Ma olen jo ajat sitten luopunut ihan suosiolla yoimetyksista. Valmistan parit tuttipullolliset korviketta jo illalla valmiiksi. Onpahan sitten paivalla enemman energiaa puuhailla kotihommien ja vauvan kanssa.
Tuosta vanhempien nukkumisongelmasta. Meilla on muutaman hyvin vaikean yon jalkeen siirrytty kahteen eri makuuhuoneeseen aina tilanteen mukaan. Ei ole mitaan syyta miksi kahden ihmisen pitaisi herata siihen, etta yksi syottaa tai rauhoittelee kiljuvaa vauvaa. Toisaalta meilla on sekin ongelma kun mun mies on lentokonemekaanikko ja tekee tyota kolmessa eri vuorossa. Jos se on yovuorossa niin vauva tietty on ihan taysin mun vastuulla. Viimeeksi kavi niin, etta ma nukuin ja vauva itki. Kuulin sen itkun unen lapi ja mun unessa olin jossain hieman paremmassa vaateliikkeessa shoppailemassa ja pukukopissa sovittamassa aivan ihania vaatteita. Sitten kuulin vauvan itkua ja olin kovasti narkastynyt, etta miten joku kehtaa tuoda vauvan nain hienoon ja kalliiseen vaateliikkeeseen. Tata jatkui vaikka kuinka kauan ja sitten lopulta tajusin, etta en ole pukukopissa vaan ihan omassa sangyssa. Ja se on mun vauva, joka huutaa.
(Eli tulipa samalla jarkytettya vauvan perusturvallisuuden tunnetta, kun mami vaan vetelee sikeita, kun toisella on hata.)
Mut minkas sille voi, jos itse en yksinkertaisesti vain heraa ja ei ole ketaan muutakaan aikuista kotona?
Sitten taas, jos mies on toissa vaikka 15-23, niin ma meen nukkumaan 22-23 maissa (riippuen vauvasta) ja vauva on miehen kanssa toisessa makuuhuoneessa tai olohuoneessa aina sinne 3:een tai 4:een saakka. Mies ei kuitenkaan koskaan laita nukkumaan heti kun tulee duunista ja sitten kun se laittaa nukkumaan, niin se tuo vauvan pinnikseen mun viereen ja monesti vauva jatkaa siinakin uniaan. Mulle noi vahintaankin 4-5 tunnin taysin katkottomat ja taatut younet, jolloin en kuule pihaustakaan vauvasta, ovat tosi tarkeet. :)