takaisin se, mistä jäätiin (ilmeisesti?) paitsi. Parin tunnin välein hereille, eikä auttanut muu kuin antaa tissiä, jonka poju huoli ilman minkäänlaista kiukuttelua. Tänä aamuna jatkoi vielä toisen rinnan tyhjennettyään hieman toista..mikä on meillä todella harvinaista. Mukava aloittaa päivä jo valmiiksi tyhjän oloisilla rinnoilla. Noh, jostain luin, että tyhjän oloinen rinta myös täyttyy nopeampaa. Eipä tämä ole eka kerta kuitenkaan ja aina on maito riittänyt.
Mulla on myös pumppailun kanssa ongelmia, lähinnä herumisessa vaikka muuten hyvin tuleekin, enkä oikein jaksa sitä touhua. Onneksi yleensä syöttövälit on sen verran pitkät, että ehdin kaupassa ja uskon, että ensi kuussa, salillakin käymään. Jossain jo sanoin, että kaapissa on Nannia ihan varuilta ja miehellä lupa sitä antaa jos meno yltyy poissaollessani ihan mahdottomaksi. Olenkin meinannut, että siinä vaiheessa, kun alan kiinteitä antamaan, en enää pumppaisi vaan mies tai kuka hoitaakaan antaisi ihan korviketta.. Meinasin kyllä sen kiinteiden aloituksen ajoittaa lähemmäs 6 kk:n ikää, kaikista ongelmista huolimatta..
Suosittelen jokaiselle äidille kuuntelemaan omaa sydäntään, miten haluaa toimia imetyksen ja minkä tahansa omaan lapseen liittyvän asian kanssa. Te tunnette parhaiten oman lapsenne ja sen, miten saatte arkenne parhaiten toimimaan ja voitte keskittyä parhaiten olemaan äiti. Ihan sama, mitä suositukset tai kuka tahansa sanoo. Jos kuuntelee liikaa muita niin ihan varmasti sitten myöhemmin vaan kaduttaa. Mulla on esikoisen ajoilta esim. kaduttanut se, että aloitin sen kiinteiden kanssa pelleilyn liian aikaisin..neuvolan suosituksesta
Neuvolan suosituskaan ei perustuntu mitenkään pojun kasvuun tai maidon saamiseen vaan ihan siihen, että voi kuulemma olla hankalaa sitten 6kk:n tienoilla totutella kiinteisiin, jos ei huolikaan kun sitten jo oikesti tarvii jo muuta ravintoa. No, meillä kiinteiden aloitus oli hieman alle 5 kk:n paikkeilla, poika kasvoi erinomaisesti rintamaidolla mutta uskoin neuvolan tätiä.. seurasi kovia vatsanväänteitä, kiinteät useamman päivän aina tauolla ja uutta yritystä ja uutta itkua. Eikä oikein huolinut mitään, halusi vain rintaa. Sama vielä yli 6kk:n iässäkin.. Ai sitä juhlaa, jos sai useamman kuin yhden lusikan välillä menemään, eikä siitä mitään mahaoireitakaan tullut. Tuo ruokailun kanssa tappelu aiheutti mulle paljon pahaa mieltä ja pojalle turhia itkuja..varsinkin kun imetys olisi sujunut ihan älyttömän hyvin.
Varmaan osittain tuosta syystä haluaisin nyt tämän kuopuksen kanssa jatkaa mahdollisimman pitkään täysimetyksellä (max 6kk) vaikka tämä tämmöistä takkuamista välillä onkin. Esikoisestakin kuoriutui kyllä takkuamisesta huolimatta kaikkiruokainen, maistelee mielellään erilaisia ruokia, myös kasviksia eikä ole mitään allergioita tai muita ongelmia mahan kanssa ja syö hyvin. Osittaisimetyksellä hän oli 11 kk ikään asti, kunnes palasin työelämään.
Mä olenkin päättänyt lopettaa kelloon tuijottamisen tuon syömisen kanssa, toinen on kuitenkin vasta 3 kk ja ihan hyvin vielä voi lapsentahtisesti imettää.. Toki varmistan, että kaveri on oikeasti nälkäinen ennen kuin törkkään tissiä naaman eteen. Juuri tänä aamuna mietin, että on aika iso mahdollisuus, että tämä on mun elämäni viimeinen hetki nauttia vauva-ajasta, mun viimeinen kerta kun imetän jotakuta ja saan ja annan vastaavaa läheisyyttä. Vähän on ajateltu tosiaan, että kaksi olisi se meidän lapsluku. Onhan tässä vielä monta kuukautta jäljellä mutta, jotenkin jo haikeaa..taaperoimettäjäksi musta ei ole. Ja toinen pieni on niin ihana että mun sydän tikahtuu. Mun pieni rintaraivariöhkömönkiäinen
Juhlimaankaan mulla ei ole oikein mitään hinkua, mä olen ne paikat nähnyt niin moneen otteeseen, että voin keskittyä nyt tähän tämän loppujen lopuksi lyhyen ajan. Kyllä sinne sitten taas pääsee. Sitten kun palaan työelämään, joudun kuitenin välillä matkustelemaan ja edustamaan niin väkisinkin joudun olemaan perheesta joitain aikoja erossa. Esikoisesta olin pisimillään viikon erossa työreissun vuoksi..hän oli tuolloin 2-vuotias.
Älkää ymmärtäkö väärin, mä en todellakaan tuomitse ketään, joka ei täysimetä suositeltua aikaa tai joka käy juhlimassa jne. Päinvastoin, on hienoa, että jokainen tekee omat valintansa ja varmasti jokainen on niitä punninnut aikansa. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Aika näyttää, miten mun imetystarina loppuu mutta juuri nyt mulla on tämmönen suunnitelma.
Edit_ pahoittelut jälleen pitkästä vuodatuksesta..