Ihanat kamalat sukulaiset

meillä taas anoppi (ja mun äitikin silloin vielä, kun olimme tekemisissä) työnsi kaikkee vanhaa p..kaa romua meille! anoppi laittoi miehen pojan mukana jonku h..vetin tarpeellisen rikkoutuneen tuolin selkänojan, että jos siitä tekis vaikka kukkatelineen :angry4 no, se v.un tuolinselkänoja pyöri ekana olkkarissa ja lopulta, kun auoin miehelle tarpeeksi päätä, vei hän sen poikansa huoneeseen ja siellä mä näin sen pari päivää sitten pojan sängyn alla :angry2 kukaan ei oo tehnyt eikä tuu tekemään sillä mitään! ja muutenkin anoppi hankkii tänne pelkkää romua! lasten vaatteet on jotain heti-ekassa-pesussa-kutistuvia. muutamia hyviä poikkeuksia toki on, mutta arvostaisin kovasti, jos meiltä kysyttäis, et mitä me tarvitaan tai halutaan!

muoks. tietty itse kieltäydyn ja mieskin osaa kieltäytyä jyrkästi kaikesta p..kasta, mutta anoppipa osaa kikkailla sen p..kan meille kuitenkin, kun työntää sen lasten mukaan!
 
Muokattu viimeksi:
Mun sukulaiset on paljon ihanampia ku teidän sukulaiset... Olen luonteeltani jääräpäinen, suorapuheinen ja jollain tapaa järkähtämätön; ilmoitan vain että näin olen päättänyt. Tämän johdosta eivät USKALLA määräillä, komennella tai järjestellä asioitani.
Mutta mutta..
Olen joutunut tilanteeseen jossa multa kysytään neuvoa ihan kaikkeen! Ja valitetaan taukoamatta muiden sukulaisten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä! Ei muuten mutta tämä ulottuu myös mieheni sukulaisiin! Miten ne sellaseen lopputulokseen on tullu että mua OIKEESTI KIINNOSTAA?
Ja sitten kysellään et onko se ja se soittanu ja mitä sille kuuluu ja onks se ja se raskaana ja eroaako ne ja...
EN MÄ MIKÄÄN STT OLE!
Ikinä en mitään kerro ja levittele, sekös vaan lisää vettä myllyyn. Kertovat kaikki salaisuutensa siis omat ja muiden.
@#€%&*&€#@
Ai nii ja jos mun puhelin on kiinni, soittavat ukolle ja kysyvät miksen vastaa..

Voi kuinka ihanaa päästä avautumaan!
 
Martza_91 mä en vaan voi kyllä ymmärtää tota, että mitään ei sais käytettynä ostaa. Ei mulla mitään ekologisuus pakkomiellettä nyt itelläkään ole, mutta kyllä se vaan karu tosi on että käyttöajat noissa pikkuihmisten vaatteissa vaan on ihan älyttömän lyhyet.
della_79 en kyllä tajuu tota romu tavarankaan työntämistä. Jos jotain välttämättä haluaa hankkia niin eiks tosiaan voisi kysyä että mitä te tarvitsette/haluatte.

Niin tai näin ja aina menee väärinpäin. :whacky011
 
Juu ei mullakaan ole mitään ekologisuus pakkomiellettä, yritän vaan olla järkevä ja säästää mutta anopin päähän se ei mene, helppohan se tietysti on miehensä rahoja tuhlata.

Taas kyllä nuo anoppi ja appiukko pistää vituttamaan siihen malliin että taitaa jäädä haaveeksi että tytöllä olisi molemmat isovanhemmat, olisin kovasti halunnut niin kun itsellä ei ole ollu mahdollista kun isän vanhemmat kuoli ennen kun synnyin. Ollaan reilu kuukausi asuttu tässä uudessa kämpässä, ei vieläkään ole heitä näkynyt. Mies oli apelta kysynyt että miksi ei, appi kehui että kun mies on aina ollut töissä kun hän on soittanut. Joo niin varmaan, ei heillä ole ollu aikomustakaan. Ja silloinhan ei sovi tulla kun minä olen kahden tytön kanssa. Luulin että he nykyään edes vähän tykkäisivät musta mutta ilmeisesti ei. Mies sanoi 2 viikkoa sitten että he ovat tervetulleita meille. Ei ole mitään sen kummemmin kuulunut. Eilen appi oli soittanut miehelle ja sanonut että heillä on tytölle jotain leluja, mies ei ollut kotona, appi sanoi tuovansa ne meidän postilaatikkoon, mies kielsi ja siihen appi käski sitten miehen hakea ne heiltä joskus. Minua ja tyttöä ei pyydetty kylään eikä he voi tulla meillä käymään tuomaan niitä ja tyttöä katsomaan, ei näköjään kiinnosta nähdä lapsenlastaan. Matkaa heille ei ole kuin ehkä 300m. Tuntuu niin helvetin pahalta. Minä en heille halua mennä koska siellä ei lainkaan huomioida vauvan tarpeita, vaipanvaihdostakin tehtiin kauhea haloo. Enkä heitä suoraan haluaisi kutsua meille kun pitää olla pitkä lista syitä miksi heidän pitäisi tulla ja tarkat ajat. Tuntuu että se kun he ovat tytölle jotain pientä ostaneet on vain sitä apelle tyypillistä kyllä rahaa on pullistelua. Kai se on vaan uskottava että heitä evvk meidän vauva.
 
Muakin risoo appivanhemmat.
He innostuvat vain neidin suorituksista ja niitä pitäisi koko ajan tulla lisää. Neiti on karkeamotorisesti hyvin ja nopeasti kehittynyt ja silti he koko ajan odottavat lisää. Esim kun ryömi, niin hoettiin kohta se alkaa konttaamaan ja kun oppi konttaamaan niin alettiin hokea että kohta se kävelee. Puhelimessa eka kysymys on mitä uutta neiti nyt on oppinut ja viimeksi kun sanoin ettei mitään vaan harjoittelee jo opittuja niin kommentti oli HÖH! Ja heillä käydessä appi lähti kävelyttämään neitiä ja neitiä ei se huvittanut, niin kommentoi miksi se noin huonosti kävelee. Ja neiti on vasta 8 kk!
Mua laittaa niin vihaksi :angry5.
Meille on tärkeintä, että neiti kehittyy ei se millä vauhdilla ja ollaan molemmat siitä heille mainittu.
 
Martza_91 kuulostaa kyllä teijän tilanne inhottavalta. Tuntuu varmasti pahalta ajatella noin ettei isovanhemmat halua olla lapsen lapsen kanssa tekemisissä. :eek:
 
Nyt meni lopullisesti hermot miehen isään! Se nyt kehitteli meidän välille jonkun vuosisadan riidan vaikken ole tehnyt tai sanonut yhtään mitään pahaa. Eikä edes puhunut mulle suoraan, vaan alko miehelle juttelemaan miten hankala tapaus olen ja kannattaa harkita tosissaan naimisiin menoa. Kaikki vaan johtuu siitä kun minulla on omaa tahtoa ja mielipiteitä, kun hänen mielestään naisen pitää olla hiljaa ja tehdä ruokaa.
 
Della, voitko ottaa sen tuolin selkänojan anopin luokse ja silmät kirkkaina kertoa, ettei siitä nyt mitään ole saanut aikaiseksi eikä tunnu saavankaan niin palautatte, josko anoppi itse haluaisi tehdä, ettei joudu kaatopaikalle tm. :grin

Mä olen huono sanoman suoraan, mutta olen valitettavan hyvä tuossa edellä mainitussa. Katson silmiin ja hymyilen.
 
tuohan on hyvä idea KoBe :laughing021 noin mä muuten taidan tehdä :laughing002 anoppi tosin tulee nyt viikonloppuna kylään meille mut luulen ettei mulla oo tilaisuutta muiluttaa sitä selkänojaa hänen mukaansa tai hänen on ainakin helpompi kieltäytyä. mut kunhan mies tai minä itse matkaan ensi kerralla anoppilaan niin kylläpä lähtee :laughing002 tai sit voisin puhua tytölle et viedään mummolle ylläri = tuolin selkänoja :finger002
 
Phyh... kai mäkin nyt sitten kerron tästä elosta.
Eli anoppilaan tämänkin tositarina sijoittuu.

Ihan ensimmäisenä tulee tälläinen "pakko" tilanne. Anoppilassa on iltatähti, 6v poika. Hieman erityinen lapsi, lievää kehitysvammaa + ADD mutta hirmu osaava ja ihana lapsi. Ja tykkää minusta ihan valtaisan paljon. Lisksi anoppilassa elää vielä amitsua käyvä tytär, valmistuu kokiksi nyt ensi keväällä. Appella ja anopilla on molemmilla omat firmat ; mies tekee sähköjuttuja ja vaimo aloittanut sisustusliikeen viime keväänä. Molemmilla saattaa olla hommia lauantaisin.

Molemmilla on työpäivä lauantaina, appi lähtee yleensä jo 7 aikoihin mutta anoppi avaa liikkeensä vasta 10. Viime viikolla oli tilanne että mieheltäni oli KYSYTTY että tuleeko hän vahtimaan pikkuveikkaansa lauantaina. Mies vastannut ympäripyöreitä, ei ollut aikeissa tulla. Lauantai aamuna saadaa vihanen soitto : Missä olette? teidän piti olla täällä jo tunti sitten? Ihan hoomoilasena mies sitten selitti että ei ole lupautunut mihinkään, hän on nyt vapaalla. Vastaus oli että sinne piti mennä heti vahtimaan kun kerran oli LUVATTU mennä. Ööööh, mitä hittoo??

Päivä jatku niin että mentiin sitten sinne vaikka amitsua käyvä tyttö oli kotona. Hoidettiin pojua sitten 11-14 ja kun anoppi tuli tehtiin lähtöä. Anoppi kysy että minne ollaan menossa? Vastaus oli että kotiin?? Ette te nyt kotiin mene kun me lähdetään 18 aikaan sinne konserttiin ( myöhästynyt hääpäivälahja, olisko ollut tyyliin Samuli Edelman, en muista minne lähtivät, evvk) ja te olette LUVANNEET vahtia pojua illan. Siinä kohtaa meni hermo, mutta anopille ei uskalla alkaa räyhään, tuntuu olevan toisinaan vähän epätasapainonen ihminen, joten katottiin vaan monttu auki ja mies sai sanottua että mitä? Tässä olis omakin elämä elettävänä, ei me voida koko päivää vahtina olla. Anoppi alottaa syyllistämään MEITÄ seuraavasti ; minä en ainakana lähde enää ikinä minnekkään kun kerran pojun hoitamisesta saitte tälläsen shown aikaan, oppikaa aikuset ihmiset sanomaan ajoissa jos ei käy. Ja esim. minä en ollut KUULLUTKAAN koko aiheesta sen paremmin kuin mieskään. Ei oltu pyydetty, paha mennä sopimuksia rikkomaan. No sitten lannistuneina istuttiin alas, mä jatkoin legoilla rakentaimista, mies lähti röökille tallin taa. No sitten anoppi keksi ratkaisun : hänellä on toinen poika, miestäni vuoden nuorempi. Eräänlainen rakennusalan multitalentti. Ja pojalla on kihlattu. Minusta pahaa selän takana puhunut muka hienosto ihminen. Rasittava tyyppi. Ja anoppihan RAKASTAA heitä vaikka heitä ei ikinä siellä näy eikä heiltä ikinä mitään pyydetä. Ja jos pyydetään se pyydetään hunajaisella äänellä tyyliin "anteeksi että vaivaan tälläsellä mutta voisitteko te milläään tulla, pakko ei ole" kun meille taas tulee "tulkaa heti!!!" . Soittipa sitten pojalle joka suostui hoitamana illan, siinä 19 aikoihin tullaan pojua hoitaan, oli veljen vastaus. No ajattelin et ainakin ilta saadaan olla, mullakin kuitenkin alkuraskauden väsymystä ja vaivaa sen verran jo ja kaksi aikusta tarvii joskus sitä omaa aikaa. Anoppi ja appi lähitvät rientoihinsa ja me jäätiin siihen uskoon et pari tuntii vielä.

No, kello tuli 18, se tuli 19. Mies soitti veljelleen että missä on. Kahvilla toisella paikkakunnalla, tulen kohta. Puol 8 me pakattiin poika meidän autoon ja lähettiin meille. Kello tuli 20, poika katseli Netflixiä meillä, kello tuli 21 poika torkku mun sylissä ja klo 21.30 ovikello soi ja veli ihanan kihlattunsa kansa suvaitsivat tulla hoitamaan lupauksena. Veivät pojan kotiin ja jäivät yöksi. Arvatkaa ketkä sai kunnian kun hoisivat poikaa KOKO lauantain. Ei ainakaan me.

Ja tämä on vain yksi MONISTA kerroista. Niin monesti ollaan heidän elämää helpotettu. Kiitos sanotaan mutta mielestäni kiitollisuus avusta ei tule sanojen vaan tekojen/asenteiden välityksellä. Ei kovin kivalta tunnu. Monelle olen tätä puhunut ja kaikki ovat kovasti ihmetelleet ja sanoneet että antakaa olla tollasen paskan. Mutta pojua käy sääliksi.

En aina ymmärrä anopin mieltä. Pyytää meiltä apua aina kaikkeen ja yleensä ellei muuta ole niin tottakai sukulaista ollaan autettu. Haravoitu, rakenneltu, hoidettu .. mitä milloinkin. Mutta silti ME ollaan ihan paskasakkia anopin mielestä. veli ja kihlattu, joita ei ikinä näe, saavat kaiken paisteen ja loisteen osakseen kun ovat niin ihania ihmisiä. Me jotka autettaan ei saada mitään. Esim. itse tykkään kovasti laulaa. Laulettii kerran vappuna tuon kihlatun muijan kanssa singstaria. Joku hidas vaikerrus rakkauden vaikeudesta se oli. Minä lauloin ihan normaalisti, olen laulanut useamman vuoden joten olen hyvä äänen hallinnassa ja ääi vielä soi, kihlattu taas .. no joo. Anoppi sanoi kun laulu loppui että minä olin ihan paska, matkin liikaa alkuperäisesittäjää mutta tuo kihlattu oli kyllä loistava. En minä kehuja kalasta mutta naurettavaa.

Olimme viime uuden vuoden Kemissä. Koko porukka. sielläkin hoidettiin miehen kanssa pojua kun muut meni mäkeen, itse käytiin kai kerran kahdestaan jossain. Hoidettiin lasta, siivottiin, kokkailtiin ... Mutta auta armias kun veli ja kihlattu KERRAN tekivät jotain rupusia purilaisia niin he pelastivat koko loman. Mitäs meidän panoksesta. Ja niitä purilaisia jaksetaan hehkuttaa vieläkin.

Joskus mietin että yrittäkö se anoppi olla mukava siksi kun ei näe lastaan kovin usein vai esittääkö hän heille(kin) jotain roolia, anopilla on monia eri rooleja. Ei pidä koskaan luottaa kasvojen ilmeeseen.

Tuntuu jotenkin että meitä käytetään. No nyt ollaan sovittu vaikka valehtelevamme että aina on jotain koska esim. ollaan 4vk putkeen vietetty joka lauantai pojua hoitaen. Meillä ei ole omaa aikaa viikoloppuisinkaan. Poju on ihana mutta periaate että me hoidetaan ja saadaan paskaa niskaan silti on kurja. Meitä käytettään ja silti dissataan. Anoppi on minun painoani kommentoinut ikävästi, samoin mieheni. Ihan normeja ollaan, mutta kun veli käy salilla ja kihlattu on muuten vaan niin siro ja kaunis. En luota anoppiini pätkääkään. Se mitä hän minulle kasvotusten sanoo, ei koskaan ole mielestäni aitoa. Hän esittää. Lapsilleen anoppi huutaa, tiuskii, kiukuttelee ja on marttyyrinä kaikelle. Pienelle suloiselle pojalleenkin hän saattaa huutaa mitä vain. Mielestäni anoppi on pelottava, epävakaa ihminen. Lisäksi anoppi on juoppo, juo joka päivä. Siitä johtuu sitten lihava ulkomuoto, mutta meitä voi silti haukkua. Kokiksi lukeva tytär on viime aikoina viihtynyt meillä, asutaan jonkun matkan päässä mutta tulee mopolla tai mopoautolla meille ja istuu täällä koko illan, ei halua mennä kotiin. Herkkä tyttö joka ei hyväksi äitinsä juomista ja jonka isä ei ymmärrä tytön huolta. Kertoi huolissaan kerran että äitinsä joi taas paljon ja kun tyttö meni sanomaan että se ei tunnu hänestä kivalle, niin sai haukut ja anoppi puollusteli vain itseään. Myös masentuneisuutta mielestäni on ja diagnoosiani (heh) vahvisti kun tyttö kertoi kerran olevansa huolissaan kun surullinen äiti oli vastannut tytön kysymykseen "miksi olet noin apea?" että hänen elämässä ei ole aihetta iloon. Suloinen tyttö ja olen sanonut että meille voi aina tulla. itse en käytä alkoa ollenkaan, mies nyt ottaa kuppia toisinaan.

Mutta tälläistä täällä, peruspaskaa. Nyt lähtivät anoppi, appi ja poju Leville lomailemaan. Arvatkaas ketä pyydettiin mukaan ja ketä ei. Veljeä pyydettiin ja miehelle sanottii että sellanen perheloma pienessä poppoossa, nyt ei oteta mukaan ketään ylimääräsiä vaan ollaan ihan lähimmäisten kesen. Miehellä asiasta selvästi vähän paha mieli, on aina ollut se "musta lammas" ja se "huonompi veli". Eilen kyseli multa että millainen on narsisti. Kai alkaa heräämään siihen että äitinsä ei ole ihan terve päästään.

Että niin.
 
Last edited by a moderator:
Vaikee tilanne siellä K_@tri :/ Tekisi mieli neuvoa että pistäkää välit poikki anoppilaan, mutta varmasti olette itse sitä miettineet ja se ei ole mahdollisuus koska siellä on kaksi miehesi nuorempaa sisarusta joihin ei voi välejä pistää poikki. Voimia teille anopin oikkujen kestämiseen... Helppo sanoa mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :) Ja puhelin kiinni tai äänettömälle niin anopin puhelut menee "vahingossa" ohi silloin kun ei ole aikaa hänen toiveitaan toteuttaa. Appea et montaa kertaa tarinassasi maininnut, millainen hän on? Tuleeko hänen kanssaan toimeen vai ovatko anoppisi kanssa samanlaisia?
 
Appi on ihan mukava. Rehti ja reilu mutta menee vaimonsa typeryyksiin mukaan, miellyttää. Alkoa molemmat juo ja appi tykkää bailata ilman vaimoa, en ihmettele yhtään. Vaimo kotona nostattaa aina kunnon sodan ja riidan bailaamisesta, ei luota ja on mustasukkainen ilman syytä tosin. Erolla uhkaillut. Enemmän appiukosta pidän. On rehti ja reilu eikä esitä mitään.

Jotenkin koen että mies vielä hieman kii äidissään. Nyt Tää käytös alkanu muuttaan miehen mieltä. Ei olis valmis katkaseen välejä. Minä yes pliis.
 
Last edited by a moderator:
Ajatus olis aikanaan alkaa taloa rakentaa vähän kauemmas, sais välimatkaa.

Sitä en tiedä kun eka lapsi saadaan. Varmaan pakottaa pikkusta kantaan sinne kun pojuu hoidetaan. En suostu moiseen. Mies sano et änkee varmaan meille asuun ja omii lapsen. Noh, oveehan ei tarvi avata oli mun vastaus. Jännä persoona muutenkin. Pyytä rehellisesti sanoo mielipiteen ja suuttuu sulle siitä kun Se ei mätsääkkään omaan.
 
Toivottavasti välimatka auttaa teiän tilannetta sit joskut K_@tri :) Siihen asti pitkää pinnaa teille...
 
Käy kyllä sääliksi se poika :sorry:

Muoks. Siis jos ei ketään järkevää aikuista ole lähellä. Mutta kyllä nyt peruskoulun jälkeen luulis isosiskon olevan sen verran "aikuinen", että pystyy myös hoitamaan pikkuveljeä. Ei tietenkään aina, mutta ette tekään ole sitä velvollisia tekemään.
 
Ei halua hoitaa mut viihtyy sit meen kans hoitaas pojuu. Ei olla velvollisia, oon sanonu aina et lastenhoitajien suhteen on oltava Se plan b ja jopa c. Me ei olla aina käytettävissä. Ja ainakin kun vauva saadaan niin aika elää omaa elämään ja huolehtia omasta lapsesta, tämä tehdään heti selväksi. Mut niin. Minkäs tälle teet.. :/
 
Mitäpä sitä tuollaisia ihmisiä auttelemaan, kun kerta joka tapauksessa olette paskoja? Samalla hinnallahan sitä sitten kieltäytyy auttamasta, jos siitä palkkioksi kuitenkin saa vain pahan mielen. Ja tiedän ettei asiat ole noin mustavalkoisia, mutta totuus anoppisi kaltaisten ihmisten kanssa on se, että tasan niin kauan hän teitä pompottaa, kun te annatte hänen pompottaa. Välejä ei tarvitse laittaa poikki, mutta ei siihen puhelimeen tosiaan aina voi keritä vastaamaan :wink Etenkin, kun teille syntyy vauva, niin ei tosiaankaan ole aihettakaan teiltä lastenhoitoapua pyydellä ettekä te ole sellaista vastuussa antaakaan. Anoppisi tehnyt selväksi ettette te kuuluu tärkeimpään lähipiiriin, joten voitte hyvillä mielin ryhtyä elämään sen mukaan. Kukapa sitä nyt kovin usein ei-niin-läheisiä sukulaisia näkeekään... kerran pari vuodessa :grin Voimia tilanteeseen!
 
Sympatiaa k_@tri. Mä totesin joskus että kun muuttaa tarpeeksi kauas sukulaisista, niiden kanssa tulee toimeen.. Harmi ja toisaalta onni että puhelimet on keksitty.
 
Hellis oon niin samaa mieltä. Monesti kysynyt et mitäs me sinne mennään kun paskoja ollaan, koen hyväkskäytöks tollasen ja sit vie saa haukut pääl, joko face to face tai selän takana. Ei aina jaksais. Varsinkin kun vauva syntyy niin minä, miehestä en tiedä, mut minä en aio lähtee mihinkään ilman vähintään viikon etukäteistä sopimusta asiasta ja silloin saa kaikki olla kotona. Mut Joo... Murr...
 
Takaisin
Top