Heipä hei toverit ja paljon terkkuja täältäkin vauvamaailmasta
on ollut niin uskomatonta aikaa että perheemme tietokonekin avattiin sillain "kunnolla" miehen toimesta vasta tänään ja nyt ehdin kirjoittelemaan mutta kiitos kun olette muakin ajatelleet...
Meidät teki onnellisiksi vanhemmiksi tyttövauva, joka syntyi 21.5. iltakymmeneltä. Yölliset mittauslukemat pyörähtivät numeroihin 4215g ja 53 cm.. eli kun tasan kaksi viikkoa mentiin lasketun ajan yli niin kauneutta ja komeuttakin kertyi..
Sairaalaan lähdettiin maanantaiyönä lapsiveden mentyä ja tiistai-iltana sitten koko päivän kestäneen käynnistyksen tuloksena pikkuinen maailmaan ponkaisi. Saivat antaa täydet lääkeannokset ja vähän ylikin, niin hyvin Hän masussa sitten kaiken kaikkiaan viihtyikään.
Synnytyksestä jäi todella hyvä mieli kokonaisuutena! Kätilöt, joita ehti kolme jo meillä olla vuorojen vaihtuessa aamusta yöhön, olivat ammattitaitoisia ja oikein hyviä. Synnytyksen kesto yhteensä oli 7 h ja vähän päälle. Tosiaan ekat neljä tuntia lääketiputuksen alusta ei tuntunut oikein missään, pientä supistelua vain, mutta sitten alkoikin kunnolla rytistä ja ilokaasua henkäili tämä äiskä niin että pari päivää oli nenänvarsi maskista kipeänä.. Epiduraalin sain myös ja sekin oli oikein ajoitettu ja auttoi loistavasti. Ja tosiaan päälle neljän kilon mentiin, repeämää tuli, mutta koko ajan omakin vointi tässä kohenee.
Nyt sitten vain miehen kanssa ihailemme perheen pienintä, pyörimme ympyrää ja touhuamme ja olemme (mä etenkin ) edelleenkin vähän pyörryksissä kaikesta kokemastamme! Olo on NIIN onnellinen ettei sanoja löydy..
Tuntuu että sellaisen taianomaisen viikon vietti ensin sairaalassa ja nyt sitten jo kotonakin ollaan huomenna viikko oltu. Imetyksessä on vielä omat haasteensa, rinnanpäät on rikki ja meidän typykkä on kai perinyt yövalvojan geenejä meiltä eli tahtoo koisia ihan rauhassa ruokailuvälit päivällä ja sitten illasta innostua.. No, pikku hiljaa rytmi ehkä muuttuukin..
Tuntuu uskomattomalta miten pieni voi pysähtyä kuuntelemaan kun hänelle juttelee ja katselee välillä tosi tarkkaavaisen oloisena.
Terkka kävi kotikäynnillä tänään, meillä ainakin meni niin että soitin hänelle kun olimme kotona ja sovittiin aika. Otti painon ( oli nousussa, ihanaa! sen verran oon ressannut imetystä kyllä), navan tarkasti ja sellaista jutustelua muuten. Ens viikolla mennään nlaan. Ihana kun mies on kotona, on niin myyty kyllä vauvasta kanssa ja hoitaa äitiäkin hellästi- muuten ei tulisi kyllä varmaan syötyäkään mitään kun on niin ajatuksissaan ja vauva rinnassa kiinni..
Annis: Suuren suuret ja lämpöiset Onnittelut sullekin!!! Niin se vain elämä kuljettaa ja nyt on meidän aikamme nauttia tästä kaikesta!
Ja
Vieno: tsemppiä sulle vielä loppupäiviin!! Se paras palkinto odottaa vielä masussa mutta varsin pian jo saat sinäkin syliin hänet. Tunnut jakselevan oikein mukavasti, kiva juttu!
Maria: olen tosi pahoillani, voimia ja uskoa tulevaan!
Kesäkin on tullut sairaalamaailman aikana, takapiha viheriöi. Jospa huomenna vaunulenkille, me ei olla vielä ulkona ajelulla käytykään. Nyt taitaa typykkämme herätä pian eli heippa ens kertaan! Niin
, Annis muuten: millaiset setit vaatetta / makuupussia oot käyttäny vauvalla vaunuissa- te ootte jo ehkä ulkoilleet?