Onpa voimaannuttavaa (mutta surullista) lukea miten monilla muillakin sukulaiset osaa olla todella raskaita. Näistä asioista harvoin tulee puhuttua, tai yleensä vain pintapuolisesti ettei ahdistais kuuntelevaa osapuolta. On kuitenkin hyvä, että jossain on tällainen paikka missä voi huokaista painolastinsa edes hieman kevyemmäksi.
Mulla isä on psyykkisesti sairas mutta on tietoinen kuitenkin valinnoistaan, sanomisistaan, uhkauksistaan jne. Koko lapsuuden hän hallitsi minua ja äitiäni raivokohtauksillaan, pilasi sillä mm. kaikki juhlapäivät. Ollessani n. 12v. totesi ettei kukaan tuollaista kanaa tule koskaan huolimaan vaimoksi, taisin silloin mainita likaisista vaatteista jotka eivät olleet kulkeutuneet häneltä pyykkikoriin (huolsin siihen aikaan jo kodin pyykit ja ruokien esivalmistelut äidin soittamien puhelinohjeiden perusteella). No, välit paranivat huomattavasti kun muutin pois kotoa aikoinaan ja kommunikointi jatkui enää puhelimessa. Edelleen kuulin satunnaisesti että jatkoi kohtauksiaan ja kohteli äitiäni huonosti. Äitini kuoltua joitakin vuosia sitten hän keksi aloittaa uudelleen kiusaamiseni, pitäähän jollekin purkaa oloaan. Hänestä oli "hauskaa" pölähtää paikalle a) kutsumatta b) ilmoittamatta etukäteen toiselta puolelta Suomea, ihan vaan tarkistamaan esim. käydäänkö me mieheni kanssa ollenkaan töissä jne. Saapasteli kämppään sisälle kengät mielenosoituksellisesti jalassaan pitäen (hänen arvolleen liian likaista) ja arvosteli milloin mitäkin kodissamme. Puolisoni hän jättää täysin huomioimatta, kehtaa kehua esim. lapsuudenystävieni puolisoita ylitsevuotavasti meidän kuullen, keskittyen piirteisiin jotka puolisossani ovat toisin. Viime kesänä hän saapui tietäessään että ollaan mökkilomalla, tarkistamaan vain sen että varmasti ollaan reissussa eikä piileskellä kotona, kertoi tämän avoimesti soittaessaan tarkistuskäynnin jälkeen. Viime vuonna laitoin tapaamiset jäihin koska olin tehnyt selväksi ettei meille tulla ilmoittamatta ja hän teki sen jälleen kerran. Tänä vuonna ollaan nähty pari kertaa ihan kohtalaisissa merkeissä, mutta tämänhetkinen raskaus on taas uusi riskitekijä ja olen varautunut uusiin vaikeuksiin. Onnitteluja on turha odottaa, ja kysymykset ovat aina miestäni vähätteleviä "auttaako se sua KOSKAAN kotitöissä" tai sitten vaihtoehtoisesti minua vähätteleviä "Heh, olet sentään jo herännyt tähän päivään" (klo 18). Äitini rakkaudella ompelemat vauvanvaatteet hän on surutta heittänyt menemään "kuka niitä nyt tarviis?" mutta itse ostamansa lelut hän on säästäny että on todisteita miten hän on joutunu ostamaan mulle kaikkea. Tulevaan vauvaan hän ei osaa suhtautua oikein mitenkään, lähinnä miettii rahallisesti asioita. Suostui sentään tuomaan mulle aikoinaan tekemänsä kehdon varastostaan. Nyt sitten soittelee ja vihjailee että suunnittelee tänne matkustamista mutta eipä kerro milloin. Yritän olla provosoitumatta ja pidän mielessäni että jos ilmestyy oven taakse jälleen ilmoittamatta niin välit on sitten kokonaan poikki, tähän asti menty jatkoajalla.
Toinen sukulaisaarre on kummitätini, äidin sisko. On myös hyvin rahan perään ja puheet liikkuvatkin lähinnä tulevien/menneiden perintöjen summista ja mitä hän milläkin ostaa. Pilkkaa omaa säästäväisyyttäni, niinkuin kaikkia muitakin valintojani. On ottanut nyt asiakseen tarjoutua "varamummoksi" tulevalle vauvalle, mutta se tarkoittaisi että joutuisin kuuntelemaan hänen kieroutunutta maailmankuvaansa ilman vastavuoroisuutta. Täti käytti äitini kiltteyttä aikoinaan siekailematta hyväkseen, oksensi kaiken pahan olonsa äidin niskaan, syyllisti tekemättä jääneistä asioista ja samaa hän yrittää nyt minulle. Puhelut aiheuttavat joskus minulle aivan fyysisiä oireita, hengenahdistusta ja pahoinvointia.
Lupasin itselleni kun tulin raskaaksi, (joka muuten jostain syystä onnistui pitkän yrittämisen jälkeen vasta sattumalta niihin aikoihin kun olin irtautunut hetkeksi kaikista sukulaisistani enkä ollut heihin yhteydessä) että suojelen lastani tietoisesti kaikilta mieleltään ilkeiltä sukulaisilta, hänen ei tarvitse hyvän kasvatuksen tai minkään muunkaan turhan syyn vuoksi sietää sellaista kohtelua ja arvostelua mitä minä olen joutunut. Hänen onneaan ei kukaan elämäänsä kyllästynyt katkera ihminen tule terrorisoimaan eikä pelottele tai pilkkaa, vähättele saavutuksia tai puutu päätöksiin jotka eivät muille kuulu. Tämä tarkoittaa hyvin rajattua yhteydenpitoa ja tarkkaa tilanteen seurantaa, toistaiseksi olen siis molempiin vielä väleissä mutta joudun muistutella mitä asioita en hyväksy. Taidan laittaa puhelimen kiinni pariksi viikoksi jahka nyytti syntyy, en halua kenenkään ilkeän pilaavan niitä onnen hetkiä.
Jaksamisia kaikille sukulaistensa kanssa takkuaville! Pidetään huoli omasta jaksamisesta ja oman perheen hyvinvoinnista, vaalitaan sitäkin tarkemmin niitä hyviä ihmissuhteita joita meillä on jäljellä
