Surkuhupaisa viime yö: Mun logiikka vs virallinen(?) ohjeistus, jonka löysin jälkikäteen.. Eli. Vauva alkoi iltaruoan yhdeksän aikaan. Nukahteli välillä, mutta vaipanvaihtoa lukuunottamatta oli tiukasti rinnassa ja imi kaikkea tielle osuvaa jos irroitti. Siirryimme 23 aikaan sänkyyn, kun vihdoin alkoi väsymyksen merkkejä. Toinen sinnikkäästi imi&pulautteli ja nosti hirmuisen metelin, jos yritin lopettaa. Itse siis en irroittanut itseäni, koska se herättää vaavin aina. Odotin, että se päästää irti. No heräsi silloinkin ja ainoo keino lopettaa huuto oli ottaa rinnalle. Yritin olla häiritsemättä vieressä nukkuvaa, töihin lähtevää isiä. Yhdessä vaiheessa kun maitoa valui suupielestä yhtä paljon kun meni sisään, koitin vaihtaa tuttiin. Siitä syntyi raivari, jossa sai vähän esimakua tulevista äiti-tytär -tappeluista.. Ipana siis yökköili ja sylki tuttia monen sentin päähän ja kiemurteli ja hakkasi mua jne. U know.
No se mun logiikka, aattelin, että jos imetän vaan yhdestä rinnasta, ei tyttö sais niin paljon maitoo, että tulis ähkyä, kun aika selvästi olin huvituttina. Kyllähän sitä maitoa muodostuu koko ajan, mutta silti periaatteessa tyhjä tai tyhjempi rinta. Imeminen, heräily, pulauttelu ja ilmavaivat jatkuivat. Klo 02.00 käännyin Kuukkelin puoleen, kun aloin epäileen onko ihan normaalia viiden tunnin maraton..
Ja se virallinen(?) ohjeistus, josta kyllä myös löytyi ristiriitaista tietoa, mutta tuli usein esiin, oli, että pitkissä imetyksissä, jotka ei oo harvinaisia tai vaarallisia, kannattaisi vaihtaa rintaa vaikka 10 min välein. Suuresti kyseenalaistaen tuon teorian käytännöllisyyden vaihdoin toiseen rintaan. Klo 02.20 likka jo kuorsasi täyttä päätä heräämättä enää ennenku viiden aikaan ottaan yömyssyn.
Ohan sekin mahdollista, että sitten tuli vain aika nukahtaa, mutta olin huomaavinani silti selvän yhteyden siinä rinnanvaihdossa. :)
Opin siis jotain. Kantapään kautta kylläkin.. Mut sitä se lastenkasvatus on!