Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)

Kyllä vaan Annis, todellakin olisi jo meidän sadepäivien "ratoksi" sitten viimeistään viikonloppuna päästä tositoimiin!! Uskokaa tai älkää niin musta tuntuu että odotan yöllisiä supistuksia alkavaksi niin kovasti, etten aamulla ole ihan varma oliko maha kipeä vai näinkö unta että oli!!? No, kun ne oikeesti alkaa niin varmasti kyllä herää :happy118 . Ja hyvä tietysti että on nukuttua saanut, työaikana se oli mulla välillä suurikin pulma. Pientä polttelua ja jomotusta on ollut, mutta se loppuu sitten taas.. Tänään siis 41+1 ja perjantaiaamusta Tays:iin. Mäkin oon jo niin kyllästynyt siivoamiseen, auton vielä eilen illalla luuttusin, täytyy tänä iltana koettaa keinoa Sauna- puut on jo haettu..
Mutta nyt lähden taas haukkaamaan maalaisilmaa , sen jälkeen maistuu iltapäiväkahvi, eiköhän tää tästä taas vaikka välillä kärsivällisyysrajaa jo hipookin... Päivä päivältä lähenee meillä kaikilla hetki kun saamme pikkuisemme syliin, ihanaa :love7
 
Sinitiitu ja Annis: säätiedotus lupasi kyllä pelkkää aurinkoa, että ei muuta kun sadetanssia tanssimaan niin synnytys käynnistyy laughing1... Ei mene enää kauaa, kun teillä on pienet nyytit kainalossa! Tulkaahan sit kertomaan kuinka kävi - siis sit kun jaksatte. Olis kiva, jos tää ketju jatkuis sit synnytysten jälkeen. Vois turista niitä vauva-kuulumisia kans...

Nyt mammat vaan auringon ottoon ja siivoukset pois :smiley-chores020. NAUTTIKAA vielä viime metreillä rauhasta ja rentoutukaa. Ei kun jäätelön syöntiin, jalat pöydälle ja joku hyvä lehti luettavaksi... Olette sen ansainneet! :icescream

Ja muistakaa muutkin mammat pitää itsestänne huolta - nauttikaa ihanista aurinkoisista päivistä!!!
 
Kiitos Vieno Tsempistä ja samoin sinne mukavia loppuodotuspäiviä edelleen :) eipä sullakaan enää niin kauaa mene kun perheen pienin on kainalossa! Ja joo, jäätelö on kyllä niin namia ja illalla rentoudutaan jääkiekkoa katsellen taas.. Pikkuisen sentään sain kukkapenkkiä kuopsutettua vielä vaikkei kaksinkerroin niin kauaa huvita ollakaan.
Mustakin oisi tosi kiva että kuulumisien vaihto jatkuisi edelleen!
 
Tervetuloa Kyfille joukkoon ja tsemppiä!
Täällä menossa viikko 23 ja melkonen pallo tossa jo olla möllöttää. Nyt jo! Ja vielä n. 17 viikkoa jäljellä. Huiii :P
Viimesen viikon aikana on alkanut tuntua potkuja (istukka edessä). Jännää! Mieskin tunsi ne ekaa kertaa toissa päivänä. Se oli tunteellinen hetki. :love017 Tähän saakka (viikosta 18) olen tuntenut sellaisia muljahduksia (volttejako se siellä heittelee?), mutta nyt on alkanut tuntua ihan selkeitä potkujakin.
Tsemppiä Sinitiitulle ja Annikselle viimehetkiin ja itse H-hetkeen! Tulkaa ihmeessä kertomaan kokemuksia tänne kunhan jaksatte.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
 
Heippa kaikille!
Kuljen täällä tomerasti yhä koodilla vieras, jotenkin ei rekisteröinti onnistunut kerrasta, mutta onneksi se ei kirjoittamista estä.. Täytyy yrittää uudelleen. Nyt on sitten äitiyspkl- reissu käyty, kaikki hyvin, istukan virtaukset ok, käyrä hyvää, mutta viikossa ei ole yhtään synnytyksen suhteen tilanne edennyt, voi nyyhky.. Ihan pienesti edelleenkin vaan supistelee öisin ja liikkeessä sitten kiuttomasti vetää mahaa välillä pinkeäksi.
Nyt pitää sitten kuulemma kuulostella liikkeitä extra tarkasti kun ollaan yliajalla ja herkästi olla yhteyksissä.
Ja mä kun oon vähän neuroottinen muutenkin ollut niiden suhteen, auts.. ens vkolla sitten maanantaina ensin käyräkontrolliin ja ke käynnistykseen ellei pieni ennen sitä itsellään lähde tulemaan.. Yks päivä meinasin jo lenkille ihan uuvahtaa ettei oikein huvita enää urakoida mitään suuria eikä fiilistä etenkään tosiaan ole siivotakaan! Eli en kyllä enää tiedä miten jaksaisin asiaa ite eteenpäin avittaa, tuntuu että alkaa powerit loppua sitten itse synnytykseen jos nyt koko ajan vaan rehkii voimien ylärajoilla.

No, ei auta kun yrittää tsempin kautta :happy8 mutta yhtään ei helpota ne "no eikö VIELÄkään mitään " puhelut ystäviltä vaikka hyvää tietysti tarkoittavat..
Mii: on se ihana tunne tosiaan kun ekoja potkuja tulee! Kun ei oikein heti ymmärräkään mitä ihmettä tapahtui siellä mahan uumenissa :happy119
Annis: Mites sun nla eilen, saitko äitiyspoliaikaa vielä? Vai ootko jo synnyttelemässä..?
Kiva kun meitä on matkassa eri vaiheisia odottavia tosiaan, leppoisaa viikonlopun odotusta kaikille! Onneksi tuo aurinko paistelee yhä!
 
Ihanaa ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille :smiley-angelic003
Kuinkas Annis ja Sinitiitu voivat? Entäs muut mammat? Hienot kelit ja auringonpaiste ajaa ulos ja taitaa hiljentää keskustelua täällä... Viikonloppu meni kyllä lahjakkaasti ulkona - nyt on ulkovarastot ja autotalli tyhjennetty ja siivottu. On ihmeellistä miten nyt viimeisillään saa aikaiseksi, kun 3 vuotta on nuokin pitänyt hoitaa. No onpahan nyt miehen kans sekin tehty :happy7 Vau-laskuri näyttää "2 viikkoa ja 5 päivää" jäljellä eli vielähän ehtii vaikka mitä. Jotain omituista siivottavaa keksii kuitenkin...
 
No morot; täällä on nyt sitten rakkauspakkaus-nyytti kainalossa!!

Oikein huvittaa lukea tuota edellistä postausta; "ellei sitten pieni keksi, että iltapäivän Tre-visiitillä olisi jo lähellä synnäriä ja voisi pyörähtää siellä samalla reissulla". No, ei se kyllä keksinyt. Mutta neuvolaan en koskaan torstaina enää selvinnyt :) Lapsivettä alkoi tihkua aamuyöstä muutamia kertoja, soittelin synnärille ja pyysivät aamupäivän aikana näytille. Menin sitten miehen kyydillä sinne yhdeksän pintaan aamulla. Kätilön mukaan ei varmuutta lapsiveden menosta, mutta lääkärin tutkimuksessa sitten paljastui, että sitähän se oli. Sain valita joko suoraan osastolle menon ja pe-aamusta käynnistyksen, jos ei mitään tapahdu ennen sitä tai sitten voisin lähteä kotio ja illalla näytille synnärille ja jos ei muutosta niin aamulla osastolla. Valittin tietty kotio menon (olihan perunatkin ostettu edellispäivänä ja ne piti vielä saada maahan :happy112 ). Vuan kuinkas kävikään. Pyörin Tays:ssa reilun tunnin ja tajusin pikkuhiljaa, että supistukset alkoivat tihentyä nopeaan tahtiin. Ei muuta kuin takaisin synnärille; kyllä ne siellä kattoivat vähän pitkään, että "ai sitten tulit jo". Mut uskoivat sitten, kun totesivat asioiden edenneen :) Ennen saliin siirtoa oli kyllä supistukset ihan hullun voimakkaita. Toisaalta oma vika, kun viivyin suihkussa niin pitkään, mutta huh sentään (tähän väliin mainittakoon, että hyvä etten ollut kotona, en nimittäin tiedä miten oisin täältä enää suihkusta minnekään Tays:lle asti matkaa jaksanut. Että se siitä suunnitelmasta olla mahdollisimman pitkään kotona..). Mieheenkin tuli vähän vauhtia, ku oli vielä töiden jälkeen käytävä kotona ja edellinen puhelu ennen saliin siirtoa informointia oli "lähden tästä kohta bussilla kotio"-tyyliin. Mutta hyvin loppuviimeeksi ehti sitten saliin kun olin jo sopivasti ilokaasuhuumissani :)

Itse synnytys eteni tasaisen reippaaseen tahtiin. Kokeilin ilokaasun lisäksi paria aqua-rakkulaa josta ei ollu itelle mitään hyötyä. Sit halusin myös kokeilla tens:ä ja ai että oli meinaan just mun juttuni! Sillä ja ilokaasulla sitten mentiin, kertaalleen sain myös paracervikaali- ja pudendaalipuudutteet ja oli jäi kyllä tunne, että kaikki oli kaikinpuolin hallinassa.

Nyt sitten sylissä tuhisee pikkuinen prinsessa; 3095g, 48.5cm. Pieni :Heartred Rakas :Heartred Ihana :Heartred Syntyi siis rv 41+0. On tää siltikin vaan hienompaa, ku sen mahan kanssa pyöriminen :) :)

Tsemppiä Sinitiitulle, aika on varmaan jo aika kypsänä sielläkin! Tuu kertoo kuulumisia :) Toivottavasti sait yhtä ihanan kätilön ku määkin! Ja Vieno kans; ihan kohta on pienokainen sylissä. Se on kyllä niin kaiken sen odottelun arvoista :) Eikä täälläkään pelkkää autuutta nää päivät ole olleet mutta on se ihmeellistä miten toisen kasvoja voisi tuijotella tunnista toiseen. Ehkä joku päivä ymmärtää mistä tuo tuohon on tullut ja onko se oikeasti mun :Heartred

Tsemppiä myös muille odotukseen; toivottavasti kaikki menee hyvin!!
 
Aivan mahtavaa Annis, paljon onnea pienestä tytöstä :binkybaby . Aivan mahtavaa!!!! Kiva, kun jaksoit kertoa synnytyksestäsi - tuli tunne, että eiköhän siitä selviä itsekin. Taisi jäädä kuitenkin hyvät muistot sinulle? On varmasti aivan mahtavaa pitää pientä sylissä ja vaan ihastella murua! Jokos te olette kotiutuneet? Kuinkas mies miekkonen suhtautuu isän rooliin - onko ihan ulapalla? :confused004 Mahtavuutta, kun sinulla oli hyvä kätilö apuna - toivottavasti sellainen osuu kaikkien kohdalle...

Sinitiitu taitaa olla omaa nyyttiään hakemassa...? Tsemppiä kovasti :)

Mites muut odottajat jakselee?
 
Paljon Onnea Annis!!! Kiva kun kerroit miten teillä meni :)

Ja Vieno hyvin se teilläkin menee!

Täällä rv. 8+3. Edelleen aika sekavin tuntein, että menekkö kaikki hyvin, päivä kerrallaan edetään. Ei ole pahoinvointia, turvotus ja rintojen arkuus on selvimmät oireet.
 
Juu, ehdottomasti jäi hyvä maku. Vaikka vielä synnärin puolella tuntui kaikkea muuta kuin helpolta. Mutta siitä selviää kyllä aivan varmasti! :) Meillä meni sillain kaikki putkeen myös, kun ei tarvinnut mitenkään vauhditella ym.vaan kaikki meni reippaasti omalla painollaan. Eikä kuitenkin niin vauhdilla ettei olisi mukana pysynyt. Joskaan ei tullut mieleenkään siinä tilanteessa syödä tai käyskennellä pitkin huonetta niinkuin jotkut vissiin tekee :)

Kotiuduttiin sunnuntai joo, lauantainakin olis jo päässyt, mutta haluttiin sitten jäädä täyshoitoon :) Ja pikku vinkkinä suosittelen sitä myös muillekin, jos sairaalat ei liikaa ahdista. Ekoina päivinä huomas nimittäin kotona vasta hyvin myöhään, että "vissiin pitäis tänään syödäkin jotain". Sairaalassako ei tarttenu mistään tuommoisista perusasioista huolehtia yhtään. Mies on kyllä ihanasti mukana. Huutoa ei vielä ainakaan kauheasti kestä, kun on niin migreeniherkkä, mutta katsellaan rauhassa. Onneksi meidän pieni ei huutele kuin nyt pikkaisen, kun on masuvaivaa. On kyllä tosi helponoloinen lapsi, tätä ei ehkä "pitäisi sanoa ääneen". Toivotaan, että noi masuvaivatkin helpottaa pian. Mutta ihana on mies, kun on tuolle tulokkaalle niin niin niin myyty :Heartred Lepertelee ja paijaa. Vaikka mä sen niin hyvin tunnenkin niin ehkä kuitenkin aavistuksen yllätyksenä tuli, että se on noin myyty
 
Oho. Lähti vähän nopeaan tuo edellinen :) Mutta, en siis suinkaan valita, että on myyty :) Ulappaa varmasti vielä on, mutta pikkuhiljaa kun ihmetellään niin eiköhän tämä tästä. Kaikki pienet muutokset vauvan voinnissa/olossa pistää ittensäkin ihmettelemään, et osaakohan sitä mitään. Mutta hetki ja päivä kerrallaan. Yllättävän luontevasti sitä tähänkin "rooliin" on tietyllä osin jo kasvanut.. Sitä en sit tiiä mihin nää päivät katoaa, mutta niin vaan on kohta jo taas ilta :)

Sinitiituko siellä ponnistelee? :wink

Marialle ja muille tsemppiä odotukseen!
 
Tuossa aiemmin kirjoitin, että rv 8+3, no se meni väärin, koska huomenna olisi vasta tullut tuo kahdeksan viikkoa täyteen. Kesken siis meni, tuntuu todella pahalta, näinköhän ikinä onnistuu, eka keskenmeno oli kaksi vuotta sitten, silloin meni vielä aiemmin.
 
Tuossa aiemmin kirjoitin, että rv 8+3, no se meni väärin, koska huomenna olisi vasta tullut tuo kahdeksan viikkoa täyteen. Kesken siis meni, tuntuu todella pahalta, näinköhän ikinä onnistuu, eka keskenmeno oli kaksi vuotta sitten, silloin meni vielä aiemmin.
 
Voi ei Maria, oon tosi pahoillani. Tsemppiä :angel13

Sinitiitulla toivottavasti nyytin kanssa kaikki kunnossa? Mites muut odottelijat? "alkutaipaleella olijat"? Entäpä Vieno; joko alkaa deadline lähestyä? :wink

Täällä menee ihan mukavasti. Pieni nukkuu ja syö. Viimoiset kolme vuorokautta on ollut hirmuinen tankkaus päällä ja sit, ku eilen ei heti iltapäikkärien jälkeen maito maistunutkaan ni äitihän alkoi jo vähän hermoilemaan :) Onneksi isi on niissä tilanteissa viilipytty niin ei pääse liikaa päät kuumenemaan. Selkeästi pieni myös tarkkailee ympäristöään enemmän, ne vähän ajat mitä on hereillä. Tuntuu ihan hassulta, että jo noin pienenä. Välillä meinaa ihan unohtaa, että oli hirmuinen nälkäkin, kun pitää jäädä ihmettelemään :binkybaby

Ylimääräisellä neuvolakäynnillä käytiin eilen imetysongelmien takia ja luultavasti saatiinkin ihan hyvä apu, pitää vielä kattoa miten lähtee kotioloissa sujumaan. Sain ajan tuohon vähän kaukaisempaan neuvolaan ja oli aikas jännä olla pienen kanssa ekaa kertaa automatkalla yksistään, vaan hyvin meni sekin :) Varsinainen neuvolakäynti meillä onkin sitten huomenna, keskiviikkona. Viime viikon keskiviikkonahan terkka teki kotikäynnin (6vrk:n iässä), kaikki oli silloin kunnossa ja pieni jo ylittänyt syntymäpainonsa mikä yleensä tavoitetaan kahteen viikkoon mennessä. Kyllä se näkyykin, että maito maistuu ja ihan ku kasvaisi silmissä. Pituuttakin on varmasti venynyt, sitä ei kotikäynnillä mitattukaan..Vuan onhan lähtömitoista vähän syytä kasvaakin :wink

Tällaista täällä :) Nurmikon kylvöä ja pihahommia muitakin on päästy kivasti kans tekemään pienen unien aikaan ja toivottavasti nyt loppuviikosta noita sateita tulis ettei menis vesilaskuihin niin kauheita summia :)
 
Täällä sitä ollaan vielä "kasassa" eikä mitään aavistustakaan josko oltais jakaantumassa (la 8.6). Muutaman kerran selkää on kivistellyt, samalla lailla kuin ois menkat. Mut ei mitään muuta.... Ihan hyvin muuten jaksellaan, kelit on ollut aivan loistavat :) Pikkuhiljaa kaikenlaista touhuillessa päivät menee... Ja on hyväkin että on puuhaa niin turha syöminen jää - viime neuvolassa painoa -300 g. Eihän se paljon ole viikossa, mutta ei sen tarvitse nyt noustakaan enää...

Ihanaa Annis kuulla, että teillä kaikki sujuu hyvin. Varmasti on aika ihmeissään pienen kullanmurun kanssa, mutta ajan kanssa saa varmuutta itsekin. Meillä kans mies on "järjen ääni" jos ihan turhasta alan panikoimaan. Ja hyvä, jos terkkarin kotikäynnillläkin kaikki oli hyvin. Mitäs siinä muuten katsotaan? Painot yms...? Ja pitikö sun itse soitella ja varata kotikäyntiaika vai ottiko itse neuvolasta yhteyttä? Mulla varmaan ajatukset ei luista kotiintulon jälkeen yhtään, kun nytkin tuppaan asioita unohtamaan...

Onkohan Sinitiitulla kaikki hyvin, kun ei ole mitään päivitystä kuulunut? :confused004

Ihania aurinkoisia päiviä kaikille!
 
Heipä hei toverit ja paljon terkkuja täältäkin vauvamaailmasta :love017 :love017 :love017 on ollut niin uskomatonta aikaa että perheemme tietokonekin avattiin sillain "kunnolla" miehen toimesta vasta tänään ja nyt ehdin kirjoittelemaan mutta kiitos kun olette muakin ajatelleet...
Meidät teki onnellisiksi vanhemmiksi tyttövauva, joka syntyi 21.5. iltakymmeneltä. Yölliset mittauslukemat pyörähtivät numeroihin 4215g ja 53 cm.. eli kun tasan kaksi viikkoa mentiin lasketun ajan yli niin kauneutta ja komeuttakin kertyi..
Sairaalaan lähdettiin maanantaiyönä lapsiveden mentyä ja tiistai-iltana sitten koko päivän kestäneen käynnistyksen tuloksena pikkuinen maailmaan ponkaisi. Saivat antaa täydet lääkeannokset ja vähän ylikin, niin hyvin Hän masussa sitten kaiken kaikkiaan viihtyikään.
Synnytyksestä jäi todella hyvä mieli kokonaisuutena! Kätilöt, joita ehti kolme jo meillä olla vuorojen vaihtuessa aamusta yöhön, olivat ammattitaitoisia ja oikein hyviä. Synnytyksen kesto yhteensä oli 7 h ja vähän päälle. Tosiaan ekat neljä tuntia lääketiputuksen alusta ei tuntunut oikein missään, pientä supistelua vain, mutta sitten alkoikin kunnolla rytistä ja ilokaasua henkäili tämä äiskä niin että pari päivää oli nenänvarsi maskista kipeänä.. Epiduraalin sain myös ja sekin oli oikein ajoitettu ja auttoi loistavasti. Ja tosiaan päälle neljän kilon mentiin, repeämää tuli, mutta koko ajan omakin vointi tässä kohenee.

Nyt sitten vain miehen kanssa ihailemme perheen pienintä, pyörimme ympyrää ja touhuamme ja olemme (mä etenkin ) edelleenkin vähän pyörryksissä kaikesta kokemastamme! Olo on NIIN onnellinen ettei sanoja löydy.. :love017 Tuntuu että sellaisen taianomaisen viikon vietti ensin sairaalassa ja nyt sitten jo kotonakin ollaan huomenna viikko oltu. Imetyksessä on vielä omat haasteensa, rinnanpäät on rikki ja meidän typykkä on kai perinyt yövalvojan geenejä meiltä eli tahtoo koisia ihan rauhassa ruokailuvälit päivällä ja sitten illasta innostua.. No, pikku hiljaa rytmi ehkä muuttuukin..
Tuntuu uskomattomalta miten pieni voi pysähtyä kuuntelemaan kun hänelle juttelee ja katselee välillä tosi tarkkaavaisen oloisena.
Terkka kävi kotikäynnillä tänään, meillä ainakin meni niin että soitin hänelle kun olimme kotona ja sovittiin aika. Otti painon ( oli nousussa, ihanaa! sen verran oon ressannut imetystä kyllä), navan tarkasti ja sellaista jutustelua muuten. Ens viikolla mennään nlaan. Ihana kun mies on kotona, on niin myyty kyllä vauvasta kanssa ja hoitaa äitiäkin hellästi- muuten ei tulisi kyllä varmaan syötyäkään mitään kun on niin ajatuksissaan ja vauva rinnassa kiinni..

Annis: Suuren suuret ja lämpöiset Onnittelut sullekin!!! Niin se vain elämä kuljettaa ja nyt on meidän aikamme nauttia tästä kaikesta!
Ja Vieno: tsemppiä sulle vielä loppupäiviin!! Se paras palkinto odottaa vielä masussa mutta varsin pian jo saat sinäkin syliin hänet. Tunnut jakselevan oikein mukavasti, kiva juttu!
Maria: olen tosi pahoillani, voimia ja uskoa tulevaan!

Kesäkin on tullut sairaalamaailman aikana, takapiha viheriöi. Jospa huomenna vaunulenkille, me ei olla vielä ulkona ajelulla käytykään. Nyt taitaa typykkämme herätä pian eli heippa ens kertaan! Niin, Annis muuten: millaiset setit vaatetta / makuupussia oot käyttäny vauvalla vaunuissa- te ootte jo ehkä ulkoilleet?
 
OiJoi, onnea Sinitiitulle pienokaisesta!! Jee! Kyllä se niin on, että alussa nettiin ei vaan ehdi (eikä oikein vieläkään), eikä se oo tietty ykkösprioriteettikään. Mut ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja oli hyvä synnytys ja kätilöt ja kaikki! Vähän samalla kaavalla siis toi aloitus kuin täällä, mulla tosiaan sitten ne "ronkkimiset" teki sen, että tyttö tuumasi, että ulos on päästävä :) Mutta onnea tosiaan vielä; kunnon mitatkin pienokainen oli saavuttanut!

Meillä meni ekalla viikolla noi nukkumiset niin, että neito nukkui aamutoimien jälkeen neljän tunnin päikkärit, oli 1,5h hereillä ja nukkui 2.5h. Nyt on sit vähän vähentyneet/muuttuneet noi rytmit. Mut nukkuu kyllä hyvin. Illalla tankkaillaan aika paljon ja yöllä syödään parin tunnin välein. Mut eihän tuon ikäisellä oo mitään rytmiä vielä, vaikka meilläkin alkuun siltä tuntui, et vähän turhan helppo tapaus :wink

Mun piti kans neuvolaan soittaa, ku oltiin kotiuduttu sairaalasta ja sopia käyntiaika. Tosin mein terkalla on niin täynnä ajat, et hän oli jo kattonut meille tuloajan valmiiksi :) Ja miksipä se ei olisi käynyt, ku tässä kotosalla ollaan. Katottiin ainakin pään aukileet, vähän vinkkejä hoitohommiin, kehon kunto, napa ja paino. Ekalla neuvolakäynnillä sitten otettiin lisäksi pituus, päänympärys ja laapistettiin napaa, ku siihen oli päässyt napasientä tulemaan. Sen jälkeen pienokaisen napatynkä aika nopeasti irtosikin :)

Sori, taitaapi tulla vähän sekavaa tekstiä, mieli menee koko ajan tuon pienen luokse, kun se pinniksessään huuteleepi. Läheisyyden kaipuu on hirmuinen ja vähän hankaluuksia ollut pinnikseen (äitiyspakkaukseen) nukuttaa. Pitkälti on sitten nukkunutkin meidän sängyssä, kun ei raaski. Eikä tietty vielä tarviikaan :) Itkuhälyttimet on muuten kyllä ihan loistava keksintö :) En tiiä miten tultais ilman niitä toimeen. Uskaltais ulkonakaan mitään tehdä, kun pitäis koko ajan käydä kurkkimassa onko pieni hengissä. Ja Sinitiitu: toi pukeminen tuntui alkuun tosi vaikealta, mut jostain syystä mein pienen kanssa on ollut tosi helppoa. Kertaakaan ei oo herännyt kylmissään/hikisenä. Ollaan pidetty hattua ja alkuun oli bodyn+housujen kanssa ohkaisen haalari. Nyt on ollu niin lämmintä ja kun ikääkin on jo pari viikkoa niin haalarin oon jättänyt pois, joskus jopa housutkin. Lämmöt nousee vaunuissa ihan älyttömiin, onneksi meillä saa vaunut auringon mukaan etu-/takapartsille varjoon.

Apua, ruoka-aika, jälleen =)
 
Kiitos Annis pukemisvinkeistä!! Kyllä on niin totta että läheisyyden ja rakkauden määrää ei voi sanoilla ilmaista, tekee mieli kurkkia koko ajan sänkyynkin kun siellä päiväunia typsykkä nukkuu ja pitää lähellä.. Mä en millään uskalla nukuttaa vierellä kun meidän sänkykin on jotenkin upottava eikä omassa äit.pakk.sängyssä oikein yöllä tykkäisi..
Meillä tosiaan paino kyllä nousee ja terkka sanoi, että pitää huolen syömisistä mutta silti mua mietityttää. Toinen rinnanpää on niin mennyt rikki etten tiedä millä sen oikein saisi kuntoon ja pidempien syömispätkillä tekee tosi kipeää. En tiedä onko vieläkin se syömisote vauvalla jotenkin liian "suppea" niin kuin sairaalassa kuvailtiin. Rintakumia kerran kokeilin yön hämärässä eikä kummaltakaan luonnistunut se sessio.. Maitoa kyllä tuntuu tulevan kun paidatkin kastuu ja silleen.
No niin, meilläkin herättiin - syömääään... :happy119
 
Takaisin
Top