Voihan... :( Jaksamisia kaikille huolta kantaville ja km kokeneille!
Tuntuu ny kyl ni mitättömältä tää oma huoli kun yks syke todettu vko sitten, mutta se toinen.. Endon toteamisesta 5-6vuotta takana, joten kmenojakin on takana useita, sekä pitkää yritystä.. Nyt va si tuntuu ni pahalta et ku sielä on näkyny se toinenkin, että josko se sittenkin vielä syke löytyisi tuhruista huolimatta..:( Kuvaa kun kahtoo niin näkyy samankokoinen ruskuaispussi "taaempana" kuin sisaruksellaan ja ei o puoltaka pienempi, eli tuskin on kolmea vkoa aikasemmin lopettanu kehityksen.. En tiiä.. Turhaa jossittelua varmaan, mutta kyllä silti pyörii mielessä kun on kuullu juttua et vasta myöhemmillä vkoilla toinen todettu tai pystytty syke näkemään jos visusti toisen takana.. Mut nuo tuhrut.. Jatkuu edelleen, välillä päiviä kun ei o mtn, välillä punertavaa limaa, hailakkaa lähinnä, tai puna-ruskeeta, kipuja eikä hyytymiä o minkäälaisia.. Sillä ehkä si toiveita vielä elättelen vaikkei ehkä pitäis.. :( Huoli kun on siitäki et entä jos tää pois vuotava vie toisenkin mennessään.. Muutama vko ois vielä seuraavaan ultraan.. Ensin olin iloinen et löyty edes yks, mut ny ku on kerenny liikaahi ajattelee asiaa ni on suru toisen ilmeisesti keskenmenneen vuoksi, enkä osaa nyt sitte yhtään iloita sinnittelevästä pienestä..
Anteeks ruikutan täällä kun monet on jo menettäneet sen ainoan kyydissä olleen ja mie tääl ruikutan vaik yks pitäs viel kyydissä olla.. Ei va o oikee kenen kanssa puhuu asiasta ja asia on ny iskeny joteki päi kasvoja täs viime päivinä lopulta ihan kunnolla kun ny sisäistäny sen..