Imetys

Jälleen kaikkien vaikeuksien jälkeen meni vielä astetta vaikeammaksi.
Pelkästään se että nostan vauvan imetystyynyn päälle aiheuttaa välittömän huutoraivo -reaktion vauvassa, ja se kestää ja kestää eikä saa enää pullolla huijattua :sad001 ja olen kyllä maitoa lypsänyt tipan jotta saa makua jne kaikki siis K A I K K I kikka kolmoset kokeiltu.
Neuvolan täti ei tuntunu tajuavan kun sano vaan että parin tunnin välein kokeilet imettää...... Sanoin vaan että ööööööö siis se ottaa ehkä hädissään ja nälissään yhdet imut ja jatkaa huutoa. Se ei siis syö yhtään. Toki yritän pumppailla jne.mutta alkaa kyllä oma jaksaminen olla jo piipussa :sad001
Väkisin yrität imettää, kuuntelet sitä sydäntä raastavaa huutoa, sitten annat pullosta, sitten pumppaat sitten peset pullot ja pumput sitten keität ne, sitten yrität tehdä jotain kotitöitä mitkä ei tekemällä lopu, yrität antaa aikaasi isommille lapsille ja ylipäätään huolehtia heistä! Ja yrität muistaa/ehtiä syödä itsekin. Ja ei lienee tarvitse sanoa ettävaikka kuinka usein itsellensä lämmittää ruokaa niin ainatulee jotain ja ruoka jähtyy tai sitä ei ehdi syödä ollenkaan.
Joko saan luovuttaa?
Katsotaan kuitenkin vielä se imetysohjaaja ensviikolla.
 
Mymme: sitä ne neuvolassakin sanoo ja jollain tasolla itsekin sen ymmärrän mutten täysin ilmeisesti koska tää on niin vaikeeta kuitenkin. Vähän meinaa nousta pala kurkkuun ja kyynel tulla silmäkulmaan kun joku tuttava kyselee imetyksestä. Kai sitä on vielä niin herkillä ja hormonit hyörii miten sattuu vaikka synnytyksestä on jo kolme viikkoa..
 
Vaikka mulla tän lapsen kohdalla on imetys sujunut ni mulla nousee edelleen niskavillat pystyyn ku joku kysyy multa imetyksestä. Musta se ei edes paskan vertaa kellekään kuulu. Varsinkin sellaset idiootit täti-ihmiset joiden mielestä imetys on hyvän äitiyden mittari. Se on ok jos joku toinen äiti, jolla on ollut sen asian kanssa ongelmia, kysyy siitä. Mun mummuni kysy multa täs yks päivä et imetänkö vielä. Sit ku sanoin et joo ni se sano et " hyvä, se on kaikkein tärkeintä". Teki mieli sanoo pari valittuu sanaa muorille mut tyydyin sit vaan sanomaan et kyllä ne korvikkeellaki kasvaa. No, hän sit viel jatkamaa et "äidinmaidosta saa vasta-aineita, pysyy terveempänä". Mä sanoin et toi vanhempi poika oli lähes koko vauvaikänsä korvikkeella ja on tosi terve poika.
 
Pakko kysyä, että ilmeneekö tiheän-imun-kausi myös pulloruokinnalla menevillä vauvoilla? Tyhmä kysymys kenties. Kun siis täällä nyt syödään melkein koko ajan. Ja nää määrät (siis karpoilu aamuöisin ja tihentynyt ruokailu nyt viikon verran tässä työllistänyt)!! Jos näilla meiningeillä jatketaan ollaan ristiäisinä jo 7-kiloisia.

Tekisi mieli lopettaa pumppailu. Ahkerasti oon pitänyt kiinni, et kuudesti päivässä, mut joo... tuntuu niin räkäseltä toi vajaa 200 ml mitä saan. Siihen vielä se työn määrä, pesut, keitot... niin yleisesti tää pullorumba on aika nihkeetä, mut siihenki jo tavallaan tottunut.
 
Ihan oikeasti, se on minusta sitten ihan sama, imettaako, pumppaako vai antaako korviketta. Kaikissa tavoissa vauva saa laheisyytta, ruokaa ja vitamiineja. Okei, rintamaidosta saa ehka vasta-aineita, ja toki on hyva jos niita saa, mutta taysin ilmankin parjaa. Sekin on hyva muistaa, etta sellaiset asiat kuin turvallisuus, laheisyys ja rakkaus ovat myos vauvalle elintarkeita ja rintamaidolla ei ole naiden kanssa mitaan tekemista.

Sori avautuminen, minuakin arsyttaa se, etta yhtakkia rinnoistani on tullut yleinen puheenaihe myos puolituttujen hyvaa tarkoittaviin "Hei, mita kuuluu, sujuuko imetys"-tervehdysiin. Kylla helpotti. Kiitos ja anteeksi, lahden iltatoimiin. :)
 
Heinukka sanoi sen mitä olin tulossa sanomaan!

Ei ole ihmiset ymmärtäneet minun valintaa, mutta se ja sama! Minun lapset, minun tissit, minun asia!

Esikoinen kasvoi korvikkeella ja korvatulehdusta kummempaa ei ole sairastanut. Ei ole siis allergioita tms. Tällä koiralaumalla lienee myös osuutta asiaan. Näiltäkin saa onkia karvoja suupielistä ja nyrkeistä :p

Jadesirulle hurjasti tsemppiä, mutta älä ruoski itseäsi! Siitä ei hyödy kumpikaan teistä ja tiedätkin varmaan mitä stressi tuossa asiassa helposti tekee!
En tarkoita olla tyly, siltä tämä teksti vaikuttaa.. Mutta jospa ymmärrät mitä tarkoitan ♡

ccix, meillä oli selkeesti tehokuuri pari viikkoa sitten. Nyt saan pidettyä homman kurissa jos vaan muistan nostaa annoskokoa...
 
Musta tää imetys on oikeesti ihan pereseestä!! Ei millään pahalla eikä hyvälläkään enää..

En vaan enää jaksa kuunnella sitä hirveetä painostusta joka suunnasta. Voin sanoo rehellisin sydämin että mun aikomus oli täysimettää 6kk ja imettää vuoteen asti ainakin. Mutta elämä päätti toisin.

Vaikean alun jälkeen ei homma lähtenytkään rullaamaan ja nyt se on jotenkin minun vika että imetys on ongelmallista ja että lapsi syö korviketta ja tänään viimeksi neuvolassa, hirrrrrrveeee selostus, siitä miten "nyt lisäät niitä yöimetyksiä ja vähennät korviketta" just. Luuleeko ne että se ei ois munki unelma ollu!?!?

Nyt just ku oon päässy alku traumoista ja en enää laita neuroottisesti lapselle herätyksiä ettei vaan sokerit laske ja saa tarpeeks ruokaa niin pitäs alkaa TAAS laittaa herätyksiä, tai sen neuvols tädin mukaan tyyliin valvomaan yöt että saan kiinni hetken jolloin lapsi juuri meinaa herätä ja työntää tissi suuhun.. Saanko kysyä mitä helve....

Ymmmärrän että äidinmaito on ihan helkutin hyvää, se jumalauta paransi lapsen silmänki!!! Mutta miks pitää tehdä niin syyllinen olo tästä asiasta ja ei riitä että yrittää parhaansa vaan pitää olla vit.. jumala ja tehdä asiat vielä paremmin.

Luuleeko ne että mä nautin steriloinneista, pulloista, korvikkeista.. ja siitä että en pysty tarjoo 100% omaa maitoa lapselle.

Raivostuttaa koko imetys sana nykyään. Ja kun rakastan niin paljon tätä vauvelia ja ei pysty yhteiskunnan silmissä olee "hyvä äiti" ku ei täysimetä niin saa mun puolesta koko yhteiskunta painua %^£'poi&&'lpo%^£{£|£|.

Noniin. Anteeksi avautuminen. Jospa vaikka menis jäähylle, eli nukkumaan.

Ja KYLLÄ ennen sitä annan korviketta lapselleni.
 
Kyllä täälläkin ollaan ristiäisissä varmaan 7kiloisia :D poikain vasta 5viikkoa ja paino tuplaantunut suunnilleen! 500g viikossa oli paino noussut viime punnarilla että kyllä syö ja maitoo ainanki tuntus riittävän.

Sunnuntaina siis kaste,mietin tossa auttakees urpoo kun pikkuhiljaa alkas tää mama jo hamuta siideripulloo huulille, toisinsanoen saunajuoma mebay MUTTA mitä pitää tehdä toteuttaakseen tämän vallan kauhean teon (neuvolasta lähetti emailiin thl:llän jonkun lässytyksen imetyksestä ja alkoholista että ei tiedetä tarkkaan miten alkoholi vaikuttaa jne..kun kysyin neuvoa pitääkö miten pitkään sen jälk.imettämättä sun muuta.)
En ole tässä räkäposkella kännissä lastani hoitamassa, tai mistäs sitä tietää miten hattuun yks nousee yli9 kuukauden vesilinjan jälkeen.

Elikkä tarviisin tietoa pitääkö pumpata pois ennen jälkeen vai ja kuinkapitkään imettämättä sen jälkeen?
 
Netistä löysin Imetyksen tuki Ry:n (tai joku vastaava) ja Oulun synnärin ohjeistuksen ja molemmissa luki, että yhden saunaoluen voi ottaa ilman mitään toimenpiteitä.

Itse oon tehnyt niin, että imetän juuri ennen saunomista. Imetysten välit meillä 3-4 tuntia. Mutta en siis ole pumpannut "hukkaan", vaan imetän seuraavalla syötöllä normaalisti.
 
Lukemani perusteella alkoholipitoisuus veressä ja maidossa on korkein 1-2 tunnin kuluttua sen nauttimisesta, joten kannattaa odottaa parisen tuntia ennen kuin imettää. :)
 
Jadesiru, täällä ollaan myös hyvin pitkälti samassa tilanteessa. Alan itsekin olla jo aika väsynyt tähän kun tuntuu, että kaikki ajatukset pyörii tällä hetkellä vain imetyksessä ja vauvan ruokinnassa. Imetysyritykset päätyy välillä itkuun sekä multa että vauvalta. :sad001 Ensin. ähän lisämaitoa, sitten imetystä, lopuksi taas lisämaitoa, sitten pumppausta ja pumpun + pullojen pesua. Ei siinä aikaa ja voimia jää juuri mihinkään muuhun.

ccix, mä olen pumpannut myös 4-6 kertaa päivässä puoli tuntia kerrallaan, ja saalis on samaa luokkaa, n. pari desiä. Tekisi mieli lopettaa koska tuntuu etten jaksa, mutta tiedän että sitten käy niin, että tämä vähäinenkin maidontuotanto loppuu hyvin pian.

Hemppuliina, tosi kurjaa että sua painostetaan imetyksen osalta! Mun neuvolatäti oli kyllä ihanan ymmärtäväinen kun itku kurkussa sanoin että imetys ei oikein onnistu enää, tai ole oikeastaan koskaan onnistunut kunnolla. Hän sanoi että ei se mitään, hyviä vasta-aineita on jo mennyt vauvalle sen äidinmaidon mukana jota on saanut. Jokainen tippa on ollut tärkeä vauvalle. Muutenkaan en onneksi ole kokenut painostusta, tosin en ole kyllä kovin monen kanssa puhunut imetyksestä tai sen epäonnistumisesta, että varmaan niitä paheksuntojakin ehdin vielä saada. Kaikilla se imetys ei vaan onnistu kaikesta tahdosta ja yrityksestä huolimatta, piste.

Tuntuu vaan niin kurjalta kun aluksi vauva imi tehokkaasti (tosin imuote taisi jo silloin olla väärä rintakumin vuoksi) mutta multa ei tullut maitoa, ja nyt kun tulee edes se vähä määrä (vauva varmaan saisi enemmän stimuloitua maitoa tulemaan kuin pumppu) niin vauvan imuote on huono ja imu laiska varhaisen pulloruokinnan vuoksi. Järki sanoo että ei kannata menettää mielenterveyttään tämän asian takia, mutta sydän sanoo että yritä jatkaa vaan vielä. Mulla kun on kaksi isoa haastetta tässä imetyksessä, vähäinen maitomäärä ja huono imuote. Yksistään nämä ongelmat voisi olla vielä ihan kohtalaisesti ratkaistavissa, mutta yhdessä saattaa olla liian iso pala. Olen yrittänyt valmistautua jo henkisesti pumppauksen ja imetyksen lopettamiseen koska en pitkään enää kertakaikkiaan jaksa, välillä se tuntuu helpottavalta kun voimia vapautuisi muuhunkin, ja taas välillä olen murheen musertama ja itkuinen kun tämä ei mennyt niinkuin olin toivonut. Seilaavat hormonit ei varmaan yhtään auta asiaa. :rolleyes: Maanantaina olen menossa imetysohjaukseen vielä kertaalleen, katson sen jälkeen mikä on olotila jo jos tuntuu siltä niin lopetan pumppauksen pikkuhiljaa, imetystä voin jatkaa vielä sen aikaa kun vauva huolii rintaa. Haluan olla onnellinen siitä että meillä on ihana, kaunis ja TERVE poikavauva perheessä, enkä käyttää kaikkia voimia taisteluun asiassa jolle en oikein voi enää mitään.
 
Äh, eilen oli kyllä niin surkea maitosaldo, että! Kaipa nää mun meijerit tyhrehtyy sit pikku hiljaa. Oon kyllä iloinen, että päästiin näinkin pitkälle, eli yli kuukauden on saanut munkin maitoa (: ja kyllä, mä tässä jatkan niin pitkään tätä pumppailua, kun jotain vaan irtoaa. Ois kiva jos tuttavapiirissä ois joku äiti, jolta sitä maitoa tulis oikein ylijäämäksi asti ja saisin sieltä oikeaa äidinmaitoa näkemättä hirveetä vaivaa muutaman lirun takia. Miehen veljen vaimo ihan hiljattain just vieroitti omansa, damn, ja yli vuoden imetti.

Ja tosiaan tässä hissukseen oon jo myöntänyt itselleni sen faktan, ettei puoli vuotta tuu missään nimessä täyttymään. Eikä se tee musta sen huonompaa äitiä. Meillä saa läheisyyttä ja rakkautta ilman tissiäkin :D ja parasta tässä se, ettei poikakaan oo enää kiinnostunut mun tisseistä lainkaan - ei siis hamuile niiden perään, joten "kyvyttömyys" ei pääse ihan kauheisiin mittasuhteisiin. Pari kertaa päivässä koitan varovasti rintaa tarjota, mut näh, ei kiinnosta. Mönkii mahan/rinnan päällä muu kuin tissi mielessä.

Helpottanut omaa oloa ihan sikana, kun nyt viimein hyväksynyt nää tosiasiat ja stressi kadonnut. Pullojen pesu, keitto ja muu sähläys tuntuu jo mukavalta ja niin sanotusti arjelta, ilman sitä ääntä takaraivossa "sun pitäis imettää".
 
Hyvä asenne ccix! Ihan turhaa stressata asiasta. Ja oot tehnyt kaikkesi! Oo ylpee itsestäs!

Mullakin on imetys burnout lähellä. Tyytymätön vauva ja mahdollisesti allerginen jollekin, jota saa mun maidon kautta. Tissit kipeenä koko ajan, tuntuu ettei rintatulehduskaan oo parantunut vielä. Phuuuuuhhh! Mutta katsotaan mitä lääkäri huomenna sanoo!
 
Täytyy Triina ihmetellä sun pitkäjänteisyyttä (: kaikkien vaikeuksien ja ongelmien keskellä jaksat yrittää, vaikka esim. korvikkeeseen tarttuminen on helppoa. Ei tartte pähkäillä omaa ruokavalio ja maitoa riittää niin paljon ku sitä antaa jne.

Kaksi ekaa viikkoa, jota siis yritin täysimetyksen aikaansaamiseksi, oli jo niin tuskaan. Siihen pullorumba päälle. Muistan ekan tissityksen synnytyssalissa, siinä ilokaasun voimalla imettelen. Kipu oli niin jäätävä. Oon niin tyytyväinen, ettei toi pumppaus jostain syystä satu läheskään niin paljoa. Ja pojan otteessa ei alun alkaenkaan ollut vikaa. Mun tisseissä on :P

No näillä eväillä mennään. Poika kyllä kasvaa ja ennen kaikkea pulskistuu, jotenkin ihan käsittämätöntä, et jäbä on melkein 6 kg :D
 
Halusin kysyä, koska nyt vasta tajusin kun luin aiemmin että ette edes sormella jotkut paina rintaa imettäessä.. Mutta siis kun mä pumppaan niin puristelen rintaa ja taitan melkein kaksin kerroin että saan maidot ulos sieltä.. Kyllä alussa sieltä itsestään vähän valuu mutta siis jos en puristaisi ja odottasin että itse valuu tai pelkästään kahvasta pumppaisin, sama pumppu on ku useimmilla teistä aventin nariseva käsipumppu, niin tulisi varman pari tippaa tai ainakin paljon hitaammin. Nyt painan kahvasta melkeen loppuun ja puristan niin suihkuaa hirveesti.

Rutistamalla ja puristamalla saan molemmat rinnat parissa minuutissa tyhjäksi :)
 
Kyllä mäkin rutistelen ja puristelen, kun pumppaan!Tehostaa toimintoa huomattavasti :) Sillon kun imetän, saatan myös joskus silitellä rintoja, jotta maito lähtisi paremmin liikkeelle, siihen kannustettiin imetysohjauksessakin. Tota pumppauspuristelua tuskin suosittelisi kukaan ammattilainen, mutta itse en kyllä muuten saisi pumpulla läheskään niin hyvin irti.
 
Mainitsinkin jo, että ostin superpumpun - ja kyllä poijjaat lähtee maitoa! Ehkä pumpuissakin on eroja? Ainakin kotihoitaja niin väitti.
 
Mun tissiä ainakaan voi taittaa kaksin kerroin.. :D ..siis ei oo niin paljoo tissiä. Pumpatessa ei kauheesti pääse painelemaankaan kuin reunoilta, mutta imettäessä tein sitä aluksi ja nykyään, jos tuntuu tarpeelliselta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top