Huolia

Toivottavasti Salmiakki alkaa jo tervehtyy ja kaikki kunnos!

Tääl käytiin tosiaan to ultras ja vuotojen takia olivat lääkäriultran varannu neuvolalta, joka otti samal si 4D kuvaa. Toinen pikkunen oli siis mennyt kesken silloin vuotojen aikaan ja oli tullut jo poikkeenni, ei merkkejä siitä enää näkyny, lisäksi istukka on kohdunsuun lähellä/reunalla, mikä aiheuttaa tuhruilua varsinki rasituksessa toisinaan. (ei niin hieno homma seisomatyössä tai hevosia treenatessa..) nyt vaan toivoo et se istukka sieltää rupee ajan kans nousemaan ylemmäs! suoraan sanoen näin kauas ajatellen miula ei ois vara taistella sektiohaavan kanssa.. :( mut ei kait se auta. Mut jotain positiivista, tulevan pienen jalat näytti olevan "normaalit" eli ei kampuroita, kuten esikoisella. :) voi olla että menee tovi jos toinenkin totutellessa kispsittömiin ja tangottomiin jalkoihin.
 
Tinttura, eipä se sektiohaava välttämättä suurempia harmeja tuota kuin normi synnytyskään. Minulla tehtiin tuosta esikoisesta sektio, jonka yhteydessä myös kohtu repesi leikkaushaavan lisäksi. Harmittaa ja ottaa tuhottomasti vieläkin päähän etten pystynyt synnyttämään normaalisti. No mutta siis mulla kotiutuksen jälkeen vuoto oli sellaista pikkuhousunsuojaa vaativaa, ei siis todella mitään vaippoja. Arvesta ei ole ollut haittaa. TOki ne ekat pari viikkoa piti ottaa ehkä rauhallisemmin kuin jos olisi normi synnytys ollut kyseessä, mutta uskoisin että melko normaaliajassa olin jo ihan vähintään yhtähyvässä kunnossa kuin kuka tahansa synnyttäjä. Tottahan on että joillekin jää jos mitä tuntemuksia ja kiristyksiä ja saattaa tulla tulehduksia, muttei niitä kannattane murehtia.
Itse toivon että tämä pikkuinen voisi syntyä nyt sitten ihan normaaliteitä! Olisi minulle itselleni kovin tärkeää... En oikein ole sinut tuon sektion kanssa vieläkään, vaikka nykyinen kätilö sanoi että tuskin olisin mitään voinut tehdä toisin/paremmin kun lapsi kerran on ollut avonaisessa tarjonnassa, melkein kaikki siinä tilanteessa joudutaan leikkaamaan.
 
^ ka niin, toivotaan. Miula suht helppo oli välilihatikkien kanssa ekan aikaan, kun miu melkei pitää päästä jo muutaman pvän sisää tekee tallia ja kulettelee hevosia ku yritetään pitää hevoset laitumella synnytykseen asti, jotta hevosvahilla ois sillä väli helpompi homma eikä tartteis nuita hankalimpia talutella. Mut si se ois talvikauden avaus ja hevoset talliin ja talvitarhoihi. Esikoisenki aikaa meni rytmejä opetelles se eka vko, mut ei miula pääkä kestä jos joudun taas vkon makaa sairaalalla enkä talliin pääse si ku kotiudun! (hullun hommaa, mut silti terapiaa :D) Mut toivoo va tosiaa et piäsis mahd. vähillä arvilla ni ois kykeneväine si vesisankkoja kantelee ja heiniä kuormaa ja paskaa mättää, muksutha ny tallissa kulkee mukana, varsinki ku syksy on ni ei tarvi pakkastenka suhtee miettiä niiku esikoisen syntyes tammikuun puolesvälis just ennen kovia pakkasia.
 
Meidän neiti syntyi torstaina ja maanataina lähdettiin puoliltapäivin kotiin :) Eli ei ne siellä viikkoa pidä jos kaikki ok. Etkös sä saa lomittajaa sinne alkuun? Aikamoiselta kuulostaa, mutta minähän en hevoshommista mitään ymmärrä. Nimimerkillä kerran todistettavasti ollut ponin (tms) selässä.
 
Tinttura, ei ollut kyllä sektiosta mitään harmia minullekaan, seuraavana päivänä juoksin synnärin portaita ja kolmantena päivänä olin kotona moppaamassa lattioita vauvanhoidon ohessa:O Istukka oli poikkeuksellinen, leikkaushaava jouduttiin avaamaan kolme kertaa vuodon tukkimiseksi ja menetin paljon verta, mutta ei siis menoa hidastanut. Ei jäänyt myöskään haavasta mitään tuntemuksia, enkä itse arpea mitenkään huomaa, siististi parantunut.

IhaNainen, ihan samat tuntemukset, olin tosi pettynyt, kun edessä oli sektio enkä saanut synnyttää "oikeasti." Minulla vain - jos sinne asti päästään - olisi ahtauden vuoksi väistämättä edessä sektio taas, joten en saa koskaan tietää, miltä synnytys tuntuu. Esikoinen ei mahtunut edes laskeutumaan, joten mulla ei koskaan ollut edes mitään kunnon supistuksia, tosin kipukynnyskin on aika korkea, mutta ei mitään mainittavaa.
 
Mulla oli kyllä kunnon supistukset, kun vihdoin viimein saivat jonkin mittausanturin kohtuun se käyrä hyppi 0 ja 100 välillä ihan jatkuvaan. Supistusten välissä ei mitään taukoja ja supistusten voimakkuus meni siis sen mittausasteikon tappiin joka kerta. Kätilöopiskelija yritti siinä ennen kun saivat anturin paikalleen selittää "ota sitä ilokaasua vaan silloin kun sulla on supistus" Mä vedin kaasua sisään ja huusin ulos, ja jossain välissä sille opiskelijalle että no missä välissä mä en ota kun kokoajan supistaa! Heh nyt kyllä jo naurattaa koko tilanne. Rutinat loppui siihen kun saivat ne supparit näkymään taululla... Lääkäri sitten kotiinlähtöä ennen sanoi että kyllä näillä supistuksilla olisi pitänyt läpi tulla mitä vaan, jos olisi ollut tullakseen. Se lohdutti silloin, ja tuon nykyisen kätilön sanat nyt. Silti tosiaan harmittaa, minkäs sille voi.
No onni asiassa on se ettei jouduttu hätäsektioon, kellään ei siis ollut mitään suurempaa hätää tilanteessa. Lähipiirissä kun on toisenlaisiakin tapauksia, onneksi kukaan ei sentään ole menehtynyt! Yleensähän näistä selvitään ihan vaan kosmeettisella haitalla, jos nyt sitä siksikään voi sanoa :) Itsellä ainakin tuo arpi on tosi huomaamaton, kuten Hellilläkin, ja tärkeintähän on että kaikki selviäisivät terveenä.
 
Tinttura: Mulla kanssa esikoinen syntynyt sektiolla. Kuulun myös siihen porukkaan jolla paraneminen sujui hyvin ja nopeasti. Sun työ heppojen parissa on kuitenkin fyysisesti tosi raskasta ja varmaan niiden nuorien oripoikienkin käsittelyssä omat haasteensa....muistaakseni nyrkkisääntönä oli että vauvaa painavampaa ei muutamiin viikkoihin leikkauksesta saa kantaa ja kaikkia repäiseviä liikkeitä täytyy välttää pidemmän aikaa. Jos haava pääsee repeämään, voi edessä olla tosi pitkä toipuminen. Jos se vaan on mahdollista, ota ihmeessä apua edes hetkeksi jos leikkaukseen joudut! Suunniteltu sektio yleensä tehdään joitain päiviä ennen laskettua aikaa, mulla tais olla 4 päivää. Ja jos sattuis tulemaan lämmin syksy, voisitko pitää hepsut laitumella vaikka lisäheinän turvin vielä jonkun matkaa syyskuun puolelle? Saisit vähän "lisäaikaa" omaan parantumiseen :)
 
orvokki 81: Mulla tehtiin sektio 6 pv ennen. Synnytystapa-arvio oli viikkoa aiemmin, ja sain itse valita päivän allakan kanssa. Valitsin sitten semmoisen, jonka muistaa helposti:)

Meillä muuten pystyi pitämään metsälaitumella pitkälti lokakuulle. Saa nähdä, onko ensi syksy taas leuto mutta sateinen yötä päivää.

Sitten omaa napaa: Mulla katosi raskausoireet torstain vastaisena yönä kokonaan, tai siis tuntui, että yhtäkkiä maha ja rinnat katosi kokonaan, ja sitten valvoinkin kaikki yöt ahdistuneena pyöriskellen ja tilannetta murehtien. Kuvotusta on ollut koko ajan, mutta muuten olo on ollut liian normaali, ja olen jo joutunut tekemään eläin- ym. järjestelyjä sairaalareissun varalta. Tänään sitten oireet eli turvotus, piukeus ja järkyttävä hengästyminen palasivat kahta kauheampina. Todella sekavin, joskin yhä pelokkain tuntein mennään siis huomiseen nt-ultraan.
 
Meillä on kans pitkälle syksyyn ollu yleensä laitumella lisäheinilläkin jos vaan kelit suo, mutta jos sektio on edessä niin harkittava pihaan tuontia jos jopa kevyempi. Meillä kun laitumelle on matkaa tontin laitaa pitkin perimmälle laitumelle melkein sen 1km matka, niin useamman hevosen heinien roudaaminen kottareilla ei niin kevyttä ole.. :/ Lemmenlaitumelaiset on sielä etäämällä, mut sitten muut jää metsälaitumelle lähemäs niin että pääseevät laitumelta metsän läpi etutarhalle, vaikkakin sielläkinhä tulee käydä aidat, ym ja hevoset tarkistaa metsänkin takana.. Saa nähdä, riippuu vielä astutettavaksi tulevista vieraistakin tammoista ja kesälaitumelaisista montako tulee. Sen mukaan melkei kokeilla lomittajaakin kysellä (jos tälle määrälle miten saa ja mikä on hevosmäärä kesällä), mutta jos tulee loppukesän astutuksia vielä laitumella on kontorolli piettävä siitä huolimatta. Nuorin oripoikahan jää pihattoon niitetylle vihreelle ku pässi ei pysy lankoloissa. Mut saa nähä miten käy, toivottavasti esikoinen oppii nyt nopeesti kävelemään tuetta niin ois helpompi syksylläki ottaa talliin mukaan. Se just hankaloittaa kun ei sais painavia nostella sektion jälkee, mut se heinäkuorma kun ei ihan siinä kottarissa jää siihe muutamaan kiloon kun lähet vähintään kuudelle-seitsemälle koijjaa niitä ympäri kaheksan hehtaarin tonttia.. :( mut toivoo vaa et ei siihe sektioon tarviis päätyä, mut mitä vaanhan voi tapahtua. Tällä kyläl ku muutenki vaikee mitään apua saada just sillon ku sitä tarviisit. En aiemmi etes ajatellu sen kummemmi koko asiaa ku esikoine synty alateitse, mut ny va joteki heräsin et entä jos.
 
Täällä ei loppu hyvin - mutta tällä haavaa kaikki hyvin!

Tinttura: Mulla oli viimeksi alkuperäisrotuisia, ei-treenissä olevia pihattolaisia vapaalla heinällä, ja oli kyllä sen suhteen helppoa ja joustavaa. Vettä vain tarvitsi rahdata, varsinkin pakkasaikaan, sekä tietysti valvoa. Onko vapaa heinä täysin poissuljettu ajatus, lihovatko treenattavat liikaa? Tsemppiä laumasi kanssa!
 
Helli tuo vapaan heinän ajatus on ollut usein mielessä, mutta osalle se ei sovi ollenkaan, ja toisekseen meillä ei ole mitään millä saataisiin paalit roudattua laitumelle tai tarhoihin ..:( eletään alkeellisesti talikon ja lapion varassa. :D :P

Mutta sitten tähän hetkeen... Eilen sain pahimman laatusen shokin kun vkoja 13+1 ja ennen iltatallin tekoon lähtöä kävin normaalisti vessassa, mutta sitten vessapaperiin päätyikin pyyhittäessä peukalonpään kokoinen klöntti. Kiinteähkö, ei painelulla hajonnut, mutta jousti. Muuten ei sitten ollutkaan verta, ei punasta ei tuhrua ei rusehtavaa! Ei edes sen löntin jälkeen. Aamulla soitin neuvolalle niin sano vaan et jos ei o kipuja niin olla huoletta ja jos ilmaantuu jtn, niin sitten soittaa et ultrataan. Ainut kipu mitä oli niin eilen ennen tuota huilatessa pisti mahaan toiselle puolen mikä helpotti asentoa vaihtamalla. Mutta.. Tämä ei ollu tässä; esikoinen oli mahataudissa keskiviikkona, ny eilen oli vielä lämpöö muta ruoka pysyi sisällä, mutta tästä aamusta alkain onki si ollu minun vuoro.. voi perssuti en sano muuta! Koskee joka paikkaan eikä mikää pysy sisällä ja hirvee vilu, ni on jaksaminen äärirajoilla esikoisen kanssa.. :( voiko mahataudista olla vaaraa maha-asukille? hope not.. yrittäny ny vettä hörppii.. hirvee jano, mut ku ei kauheesti kerral uskal ku ei o vara kovin pitkiä aikoja viettää vessassa esikoisen vuoksi..
 
Tinttura, selviskö et mikä se löntti oli, ja onko kuitenkin kaikki ihan kunnossa vielä?

Mulla pieni huoli kalvaa mieltä, varmaan ihan turhasta taas stressaan mut kun ei ole kokemuksia tuntemuksista..mulla alkoi eilen töissä puolen päivän maissa koskemaan, sillai polttelemaan ja kaivertamaan alavatsaan, ja sitä on jatkunu nyt tänne asti. "Kipu" ei ole kovaa, lähinnä sellai menkkakipumaista ja tuntuu sellai muljuamista, eikä periaatteessa jatkuvaa. Lähinnä liikkuessa tuntuu, ja asentoa vaihtaessa. Eilen kaupassa meinasin kääntyä kannoillani takaisin kun tuntui et jokaisella askeleella muljahti. 

Tosiaan ei sinänsä "satu" koko ajan, mut tuntuu melkein koko ajan et joku muljuaa, ja kun on nyt ollu jo eilisestä asti..ihan varma en myöskään oo, eilen tuntui et tasaisesti koko alavatsassa oli tuota tunnetta, mut nyt tuntuu et se keskittyis lähinnä enemmän vasemmalle puolelle.

Te aiemmin raskaana olleet ja kaiken maailman tuntemukset varmasti tunteneena, kuulostaako yhtään tutulta vai pitäiskö muutaman päivän kuulostelun jälkeen heti jos jatkuu ni kysäistä jostain? Vielä en tosiaan oo viittiny mihinkään soittaa, kun on sanottu et jos kipu ei ole kovaa tai jatkuvaa, ei yleensä ole syytä huoleen. Nyt vaan on jo reippaasti menty tuon ensimmäisen kolmanneksen yli, et oletin vähän, et tollai kipuilutkin sit muiden oireiden mukana katoaisi.. ?
 
Mulla on kanssa ollut viikolta 12 asti alavatsa/nivuskipuja joka päivä, välillä ovat kovempia ja välillä vähemmän kovia. Ei kuitenkaan mitään sietämätöntä kipua, kipu vaihtelee, välillä se on sellaista menkkamaista kolkkoa kipua ja välillä nipistelyä. Paikat venyy ja antaa periksi, että vauvalla on tilaa kasvaa. :) Itse viime viikolla töissä säikähdin (olen pikaruoka-paikassa töissä), kun kiireen ja stressin keskellä tuli oikein kunnon alavatsakramppi, taisi kirosanakin lipsahtaa asiakkaiden edessä...Ihan kuin olisi puukolla lyöty vatsaan. Tänään oli neuvolääkäri, joka sanoi, ettei syytä huoleen, kasvukipuja todennäköisesti. Mulla oli kohtu melkein navassa asti, mikä on aika reilun kokoinen näillä viikoilla. Ovat varmaan kasvukipuja nuo sinunkin kivut, en usko, että tarvii olla huolissaan. Kun ei ole mitään vuotojakaan ollut. Vauva se tekee tilaa itsellensä! :) Mutta jos huolettaa, niin soita neuvolaan ja keskustele neuvolatädin kanssa asiasta, niin minäkin tein, enkä enää huolehdi noista kivuista niin paljon. :)
 
Miko, soitin neuvolalle sillon seuraavana päivänä ja en verra va sano puhelimes et ei syytä huolee et ilmeisesti vuotoo vielähi jostai ja se si hyytymänä tullu pihale. Ultrassa näky istukka aika lähellä kohdunsuuta mikä eki vuodellu. Mut liikkeitä välillä jo tuntuuhi (sillo millo kerkii hetkeks pysähtymää ite etes vähä..) joten se rauhottaa vähä mieltä. Kasvukipuja on täällähi ja lonkat paukkuu enempi ku viime raskaudessa. Menee va aika ni kauhee nopeesti verraten ensimmäiseen! Ny va tuntuu et loppuu aika keske muide projektien kanssa, kun laskeskelin et hikisesti sen pari kk varmaan pystyn tuone hevosen selkää vielä ja pitäs toine tammoista viiä ktkoohon ennen astutuksia... Argh..
 
Meillä on nyt sitten esikoisella parvo tai vesirokko. Pidän niin peukkuja, että olisi vesirokko, koska se mulla on varmasti ollut, mutta selviä vesikelloja ei vielä ole.

Soitin heti aamulla neuvolaan, jossa sanottiin, ettei ole mitään vaaraa, oli se kumpi hyvänsä. Nyt sitten luin netistä, ettei se ihan niin olekaan... Parvon kohdalla mainittiin keskenmenot ja että pitäisi ehdottomasti saada lähete labraan. Puolen tunnin päästä alkaa uusi soittoaika neuvolaan, voi kun kaikki nyt menisi hyvin.
 
Hei

Tuolta syyskuisista poikkesin tänne, ja täällähän on vuotavia kohtalotovereitakin!

Olen vuotanut enemmän tai vähemmän jo viikosta 6 nykypäivään (15. viikko menossa)! Aluksi ruskeaa tuhrua pari viikkoa, sitten iso holahdus punaista verta, sitten taas tuhrua. Kolme täysin vuodotonta päivää, sitten oikein massiivinen punainen vuoto, ja olimme varmoja, että kesken meni, mutta ultrassa näkyi yhä hyvinvoiva sikiö ja iso hematooma vieressä. Ilmeisesti kohdussani on aivan sattumalta auennut verisuoni, eikä sitä voi mennä paikkaamaan. Sain verenvuotoa hillitsevää lääkettä, ja vuoto muuttui taas ruskeaksi.

Viikon kuluttua, viikon 11 lopussa tuli toinen massiivinen vuoto. Sain todella kivuliaita kramppeja ja vuosin siteestä huolimatta pitkin lattioita, se oli todella pelottavaa. Jouduin illaksi ja yöksi sairaalaan tiputukseen. Sain verenvuotoa hillitsevää lääkettä, kramppeja rauhoittavaa lääkettä, tujua kipulääkettä ja nesteitä suoraan suoneen. Hematooma oli kasvanut entisestään. Seuraavana päivänä kotiin uuden verenvuotoa hillitsevän lääkekuurin kanssa.

Tuosta on nyt 3 viikkoa, ja ruskeaa vuotoa tulee edelleen niin paljon, että joudun käyttämään sidettä koko ajan. Aiemmilla kerroilla olen pärjännyt pikkuhousunsuojalla, nyt menee vielä 1-2 sidettä päivässä. Vauva voi kuitenkin hyvin, niskaturvotusta ei ollut lainkaan jne. Masu on kasvanut niin että näkyy jo.

Stressi on tietenkin aivan valtava. Päivä kerrallaan eteenpäin. Ei auta kuin toivoa, että vuoto loppuu jossain vaiheessa kokonaan, eikä tulehdusta tule. Enpä osannut kuvitella, että raskausajastani tulisi tällainen.
 
Jakamista Kunusiini, onneksi vuoto on ollut tähän asti vaaratonta, joten toivotaan että kaikki menee hyvin!

Jatkan vähän omaa napaa: Vesirokkoa tuo ei ollut, ja olen nyt itsekin kipeä, parvosta on suuri epäily. Sain lähetteen labroihin, ja tarkoitus oli mennä keskiviikkona, mutta menen varmaan huomenna, ellen ole liian kipeä lähtemään. Huolettaa kovasti.
 
Voi ei, sairastuminen on kyllä aika pelottavaa raskaana. Sitä vaan osaa olla muutenkin niin huolissaan kaikesta, ettei niitä huolen aiheita toivoisi lisää yhtään. Toivottavasti saisit pian varmuuden siitä, mikä rokko tai muu on kyseessä. Parvorokosta kävin itsekin mielenkiinnolla lukemassa. Terveyskirjaston mukaan keskenmenon riski liittyi alkuraskauteen (rv alle 12), mutta anemiaa tai jokin tulehdus myös myöhemmilläkin raskausviikoillla mahdollista vauvan saada. Kuitenkin hyvällä seurannalla ja hoidolla nuo jälkimmäiset ongelmat pitäisi saada hoidettua. Toivottavasti ei nyt mitään vakavaa seuraisi ja siellä jo pian paranemaan päin alettaisi. 
 
Hillevi, minä käsitin terveyssivuilta ja neuvolaterkan puheista, ettei km-riski ole ohi. Parvo tuhoaa sikiön punasoluja, mikä voi johtaa anemian lisäksi menehtymiseen, vanhemmille sikiöille tehdäänkin punasolusiirtoja. Se tulehduskin oli sydänlihastulehdus. Toistaiseksi vauva liikkuu...
 
Jatkan vanhaa... Täällä ei ollut parvoa, mutta koska mulla ei ollut myöskään immuniteetia, uusintakoe on automaattisesti parin viikon päästä. Suurempi huoli on esikoisesta, hänellä kun tulee toista viikkoa ärhäköiä näppyjä naamaan ja yleisoireisiin kuuluu mm. huimausta. Tietääkö kukaan liikkeellä olevista erikoisista epidemioista?
 
Takaisin
Top