Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)

Mun täytyy tunnustautua tosi laiskaksi FB:ssä viestittelijäksi. Jotenkin olen vaan tottunut tulemaan aina tänne lukemaan raskauteen liittyviä viestejä... FB-ryhmiä on ainakin perustettu esim. meille joulukuu2013 odottajille, enkä vielä ole saanut aikaiseksi siihenkään liittyä :happy118 Raskauden ajan saamattomuutta kai sekin...

Ihanaa Firstlove, kun sulla on raskaus jo noin pitkällä, että saatte kohta syliin teidän pikkuisen!!!! Minä painin vielä alkuraskauden kanssa, rv8 alkoi juuri ja jännittää aika tavalla miten selviän vielä seuraavat 4 viikkoa tuon mahan asukin kanssa. Lähinnä siis, että kaikki menee hyvin ja km riski pienenee hieman.
 
täälläkin jännitys lisääntyy, tasan 2 vkoa laskettuun aikaan ja sulla Firstlove sitten jo ihan lähellä- onnea loppumatkaan!! Mun täytyy myös tunnustaa FB- saamattomuuteni , kuulun siihen pieneen vähemmistöön jonka ei vaan koskaan ole tullut siihen liityttyä. Ajattelin tehdä sen nyt äitiyslomalla, mutta niin vain aika rientää ettei ole muka ehtinyt.. Olishan se kiva tietysti kuulla työkavereittenkin kuulumisia vähän helpommalla tavalla ja vielähän saattaisi keritä :)
 
Firstlove: täällä kanssa yksi huonosti fb:ssa oleva. Jotenkin on mukavampi käydä täällä lukemassa muiden ajatuksia... Enää ei kauaa mene, kun sinulla on pikkuinen sylissä - aivan ihanaa!!! Voimia loppusuoralle :love017

Ei Sinitiitullakaan enää kauaa ole, tsemppiä myös sinulle :flower.

Nyytikille jaksamista ja hermoja odotukseen. Kaikki on varmasti hyvin :love2

On tää niin kummallista, kun syksyllä aika ei kulunut millään ja odotti vaan että viikot hyvin hitaasti vierii. Mut nyt keväällä viikot vilisee vaan vauhdilla. Vähän hirvittää, että "liiankin" nopeasti... Kaikki on raskauden ajan sujunut hyvin, mutta nyt on välillä tullut ohimeneviä paniikkiajatuksia kuinka sitä sit vauvan kanssa menee. Tiedän, että kaikki sujuu varmasti hyvin ja että nää ajatukset kuuluu varmasti raskauteen ja äidiksi valmistautumiseen. Ja ne hormoonit... Tähän ikään ei ole ollut vastuussa kuin itsestään ja on kontrolloinut omaa elämää. Kuinkas teillä muilla?
 
Kiitos Vieno78! Voin jakaa kanssasi nuo ajatukset että syksyllä viikot kulkivat hipihiljaa ja nyt suorastaan lentävät! Ja samoin mietityttää että millaista elämä vauvan kanssa oikein sitten onkaan, miten imetys lähtee onnistumaan jne.. Ajatukset lentävät vauhdilla, nyt varsinkin kun aikaa on eikä oikein jaksa muuta kuin hiippailla tässä pieniä kotipuuhia pyykkikoneen ja tiskikoneen kanssa ja väliin huilia (ja tietysti vähän suklaalla herkutella :happy119 )

Sunnuntaina kauniissa säässä tein pienen lenkin mutta masua alkoi heti kiristää niin että aika pysähtelyä koko kävelylenkki oli. Kaipa ovat sitten niitä ennakoivia supistuksen tapaisia, kuin myös yölliset heräilyt siihen että alamahaa hetkellisesti kivistää. Missäpäin Vieno78 synnytätkään? Itse suuntaan Taysiin.

Kevätaurinkoa ja tsemppiä kaikille meille odottajille..
 
Hei Sinitiitu!

Mulla samat tunnelmat kuin sulla tuon jaksamisen suhteen. Hiljalleen touhuilen kaikenlaista ja pitkälleen vaan het kun siltä tuntuu. Oon ollu maalis- ja huhtikuun opintovapaalla ja nyt äippäloma alkaa toukokuun alusta. Oon siis saanut levätä aina kun siltä tuntuu :wink En varmasti olis jaksanut töissä olla loppuun asti - on tuota ikää ja fyysinen työ osittain... Miten te muut olette jaksaneet töissä?

Oon kans yrittänyt hissunkissun lenkkeillä kun kelit sallii, mut pitkälle maratoonille en oo uskaltautunut. Parin km jälkeen alamahaa kans "kiristää", mutta ei satu. Ja on sellainen painon tunne, kuin vauva valahtais alaspäin :happy8. Ja joskus sellaisia menkkamaisia tuntemuksia. Liekö supistuksia vai mitä...? En tiedä kyllä...

Minä synnyttelen Jyväskylässä ja laskettu aika on 8.6. Se K-S keskussairaala on kyllä remontissa ja väliaikaisissa tiloissa synnytellään. Pitäis käydä kyllä etukäteen tutkimassa mistäs ovesta mennäänkään kun aika on. Jyväskylässä ei pääse tutustumaan synnytyssaleihin, vaan ilmeisesti vaan kalvosulkeiset auditoriossa. Kuinkas muilla? Oletteko käyneet synnytysvalmennuksissa tai tutustumassa sairaalaan?
 
Sinitiitullahan on sit liki sama la ku mullakin, pitäisköhän buukata jo yhteismajoitus Tays:sta :wink Mulla vaan ei oo vielä yhtään mitään oireita, että tämä pieni osaisi joku kaunis päivä tulla täältä ulos. Mutta toivotaan, että luonto hoitaa :)

Mä kävin Tays:n synnytysinfossa jo jokunen aikaa sitten. Synnytyssaleihin ei myöskään pääse, mutta muuten ihan sellaista perusinfoa sai. Ja jos jollakulla on jotain mietinnässä niin varmaan siellä sitten uskalsi kysyä. Synnytystä en kyllä jotenkin osaa yhtään pelätä, mutta saa nähdä millaiset huudot pidän sitten siinä vaiheessa, kun alkaa kunnolla supistelemaan :) Tsemppiä kaikille!
 
Joo, Annis79, kimppakämppä suuren urakan jälkeen sopii kyllä :happy7 Mulla huomenna äitipolikäynti kontrollina jalan laskimotukoksen takia, joka maaliskuulla harmiksi iski (töissä pystyin olemaan siihen asti, viikon saikku ennen ä-lomaa) , mutta kiva kuulla vauvan kokoa ja miltä muuten tilanne synnytyksen alkamisen suhteen näyttää.. Jännä juttu, että mulla ainakin tuntuu vauva liikkuvan vähän eri vilkkaudella eri päivinä, ja mahan "kiristelytkin" luonnollisesti vaihtelevat riippuen kuinka itse puuhaa. Tässä vaikka kaikkea touhuaa valmiiksi vauvalle, niin samalla kertaa tuntuu IHAN uskomattomalta että aivan pian oma vauvamme sitten sylimme saadaan :love017 Me ollaan miehen kanssa touhuttu koko mun raskausajan isoa kodin remonttia ja välillä on ahdistus iskenyt puolin ja toisin- mulle siitä kun pölyä piisaa ja haluaisi kotia kuntoon ja vauvan varusteet paikoilleen ja miehelle siitä kun remontissa tulee kaikkea viivästystä ..mutta onneksi on ahistanut vähän eri päivinä niin selvitty ollaan. Ja nyt puuttuu enää eteisestä lattia, vauvankin sänky on koottu ja vaatteet pesty.. Meikä ei enää paljon auttamaan pysty kas kun lattialle kerran kyykkyyn ja ylös punnertaa niin toista kertaa ei heti perään tee mieli :)

Synnytykseen suhtaudun odottavin mielin vaikka tietysti jänskättääkin ja tietää että sattuu ja paljon , mut ajatuksella, että siellä ammattilaiset on tukena ja hoitamassa. Me kävimme synnytysvalmennuksessa kun ollaan tästä Treen ympäristökunnasta, sen lisäksi katselin Taysin nettivalmennuksen . Sisältö oli aikas samaa. Ja sen oon tässä iän myötä oppinut, että kaikki mieltä askarruttavat asiat kysyn suruitta pois vaikka tuntuisi kuinka tyhmiltä, ei tarvitse sitten jäädä niitä mielessään pyörittelemään tai murehtimaan.
Kuulemisiin taas!
 
Joo, Annis79, kimppakämppä suuren urakan jälkeen sopii kyllä :happy7 Mulla huomenna äitipolikäynti kontrollina jalan laskimotukoksen takia, joka maaliskuulla harmiksi iski (töissä pystyin olemaan siihen asti, viikon saikku ennen ä-lomaa) , mutta kiva kuulla vauvan kokoa ja miltä muuten tilanne synnytyksen alkamisen suhteen näyttää.. Jännä juttu, että mulla ainakin tuntuu vauva liikkuvan vähän eri vilkkaudella eri päivinä, ja mahan "kiristelytkin" luonnollisesti vaihtelevat riippuen kuinka itse puuhaa. Tässä vaikka kaikkea touhuaa valmiiksi vauvalle, niin samalla kertaa tuntuu IHAN uskomattomalta että aivan pian oma vauvamme sitten sylimme saadaan :love017 Me ollaan miehen kanssa touhuttu koko mun raskausajan isoa kodin remonttia ja välillä on ahdistus iskenyt puolin ja toisin- mulle siitä kun pölyä piisaa ja haluaisi kotia kuntoon ja vauvan varusteet paikoilleen ja miehelle siitä kun remontissa tulee kaikkea viivästystä ..mutta onneksi on ahistanut vähän eri päivinä niin selvitty ollaan. Ja nyt puuttuu enää eteisestä lattia, vauvankin sänky on koottu ja vaatteet pesty.. Meikä ei enää paljon auttamaan pysty kas kun lattialle kerran kyykkyyn ja ylös punnertaa niin toista kertaa ei heti perään tee mieli :)

Synnytykseen suhtaudun odottavin mielin vaikka tietysti jänskättääkin ja tietää että sattuu ja paljon , mut ajatuksella, että siellä ammattilaiset on tukena ja hoitamassa. Me kävimme synnytysvalmennuksessa kun ollaan tästä Treen ympäristökunnasta, sen lisäksi katselin Taysin nettivalmennuksen . Sisältö oli aikas samaa. Ja sen oon tässä iän myötä oppinut, että kaikki mieltä askarruttavat asiat kysyn suruitta pois vaikka tuntuisi kuinka tyhmiltä, ei tarvitse sitten jäädä niitä mielessään pyörittelemään tai murehtimaan.
Kuulemisiin taas!
 
hups, tuli tuplasti kun ei halunnut heti lähteä, mutta eip kai haittaa- skipatkaa toinen laatikko :)
 
Moi! Täällä ois yks "iäkäs" lisää, joka odottaa esikoistaan. Ikää 36. Viikot 19 + 3.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä yli 16 vuotta. Olen aina tykännyt lapsista ja halunnut äidiksi. Mieheni ehkä ollut hieman ns. arempi asian suhteen. En kuitenkaan oikein osaa sanoa, miksi vasta viime vuonna aloimme toteuttaa tätä unelmaa. Hieman arvelutti, vaikuttaako ikä raskauden alkuun saamiseen, mutta ei näyttänyt vaikuttavan. Aika nopeasti tärppäsi. Vielä on vähän sellainen uskomaton fiilis. Ei jotenkin osaa luottaa, että siellä se pieni kasvaa ja kehittyy ja syntyy jonain päivänä. Toisaalta on myös vähän sellainen nolo olo, kun ei ns. tiedä mitään mistään. Joskus tuntuu, että kyselee ihan tyhmiä. No, onneksi on keneltä kysellä, kun lähes kaikilla ystävillä on jo kokemusta.
Kiitos sinulle joka perustit tämän ketjun. :smile Tsemppiä kaikille siihen kohtaan raskautta mikä juuri nyt on menossa! :thumleft
 
Huomenia!
Mites Firstlove jakselee? H-hetki käsillä eikös niin... Tsemppiä ja voimia sinulle :happy093

Ja Annis79 ja Sinitiitu - teilläkään ei ole enää pitkästi jäljellä. Jännittääkö kovin?

Tervetuloa Mii mukaan - samoja tunteita myös täällä. Eli tuntuu ettei tiedä mitään mutta ystävillä on lähipiirissä pieniä lapsia. Niiltä voi kysellä, mutta toisaalta en halua "liikaa" neuvoja. Jokaisella kun on mielipide mitä kaikkea pitää hankkia ja kuinkas niitä lapsia sit kasvatetaan.... Parhaimman neuvon sain puolivuotiaan äipältä eli ei kannata hommata etukäteen kamalasti tavaroita vauvalle. Mieli teki kamalasti mennä kaupoille ja ostaa kaikkea. Mutta kuitenkin olis tullut ostettua kamalasti "turhaa"... Ja kaveri oli oikeassa, koska ollaan saatu ihan älyttömästi tarvikkeita ja vaatteita lähipiiristä. Olis tullut etukäteen ostettua siis ihan turhaan...

Ja kannattaa ottaa rauhallisesti ja kuulostella omaa jaksamista. Ite kun on niin jääräpäinen, niin piti alkaa haravoimaan ja viuhtomaan ulkohommia. Nyt on sitten kylkilihas revähtänyt ja viikonloppu mennyt pakkolevossa. Hengittäminenkin sattuu ja nukkumisesta ei tule mitään... Toivottavasti parantuisi pian - en voi kuvitellakaan ponnistamista tällä kivulla...!

Jaksamista ja mukavaa alkanutta viikkoa mammoille :hello
 
Onnittelut Mii:lle ja tervetuloa joukkohon :)

Jokos Sinitiitu on buukannut paikkaa Tays:sta? :wink Täällä ei vieläkään mitään hälyttävää. Ihan ku vähän ois jotain supistelujen tyyppistä ollut muutamia kertoja tässä viime päivinä, et ehkä uskaltaisin sanoa niitä nyt tunteneeni. Mutta kivuliaiksi en niitä sanoisin, joten en edelleenkään 100prosenttisen varma ole.. Perjantaina ois seuraava neuvola jos ei tässä mitään ihmeellistä ennen sitä. Ja tänään ois tarkoitus vappua juhlia, joten ihan vielä ei saisi syntyä :) Muutenkin tuo puutarhan kuopsutus vie ihanasti aikaa ja vielä, kun pystyy tekemään kaikkea niin oon tosi tyytyväinen. Malttaa sitten uuden tulokkaankin kanssa viettää aikaa, kun saa ulkopaikkoja ojennukseen :) On kyllä käsittämättömän tunne, että viimeisiä viikkoja tässä nyt viedään.. Hui :)

Synnytystä en kyllä oikein vielä ainakaan osaa jännittää, omalla painolla mennään ja katsotaan mikä tilanne on sitten silloin, kun kipujen vuoksi sairaalaan joutuu. Sitä vois pelätä, että koen olevani aika kipuherkkä, että mitenkä kaikki mömmöt saa mut rauhoittumaan. Toisaalta taas haluisin yrittää pärjätä ilman epiduraalia. Tiedän, ristiriitaista. Luultavasti huudan epiksen nimeen siinä vaiheessa, ku sairaalan ovista sisään ryntään :D

Vieno sulle pikaista pakanemista! Kuulostaa aika karulle kyllä :/ Nyt vaan lepoa ja tsemppiä toipumiseen! Saas nähdä; toivottavasti itelle ei ehdi mitään vastaavaa tulla.. Mutta en silti malta olla kuopsuttamatta, kun se on niin ihanaa ja saa olla ulkosalla :blob6
 
Heippa,
Ja tervetuloa matkaan Mii! Mukavasti meitä joukkoon kertyy ja kiva on kuulumisia saada lukea ja jakaa.
Voi Vieno78; toivottavasti jo voit paremmin! Kurjaa kipuilla..
Mullakin meni monta päivää kun ei vain huvittanut kauheesti edes ulkoilla kun postilaatikollekin tallatessa alkoi mahaa kivistää, mutta eilen illalla tartuin haravan varteen ja olikin tosi kivaa kuopsuttaa pihaa oikein kunnolla! Ajattelin että kaipa pieni "kuntoilu" on vain hyväksi joka lihakselle, täytyy sitten vaunujen kanssa ottaa taas kävelylenkit kunnolla kuvaan mukaan, niin vähäiselle on nyt viime aikoina kyllä jäänyt. Jos ne kaikki kertyneet kilotkin sitten jonain päivänä olisivat taas lähteneet :color

Enpä ole Annis79 vielä varausta Taysiin tehnyt, pieni tulokkaamme taitaa olla sitä mieltä ettei turhista vuorokausista kannata maksaa :bom Oli vielä "korkealla" lääkäritädin mukaan kun äitiyspkl:n kontrollissa kävin viime viikolla eli saapi nähdä meneekö reippaasti ylikin.. Torstaina taas neuvolaan. Yöt on kyllä aika rikkonaisia, kyljen kääntäminenkin tuntuu raskaalta ja lonkkia puuduttaa, mutta sellaista se kai sitten..
Tähänkin olotilaan on jo niin tottunut, että kun kunnon supistukset alkavat niin on varmaan päästään taas aika pyörällä että mikä on mitä.. No, onneksi voi aina sinne synnärille soitella ja kysellä tilanteeseen vahvistusta.
Mutta muutaman tunnin päästähän ollaan sitten jo toukokuun puolella, jee!
Iloista vappua kaikille!
 
Kiitokset. :love017
Tsemppiä teille joilla h-hetki käsillä!
Me käytiin ultrassa kattomassa "tyyppiä" ja kaikki oli hyvin. Nyt on sit kuudes kuukausi alkanut.
Oliko teillä kellään turvotusta jo tässä vaiheessa? Mulla on kädet ja jalat turvoksissa koko ajan. Pahiten jalat illalla ja kädet aamulla. Sormista myös lähtee tunto välillä. En syö paljoa suolaa ja juon vettä. Kun nyt jo näin, niin mitä kohta?? :confused013
 
Heippa,
Täällä voidaan paremmin, lepo vaan auttaa. Neuvolassa käski levätä ja olla rasittumatta - sitä arvelinkin... Nyt mies ehkä paremmin ymmärtää, miksi halusin touhuta hyvissä ajoin valmiiksi vauvan huonetta ja pestä vaatteita :happy119. Itse arvelin, että entäs jos loppuraskaudesta jotain sattuu... Muuten raskaus on mennyt hyvin, ei turvotuksia, närästystä, kipuja, ei oikeastaan mitään. Hengitys on vaikeampaa, kun maha painaa keuhkoja mutta ei muuta kummempaa kolotusta ole vielä tullut.

Mii: Onnea hyvistä ultra-uutisista! Mulla ei ole tullut turvotusta, otin kuitenkin sormukset jo varmuuden vuoksi pois (tänään 34+6). Vettä olen yrittänyt väkisin juoda paljon, jospa se on estänyt turvotusta. Vessassa saa kyllä sit senkin edestä juosta...

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua mammat!
 
Sinitiitu: Hehee, juu, ei kannata ylimääräisistä päivistä maksaa :) Toivottavasti pieni sieltä laskeutuu pikkuhiljaa! Mulla on kans öisin noi lonkkakivut, mitkä joinain yönä valvottaa ja taas joinain öinä taas herään kipuun mut saan asennonvaihdolla heti uudestaan unen päästä kiinni. Mut hirveen inhottava tunne kyllä :/

Mii: Mulla ei oo ollu turvotusta yhtään, eli sikäli voin vaan olotilas kuvitella. Toivottavasti ei kuitenkaan mene kovin pahaksi viikkojen vieriessä! Paljon vaan juotavaa ja miksei jalkajumppaakin, jos liikunta on jonain päivänä vähäisempää.. Tsemppiä!

Vieno: Mulla oli kans ihan sama noitten vaatteiden pesun ym.kanssa. Sit ku alkoi laittaa vauvalle paikkoja kuntoon niin sit sitä laittoi aika vimmalla, kun ei voi tietää mitä viikot tuo tullessaan. Ja nyt vointi on tällainen niin on sitten aikaa tehdä muutakin :)

Täällä on nyt sit ekoja supisteluja tuntunut :) Vajaan viikon verran ja ihan yksittäisiä. Hyvä hehkuttaa näillä viikoilla, ku jotkut tuntee näitä jo 20+ viikoilta, mutta silti. Ihana tunne, että jotain alkaisi tapahtua. Tosin eilen illalla tuli ensimmäinen ahdistuskohtaus, että mitäs jos niitä kipuja ei sitten kestäkään. Onneksi meni nopeasti ohi ja tänään taas ei mitään paniikkia. Meijän terkka on kyllä kans niin ihana juttelemaan ja rauhoittelemaan, ettei sieltä oikein voi paniikissa pois lähteä :) Seuraavaksi pariksi viikoksi on vielä ajat neuvolaan, mutta sitten saa jo Tays:n lähetteen, jos ei mitään ennen sitä tapahdu. Pieni on kyllä pikkuhiljaa laskeutunut ja sf-käyrä laskusuuntainen, mutta ei vielä kiinnittynyt, joten odotellaan. Ei auta, kun suunnata lenkille ja puutarhaan ni josko se siitä sitten luomuna lähtisi :)
 
Tuokin voi lisätä turvotusta jos välttää viimeiseen asti suolaa ja juo tosi paljon vettä. Itse olen oppinut tämän kantapään kautta etelän lomilla, kun vettä tulee juotua hirmusti ja ruoka on vähäsuolaista/suolatonta. Natriumtasapainon heittely vaikuttaa lymfakiertoon ja neste jää siten juuri raajoihin.
Jalat kannattaa nostaa ylös aina kun mahdollista, nestettä juoda riittävästi, mutta niin ettei liuota kaikkea hivenaineita itsestään pois. Tukisukkikset auttaa myös, mutta ne kannattaa laittaa heti aamusta jalkaan.
 
Heissan!
Hauska huomata miten monella meistä on puutarhakärpänen puraissut, kaipa se on sitä kuuluisaa "pesän- ja puutarhanrakennusviettiä".. Ja ihanasti aurinko paistaa taas täällä Pirkanmaalla, toivottavasti kaikkialla muuallakin!Ja Vienokin paranee puutarhan tuomasta sivuilmiötuskasta pikkuhiljaa, eikös vaan ja hyvä niin!

Eilen neuvolareissulla terkka (on myös tosi kiva niin kuin sullakin Annis) totesi että edistystä on tapahtunut, vähitelllen vauva laskeutuu ja pientä supistuksen poikasta on aina välillä ollut ( vielä kyllä tosi vähäistä).
Oon masun suuntaan koittanut kysellä, että milloinkas sieltä halutaan tulla, mutta tiiviisti vielä ollaan.. Vai Satsataanko siihen äitienpäivään kaikkemme Annis :love017 ? Mulla nla 7.5. eli laskettuna päivänä seuraavan kerran, th tuumasi että silloin vielä nähdään.. Turvotuksia on hieman nyt ollut viime viikkoina illasta, munkaan ei niistä ole aiemmin tarvinnut kärsiä.
Oon tässä ajatellut että kyllä raskausaika kaikkinensa on aika mieliinpainuvaa aikaa, musta tuntuu että eri kuukausina oon aina ollut tasaisesti huolissani jostain asiasta. Aluksi siitä että jatkuisi onnellisesti , kun päästään pidemmille viikoille jännittää, että kaikki menisi turvallisesti (yksi km syksyllä -11 takana) ja päästäisiin äkkiä "isoille viikoille" ettei ihan pikkukeskosena synny, säikähtää aina välillä jos jostain vihlaisee vaikka yrittää himmailla nostamisia ja rehkimisiä. Kokoajan mulla on ainakin ollut pienoista stressiä syömisten suhteen , vähän ylitarkkana pelännyt listeriapeikkoa ym. Töissä oli omat riskinsä, ne onneksi nyt jo hyvän aikaa takana. Ja vauvan liikkumista oon nyt viimeaikoina kuulostellut herkällä korvalla ja nyt on päästy siihen vaiheeseen kun häntä voisi jos kannustaakin tulemaan...
Onnen tunnetta ja iloa on tietysti ollut koko ajan, ja kaipa se liittyy juuri siihen ja ikäänkin tämä huolissaan olo ja tietoisuuteen että iän puolestakin tuleva vauvamme on varmaan mulle yksi ja ainoa.( Miehellä isot lapset aiemmasta liitosta ) Haluaa vain ettei itse tee mitään hallaa omilla toimillaan vauvalle. Ja kuten ystäväni sanoi, niin sitten se huolissaan olo vasta alkaakin lapsen synnyttyä.. Ootteko muut kokeneet miten?

Sellaisia perjantain syvällisiä.. Nyt tarvii lähteä hakemaan ko ystävääni kyllään, vähän seuraa kun mies illan töissä. Aurinkoista mieltä kaikille ja viikonloppua!
 
Niinpä, pesänrakennusviettiä :) Ja sit itte jotenkin ajattelee, ettei sitä sit kuitenkaan malta/ehdi/(mitä tekosyitä ikinä keksiikään) tehdä sitten, kun se pieni on maailmassa. Ja eihän sitä tiedä missä kunnossa on synnytyksen jälkeen niin tekee mieluusti nytten, kun kerran on vielä voimia. Eikä haittaisi vaikka vähän käynnistelisi siinä synnytystä samalla niin lähtisi luonnollisesti liikkeelle :wink

Mä oon pystynyt aika huolettomasti ottamaan tän raskausajan kuitenkin. Tottakai välillä on miettinyt siellä alkuraskaudessa, niinkuin säkin sinitiitu, että pienen pitäisi kasvaa tarpeeksi isoksi. Toisaalta silloin alussakin kun jo tiesi ne realiteetit mitä lapsen elämä on, jos syntyy pienillä viikoilla niin pystyin sit kuitenkin rauhallisesti nukahtaan vaikka liikkeitä ois tuntunut vähän vähemmän. Tietysti nyt sit näillä viikoilla sitä tarkkailee ihan eri tavalla, jotta sitten ehtisi reagoida. Onneksi mylläystä on sen verran, että harvemmin on tarvinnut huolestua/herätellä pienokaista :)

Mä oon ainakin kuullut sen sanonnan (niinkuin varmasti muutkin), että: pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi, isot murheet. Että niitä odotellessa :) :)
 
Firstlove sanoi:
Kukaan ei siis ilmeisesti halua sinne Facebook ryhmään?
Click to expand...

mä oon tosi ahkera facebookkaaja, mutta en jotenkin uskalla vielä omalla profiililla avautua raskaudesta.......
jotenkin sitä odottaa, että edes se kolmannes ois mennyt, että vois kertoo muillekkin....
 
Takaisin
Top