Kiitos polkulainen mielipiteestäsi :) noin minä ainakin ajattelin menetellä ja toivon mukaan mieskin, en lähde niin itseään täynnä olevien kaavoihinsa kangistuneiden kanssa neuvotteleen. Toi on kyllä tosi että tuskin he siitä muuttuvat, ikää on jo 60v. Aika näyttää ollaanko heidän kanssaan tekemisissä vai ei, epäilen että ei. Tää touhu on nyt jo tämmöstä ni mitä tää on hetken päästä. Mutkin ne on aikoinaan haukkunu ihan pystyyn, mun nimessä on vikaa, oon liian nuori ja ruma, muutenkin ihan paska kun oon vaan "juntin likka" kun heidän poika sentään on kirjanpitäjän poika. Tuon kaiken jälkeen voin uskoa niiden sanovan ihan mitä tahansa lapsellekkin.
Ihanat kamalat sukulaiset
- Ketjun aloittaja ReginaVeritas
- Aloituspäivämäärä
Hilla2
Näppärä viestien naputtelija
Hui, melko hurjia kertomuksia teillä kaikilla, tsemppiä kovasti hankalien sukulaisten kanssa!
Itsellä on ihan hyvät välit äitiin ja anoppiin, mutta välillä menee kyllä hermot. Kumpikaan ei välillä mieti kuuluuko asia hänelle tai onko tästä ihan fiksua sanoa.
Jouduin kertomaan äidilleni raskaudesta vähän aiemmin kuin oli tarkoitus (kyläillessä oli tarjolla kaupan graavilohta) ja sanoin, etten halua puhua aiheesta. Äitin kommentti oli, että kerro sitten kun saa onnitella. Jos olisikin jäänyt tähän, niin olisi ok, mutta myöhemmin saman viikonlopun aikana alkoi kysellä onko raskauspahoinvointia, koska neuvola ja monesko viikko (rv10) ja mikä parasta: alkoi kertomaan omasta viikolla 12 tapahtuneesta keskenmenostaan ja kuinka hirveää oli keskellä yötä ajaa päivystykseen. Tämän juuri halusinkin kuulla.
Vuosien varrella äitin kommentit ovat olleet välillä aivan uskomattomia: oletpas sinä näissä vanhoissa kuvissa vielä hoikka, jne. Äiti ei vaan mieti mitä suustaan päästää tai että miltä se toisen korvissa kuulostaa. Ja tietysti äiti tietää kaikesta kaiken ja vain kauhulla odotan sitä ohjeistuksen määrää mikä tulee, kun virallisesti kerrotaan raskaudesta. Hän kun on itse saanut viisi lasta, niin on tietysti raskauden asiantuntija ja minun raskauteni menee tietysti ihan samalla lailla kuin hänelläkin.
Anoppi on ihana ihminen, mutta odotan kans kauhulla sitä ohjeiden määrää, mikä tulee raskauden aikana ja varsinkin kun lapsi on syntynyt. Mieheni isoveljiä ja vaimojaan on vähän väliä ohjeistettu lasten kasvatuksessa ja hoidossa ja tietysti anopin mielipiteet ovat oikeita. Mieheni kyllä totesi, että "sä oot sen verran kova sanomaan, että uskallat varmaan sanoa takaisin". Ja niin kyllä uskallankin, toisaalta en halua tulehduttaa välejä anoppilaan, he sentää käyvät säännöllisesti lapsenlapsiaan katsomassa ja hoitamassa, toisin kuin oma äitini.
Eniten kuitenkin tulevaisuudessa jännittää anoppini kiihkouskovaisuus, joka on viime vuosina vain pahentunut. Hän ei hirveästi harrasta mitään tai tapaa muita kuin omia sukulaisiaan, katselee päivät TV7 ja Alfatv:tä, joiden ohjelmasisältö on todella hengellistä. Hän on esimerkiksi sitä mieltä, että muslimit ovat vääräuskoisia ja huonompia ihmisiä kuin me kristityt ja heille pitäisi jonkun kertoa Jeesuksesta, jotta voisivat pelastua. Koraanin lukeminen radiossa on vaarallista, kun kristityt saattavat nyt kääntyä vääräuskoisiksi. Ja lisäksi maahanmuuttajat ovat usein terroristeja! Tällaisia ajatuksia en halua hänen koskaan iskostavan omien lasteni päähän. Äkkiä loppuu vierailut mumman luona, jos alkaa tulla paatoksellista saarnaamista lapsille.
Pieniä juttuja, mutta helpottipa kun sai purkaa :D
Itsellä on ihan hyvät välit äitiin ja anoppiin, mutta välillä menee kyllä hermot. Kumpikaan ei välillä mieti kuuluuko asia hänelle tai onko tästä ihan fiksua sanoa.
Jouduin kertomaan äidilleni raskaudesta vähän aiemmin kuin oli tarkoitus (kyläillessä oli tarjolla kaupan graavilohta) ja sanoin, etten halua puhua aiheesta. Äitin kommentti oli, että kerro sitten kun saa onnitella. Jos olisikin jäänyt tähän, niin olisi ok, mutta myöhemmin saman viikonlopun aikana alkoi kysellä onko raskauspahoinvointia, koska neuvola ja monesko viikko (rv10) ja mikä parasta: alkoi kertomaan omasta viikolla 12 tapahtuneesta keskenmenostaan ja kuinka hirveää oli keskellä yötä ajaa päivystykseen. Tämän juuri halusinkin kuulla.
Vuosien varrella äitin kommentit ovat olleet välillä aivan uskomattomia: oletpas sinä näissä vanhoissa kuvissa vielä hoikka, jne. Äiti ei vaan mieti mitä suustaan päästää tai että miltä se toisen korvissa kuulostaa. Ja tietysti äiti tietää kaikesta kaiken ja vain kauhulla odotan sitä ohjeistuksen määrää mikä tulee, kun virallisesti kerrotaan raskaudesta. Hän kun on itse saanut viisi lasta, niin on tietysti raskauden asiantuntija ja minun raskauteni menee tietysti ihan samalla lailla kuin hänelläkin.
Anoppi on ihana ihminen, mutta odotan kans kauhulla sitä ohjeiden määrää, mikä tulee raskauden aikana ja varsinkin kun lapsi on syntynyt. Mieheni isoveljiä ja vaimojaan on vähän väliä ohjeistettu lasten kasvatuksessa ja hoidossa ja tietysti anopin mielipiteet ovat oikeita. Mieheni kyllä totesi, että "sä oot sen verran kova sanomaan, että uskallat varmaan sanoa takaisin". Ja niin kyllä uskallankin, toisaalta en halua tulehduttaa välejä anoppilaan, he sentää käyvät säännöllisesti lapsenlapsiaan katsomassa ja hoitamassa, toisin kuin oma äitini.
Eniten kuitenkin tulevaisuudessa jännittää anoppini kiihkouskovaisuus, joka on viime vuosina vain pahentunut. Hän ei hirveästi harrasta mitään tai tapaa muita kuin omia sukulaisiaan, katselee päivät TV7 ja Alfatv:tä, joiden ohjelmasisältö on todella hengellistä. Hän on esimerkiksi sitä mieltä, että muslimit ovat vääräuskoisia ja huonompia ihmisiä kuin me kristityt ja heille pitäisi jonkun kertoa Jeesuksesta, jotta voisivat pelastua. Koraanin lukeminen radiossa on vaarallista, kun kristityt saattavat nyt kääntyä vääräuskoisiksi. Ja lisäksi maahanmuuttajat ovat usein terroristeja! Tällaisia ajatuksia en halua hänen koskaan iskostavan omien lasteni päähän. Äkkiä loppuu vierailut mumman luona, jos alkaa tulla paatoksellista saarnaamista lapsille.
Pieniä juttuja, mutta helpottipa kun sai purkaa :D
Kamalat sukulaiset. Ne ovat olleet viime aikoina paljonkin mielessä. Olemme naispari ja suvulla on ollut hankala hyväksyä ja nähdä meitä pariskuntana ja nyt kohta perheenä. Kun ihmiset kuulivat raskaudesta, onnittelivat he minua, mutta jättivät vieressä olevan puolisoni täysin huomiotta. Yksi isovanhemmistani kysyi vain kumpi synnyttää, eikä muuta. Ihmiset aina ihmettelevät, miksei heille kerrota mitään ja tämä on se syy. Kun kerrotaan, ikinä ei osata käyttäytyä ihmisiksi vaan ne omat asenteet paistaa läpi. Puolison kanssa ollaan päätetty, että enää mitään meidän perheen iloisia asioita ei lähisuku pilaa. Jos ei kerta käyttäydytä niin sukulaisuus ei ole syy enää yhteydenpitoon.
Hilla2
Näppärä viestien naputtelija
Onpa Linda tosi ikävää, ettei lähisuku osaa suhtautua teihin luontevasti. Jos on ihmisillä (yleensä vanhemmalla sukupolvella) ennakkoluuloja tai muuten vain vanhentuneita käsityksiä parisuhteesta tai perheestä, ei niitä tarvitsisi teidän niskaanne kaataa. Asioista voi sanoa rakentavasti tai ikävästi. Kovasti jaksamista tilanteeseen!
No on todella töykeää. Nielisivät edes omat asenteensa tai edes sanoisivat suoraan, että heitä vähän ahdistaa ja eivät osaa suhtautua tilanteeseen. Sekin olisi parempi. Ainakin näin oli erään tutun naisparin kohdalla. Toisen vanhemmille oli kova pala, että tytär tykkäsikin tytöistä. Mutta kun sitten yhden kerran sanoivat suoraan, että heitä ahdistaa ja oudoksuttaa koko tilanne, niin asia tavallaan raukesi ja siitä saattoi keskustella.
Ja vaikka veri onkin vettä sakeampaa, ei sen varjolla tarvitse tosiaankaan kestää mitä tahansa!
Ja vaikka veri onkin vettä sakeampaa, ei sen varjolla tarvitse tosiaankaan kestää mitä tahansa!
t3p4
Satasella mukana keskusteluissa
Itse ilmoitimme tälläviikolla omille vanhemmillemme... puolisoni puoli ole todella onnellinen uutisesta kun taas minun eivät... eivätkä onnitelleetkaan.... Surullista. ...
( olemme uusioiperhe ja vanhempani eivät koskaan hyväksyneet muuttoani lapsieni ( 2kpl) kanssa toiseen kaupunkiin uuden miehen luokse eivätkä halunneet nähdä puolisoani... 4 vuotta olemme yhdessä olleet ja olen saanut väliin vanhempiin korjattua... ainakin luulin niin... Tämä viikko näytti taas toisen puolen
Kysyessä muutaman päivän päästä asiasta uudelleen.... vastaukseksi tuli isältäni "ettemme kuitenkaan ole sen lapsen elämässä koskaan joten meidän ei tarvitse näyttää mitä ajattelemme asiasta äitisi kanssa." Äitiltäni tuli samaan aikaa txt :haista V***U
( olemme uusioiperhe ja vanhempani eivät koskaan hyväksyneet muuttoani lapsieni ( 2kpl) kanssa toiseen kaupunkiin uuden miehen luokse eivätkä halunneet nähdä puolisoani... 4 vuotta olemme yhdessä olleet ja olen saanut väliin vanhempiin korjattua... ainakin luulin niin... Tämä viikko näytti taas toisen puolen
Kysyessä muutaman päivän päästä asiasta uudelleen.... vastaukseksi tuli isältäni "ettemme kuitenkaan ole sen lapsen elämässä koskaan joten meidän ei tarvitse näyttää mitä ajattelemme asiasta äitisi kanssa." Äitiltäni tuli samaan aikaa txt :haista V***U
t3p4, HUH HUH! Taitaa isäsi näyttää hienosti mitä ajattelee, ihan tuolla käytöksellään. Voi hyvää päivää! Ja tuo tekstari!?! Minen vaan jumankauta käsitä ihmisiä.
Luulisi, että oman lapsen onnellisuus olisi vanhemmille tärkeä ja iloinen asia!
Luulisi, että oman lapsen onnellisuus olisi vanhemmille tärkeä ja iloinen asia!
t3p4
Satasella mukana keskusteluissa
Näin minäkin ajattelin että olisivat onnellisia uudesta perheestä ja perheen tulevasts lisäyksestä. Ennyt ole maapallon ensimmäinen ihminen joka muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan... ehkä onkin parempi näin.... eikö sitä sanota että lähin suku on pahin suku... no päättänytettä jos eivät halua olla lapsen elämässä olkoon pois kokonaan. Koska kaikki lapset pitäisi olla yhtä rakkaita.
Ja toi on tosi törkeää! Eihän lapsi ole perhettään valinnut! Vaikka olisikin jotain kaunoja, niin pitääkö ne lapseen kohdistaa??
t3p4 no huhhuh, piti lukea uudestaan luinko tosiaan oikein. Aivan käsittämättömän törkeää käytöstä, no enemmän he menettää.
Ihanaa odotusta kaikesta huolimatta
Ihanaa odotusta kaikesta huolimatta
Meillä tai lähinnä mulla käsittämättömästi välit miehen vanhempien kanssa huonontuneet lapsen syntymän jälkeen. Ihan ahdistaa, varsinkin anoppi. Tulee sellaisia kommentteja joka kerta (että tekisi mieli sanoa hänelle suorat sanat) ja ei osaa yhtään luonnollisesti olla neidin kanssa. Ja ihmettelee mihin mulla menee rahaa, esim neidin vaatteisiin ja silti ei hyväksy, että olisi mitään käytettyä ja silti he ei koskaan osta neidille mitään.
pikku muru, mä olisin varmaan jo anopille sanonut suoraan. Mulla on kiva anoppi itellä, mutta se puhuu usein ennen kuin ajattelee ja sammakoita tulee usein. Joten välillä mulla menee kuppi nurin ja sitten sanon aikas pahastikin tarpeen tullen. Onneksi joka kerta oma mies on ollut mun kanssa samalla rintamalla ja useimmiten appiukkokin 
Hepsuli
Sukkela juttelija
Sukulaisia ei voi valita niiden kanssa on vain elettävä. Omat vanhemmat on ihan ok vaikka jo vähän alkaa ikä painaa, äiti ainakin unohtelee asioita. Miehen puoli onkin sitten se mikä hermoja kiristää, molemmat isoäidit ovat omaa lajiaan..toinen negatiivinen ja kiroilee ihan hirveästi toivon että muistaa olla puhumatta kakkaa lapsen kuullen. Toista ei olla käyty katsomassa vähään aikaan koska mulle tulee sellainen olo että mussa on jotain vikaa enkä kelpaa..pitää tuputtaa ruokaa ja tavaroita ja jos en ota niin "kyllä sulla on varaa syödä" tai "heitä vaikka sitten roskiin jos teillä ei ole käyttöä" Miksei itse vie roskiin tavaroitaan? Siellä ei ei -sanaa uskota. Avomiestä vähän harmittaa kun tarttis käydä katsomassa ja mä vaan sanoin että senkus meet! Olenko paha? Kaikki tietää tän mamman toiminnan mutta muut vaan naureskelee hänen toiminnalleen. Usein on ollut niin pahamieli sieltä lähtiessä.
Anopilla sitten taas on jo vahvat mielipiteet lasten kasvatukseen, eikä raukka ole edes vielä syntynyt. Kiva kuunnella kun itse on ensi kertaa raskaana, yritän olla hiljaa ja suodattaa kaiken toisesta korvasta ulos. Meillä oli jo tuttiriita! Minä sanoin että sitä käytetään jos huomataan sitä tarvitsevan. Hän sanoi ostavansa itse tutin ja kun hänellä hoidossa ja lapsi huutaa hän laittaa tutin suuhun!!!
:banghead: Siis tuosta tulee mulle vain sellainen olo, että sinne ei lasta ainakaan viedä. Itse en ole hankintoja tehnyt, anoppi on ommellut ja nelonut ja ostanut kaikenlaista..jopa niitä tuttinauhoja! Ihmettelee kun itse en ole vielä mitään hankkinut. Nyt hänkin on vähän hiljentynyt kun ehkä on huomannut etten jaksa/viitsi oikein aiheesta keskustella. Tämmöstä purkua.
Usein on ollut niin pahamieli sieltä lähtiessä. Anopilla sitten taas on jo vahvat mielipiteet lasten kasvatukseen, eikä raukka ole edes vielä syntynyt. Kiva kuunnella kun itse on ensi kertaa raskaana, yritän olla hiljaa ja suodattaa kaiken toisesta korvasta ulos. Meillä oli jo tuttiriita! Minä sanoin että sitä käytetään jos huomataan sitä tarvitsevan. Hän sanoi ostavansa itse tutin ja kun hänellä hoidossa ja lapsi huutaa hän laittaa tutin suuhun!!!
:banghead: Siis tuosta tulee mulle vain sellainen olo, että sinne ei lasta ainakaan viedä. Itse en ole hankintoja tehnyt, anoppi on ommellut ja nelonut ja ostanut kaikenlaista..jopa niitä tuttinauhoja! Ihmettelee kun itse en ole vielä mitään hankkinut. Nyt hänkin on vähän hiljentynyt kun ehkä on huomannut etten jaksa/viitsi oikein aiheesta keskustella. Tämmöstä purkua.
Mä olen laittanut omalle anopille kerran luun kurkkuun, kun hän on monessa asiassa eri mieltä mun kanssa. Sen jälkeen ei ole tuputtanut omia totuuksiaan. Ja siis ihan ollaan hyvissä väleissä. Joskus on vaan pakko tehdä selkeä pesäero meidän perheen ja isovanhempien toiveiden välille.
Ja tosiaan, jos vanhemmat päättää, että esmes tuttia ei käytetä niin TUTTIA EI KÄYTETÄ. En ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Ja sitten on PALJON vauvoja, jota tuttia ei edes kaipaa. Anoppi alkoi syöttää salaa sokeria (karkkia yms) aivan liian aikaisin meidän esikoiselle. Siitä vedin ihan törkeät kilarit, sillä sitä makeaa ehtii kyllä puputtaa liiankin kanssa.
Anopilla on edelleen taipumus syöttää silkkaa vanukas/hampurilainen/pirtelö/jäätelö/karkki-linjaa pojalle. Ja lahjonta on ainut keino, mitä osaa käyttää jos muksu sattuu olemaan pahalla päällä. Ja parastahan on, että poika viihtyy paremmin mun vanhemmilla, jossa toki herkkujakin saa, mutta ruoka on syötävä ja selkeät säännöt on käytöksessä ja muutenkin.
Mun mummo on tosi raskas, ollut aina ja nyt vanhuuttaan vielä enemmän. Mun mies ei ole kertaakaan käynyt kylässä, enkä aio pakottaa jatkossakaan. Mä itse olen aina ollut mummon silmissä se musta lammas ja usein menee hermot, kun siellä käy. Joten eipä tule usein itsekään poikettua. Hirveää syyllistämistä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Osan pystyn vetämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kaikkea en.
Ja tosiaan, jos vanhemmat päättää, että esmes tuttia ei käytetä niin TUTTIA EI KÄYTETÄ. En ymmärrä mikä siinä voi olla niin vaikeaa. Ja sitten on PALJON vauvoja, jota tuttia ei edes kaipaa. Anoppi alkoi syöttää salaa sokeria (karkkia yms) aivan liian aikaisin meidän esikoiselle. Siitä vedin ihan törkeät kilarit, sillä sitä makeaa ehtii kyllä puputtaa liiankin kanssa.
Anopilla on edelleen taipumus syöttää silkkaa vanukas/hampurilainen/pirtelö/jäätelö/karkki-linjaa pojalle. Ja lahjonta on ainut keino, mitä osaa käyttää jos muksu sattuu olemaan pahalla päällä. Ja parastahan on, että poika viihtyy paremmin mun vanhemmilla, jossa toki herkkujakin saa, mutta ruoka on syötävä ja selkeät säännöt on käytöksessä ja muutenkin.
Mun mummo on tosi raskas, ollut aina ja nyt vanhuuttaan vielä enemmän. Mun mies ei ole kertaakaan käynyt kylässä, enkä aio pakottaa jatkossakaan. Mä itse olen aina ollut mummon silmissä se musta lammas ja usein menee hermot, kun siellä käy. Joten eipä tule usein itsekään poikettua. Hirveää syyllistämistä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Osan pystyn vetämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kaikkea en.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Joo pikkasen paniikin saan aikaiseksi kun isoäiti selittää että heillä lapset saa syödä karkkia aina vaikka ei ole edes karkkipäivä. Itse olen karkista vierottunut entinen suurkuluttaja ja semmoinen idea että yritän ainakin pitää namut minimissä..ja isoäiti on valvovan silmäni alla aina 
Onpa voimaannuttavaa (mutta surullista) lukea miten monilla muillakin sukulaiset osaa olla todella raskaita. Näistä asioista harvoin tulee puhuttua, tai yleensä vain pintapuolisesti ettei ahdistais kuuntelevaa osapuolta. On kuitenkin hyvä, että jossain on tällainen paikka missä voi huokaista painolastinsa edes hieman kevyemmäksi.
Mulla isä on psyykkisesti sairas mutta on tietoinen kuitenkin valinnoistaan, sanomisistaan, uhkauksistaan jne. Koko lapsuuden hän hallitsi minua ja äitiäni raivokohtauksillaan, pilasi sillä mm. kaikki juhlapäivät. Ollessani n. 12v. totesi ettei kukaan tuollaista kanaa tule koskaan huolimaan vaimoksi, taisin silloin mainita likaisista vaatteista jotka eivät olleet kulkeutuneet häneltä pyykkikoriin (huolsin siihen aikaan jo kodin pyykit ja ruokien esivalmistelut äidin soittamien puhelinohjeiden perusteella). No, välit paranivat huomattavasti kun muutin pois kotoa aikoinaan ja kommunikointi jatkui enää puhelimessa. Edelleen kuulin satunnaisesti että jatkoi kohtauksiaan ja kohteli äitiäni huonosti. Äitini kuoltua joitakin vuosia sitten hän keksi aloittaa uudelleen kiusaamiseni, pitäähän jollekin purkaa oloaan. Hänestä oli "hauskaa" pölähtää paikalle a) kutsumatta b) ilmoittamatta etukäteen toiselta puolelta Suomea, ihan vaan tarkistamaan esim. käydäänkö me mieheni kanssa ollenkaan töissä jne. Saapasteli kämppään sisälle kengät mielenosoituksellisesti jalassaan pitäen (hänen arvolleen liian likaista) ja arvosteli milloin mitäkin kodissamme. Puolisoni hän jättää täysin huomioimatta, kehtaa kehua esim. lapsuudenystävieni puolisoita ylitsevuotavasti meidän kuullen, keskittyen piirteisiin jotka puolisossani ovat toisin. Viime kesänä hän saapui tietäessään että ollaan mökkilomalla, tarkistamaan vain sen että varmasti ollaan reissussa eikä piileskellä kotona, kertoi tämän avoimesti soittaessaan tarkistuskäynnin jälkeen. Viime vuonna laitoin tapaamiset jäihin koska olin tehnyt selväksi ettei meille tulla ilmoittamatta ja hän teki sen jälleen kerran. Tänä vuonna ollaan nähty pari kertaa ihan kohtalaisissa merkeissä, mutta tämänhetkinen raskaus on taas uusi riskitekijä ja olen varautunut uusiin vaikeuksiin. Onnitteluja on turha odottaa, ja kysymykset ovat aina miestäni vähätteleviä "auttaako se sua KOSKAAN kotitöissä" tai sitten vaihtoehtoisesti minua vähätteleviä "Heh, olet sentään jo herännyt tähän päivään" (klo 18). Äitini rakkaudella ompelemat vauvanvaatteet hän on surutta heittänyt menemään "kuka niitä nyt tarviis?" mutta itse ostamansa lelut hän on säästäny että on todisteita miten hän on joutunu ostamaan mulle kaikkea. Tulevaan vauvaan hän ei osaa suhtautua oikein mitenkään, lähinnä miettii rahallisesti asioita. Suostui sentään tuomaan mulle aikoinaan tekemänsä kehdon varastostaan. Nyt sitten soittelee ja vihjailee että suunnittelee tänne matkustamista mutta eipä kerro milloin. Yritän olla provosoitumatta ja pidän mielessäni että jos ilmestyy oven taakse jälleen ilmoittamatta niin välit on sitten kokonaan poikki, tähän asti menty jatkoajalla.
Toinen sukulaisaarre on kummitätini, äidin sisko. On myös hyvin rahan perään ja puheet liikkuvatkin lähinnä tulevien/menneiden perintöjen summista ja mitä hän milläkin ostaa. Pilkkaa omaa säästäväisyyttäni, niinkuin kaikkia muitakin valintojani. On ottanut nyt asiakseen tarjoutua "varamummoksi" tulevalle vauvalle, mutta se tarkoittaisi että joutuisin kuuntelemaan hänen kieroutunutta maailmankuvaansa ilman vastavuoroisuutta. Täti käytti äitini kiltteyttä aikoinaan siekailematta hyväkseen, oksensi kaiken pahan olonsa äidin niskaan, syyllisti tekemättä jääneistä asioista ja samaa hän yrittää nyt minulle. Puhelut aiheuttavat joskus minulle aivan fyysisiä oireita, hengenahdistusta ja pahoinvointia.
Lupasin itselleni kun tulin raskaaksi, (joka muuten jostain syystä onnistui pitkän yrittämisen jälkeen vasta sattumalta niihin aikoihin kun olin irtautunut hetkeksi kaikista sukulaisistani enkä ollut heihin yhteydessä) että suojelen lastani tietoisesti kaikilta mieleltään ilkeiltä sukulaisilta, hänen ei tarvitse hyvän kasvatuksen tai minkään muunkaan turhan syyn vuoksi sietää sellaista kohtelua ja arvostelua mitä minä olen joutunut. Hänen onneaan ei kukaan elämäänsä kyllästynyt katkera ihminen tule terrorisoimaan eikä pelottele tai pilkkaa, vähättele saavutuksia tai puutu päätöksiin jotka eivät muille kuulu. Tämä tarkoittaa hyvin rajattua yhteydenpitoa ja tarkkaa tilanteen seurantaa, toistaiseksi olen siis molempiin vielä väleissä mutta joudun muistutella mitä asioita en hyväksy. Taidan laittaa puhelimen kiinni pariksi viikoksi jahka nyytti syntyy, en halua kenenkään ilkeän pilaavan niitä onnen hetkiä.
Jaksamisia kaikille sukulaistensa kanssa takkuaville! Pidetään huoli omasta jaksamisesta ja oman perheen hyvinvoinnista, vaalitaan sitäkin tarkemmin niitä hyviä ihmissuhteita joita meillä on jäljellä
Mulla isä on psyykkisesti sairas mutta on tietoinen kuitenkin valinnoistaan, sanomisistaan, uhkauksistaan jne. Koko lapsuuden hän hallitsi minua ja äitiäni raivokohtauksillaan, pilasi sillä mm. kaikki juhlapäivät. Ollessani n. 12v. totesi ettei kukaan tuollaista kanaa tule koskaan huolimaan vaimoksi, taisin silloin mainita likaisista vaatteista jotka eivät olleet kulkeutuneet häneltä pyykkikoriin (huolsin siihen aikaan jo kodin pyykit ja ruokien esivalmistelut äidin soittamien puhelinohjeiden perusteella). No, välit paranivat huomattavasti kun muutin pois kotoa aikoinaan ja kommunikointi jatkui enää puhelimessa. Edelleen kuulin satunnaisesti että jatkoi kohtauksiaan ja kohteli äitiäni huonosti. Äitini kuoltua joitakin vuosia sitten hän keksi aloittaa uudelleen kiusaamiseni, pitäähän jollekin purkaa oloaan. Hänestä oli "hauskaa" pölähtää paikalle a) kutsumatta b) ilmoittamatta etukäteen toiselta puolelta Suomea, ihan vaan tarkistamaan esim. käydäänkö me mieheni kanssa ollenkaan töissä jne. Saapasteli kämppään sisälle kengät mielenosoituksellisesti jalassaan pitäen (hänen arvolleen liian likaista) ja arvosteli milloin mitäkin kodissamme. Puolisoni hän jättää täysin huomioimatta, kehtaa kehua esim. lapsuudenystävieni puolisoita ylitsevuotavasti meidän kuullen, keskittyen piirteisiin jotka puolisossani ovat toisin. Viime kesänä hän saapui tietäessään että ollaan mökkilomalla, tarkistamaan vain sen että varmasti ollaan reissussa eikä piileskellä kotona, kertoi tämän avoimesti soittaessaan tarkistuskäynnin jälkeen. Viime vuonna laitoin tapaamiset jäihin koska olin tehnyt selväksi ettei meille tulla ilmoittamatta ja hän teki sen jälleen kerran. Tänä vuonna ollaan nähty pari kertaa ihan kohtalaisissa merkeissä, mutta tämänhetkinen raskaus on taas uusi riskitekijä ja olen varautunut uusiin vaikeuksiin. Onnitteluja on turha odottaa, ja kysymykset ovat aina miestäni vähätteleviä "auttaako se sua KOSKAAN kotitöissä" tai sitten vaihtoehtoisesti minua vähätteleviä "Heh, olet sentään jo herännyt tähän päivään" (klo 18). Äitini rakkaudella ompelemat vauvanvaatteet hän on surutta heittänyt menemään "kuka niitä nyt tarviis?" mutta itse ostamansa lelut hän on säästäny että on todisteita miten hän on joutunu ostamaan mulle kaikkea. Tulevaan vauvaan hän ei osaa suhtautua oikein mitenkään, lähinnä miettii rahallisesti asioita. Suostui sentään tuomaan mulle aikoinaan tekemänsä kehdon varastostaan. Nyt sitten soittelee ja vihjailee että suunnittelee tänne matkustamista mutta eipä kerro milloin. Yritän olla provosoitumatta ja pidän mielessäni että jos ilmestyy oven taakse jälleen ilmoittamatta niin välit on sitten kokonaan poikki, tähän asti menty jatkoajalla.
Toinen sukulaisaarre on kummitätini, äidin sisko. On myös hyvin rahan perään ja puheet liikkuvatkin lähinnä tulevien/menneiden perintöjen summista ja mitä hän milläkin ostaa. Pilkkaa omaa säästäväisyyttäni, niinkuin kaikkia muitakin valintojani. On ottanut nyt asiakseen tarjoutua "varamummoksi" tulevalle vauvalle, mutta se tarkoittaisi että joutuisin kuuntelemaan hänen kieroutunutta maailmankuvaansa ilman vastavuoroisuutta. Täti käytti äitini kiltteyttä aikoinaan siekailematta hyväkseen, oksensi kaiken pahan olonsa äidin niskaan, syyllisti tekemättä jääneistä asioista ja samaa hän yrittää nyt minulle. Puhelut aiheuttavat joskus minulle aivan fyysisiä oireita, hengenahdistusta ja pahoinvointia.
Lupasin itselleni kun tulin raskaaksi, (joka muuten jostain syystä onnistui pitkän yrittämisen jälkeen vasta sattumalta niihin aikoihin kun olin irtautunut hetkeksi kaikista sukulaisistani enkä ollut heihin yhteydessä) että suojelen lastani tietoisesti kaikilta mieleltään ilkeiltä sukulaisilta, hänen ei tarvitse hyvän kasvatuksen tai minkään muunkaan turhan syyn vuoksi sietää sellaista kohtelua ja arvostelua mitä minä olen joutunut. Hänen onneaan ei kukaan elämäänsä kyllästynyt katkera ihminen tule terrorisoimaan eikä pelottele tai pilkkaa, vähättele saavutuksia tai puutu päätöksiin jotka eivät muille kuulu. Tämä tarkoittaa hyvin rajattua yhteydenpitoa ja tarkkaa tilanteen seurantaa, toistaiseksi olen siis molempiin vielä väleissä mutta joudun muistutella mitä asioita en hyväksy. Taidan laittaa puhelimen kiinni pariksi viikoksi jahka nyytti syntyy, en halua kenenkään ilkeän pilaavan niitä onnen hetkiä.
Jaksamisia kaikille sukulaistensa kanssa takkuaville! Pidetään huoli omasta jaksamisesta ja oman perheen hyvinvoinnista, vaalitaan sitäkin tarkemmin niitä hyviä ihmissuhteita joita meillä on jäljellä
Mjoo, tuollaisesta isästä ja kummitädistä irtautuisin hyvin nopeasti, ihan jo tulevan lapsen vuoksi. Ei ole tervettä meininkiä ollenkaan.
Hepsuli
Sukkela juttelija
Mua niiin rasittaa miehen mamman lässytykset puhelimessa: miten mun tarttis syödä kaksinkertaisia ruoka-annoksia.. ja kun siellä käydään, hän on sitä mieltä että en syöny tarpeeksi. Mahalaukku sanoo mulla täynnä! ja mamma ei sitä usko! Hitto mitä tuputtamista. "Ei uskoisi että synnytät 12viikon päästä, kun olet niin pienikin vielä. Lapsi ei kasva tarpeeksi isoksi syntyäkseen." Siis mitä hittoa??!!