Hurmaavat heinäkuulaiset 2014

Mä en ottanut ensimmäisen kohdalla niin just pilkulleen noita mitä ei saa syödä ja mitä saa syödä ja ihan terve tyttö sieltä syntyi ihan ajallaan vaikka lohta ym mutustelinkin. Eipä kyllä 08/09 vuonna niistä hössötetty niin paljon mitä nyt :) Nyt kyllä varmaan katson vähän tarkemmin mitä saa syödä ja mitä ei kun on vähän viisaampi, mutta en ota siitä mtn stressiä tälläkään kertaan :)

Täällä huono olo alkaa helpottaa mutta väsymys ei oo kadonnu mihkään, melkeen 3h päikkärit ja vieläkin väsyttää... Syödä tekis mieli myös täällä tavallista enemmän, hyvin oon osannu kyllä hillitä itteni :smiley-angelic006 :wink JA NÄÄ TISSIT! Isoimmat liivit mitkä löysin kaapista mahtuu just ja just, mahalleen ei pysty nukkumaan ku on niin kipeet... Noh ehkä se tästä... Pääasia että pikkunen on vielä mukana <3 :happy093

Mites muut on voineet? :love017
 
Muokattu viimeksi:
Mä olen vointiani tuskaillut lähinnä tuolla Oireet ja kolotukset -osiossa, mutta voin tänään lisätä tänne, että hurraa, mä en ole oksentanut tänään vielä kertaakaan!
...tosin ei kaukana ole ollut...
 
Mulla on tullut nyt uutena semmonen tosi voimakas iltapäivä pahoinvointi. Oon yrittä ny syyä kunnolla, mut ei oikeen mitään tee mieli ja jotkut maut ja hajut on sietämättömiä. Taisin liian aikaseen juhlia sitä mun pahaolottomuutta... :D Mulla on tissit isontunu kanssa ja nännit käyttäytyy vähän oudosti, esim. eilen saunassa se koko nänni ja nännipiha tavallaan nous koholle rinnasta (eli ei kuitenkaan nöpölle) vaan silleen rentona koholle. En tiiä selitinkö hyvin, mut kuiteski...

Mie oon jutellu aika paljon noiden tuttujen raskaana olevien kanssa (kuitenkaan kertomatta omaa tilannetta) ja kaikki sanoo ettei siitä ruuasta kannata hirveesti ressata. MIe oon sit päättäny että yritän jotain perus vaarallisia (graavit yms.) vältellä, mut muuten en ota ressii sit jos vähän vahingossa syö jotain kiellettyä esim. pakasteherneet salaatissa...
 
mäkäänen hirveesti viitti stressara, mut vähän pidän silmällä mitä syön. mut mut pakasteherneitä ei saisi syödä? täh?
 
Oliks tää se ketju, jossa voi enempi kertoa itsestään? :hello

Olen 37 vuotias, mies 40. Meillä on ekaluokkalainen tyttö, ja oltiin jo hänen tulonsa jälkeen päätetty, että lisää ei kyllä tehdä. Mutta kuinkas kävikään :grin Ei saatu koskaan myytyä hänen vaunujaan. Vaatteita jäi jemikseen. Ja sitten iski kumpaankin hirmuinen lapsikuume kun ihastuttiin sellaiseen kaksivuotiaaseen lapseen. Ja parisuhde oltiin saatu aivan uusille urille. Puolitoista vuotta sitten annettiin kakkoselle lupa tulla, ja olin jo luopunut toivosta, kun nyt viimein se onnistuikin! Taisi olla niin, että sain vaikean työjakson just purkkiin, niin elimistö antoikin tälle luvan tapahtua.

Ja näin siis Pätkiksellä on laskettu aina noin 7.7.14. Koko perhe on innolla odotuksessa mukana, ja tyttökin jo toivottelee masulle "hyvää yötä". Mummoille ja sisarillemme ollaan jo kerrottu, samoin minä neljälle ystävälle ja kahdelle työkaverille. Ne tajuaa kaikki, että riskillä vielä mennään, ja haluan, että on tukijoita, jos tämä päättyykin.

Huomenna on varhaisultra, ja jos siellä kaikki on kunnossa, uskallan alkaa riemuita tästä ihan toden teolla. Oireita (rinnat, alavatsan turvotus, hirveä nälkä, pahoinvointi) on niin paljon, että hyvältä sinänsä tilanne näyttää. :cool:

Te täällä puhelette ravinnosta. Minä yritän olla syömättä liikaa, se on mottoni. Ja suosin kasviksia ja proteiinia, pähkinät auttaa pahoinvointiin. Kahvia ei edes tee enää paljoa mieli. Maksaa ja tuorejuustoja meinaan vältellä, ja alkoholia toki. Suklaa ja karkki ei just nyt ole mulla suosiossa, eikä sipsit, vaikka yleensä olen niille kovin perso.

Joku tupakoinnistakin kysyi? Mie olin onnistunu lopetteleman ykkössavukkeiden polton sähkötupakan avulla. Nyt sitten tuostakin pitää luopua, kun se tekee mulle enemmän huonoa oloa. Hyvä näin, että elimistö auttaa luopumaan kaikesta huonosta.:wink
 
Netta Hyvähyvä, mä sorruin perjantaina töiden jälkeen ottamaan hermosauhut :O Muuten pystyny olee tupakoimatta, oon antanu itselleni luvan polttaa ton kesken jääneen askin loppuun, sillon tällön ku hermoja kiristää...

Eilen yöllä oli kauheen huono olo eikä uni tullu, testasin ovistestillä aikani kuluksi että vieläkö plussaa näyttää, ja näyttihän se, pientä mielen rauhaa antoi :oops:
 
Poistun nyt täältä teidän keskuudesta, kiitos kaikille mukavista keskusteluista...

Ultrassa tänään ei koko vastannut viikkoja ja sydämen syke oli liian hidas, joten huomenna joudun sairaalaan jossa vielä tilanne tarkistetaan ja sitten keskeytetään :,(

Hyvää jatkoa kaikille!
 
Voi Nanini.... Olen kovasti pahoillani.... Ja hengessä mukana tänään. Vaikka emme tunne, tiedät, että olemme tukenasi.

Minä lähden juuri omaan ultrakäyntiin, ja olen melkoisen sekavissa mielentiloissa.
 
Hei vaan kaikille! Täällä jälleen Martta Myöhäinen, eli eilen plussattu ja LA näyttäisi tulevan 24.7.2014. Esikoistyttö touhuaa tuossa lattialla (LA oli 24.3.2013 ja syntyi täsmällisesti 40+0) ja ikäeroa olisi tulossa siis tasan 1v 4kk. Viime kerralta myös täällä kanssaodotin ja sittemmin meillä on maalismammoilla loistava ryhmä FBssä

Onnea kaikille odotukseen, tosi varovasti täällä jälleen suhtaudun raskauteen. Viimeksi jännäsin sitä Rv12 rajapyykkiä, sit rakenneultraa ja sit muuten vaan.... Taikauskonen ku oon vielä kaiken lisäksi.

Olen siis 30vuotias äiti Pohjois-Suomesta, avioliitossa ja mies on 37vuotias. Meillä on kaks koiraa ja omakotitaloprojekti työn alla. Vähän jo jännittää miten ehditään saada talo valmiiksi ja kuinka sitä jaksaa sit ku on vielä tämä ensimmäinenkin vipeltämässä .

Ensimmäinen raskaus ja synnytys oli suht helppoja, eka kolmannes pahoinvointia ja väsymystä/ synnytyksestä huonosti paranevia tikkejä. Mielenkiinnolla odotan miten erilainen tämä raskaus tulee olemaan.




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Moikat kaikille! Ilmoittaudun myös uutena joukkoonne :)

Reilu viikko sitten plussattiin, itse asiassa isänpäivää edeltävänä päivänä. Alkutalvella 2013 päätettiin miehen kanssa projektiin ryhtyä, ja viimein huhtikuussa annettiin lupa asioiden tapahtua, jos ovat tapahtuakseen. Kun ikää on jo 33 vuotta, olin alkuun hyvin skeptinen, että tuskin minulle jälkikasvua enää edes suodaan, ja kun loppukesään mennessä mitään ei ollut tapahtunut (kovasta yrityksestä huolimatta), oli enin into jo laantunut ja asia jätetty herran haltuun. Ehkäpä se yrittämisen lopettaminen olikin hyvä juttu. En nimittäin ajatellut edes olevani raskaana, vaan eräänä päivänä huomasin että nyt on jo useamman päivän ollut rinnat arat ja alavatsa kipiä, mutta mitään menkkoja ei kuulukaan. Kun oltiin jo 8 päivää myöhässä, tein elämäni ensimmäisen testin ja kahta viivaahan se näytti :)

Laskureiden mukaan la olisi 12.7. ja ensimmäinen neuvolakerta ultrineen on joulukuun puolivälissä, rv 9+5. Varailin viime viikon lopulla neuvolaa, ja suoraan sanottiin että tavataan sitten 9.viikolla vasta. Nyt koetan pitää suurta tunnetta sisällä, kellekään ei ole kerrottu vielä, ja peruspessimistinen luonne on varovainen ja pelokas :)

Alavatsakivut kuulema kuuluvat asiaan, mutta aina välillä kun enemmän kipuilee ja pukkaa kylmäähikeä, säikähdän luonnollisesti miettimään onko kaikki hyvin. Olin jo viime viikolla onnessani, että eipä ole tullut suuremmin oireita alavatsakipuja ja ummetusta lukuunottamatta, mutta nyt 6.viikolla on alkanut tulla huonoja oloja, tosin oksentaa ei ole vielä tarvinnut.

Nyt vaan pitäisi malttaa 3,5 viikkoa neuvolaan, että saa varmistuksen että kaikki on hyvin. Helppo homma, niin varmaan :) Luulen, että parhaalle ystävälle on kerrottava tässä lähipäivinä, että on edes joku jolle asiaa hihkua!
 
Tervetuloa Leelan ja Maaria!

Minäkin juuri eilen liityin mukaan, joten hyvä on tässä ovea teillekin auki piettää :)

Tulin juuri lääkäristä varhaisultrasta (vai mikä se on?) Yksi Pätkis on meille tulossa, oikeassa paikassa, mittaa 9mm eli viikot sen mukaan 7+1, kuten "tiesinkin". Kyllä itketti, kun näin sen pikkuisen, ja vahvan sykkeensä.
 
Me päätettiin tänään kertoa miehen vanhemmille. Ihan vain sen takia että jo sunnuntaina oli ilkeä tilanne kun oltiin kaikki syntymäpäivillä ja mä oksentelin siellä muutamaan kertaan. Anoppi parka varmaan luuli että mulla on krapula.. Ja muutenkin töissä jo kaikki tietää kun jouduin aamuvuorossa oksentamaan useamman kerran. Sitten jos tulee jotain niin tulee, se on sitten sen päivän murhe. :)
 
Hei heinäkuu! Minä plussasin äsken!!! <3 Tutustun ryhmään ja ryhmäläisiin myöhemmin paremmin, nyt käsi vapisee niin ettei mitään tolkkua!!! <3 Tarkemmin en tiedä mutta heinäkuuhun osuu.
 
Hei hehkeät heinäkuulaiset! Plussasin lauantaina haalean plussan, joka sunnuntaina oli Clearbluen digillä raskaana 1-2 viikkoa. Ovulaation tarkan ajankohdan tietäen laskettu aika osuu heinäkuun loppuun 28.7. Olen lueskellut kirjoituksia ja tohdin nyt itsekin kirjoittaa ja esittäytyä. Olen 31-vuotias Kirkkonummelainen. Mieheni, joka on myös 31-vuotias, kanssa yhdessä olemme olleet seitsämän vuotta. Perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi kaksi karvaista kisulia. Nyt tuloillaan olevaa Tiuhtia on odotettu todella paljon. Tämä on toinen raskauteni. Edellinen raskauteni viime keväänä päättyi myöhäiseen keskemenoon rv19, jonka jälkeen yrittämistä jatkoimme heti kun luvan saimme. Uudesta raskaudesta olemme molemmet todella innoissaan, mutta samalla pieni pelko nakertaa sisällä, että viime keväinen ei toistuisi uudestaan. Syytä keskenmenolle ei löydetty.

Ja sitten iloisempiin asioihin. Varhaisultran olen yksityiseltä varannut 9.12. ja eilen uskaltauduin varaamaan jo ensimmäisen neuvolakäynnin 16.12. Neuvolasta sanoivat, että luultavasi saan tarkempaa seuranta toisella kolmanneksella (ultria ja testejä tulehdusten varalta), joka huojenti mieltä. Ehkä tällä kertaa saamme uuden tulokkaan kotiin asti <3 Oireita minulla on ollut vaikka mitä. Lämmöt koholla ja kova vilu, väsymystä, vessassa ramppaamista, turvotusta, nippailuja ja repäisyjä vatsasssa. Jollain täällä oli ollut rusehtavaa valkovuotoa, miten sen kanssa kävi? Minulla on tullut pyyhittäessa paperiin hiukan. Tosin menkkojen olisi pitänyt alkaa juuri eilen tai tänään kun vuotoa on esiiintynyt.

Todella mukava päästä lukemaan ja jakamaan kokemuksia kanssanne :rolleyes:

Terveisin kaikesta huolimatta yksi todella innoisssaan ja onnellinen!
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top