Ihan sama meillä. Ahmi ennen niin hirveellä voimalla että oikeen kuuli kun nieleskeli ilmaa. Varmaan sillon kun ne mahavaivatkin oli pahemmat niin vauva ahmi mahakipuunsa, kun vauvahan ei erota nälkää masukivusta kun molemmat tuntuu ikävältä mahassa. Enää ei ahmi vaikka kova nälkä oliskin. Syötöt oon aina hoitanu suht pystyssä, mut sillä ei tuntunu olevan mitään vaikutusta, niinkun ei röytäytykselläkään. Disflatyl ja cuplaton oli meillä vuorotellen käytössä. Sen verran ehkä helppas et ne huudot ei ollu ihan niin pitkiä kun pierut tuli ulos paremmin, mut ei ne siihen vaivaan muuten kyllä auttaneet. Sillon ku poika alko nostelee jalkojaan ja jumppailemaan ite enemmän, alko vaivatki helpottaa. Selkeesti tää meidän poika on vaan herkkäuninen, kun säpsähtelee pienimpiinkin ääniin. Ja maailma on niin kovin kiinnostava, ettei malttais nukahtaa ollenkaan. Jostain luin että siinä vaiheessa kun vauva alkaa ymmärtää, että nukkuminen auttaa siihen väsymyksen tunteeseen, helpottuis se nukahtaminen kun ei enää taistele niin kovin sitä vastaan.
Ei siis tosiaan mitään varsinaista unikoulua pidetä, mut esimerkiks tänäänkään ei poika nukahtanu iltatissille, niin jätin omaan sänkyyn hereillä, tutti suussa. En siis istu vieressä ja odota et nukahtaako vai ei. Vieressä jos oon ni se häiritsee selvästi hänen nukahtamistaan, kun kiinnittää huomion taas seurusteluun. Heti ku makkarista kuuluu ääniä siihen malliin et kohta yltyy itkuks, meen paikalle ja laitan tutin suuhun tai laulan ja odotan et rauhottuu ja poistun taas. Välillä nukahtaa siihen itekseen, välillä ei. Sit kun itku ei enää helppaa tutilla tai laululla, otan syliin ja lykkään tissin suuhun. Yleensä, niinku tänäänkin, rauhottuu siihen ja nukahtaa tällä tokalla tissittely-yrityksellä, ja vaikka herääkin kun lasken sänkyyn niin nukahtaa siihen sitten jo itsekseen aina, yleensä ilman tuttiakin.