Huolet/pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja lucky87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vaikka henkisesti pärjäisin yksin lapsen kanssa niin taloudellisesti en. Hyvä kun selvisin kun olin sinkku ja asuin yksin. Ei ole vakituista työtä, ei säästöjä, velkaa senkin edestä, eikä sukua joka pystyisi tukemaan rahallisesti. Ja keskustelu tukea tulee ystävältä jolla ei ole rahasta puutetta joten hän ei ymmärrä tilannettani.
 
Autumn16, onpa sinulla hurjan surullinen tilanne. Toivottavasti pystyt tehdä ensisijaisesti sinua miellyttävän ratkaisun, etkä päädy aborttiin vain miehen painostuksesta. Jos ei itse ole aborttiin valmis, voi siitä jäädä elinikäinenkin katkeruus.
Taloudellisesti Suomessa kyllä pärjää lapsen kanssa, koska tuet ovat aika hyvät ja tarvittaessa sosiaalitoimi avustaa. Elintasoon se kuitenkin varmasti jotenkin vaikuttaa, jos aikoo jäädä kotihoidontuelle pitkäksi aikaa.
 
Autumn16: Älä ainakaan tee aborttipäätöstä rahan takia. Suomessa pärjää kyllä, koska täällä on niin hyvät sosiaaliavustukset ja muut. Eikä tulevaisuudesta tiedä muutenkaan koskaan.. Ei tiedä, vaikka jäisitte miehesikin kanssa tyhjän päälle yhtäkkiä. Rahaa tulee ja menee ja se kuuluu elämään. Parin vuoden päästä olet jo työelämässä ja talous alkaa nousemaan..

En voi ymmärtää mitä tunnet juuri nyt, koska pelkkä kokemuksesi lukeminen saa puristamaan rinnasta. Muista kuitenkin, että tämä on rakkain toiveesi, eikä kukaan saa päättää kehostasi ja sinun vauvastasi. Äidinrakkaudella pärjäät jo pitkälle! En tahdo ilkeillä, enkä tarkoita pahalla, mutta ''se joka leikkiin ryhtyy..........'' :Heartred:sad001
 
Tiedän että kuka leikkii ryhtyy. Ja tiedän että painostuksesta ei aborttiin saa suostua. Siinä onkin kaikki mitä tiedän. Kaikki muu on yhtä puuroa pään sisällä ja itkua. Ei minulla ole tukiverkostoa kenen kanssa puhua. Ja päätös on minun. Tällä hetkellä minusta vaan tuntuu siltä että en pysty mihinkään päätökseen. Haluan vaan nukkua ja leikkiä, että tämä kaikki on vaan pahaa unta josta herään. Mutta ei, ei minun elämässäni. Universumilla on jotain minun onnellisuuttani vastaan, sen olen kokenut nyt 5 vuotta putkeen...
 
Mulla täällä pieni semmonen mielipaha, kun äiti ei hyväksy raskautta. Mulla on siinä mielessä onneton ajankohta, että amk alkaa kahden viikon päästä, ja tosiaan ihka ekaa vuotta. Äiti sanoo vaan että mieti tulevaisuuttas. Elikkä käytännössä ajaa aborttiin, mikä ei minulle ole vaihtoehto.
 
Miettikää nuoret ennen kaikkea mitä itse tahdotte. Taloudellinen tilanne on varmasti haastava opiskelujen aikana, mutta toisaalta ootte vielä energisiä ja Suomessa on hyvät tukijärjestelmät. Moni on hankkinut lapset nuorena ja pärjännyt moitteettomasti. Oikeaa aikaa lasten hankinnalle ei ole olemassakaan. Kukaan muu ei voi elämästänne päättää, kuin te itse. Lapsen saaminen myöhemmin ei ole itsestään selvyys. Se kannattaa muistaa, ennen kuin teette isoja päätöksiä. Äidit kyllä pehmenee ajan kanssa ja apua löytyy kun osaa hakea. Tsemppiä!
 
Mä oon täällä kurkkimassa ja mun on pakko kirjoittaa.

Autumn, mä odotin esikoistani yksin. Ex meni pettämään ja viikko eron jälkeen sain tietää olevani raskaana. Ex vaati aborttia, pilaan muuten hänen elämän, jos pidän lapsen. Totesin, että jos sua ei lapsi kiinnosta, niin pysy poissa. Työmarkkinatuella ja toimeentulotuki oli myös. Tavaroita löytää käytettynä halvalla ja nykyään niitä saa eri avustusjärjestöiltä esim. Hope.

Painostuksen alla ei saa suostua aborttiin. Sinun keho, sinun päätös.

Mulle saat laittaa viestiä, jos haluat.
 
Arlaingman, tosi ikävää jos äiti ei hyväksy raskautta :( Hommahan on kuitenkin semmoinen, että oot täysi-ikänen joten äitis sanoilla ei oo mitään valtaa, paitsi toki ne satuttaa. Onhan se harmi jos koulu täytyy jättää kesken heti ekan lukukauden jälkeen, mutta so what! Kyllähän nyt kouluja ehtii käydä. Ehtiihän toki lapsia tehä myöhemminkin, mutta kyllä mun vaakakupissa vauva painaa sata kertaa enemmän ku koulu.

Jos mun km-raskaus ois jatkunu, mulla ois jääny viimestä lukukautta vaille valmistuminen, koska valmistun toukokuussa. Tokihan se ois ollu vähä tyhmää, mutta olin silti ihan sinut sen kanssa, vaikka mun äiti oli kans että mietippä nyt pikkusen. Ja oon nyt kyllä ihan mielissäni et ehin valmistua ja saan sitten rauhassa keskittyä äitiyteen. Mutta jokainen tavallaan! Kyllä se äitisikin siitä ajan kanssa varmasti lämpenee, ehkä se tuli sille vähän shokkina jos oot nuorikin vielä :) Munkin äiti koitti jarrutella kun kerroin sille vauvan yrittämisestä ("kun sinä oot niin nuorikin" jne), mutta kun tein selväksi että näin se nyt vaan menee ja tää on mun suurin unelma, niin kyllä se sen nieli ja nyt on ihan innossaan :)
 
Tämä tuntuu pieneltä huolelta kun lukee muiden surullisia tilanteita.. mulle on iskenyt pelko, et asuukohan tuolla masussa kukaan. Oireet on niin vähäisiä, farkut menee kuten ennenkin ym. Muistelin, et esikoisesta olis tässä kohtaan tuntenut jo housuissa puristusta. :/ rv 9+1 huomenna on neuvola, täytyy yrittää ylipuhua, et jos vois koittaa etsiä sydänääniä.
 
Autumn16 Komppaan muita, oikeaa aikaa ei ole, koska kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuulostaa siltä, että olit luonut kuvan teistä perheenä ja nyt kaikki tuntuu romuttuneen. Se tuntuu varmasti tosi rankalta. "Minä tai vauva" on epäreilu uhkaus mieheltäsi. Ihan jo sinun profiilissa oleva sydämien täyttämä raskauslaskuri kertoo siitä, ettei abortti ole tätä ennen ollut vaihtoehto. Usko ja luota itseesi. Ja taloudellisesti tiedän tiukalla ja veloissa eläviä yksinhuoltajia ja perheitä. Kaikki pärjäävät. Yhteiskunta tukee perheitä, ja esim kirkolta saa myös yllättävän paljon apua, taloudellisestikin. Tärkeintä lapselle on rakkaus ja se miten käsittelee vaikeuksia. Lapsi voi myös tuoda elämään uusia tukiverkkoja ja antaa motivaatiota järjestää nyt mahdottomilta tuntuvia asioita omassa elämässä. Näin kävi eräälle lähelläni, jolla oli monin tavoin vakava tilanne päällä silloisen miehensä kanssa. Jaksamista päätöksesi kanssa!

Arlaingmann olet selvästi tehnyt päätöksesi pitää lapsen, kaikki muu järjestyy kyllä! Kyllä se äiti kääntää mielensä, kun vauva tulee maailmaan. Hän varmasti vain haluaa kaiken olevan "täydellistä" omalle lapselle, vaikkei sellaista ole yhtään kenelläkään tässä maailmassa. Opiskeluajan alussa voi sitä paitsi olla ihan hyvä ajankohta hankkia lapsi. Ei ole vielä kiinni työelämässä, josta ei voi olla poissa pitkiä aikoja. Opiskeluaika yleensä joustaa, voi tehdä hitaamminkin ja etänä kursseja. On tukea ympärillä opettajista. Ja lapsi antaa kyllä selkeän motivaation valmistua. Onnea matkaan!
 
Oi ihanat te! Oon tosiaan 23v elikkä nuori mä vielä olen. Mun haave oli kyllä saada ensimmäinen lapsi jo 17 vuotiaana! Toinen pieni pelko on tässä tuo isähomma, mutta oon kyllä miettinyt homman läpi niin että pärjään tän läpi yksinkin. Mulla on suuri tukiverkosto ja lähipiirissä uusia äitejä ja vanhoja äitejä hahah niin uskon kyllä että selviän. Mutta me selvitellään.. Ihanaa tämä elämä kuitenkin on, ja mahottoman kummaliselta tuntuu raskaus! En olisi ikinä uskonut. Voiko tässä jo pienet äidin vaistot alkaa heräillä, mulla ainakin vahva kiintymys jo tuohon pieneen papuun mikä tuolla sisällä kasvaa! <3 Pelko myös siitä että jotain pahaa sille tapahtuisi.. Ei auta kun painaa eteenpäin ja odotella!
 
Arlaingman sanoi:
Oi ihanat te! Oon tosiaan 23v elikkä nuori mä vielä olen. Mun haave oli kyllä saada ensimmäinen lapsi jo 17 vuotiaana! Toinen pieni pelko on tässä tuo isähomma, mutta oon kyllä miettinyt homman läpi niin että pärjään tän läpi yksinkin. Mulla on suuri tukiverkosto ja lähipiirissä uusia äitejä ja vanhoja äitejä hahah niin uskon kyllä että selviän. Mutta me selvitellään.. Ihanaa tämä elämä kuitenkin on, ja mahottoman kummaliselta tuntuu raskaus! En olisi ikinä uskonut. Voiko tässä jo pienet äidin vaistot alkaa heräillä, mulla ainakin vahva kiintymys jo tuohon pieneen papuun mikä tuolla sisällä kasvaa! <3 Pelko myös siitä että jotain pahaa sille tapahtuisi.. Ei auta kun painaa eteenpäin ja odotella!
Click to expand...
Oon sunkans samanikäinen ja mulla kans koulu jää kesken, vaan oon aatellu että elämässä ehtii aina opiskelemaan myöhemminkin. Ihana vaan saada toinen oma lapsi! Tsemppiä sulle ja varmasti pärjäät kun on hyvä tukiverkostokin!
 
Mä oon ite 22v ja myöskin noin 17v asti vauvasta haaveillut :D ja tunnen monia jotka saaneet lapsia kesken opintojen. Rankkaa tuntuu olevan lasten ja opintojen yhdistäminen ja vaatii vähän järjestelyjä, mutta selviävät kyllä :)
 
sallahaa sanoi:
Mä oon ite 22v ja myöskin noin 17v asti vauvasta haaveillut :D ja tunnen monia jotka saaneet lapsia kesken opintojen. Rankkaa tuntuu olevan lasten ja opintojen yhdistäminen ja vaatii vähän järjestelyjä, mutta selviävät kyllä :)
Click to expand...
Joo lapset ja opiskelu vaatii järjestämistä, mutta jos sen haluaa niin sen saa kyllä järkättyä! ☺
 
Minulla oli jo 2 lasta 23 vuotiaana :D Itsekin haaveilin todella nuorena ensimmäistä lasta. Mutta sen jälkeen vasta kun ammatin sain niin tuli.. Tai no valmistuin keväällä ja syksyllä syntyi esikoinen. Ja minusta oli hyvä tilanne silloin vaikkei töissä ollut ollutkaan. Kyllä sitä aina pärjäsi jotenkin..
 
Mullakin nyt toinen tulossa ja oon 23v:happy: lukion jätin kesken kun sain vakkari duunin, mutta joku oikea ammatti ois tässä tarkoitus opiskella... Mun sisko sai lapsensa 17 vuotiaana ja silti pystyi käydä koulunsa loppuun ja pääsi samantien
Fennialle duuniin ja vielä ylennetty sielä. Hänen poikansa nyt siks 4 vuotta. Eli kyllä siihen pystyy, mutta töitä pitää sen eteen tehdä:wink
 
Tuohon opiskeluasiaan voisin kertoa oman tarinani. Mulla jäi opinnot kesken jäätyäni äitiyslomalle esikoisesta. Poika oli 1v4kk vanha, kun jatkoin opintoja ja valmistuin 2014 huhtikuussa. Rankkaa oli opiskelun ja lapsenhoidon yhdistelmä ja se vaati paljon itsekuria, että hommat tuli tehtyä. Aika usein yömyöhään niitä tein, mutta kaikki aina ajallaan kuitenkin. Valmistumisen jälkeen tein muutamassa paikassa sijaisuuksia, kunnes viime kesänä pääsin nykyiseen työhöni. Huvittavinta tässä minun tapauksessani oli se, että plussatestin tästä raskaudesta tein samana päivänä, kun koeaikana loppui. Eli mulla kävi hyvä tuuri ja tulevaisuudessa on sitten vakkaripaikka johon palata. :)
 
Mulla siis alla kyllä parturikampaajan ammatti, ja yrittäjänä olen ollut puoltoista vuotta mutta laitoin yrityksen loppuvuodesta jäihin kun vuoden puuhailin muita hommia ja sit pääsinkin kouluuun. Että kyllä tässä pikkusen haasteita on matkassa mutta hyvillä mielin eteenpäin mennään :wink
 
Mulla myöskin esikoinen syntyi (tarkoituksella) kesken koulujen. Mun mielestä oli kiva hoitaa kouluhommia vauva-aikana ja sekin oli hyvä, että koulussa on yleensä lyhyempiä päiviä ja joitain kursseja voi hoitaa kotona yms mitä töissä taas harvemmin pystyy. Ja mä olin sillon 26, että kyllä nuorena vielä jaksaa :wink...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top