Katiili ja Tiikerililja: Niin tunnen teidän tuskan tästä imetyshommasta!!! Sairaalassa imemisestä ei tullut mitään, poika ei saanut kunnon imuotetta, rintakumilla vaan vähän onnistu, maitoa ei tullut läheskään tarpeeksi jne. Paino romahti sairaalassa,lähti sitten toki vastikkeenannon tehostuksen jälkeen nousuun ja kotiin päästiin myös ohjeella imetys 3 h välein. Siinähän sitten taisteltiin, kun imetyksestä ei tullut mitään, imetyksen päälle pumppasin, jotta maidontulo aktivoituisi, annoin vastikkeen, röyhtäytin jne. Koko ruljansiin meni aikaa yli 2 h ja samantien piti aloittaa uudestaan...Ekaan neuvolakertaan mennessä olin jo ihan raunioina, se epäonnistumisen tunne siinä väsymys- ja hormonihöyryissä oli ihan kamalaa. Ekassa neuvolassa paino oli noussut, mutta nihkeesti ja edelleen jatkettiin samalla 3 h välein syöttämisellä. PAinokontrolli sovittiin vaan muutaman päivän päähän ja sitten paino oli onneksi noussut niin hyvin, että saatiin päivisin venyttää imetysvälit 4-5 h ja öisin 6 h (poika kyllä herää vaatimaan ruokaa jo ennen 6 h täyttymistä). Se helpotti elämää ihan suunnattomasti, koska pidemmän imetysvälin ansiosta poika oli selkeästi nälkäisempi, niin imeminenkin lähti sujumaan paremmin. Yhtenä päivänä nappasi vaan rinnasta kiinni ilman kumia. Ote oli vielä hiukan väärä, ei heti osannut "rullata" alahuulta tarpeeksi, mutta sekin korjaantui reilun viikon aikana.
Maidontulo on mullekin ollut ongelma. Söin kuurin Primperania maidontuloa lisäämään, vaikea sanoa oliko siitä apua. Mitään kunnon nousua en ole tuntenut, mutta hiljakseen kotona huomasi, että ajoittain tulee sellaista epämääräistä painontunnetta rintoihin, jonkinlaista kiristystä, varsinkin ennen syöttöä.
Edelleen olen pumpannut aina imetyksen jälkeen, lähinnä tehostaakseni maidontuloa. Pumppaamalla sain aina jotain 10-30 ml ja olen koko ajan ajatellut, että eipä vauva kovin häävisti voi saada. Ollaan siis lisämaitoa annettu imetyksen jälkeen koko ajan. Eilen sitten oltiin illalla juhlissa ja pikkuinen oli ekaa kertaa isovanhempien hoidossa muutaman tunnin. Kotiin tullessa rintoja kiristi kovasti ja päätin pumpata, koska (hunona ätitinä) olin juonut pari lasillista, enkä vielä uskaltanyt imettää. Yllätys oli mekoinen, kun pumppaussaalista tulikin 130 ml!!! Eli vauva ilmeisesti ihan kohtalaisesti saakin maitoa. Olin kyllä tosi tyytyväinen, vaikka ne maidot menikin viemäristä alas
. Mulle terkkari sanoi, ettei pumppaamalla saadusta maitomäärästä voi myöskään suoraan arvioida saako vauva tarpeeksi. Joillain vaan ei pumppaamalla kunnolla tule, mutta vauva saa silti imemällä.
Poika on nyt siis kolme viikkoa, ja imetys on lähtenyt kunnolla toimimaan vasta ihan viime päivinä. Olin itse jo aikas luovuttanut ja täytyy myöntää, että osittain jo toivoin, että maidontulo lakkaisi sitten kokonaan, ettei koko ajan tarvitse yrittää ja tuntea olonsa niin saakelin epäonnistuneeksi. Mutta näköjään tilanne voi vielä näinkin "pitkän" ajan päästä lähteä parantumaan...Sen takia sitä ilmeisesti hoetaan, että pitää vaan jaksaa yrittää, kyllä se siitä... Mutta uskoa vaan kaikille tämän kanssa tasteleville, että parannusta voi tulla. Tosin ymmärrän kyllä täysin niitäkin, joille paras ratkaisu on pulloon siirtyminen.
Neuvoja tosiaan varsinkin sairaalassa sai niin monenlaisia, että lopulta olin itse aivan sekaisin niiden kanssa. Osan mielestä rintakumi oli hyvä juttu, osan mielestä itse paholaisesta. Kaikkien kätilöiden neuvoja koitin kuunnella ja kokeilla ja aina tuntui että persiilleen menee ja sitten tuli täysin luuseri-fiilis, kun mikään ei auta. Tuntuu, että eniten tässä on auttanut aika ja harjoittelu, vauvakin on nyt selkeästi keksinyt, missä asennossa ja miten maitoa parhaiten tulee... Vielä mietin, että uskaltaisiko nyt viimein tuon imetyksen jälkeisen pumppauksen jättää pois ja luottaa siihen, että vauva stimuloi tissejä tarpeeksi?
Tsemppiä kaikille ja uskoa imetykseen. Oma mielipiteeni kyllä on, että vastikkellakin taatusti ihan terveitä lapsosia kasvaa ja pääasia on ettei äiti ihan kokonaan ahdistu ja masennu, jos imetys ei vaan toimi!