Imetys

Meillä on imetys lähtenyt vähän niin ja näin sujumaan. Alussa vauva ei saanut minkäännäköistä otetta rinnasta, vaan imi millon mistäkin kohtaa. Mulla on tosi matalat nänninpäät ja sairaalassa sainkin avuksi rintakumin. Mikä ihana helpotus kun vauva sai sitten imettyä. Mutta siitä tulikin seuraava ongelma: Vauva sai hirveesti ilmaa mahaan ja alkoi pulautella melki kaiken ulos. Mä en pystyny laitoksella pahan repeämän takia istumaan ja nouseminen oli tuskallisen hidasta. Röyhyttäminen oli siis tosi vaikeeta. Vauvan paino vaan putos, mutta syöttöpunnitukset onnistui. Maitoa siis tuli riittämiin. Pulauttelu jatkui kotona melko vaikeena, kunnes lopetin kaikki lääkkeet, mitä mulle annettiin (3x1g panadol/vrk ja 3x600g burana/vrk ja vielä movicolia pehmentään kakkaa). Sen jälkeen imeminen on sujunut paremmin, vauva on tyytyväisempi ja mikä parasta, pulauttelu on tosi vähäistä ja vauva kasvaa hienosti. Ikää murusella on nyt kohta 2 viikkoa :)

Ja tosta tutista, se on kyllä mahtava keksintö! Tyttö roikkuis tississä yhtä mittaa välttämättä mitään syömättä, niin hienosti on toi tutti korvannu sen turhan roikkumisen. Ja kun imeminen tissistä sujuu jo hyvin, niin en koe edes syyllisyyttä tutin antamisesta. Vielä joskus täytyy rintakumia käyttää, jos tissi on ihan ybertäynnä eikä nännistä tietoakaan laughing7
 
Meillä ei tuttikaan kelpaa. Se on vauvan mielestä ihan paska keksintö, niinku sen mielestä on lähtökohtasesti vähän kaikki, mikä ei oo tehty ihosta ja tuoksu maidolta tai hieltä (omaan sänkyyn on koulutettu kovasti, mutta ei se sitä vieläkään rakasta). Tutti helpottaisi kauheasti meidän elämää, kun saisi imemisentarvettaan tyydytettyä, mut ei niin ei, sylkee pois ja kiukustuu. Alku kotona oli tosi helppo, nyt maagisen 2 viikon rajapyykin kohdalla onkin ääni koventunut ja kaikki huonosti. Kätisee, vääntyilee, vain sylissä on hyvä. Syö ja nukkuu pahimmillaan jossain 10 min-tunnin sykleissä, univajeeni on tehnyt onnellisesta äiti-Kunusiinista jo pariin otteeseen hysteerisesti itkevän ja sekavan äiti-Kunusiinin.
 
Meidän poikakin sai runsaasti luovutettua äidinmaitoa synnärillä, koska mulla ei tullu tarpeeksi maitoa.. sektio se kai vaikutti siihen. Nyt kyllä poika roikkuu jatkuvasti tissillä ja illat tankkaa ihan kokoajan. Et ei tottunu kuitenkaan liiaksi pulloon...Tällä viikolla aloitin kampanjan, Ole armollisempi itsellesi. Jos poika ei näytä tyyntyvän illalla rinnan kautta unille ja itseäkin väsyttää niin, että päässä heittää, niin annan pullolla omaa pumpattua maitoa/vastiketta. Sen verran, että pojan masu täyttyy vähän nopeammin ja vie pikkumiehen unille. Pääsen itsekin nukkumaan ja nännit levolle. Joka ilta tätä ei tartte tehdä, sillä saa lapsi mun puolesta tankata vaikka neljä tuntia tissillä ja nukahdella muutamia minuutteja välillä, kyllä mä jaksan imettää. Mutta jos alkaa itseä väsyttää, niin ei kannata rääkätä itseäänkään liikaa.
Pullostahan maito tulee helpommin ja täyttää masun nopeasti.. kai siihen helppouteen tottuu, sillä vauvathan ovat laiskoja ja kärsimättömiä.

Toi itsensä syyllistäminen on kyl niin tuttua.. mä palaan vieläkin ajatuksissani synnytykseen ja soimaan itteäni, vaikkei pitäs. Pari kertaa ekan kotiviikon aikana tirautin itkut synnytyksen takia ja sitten vauvan vuoksi, kun pelkäsin hieman, että osaankohan mä nyt sit kuitenkaan. Mut sit kuitenkin homma etenee, vauva kasvaa ja voi hyvin.. äidinvaistolla vaan eteenpäin.

Tsemppiä Marbles.. :)
 
Meilläkin poika sai saikulla pullosta maitoa, kun oli 1vrk:n lastenteholla infektioepäilyn vuoksi, mutta ei onneksi tehnyt hallaa imetykselle. Muuten kyllä imetin. Olivathan ne tutinkin antaneet. Teholla lääkärintarkastuksessa, lääkäri kysyi onko annettu tuttia ja kun vastattiin et ei, niin otti heti tutin pois ja tuumas et ei me sit tuttia anneta. Poika omaa hyvän imuotteen oppi jo sairaalassa.

marbles: Älä syytä itteäs siitä jos imetys ei onnistu. Olet maailman paras äiti omallle pojallesi.
Se, että imettääkö äiti vai saako vauva äidinmaitoa tai korviketta pullosta ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä.Imettäminen on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa, mutta eikös se pääasia ole, että vauva saa maitonsa ja on tyytyväinen.

Eiköhän me jokainen olla juuri se paras äiti omalle vauvalle :love017
 
marbles: Ja vauvatkin on erilaisia temperamentiltaan. Toiset hermostuvat nopeammin, toiset jaksavat yrittää pidempään hermostumatta. Eli voi olla kyse myös ihan vauvan temperamentista. Tsemppiä joka tapauksessa, ja kuten muutkin ovat jo sanoneet, niin vaikkei imetys sujuisi, et ole yhtään sen huonompi äitinä! Pidä vaan huoli vauvasta ja itsestäsi, sama se, miten se tapahtuu. :)
 
Marbles mullakin on monesti kovat itsesyytökset ja tuntuu että vaan itkettää, olo on epäonnistunut ym., vaikka loppupeleissä tyttö saa syötyä niin rinnalta kuin pullostakin välillä korviketta, mitä annetaan ainakin kerran päivässä ihan tarkoituksella ettei opi pullolta tai korvikkeelta pois (en saa pumpattua tarpeeksi omaa maitoa et esim. isä saisi tytön syötettyä jos joskus kävisin vaikka jossain kahvittelemassa ilman tyttöä). Mut sillon kun jostain syystä rinnalla tulee itkupotkuraivarit, tulee mulla itku samoin tein, juurikin ajatuksella etten saa edes ruokittua omaa lastani. :sad001

Rintakumin kanssa aiemmin oli samat ongelmat, se ei kestänyt paikoillaa, ja tyttö veti selkää kaarelle ja näytti et työntää käsillä rintaa pois (niinkun välillä nytkin vaikkei rintakumia tartte enää käyttää). Se on kyllä ihan kamala tunne, ja tulee ihan sellainen olo et tyttö ei halua olla mun sylissä tai syödä rinnalta, vaikka tuskin se sitä tarkoittaa.. :sad001 Mut et kyllä se imetys vaan on mun mielestä aika stressaavaa, vaikka se nykyisin tuntuu sujuvankin suurimmaksi osin. Ja sen epäonnistuminen, edes vaikka kerran päivässä, saa aikaan sellaset tunnemyllerrykset et oksat pois. Kait sitä on sit vielä jotenkin niin herkillä kaikesta ja hormonit sekaisin..

Yritän silti vielä imettää ja imetänkin, vaikka tuntuu välillä et se on itselle todella henkisesti raskasta. Mutta näillä ollaan toistaiseks vielä pärjätty. Pitää yrittää vaan antaa ittelle "anteeksi", koittaa tolkuttaa et ei se ole kenenkään vika jos ei onnistu. Mut hankalaa ja rankkaa se välillä on. Tsemppiä sulle ja muillekin!
 
Marbles: Meilläkin poika sai pullosta maitoa heti sektion jälkeen, kun oli kovin nälkäinen. Heräämössä kävi tissillä ja imi hanakasti. Sai korviketta tyhjien tissien lisäksi edelleen laitoksella ja olin varautunut siihen, että korvikkeella mennään ja huvikseen sitten aina välillä imutellaan tissiä. Maitoa lähti kuitenkin tulemaan kotiutumisen jälkeen paremmin ja varmaan osansa on ihan tuon pojan erinomaisella imuotteella! Täysimetykseen tuskin päästään, kun nyt tuli vielä tämä antibioottikuuri sotkemaan. Mutta imetyksen onnistuminen ei ole pelkästään äidistä kiinni... vauvankin anatomia/luonne vaikuttaa. Oletko kokeillut pullon JÄLKEEN ottaa vauvaa tissille oleilemaan (jätät vaavin vaikka pieneen nälkään)? Ehkä jaksaisi paremmin pikkunälässä yrittää kuin huutonälässä..? (Meillä on muutaman kerran käynyt niin, että jaksaa imeä paremmin vasta pullon jälkeen).

Mun asenne oli alunalkaenkin se, että ei haittaa vaikka maitoa ei tulisikaan, nukutaan sitten makoisat yöt korvikkeella (äiti on tehnyt aiheesta galluppia melkein 30v. tuloksena pitää sitä, että lisämaitovauvoilla ei juuri koliikkia ole... itse joutui kantamaan "huonon äidin" leimaa, maito kun ei noussut. No, me nukuttiin yöt alusta asti ja vallan mainiosti ollaan pärjätty elämässä... kiintymyssuhdekin on muodostunut, ollaan edelleen veljen kanssa melkein joka viikonloppu porukoilla!) Veikkaan, että mun asenne jopa auttoi maitoa nousemaan, koska stressi ei auta yhtään.

Meillä pulloruokinta ei ole muuten vaikuttanut tissihaluihin mitenkään! Enemmänkin jotkut pullotutit aiheuttaa ronkalausta, tosin syö niistäkin jos on oikeasti nälkäinen.
 
Meilläki o neiti ruvennut hermostumaa aina ku tissille yritän. . Hamuilee kovasti ja jos ei saa otetta mrnee nyrkit suuhun ka en meinaa saada pois suusta niitä ja sit alkaa pää heilumaa ku alkaa Hamuilee enemmä ja kädet ja jaly viuhtoo.. alkuu meni imetys iha hyvi ja nyt sw on kauhee suoritus itelleniki. Varsinkin yöllä se on inhottava taistelua ku on väsynyt. .:/ pullosta neiti syö taas hyvi.
 
Meilläkin remutaan ja viuhdotaan aika tavalla kun tissille tullaan ja siinä pitää sitten hetki riehua ennen kuin rauhoittuu syömään... Erityisesti silloin kun nälkä on iso! Mutta koskaan poika ei ole pulloruokinnan jälkeen ollut tyytyväinen, vaan rauhoittuu sitten vasta kun on päässyt tissille edes hetkeksi, vaikka maha olisikin jo täynnä ja rinnalta imetyt maidot pulautellaan sitten pois! On sen verran mamman poika! :P olen siis antanut pullosta omaa lypsettyä maitoa jos ollaan oltu jossain missä imettäminen on hankalaa tai sitten olen yrittänyt, että poika tyytyisi hetkeksi isän hoidettavaksi, äiti kun haaveilee hierojalle pääsemisestä!! Korviketta en ole vielä edes koittanut... En verran on ylituotantoa itsellä ollut! :)
 
Hienoa kuulla marbles, että olet saanut tukea ja sen myötä lisää tarmoa. Kyllä toi imetys meille äiteille on aika syvälle juurrutettu juttu. Kaikille tsemppiä tän asian kanssa painimiseen. Meillä on takana ensimmäinen täysin rintakumiton päivä :) Toivottavasti se tästä jatkuu. Ois se niin paljon helpompaa ilman sitä, vaikka on mulla muutenkin kauheet paineet imetyksestä, jos tarvii jossain julkisella paikalla tai kylässä tai kotona, jos on vieraita, ni imettää... Ei se tunnu ollenkaa luonnikkaalta ottaa tissii esille ku joku kyylää...
 
Sama juttu.. En kykene julki imettämiseen.. Meillä kun on vieraita, niin pyydän kohteliaasti anteeksi, menen meiän makkariin imettämään ja vedän oven perässäni kiinni!! :)
 
Joo sama, taitaa oma äiti olla ainoa kenen edessä oon imettänyt ja SEKIN tuntuu jotenkin omituiselta.. :eek: mut et meilläkin poistun yleensä kohteliaasti olohuoneeseen syöttämään tyttöä jos vieraita sattuu olemaan, tai sit annetaan pullosta, kun sitä korvikettakin välillä tytölle syötetään. Imettää en vaan osaa enkä pysty/halua ihmisten ilmoilla, omassa tai muitten kotona, saati jossain kylillä..

Tsemppiä Marbles, hyvä kuulla että eilinen oli jo parempi päivä ja että neuvolantätiltäkin sait tukea :) Ja Ainukalle pienet taputukset rintakumittomasta päivästä, muistan ite sen fiiliksen reilu viikko sit miten hyvältä se tuntui :gen014
 
Juu, minäkin kartan julkisilla paikoilla imettämistä. Tänää oli kaupassa pakko antaa tissiä vauvalle ni hipsin vessaan sen tekemään :D Riippuu vieraista, että kenen edessä kykenen. Ensimmäiset kerran äitin eessäki oli hieman outoa, mutta sitte taas lähimmät ystävät ei häiritse ollenkaan :)
 
Marbles mulle varmaan tossa tilanteessa kans hiipis luovuttaminen mieleen, ainakin itteeni stressais varmaan ihan älyttömästi jos tilanne ei oo muuttunu mikskään. En tietty kannusta täällä et "lopeta hei vaan se imetys", mut jos se sua oikeesti tosi paljon kaivelee ja tuntuu pahalle, niin en tiiä onko sekään nyt sit hyväksi sulle itteles tai vauvallekaan. Kait hänkin sen ahdistuksen vaistoo jollain tapaa..Täällä maitoa vielä on riittäny, mut vähenemään päin mullakin, vaikka miten imetän yöllä ja päivällä ja ja ja...vaikka mulla maitoo vielä tuleekin, on tääkin aika ajoin melko uuvuttavaa ja masentavaa/ahdistavaa, kun virittelet tytön toiselle rinnalle, syö sen max. 5min ja maito loppuu, virittelet toiselle rinnalle, sama homma, ja sit vielä lämmittelet korviketta pullossa (joskus useempaan otteeseen vielä, et tosiaan ei oo tisuista saanu vissiin juuri mitään irti.. :sad001). Ruokailut kestää tosi pitkään kokonaisuudessaan tällä tavalla, ja sit tää on alkanu verottaan nyt taas yöunia enemmän, ku syömiseen menee ripotellen se tunti kaks, tai sit tyttö nukahtaa ekan rinnan jälkeen ja herää tunnin päästä nälkäänsä. Et en tiiä ittekkään enää et miten tässä pitäis toimia. Vähän samat mietteet siis, tai ainakin mietteet siitä, että miten kauan tätä jaksetaan, tyttö tai minä.

Mut siis en oo kuullu et pitäis harjotella kuukausi, toki oon kuullu et voi mennä aikaa ennenkuin imetys lähtee onnistumaan ja kunnolla käyntiin tai et maidon nousussa voi mennä joskus se kolmekin viikkoa. Meillä tais mennä se melkeen kolme viikkoa et yöt pärjättiin ilman lisämaitoa, mut nyt ei tosiaan reilun 1kk:n iässä enää pärjätä pelkästään omilla. Rinnalle "kunnolla" tyttö oppi ehkä parin viikon iässä silleen et ei enää niin paljon vääntelehtinyt, mut kyllä hän vielä välillä vetää "tissiraivarit", joka tuntuu joka kerta kyllä tosi pahalta vaikka ei minusta johdukaan (ainakin uskon näin), vaan yleensä tässä on meillä ollu taustalla mahavaiva. Itku kurkussa oon antanu tytön miehelle et ei tule rinnalta syömisestä mitään, pakko lämmittää pullossa, ja sit pullon aikana takapuoli tärähtää kunnolla ja tyttö syö sit rauhallisesti loppuun.

Tsemppiä kovasti tulit mihin tulokseen tahansa!! Toivon kovasti et onnistuisitte saamaan imetyksen toimimaan, äidin maito kun on aina sitä äidin maitoa, ja se olis sulle selkeesti tärkee juttu että imetys onnistuisi. Mut tärkeintä kait (mun mielestä) on, et sinä ja vauva olisitte molemmat tyytyväisiä. Jos se ei imettämällä onnistu vaan tekee pahan mielen sulle ja vauva ei sitä jotenkin vaan handlaa, niin en tiiä kyllä onko se imetys enää siinä vaiheessa niin tähdellistä. Terveitä lapsia kasvaa ihan pelkällä korvikkeellakin. Kun ei nää jutut aina vaan mene niinkuin elokuvissa. :oops: Ja niinkuin on aiemmin varmasti täälläkin jo todettu, että paras äiti olet lapsellesi oli mikä oli, ei se sinusta sen huonompaa tee vaikka imetys ei onnistuisikaan :)
 
Mulla kans sektio takana ja sairaalan korviikkeet pullosta annettiin heti alkuunsa. Vauva tottunut siihen että maitomäärät ovat "isoja" kun saa itsensä kylläiseksi ja maito minulla noussut tosi huonosti, sektiosta nyt kaksi viikkoa. Alkuun vauva ei viihtyny rinnalla, vaan sai raivareita. Ei malttanut imeä (minä itkin koska tiesin että rinta on lähes tyhjä)
Sai vauvan imemään rintaa kun sujautin pipetillä maitoa rintakumiin (sekin vielä kun muuten ei onnistu vaikka yritetty on) ja näin pipetin avulla vauvasta on kehkeytynyt varsinainen tissimaakari.
Nyt ongelma on tämä sama ku monella muullakin, että vauva viihtyy tissillä monen monta kertaa ja maidontulo on niin pientä että se ei riitä vauvalle. Siispä korvikkeet esille.
Samalla syön antibioottikuuria ja lääkitsen lastani vatsavaivojen vuoksi, Tosi hankalaa. Kuinka sitä voi liikkua ihmisten ilmoilla, saati kaupoissa, kun tissi ei riitä ja korvike pitää lämmittää aina jossain.. Välillä tuntuu hankalalta ajatukselta kaikki, eikä sitä nyt kotiinkaan voi linnoittautua.
Onko tutin käytöstä ollut puhetta? Pitäiskö alottaa sen käyttö tai kokeilla, koska vauva rauhottuu monesti rinnalle ja nukahtaa.
 
Poika on alkanut leikkimää tissillä, ei meinaa ottaa ensin kunnon otetta vaa lussuttaa. En tiiä sitte suihkuaako toisinaa maitoa liian nopeasti, koska välillä tuntuu että toinen "tukehtuu" ja alkaa yskii ja huutamaan..
Toivottavasti tää on ohimenevä juttu. Oonki ottanu hetkeks tissin kokonaa pois jos pelleilee ni johan sen jälkee nappaa kunnon otteen..
 
Tiutsin konstia täytyykin testata, oletpa ovela:) Välillä meidän tyttö tekee samaa, tissi on huvin vuoksi suussa ja vauvalla mukava ja turvallinen olo. Meillä on pärjätty pelkällä rintamaidolla, hieman koitetaan imuotetta petrata ettei vauva ime ilmaa syödessään. Muuten on välillä vähän äänekäs syöjä. Kyllä meilläkin se nyrkki on välillä yhtä aikaa tissin kanssa suussa ja saa tosissaan siirtää sen pois tieltä välillä useamman kerran:) mutta ei siitä kannata huolestua, vauvalle se taitaa olla ihan luonteva juttu, kun kohdussakin peukkua syö. Toivotan tsemppiä kaikille ja uskoa omaan imetykseen.
 
Takaisin
Top