imetys ja maidonkehitys

Lyydia, kuuntele itseäsi tuossa imetys asiassa. Miehesi ei voi tietää miltä sinusta tuntuu, kun itse ei voi imettää. Ja siitä ei todellakaan ole syytä potea huonoa omaa tuntoa! Lopultahan ajattelet vain lapsesi parasta, ja myös oma pää on tärkeää pitää kasassa.

Mulla oli kanssa vähän oman tunnon tuskia kun tyttö oli 3kk. Olin pari kertaa ollut pois vauvan luota illan, joten isä jäi kotiin pulloruokkimaan lasta. En halunnut antaa korviketta vaan pumpattua maitoa, koska niin "hyvän äidin kuuluu tehdä". Ongelma vaan oli siinä, että pumpulle tuli aina säälittävät 20ml kerrallaan, ja senkin eteen joutui tehdä joskus puolikin tuntia töitä. Siinä oli aikamoinen työ kun otin tavaksi pumppailla joka päivä ja pakastaa noita pieniä määriä, ja siihen vielä pumpun pesut yms päälle. Siinä kolmen kuukauden kohdalla totesin, että siinä ei ollut mitään järkeä että rääkkäsin itseäni nännit verellä, että saisin tytölle edes tilkan puhdasta äidin maitoa. Joten päätin suosiolla, että poissa ollessani mies antaa lapselle korviketta. Iso kivi vierähti sydämeltä kun sen päätöksen teki ja ajatteli sen niin, että tärkeämpää on järjissään oleva äiti.

No, eipä sitä korviketta ole kyllä myöskään tullut annettua, koska 3,5kk ikäisenä tyttö kieltäytyi kokonaan juomasta pullosta. Siitä lähtien ei tämä mamma ole paljon kotoa poistunut :)

Mutta pointtini siis se, että välillä pitää tehdä valintoja jotka eivät ole suositusten mukaisia. Tsemppiä!
 
No nyt se myöntyi että "onhan sitä jo imetetty. " Oon taas nukkunut tosi huonosti ja ihan toden teolla ärsyttää toi mies. Ei kai täs vielä eroa oteta. Olis hassua selittää eron syitä muille kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen :" no kun saatiin se vauva jota toivottiin, äidille kerty univelkaa, eikä isä antanut äidin lopettaa imettämistä ". :-D En nyt aio kerrasta lopettaa, mutta en aio ylläpitää maidon tuotantoa pumpulla tahi kanniskella tissit paljaana huutajaa. Se suo on jo kahlattu kerran.
 
Siis eikö oo käsittämätöntä, et univelkaisena tuntee kateutta miehelle, jos se nukkuu?! Kuin hulluksi tuo vauvavuoden valvominen tekee...sitten vasta kun on nukkunut ja syönyt huvin kantsii esim. Eroa miettiä tuorein mielin :wink
 
Lyydia, toki tunnet miehesi hyvin jo tuossa vaiheessa suhdetta, mutta mä olin eilen taas paiskomassa sillä paistinpannulla omaa miestä naamaan, kun olin jumpan jälkeen ihan kuollut ja hän siihen totesi "katso nyt noita muita, ajavat kotiin treenin päätteeksi. Sinä et edes omaa vauvaa pystynyt laittamaan turvaistuimeen" Vedin ihan hirveät kilarit, että kiitos vaan tuesta, tekee tosi paljon mieli sulle puhua yhään mistään kun aina vaan mollaat. Hän siihen kummastuksissaan, että hänhän vain koittaa tehdä sinusta vahvempaa, että jaksat ensi kerralla paremmin... (...) on vähän mielenvikainen ajatusmalli suoraansanottuna, mutta voisiko sun miehellä olla kuitenkin samanlainen ajatus takana? Että luulee tukevansa sinua? Te kyllä olette tietysti olleet jo niin pitkään yhdessä, että luulisi tietävän, miten sinua tuetaan, mutta eihän sitä ikinä tiedä toisesta...

Kuitenkin, älä koe mitään huonoa omaa tuntoa tai ajattele, että luovutat. Sä olet niin hienosti jo jaksanut, moni sun tilanteessasi oleva olisi lopettanut imetyksen kauan sitten. Musta on itsestäni tullut vähän imetysinnokas myös, joten ymmärrän sun ajatukset, mutta kyllä se raja johonkin pitää vetää. Ei imetystä pidä jatkaa oman mielenterveyden uhalla! Itse en usko, että olisin jaksanut noin pitkälle kuin sinä. Tuskastun jo kymmenessä minuutissa, jos vauva vaan höseltää ja maito valuu joka paikkaan....

MammaMarian kanssa samaa mieltä, vauvavuoden aikana ei kannata tehdä päätöksiä suhteen kestävyydestä. Kaikkien miehet on varmaan paskimpia miehiä ever sen vuoden aikana :D (jos nyt ei kokoajan...)
 
Joo, on se varmaan sen kannustusta. Kun oon joskus esim. katsonut jotain naista telkassa ja sanonut et "voi kun sais itekin tollaisen vartalon" tms.niin se käskee mennä salille. Ei tajua vieläkään että toi tyyli pahoittaa mun mielen. Tänä vuorokauden aikana tyttö on suostunut rinnalle 4 kertaa. Kolme niistä kerroista oli viime yönä ja yksi hetki sitten, sekin pienen väännön jälkeen. Korviketta on saanut kolmesti . Osan oon hörpyttänyt tuttipullon korkista ruualla. Harmi kun ei osaa vielä nokkamukista juoda kunnolla, ei olis pakko antaa pulloa.Vaikka eihän sitä tiedä jos se innostuu taas imemään. Ihan itku tuli tossa itsellekin kun alkoi muistella ekaa imetystä ja muita hyviä imetyskertoja. Miten tällainen voi vetää niin haikeaksi.
 
Eksällä oli tuo sama kannustustapa. Ihan oli koko perhe samanlainen.. Ei oo kyllä ikävä! :D
 
Mä en ymmärrä, miten joku kokee ton kannustavaksi. Mun miehellä nyt tosin on muutenkin näitä tunnemaailman vaikeuksia vaikka muille jakaa, et sen kohalla sitä en kyl ihmettele.
 
Miehelle puhuin eilen nukkumaan mennessä kun tuntuu vaan jotenkin niin pahalta kun ei imetä, että jos se tyttö vaikka ottaisi jos vähän pidempään yrittäisin. Osasi tällä kertaa lohduttaa ja sanoi että "oothan sä jo hyvin ja pitkään imettänyt. Ehkä se on niin innoissaan kun saa juoda itse pullosta ja mukista. Se on jo iso tyttö. "Tänään tein haikean päätöksen enkä ole edes tarjonnut rintaa. Yöimetyksiä yritän vielä, onnistui viime yönäkin kahdesti. En syyttele enää itseäni, mutta joku pieni surutyö tässä on tehtävä. Hassua. En tiennyt tällaisista tunteista mitään aikaisemmin.
 
Tykkäys Lyydia sille, että olet tehnyt jonkinasteisen päätöksen asian suhteen. Uskon, että surun ja haikeuden helpotuttua olet ihan tyytyväinen päätökseesi, kyllä tuo taistelu varmasti kuluttaa ja ahdistaa niin paljon. Ihanaa, että miehesi osasi vihdoin lohduttaa tavalla, jolla osoittaa arvostavansa tähän astista ponnisteluasi :Heartred
 
Onko muilla ollut puremista imettäessä? Meillä on isketty hampaita tissiin kiinni nyt parina päivänä vähänväliä ja itsellä tulee parkaisu kun tekee niin kipeää ja tästä vauva säikähtää ja alkaa itkemään. aamulla poika puras niin kovaa että vertakin tuli.. oikein jännittää koko imetys nyt, äsken ei sit suosutunu imemään ollenkaan mikä on harvinaista meidän tissitakiaiselle, lieko säikähtänyt kun oon kiljaissu mut vaikea olla rauhallinen kun sattuu :sad001
 
daranda sanoi:
Onko muilla ollut puremista imettäessä? Meillä on isketty hampaita tissiin kiinni nyt parina päivänä vähänväliä ja itsellä tulee parkaisu kun tekee niin kipeää ja tästä vauva säikähtää ja alkaa itkemään. aamulla poika puras niin kovaa että vertakin tuli.. oikein jännittää koko imetys nyt, äsken ei sit suosutunu imemään ollenkaan mikä on harvinaista meidän tissitakiaiselle, lieko säikähtänyt kun oon kiljaissu mut vaikea olla rauhallinen kun sattuu :sad001
Click to expand...
Meillä on kanssa nyt viimesen viikon ajan tyttö välillä pureskellut. Ei onneksi ole vielä hampaita, mutta tekee kyllä kipeää kun ikenillä jäystää. Yritän sellaisen tilanteen tullessa ottaa tissin pois suusta ja sanoa että ei saa purra, ettei toinen nyt ainakaan opi että se on hyvä juttu. Tänään aamulla tyttö kylläkin syönnin päätteeksi alkoi hitaasti kiristämään leukoja yhteen ja samalla hän katsoi minuun sellainen velmuilija -ilme kasvoillaan. Eli toivottavasti ei luule sitä hauskaksi leikiksi...
 
Niillä öisillä imetyksilläni tyttö on viime aikoina useinkin purrut tissiä ikenillään ja sattuuhan se. En oo reagoinut mitenkään jotta onnistuis ne yöimut ettei tarvii alkaa pulloja lämmittämään.
 
Voi ei! Meillä tyttö vahingossa puras (näki ilmeestä, ettäoli vahinko) yhdellä alkavalla hampaallaan ja kyllä se kirpas eri tavalla kun ikenillä pureminen.. Ikenetkin sattuu!

Daranda, koita just katsoa, tuleeko vauvalle tietty ilme/tilanne/mikä vaan, mikä enteilee puremista. Jos vauvan imuote on kunnollinen, niin pureminen ei ilmeisesti onnistu, eli vauvan pitää vähän päästää irti jo nännistä voidakseen purra. Pikkusormi ihan reilusti valmiiksi jo imetyksen aikana suupielen lähelle, jotta äkkiä saat otteen irti! (Tiedäthän, pikkusormi leukojen väliin ja "vääntö") voi koittaa myös tarkkailla vauvan ilmeitä, meillä lasittunut katse ja just ihan pieni nännin suusta luisuminen ennakoi tuota ikenillä puremista. Se oli vain vauvan merkki minulle, että hei olen valmis, enkä saa tissiä pois suusta (jos olin keskittyneenä johonkin muuhun ja pidin vahingossa kättä niin, ettei vauvan pää tosi helposti luiskahtanut pois, laiskiainen kun hän on :D) Esim imettäminen niin, että vauva makaa patjalla ja minä kyljelläni, mutta kuitenkin puolittain vauvan ylhäällä niin, että vauvan irrottaessa imuotteen tissi luiskahtaa todella ulos suusta, eikä jää sinne pyörimään pureskeltavaksi auttoi tähän.
Jos /kun puree, niin jos eleittä pystyisi irrottamaan otteen ja laittamaan tissin pois, olisi hyvä. Antaa vasta sitten uudestaan, kun vauva sitä pyytää. Tsemppiä!
 
Ai ja toinen millä karsin sen ikenillä puremisen, oli että odotin vähän aikaa ennen luin syötin, vaikka tyttö alkoikin tunkemaan leluja suuhun. Meillä ne nälkämerkit menee niin, että kun vähän tekee mieli, laitetaan kaikki lelut suuhun ja imeskellään niitä, mutta silti vielä katsellaan mitä muuta tapahtuu. Kun alkaa hiukoa, niin alkaa kitinä, siinä vaiheessa imetän, muuten siitä ei tule mitään. jos tuossa lelujen imeskelyvaiheessa tarjoan, niin joko puree tai sitten heruttaa ja päästää parin imun jälkeen irti, lopputulos maitoa joka paikassa ja vauvaa ei voisi vähempää kiinnostaa :D
 
Meillä on nyt imetys kokonaan ohi. Tuttipullo on liian hauskaa. Miltei puol vuotta eli oma tavoite. Tietty kun oon jo töissä, niin parempi näin.
 
Aamulla tarjosin kuitenkin tissiä, vaikka ei pitänyt. Muutamat imaisut otti hätäisesti, ehkä pari tippaa kelpasi. Sitten luulin että nyt taitaa kuitenkin maistua, niin iski ikenet ensin kiinni ja oikein veti nänniä pitkälle ja sitten alkoi päristelemään tissiä... :inpain: Yöllä otti kerran pulloa ja kerran tissiä. Toivon että yöruokailu loppuis kokonaan. Alkaa toi maidon tulokin itsellä vähentyä.
 
Kiitos Aubreu vinkeistä:) eiköhän tämäkin oo vaan vaihe että kokeillaan hampaita kaikkialle, hampaat kylläkin ollut jo melkein pari kuukautta ja nyt vasta alkoi tämä pureminen. Oon nyt antanu tissiä vaan kun on selvästi nälkäinen, silloin ei yritä purra vaan syö ahmien.Ja nyt oon just tolleen tehny et sormi kokoajan siinä lähellä valmiina jos sattuukin lopuks puraseen, valppaana kokoajan :p
 
Noni hyvä, että sujuu jo vähän! Vaihehan sekin varmasti on, itse sitä kauhulla odottelen......
 
Ei sitä raskausaikana tajunnu mitä kaikkiea tuo imetys oikeasti on, on tullut kyllä yllätyksenä monet asiat.
Raskausaikana aattelin vain että; toivottavasti sujuu hyvin ja eiköhän se suju, sujuuham se muillakin :grin No, ei kyllä meillä ihan sujunu hyvin, aluksi oli miltein mahdotonta koko imetys kun ei toinen saanut otetta ei sitten millään ja luonteeltaan tulinen tapaus joten kuvitelmissa ihana ensi-imetyskin vaihtui suoraksi hudoksi tissille.
Alku menikin vauvan raivotessa rinnalla ja uusi äiti ihan herkillä fiiliksillä kun ei suju, ja yllätyksenä tuli ne tunteet että haluaa imettää ja ei halua antaa korviketta tai on paska äiti (tiedän kyllä ettei oo paska jos antaa korviketta, mutta siltä se silloin tuntui)
No rintakumilla suju sitte paremmin ja siitä eroon pääseminen sitten taas tuotti omat ongelmat, ja sit kaikki rintatulehukset ja maitotulvat, ei kukaa näistä ainakaan mulle kertonuo_O

Ja nykyisin täällähän asuu oikea tissiposki joka haluaa nukkua tissisuussa ja muutenkin hengailla paljon tissillä, onhan se läheisyys ihanaa ja varmasti tulee ikävä imetystä sittenkun se loppuu, mutta on se myös ollut hermoja raastavaa, kuten nyt tää pureminen :grin tästä tuli nyt tämmöinen pitkä sepistus, kun en oo aimmin meidän imetystaipaleesta kirjoittanu:p

Niin ja en tienny että imetys voi ees olla näin tunteikasta mitä se on ollu:rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top