Huolet/pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja lucky87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huolettaa ihan kamalasti. Tiputteluvuoto jatkuu, ei yhtään täysin vuodotonta päivää koko lyhyen raskauden aikana. Eilen tuli jopa selvästi veren ja liman sekaista vähän enemmän ja olin varma, että nyt tää oli tässä. Iltaa kohti kuitenkin väheni ja edelleen pärjää pienellä suojalla varalta. Kipuja ei missään vaiheessa. Tuskastuttaa, mutta mitään ei oikein voi tehdä, ultraa eivät vielä näin aikaisin suositelleet, koska mitään varmaa ei oikein voi vielä todeta. Eli voin vain odotella, jos jatkuu 7. vk asti ja mennä sitten katsomaan onko mikään elossa.:( Googlesta en malta pysyä poissa, mutta eihän sekään mitään auta. Voi olla kaikki hyvin tai sitten ei, kukaan ei voi sanoa vielä.
Ajattelin tehdä kuitenkin digitestin tällä viikolla, se ainakin kertonee, jos hormonimäärä on laskenut/noussut, kun labrojakaan ei edes tällä viikolla kuulemma ehdi tuloksia saada. Ahdistaa vain jos on mennyt kesken, miksei vuoda kunnolla pois.
 
Voimia hirveesti, toivottavasti kaikki menis kuitenkin hyvin ja ennenkaikkea pääsisit tuosta epätietoisuudesta.
Jaksamista täältä ♥️.
 
Minulla on myös huoli keskenmenosta. Keväällä meni kesken rv6. Alkoi ruskealla tiputtelulla, joka samana päivänä kirkastui ja voimistui. Seuraavana päivänä kipujen kanssa vuosi kaikki pois.
Nyt on rv 7+6. Tällä viikolla tuli rusehtavaa tuhrua ja olin ihan toivoton, että taas siinä käy kuten keväällä. Mutta tuhruilu pysyi vähäisenä ja on nyt loppunut. Kipuja ei ole ollut ja muut raskauden oireet ovat ennallaan.
Toivon parasta, mutta silti pelottaa.. ja entä jos ultrassa paljastuisi, ettei olekaan elonmerkkejä. Tuntuu pahalta edes kirjoittaa tätä.
Haluan luottaa, että tämä pikkuinen kasvaa ja saamme hänet loppukesällä!
 
en tiedä minne tämä keskustelu kuuluu..kirjotan nyt tänne. Mies ilmoitti, että joko lapsi tai hän. Asiaan liittyy monta muuta asiaa joita en tänne voi kirjottaa, mutta hänen mukaansa meidän tilanne ei ole sellainen että tähän on hyvä tuoda lapsi. Lapsia kanssani hän sanoo kyllä haluavansa, mutta ei nyt. Tiedän, olisi pitänyt puhua ennen ehkäisyn lopettamista.

Olen sekaisin. En tiedä mitä ajatella. Rakastan miestäni hän rakastaa minua. En voi sanoa, että rakastan tätä alkiota, koska en tunne mitään, en pysty ajattelemaan, että se on joku tyyppi ja jopa ajatus että hänestä tulee tyyppi tuntuu utopistiselta.

Abortti tuntuu itseltä kauhelta, ja myös niitä kohtaan jotka ovat vuosia ja vuosia yrittäneet onnistumatta. Mutta elämä yksin tuntuu ehkä vielä kauheammalta.

Ja varmasti tulee nyt kommentteja kuinka "jätä se mies, hän ei oikeasti rakasta sinua jos vaatii tuollaista "jne jne... Ja varmasti osaksi nuo kommentit ovat oikeassa, mutta niinkuin sanoin, tilanteeseen liittyy paljon muutakin mitä en halua täällä julkisesti kirjoittaa.

Ajatus olla yksin raskaana. En halua sitä, haluan viereeni rakastavan miehen jonka kanssa käydä läpi koko raskauden kirjo. Yhdessä. Yhteisestä päätöksestä. Mutta tuleeko se tilanne koskaan ?

Ja jos päädyn aborttiin, miten se kertoa ? Valehdella, että sain keskenmenon ? Miten katsoa vanhempia silmiin ja kertoa.
 
Sen verran on pakko sanoa, että jos miehen käskystä keskeytät raskauden, se jää sua kalvamaan ja katkeroidut asiasta. Se tulee esille aina tappeluissa jne. Kestääkö teidän parisuhde sellaista painetta? Voitko elää asian kanssa lopun elämääsi? Sun kroppa, sun päätös. Mun mielestä sun mies ei saisi laittaa sua tuollaiseen tilanteeseen, on tapahtunut sitten mitä tahansa :|
 
Hyvin Mariianen asiaa avasikin. Mutta muista myös se, että kukaan ei voi yksin tehdä tollasia päätöksiö tai vaatia moista. Toki vaikeaa ajatella täältä kääsin kun ei kaikkia taustoja tiedä. Tsemppiä sinne mihin ratkaisuun ikinä päädyt/ttekin.
 
Teidän taustoja en tiedä mutta ystävälläni oli vuosi sitten sama tilanne. Lyhykäisyydessä he olivat riidelleet paljon ja puhuneet erosta jonka jälkeen ystäväni teki plussa testin.. Mies ei pystynyt sulattamaan yhtään että lapsi tullee vaan puhui koko ajan että ei tule kokemaan lasta kohtaan mitää jne. No kaverillani oli raskas raskaus kun ei saanut tukea ja myötätuntoa omalta rakkaalta mieheltään, vasta viimeisellä kolmanneksella alkoi mies asian sulattamaan. Pieni syntyi kesällä ja he todella onnellinen perhe. Mies kertoi että ei pysty sanoin kuvailemaan tunnetta mitä tuntee nyt.
 
Itse en vaan usko onnellisiin loppuihin ja siihen että hän muuttuisi, koska tilanne mikä tällä hetkellä on päällä tulee jatkumaan vielä syntymänkin jälkeen, mikä vaikutaa suuresti tähän raskauteen.

En vain ikinä olisi kuvitellut että joudun tähän tilanteeseen..
 
Kuulostaa vaikealta tilanteelta ja päätökseltä, johon en sen enempää ota kantaa, koska en halua vaikuttaa päätökseesi. Varmasti vaikea ratkaisu, mutta tee niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta (varmasti helpommin sanottu kuin tehty). Ole itsekäs ja ajattele mitä itse haluat, kyse on kuitenkin niin isosta asiasta.
 
En täältä odottanutkaan vastausta saavani. Tuntui vaan, että pakko päästä purkamaan tätä oloa. Turtaa oloa. Ja juuri kuin luulin että vihdoin elämässäni palaset loksahtavat paikoilleen..
 
Autumn16 Kuulostaa todella ikävältä tilanteelta :( Suosittelisin pikaisesti ottamaan yhteyttä neuvolaan josta voitaisiin ohjata juttelemaan ammattiavun kanssa. Tällaisia päätöksiä ei kannata tehdä hätäisesti. Tsemppiä mihin ikinä päädytkin, mutta kuten moni täällä jo asian sanonutkin niin päätös on sinun eikä kukaan voi sinua pakottaa.
 
Oon pahoillani Autumn16:sorry: aika kauheelta kuulostaa tilanne... mut pystyisitkö miehen kanssa jatkamaan ihan normaalisti abortin jälkeen? Tsemppiä hirveesti!
 
Rabsu sanoi:
Minulla on myös huoli keskenmenosta. Keväällä meni kesken rv6. Alkoi ruskealla tiputtelulla, joka samana päivänä kirkastui ja voimistui. Seuraavana päivänä kipujen kanssa vuosi kaikki pois.
Nyt on rv 7+6. Tällä viikolla tuli rusehtavaa tuhrua ja olin ihan toivoton, että taas siinä käy kuten keväällä. Mutta tuhruilu pysyi vähäisenä ja on nyt loppunut. Kipuja ei ole ollut ja muut raskauden oireet ovat ennallaan.
Toivon parasta, mutta silti pelottaa.. ja entä jos ultrassa paljastuisi, ettei olekaan elonmerkkejä. Tuntuu pahalta edes kirjoittaa tätä.
Haluan luottaa, että tämä pikkuinen kasvaa ja saamme hänet loppukesällä!
Click to expand...
Mulla ollut ruskeaa tuhrua vähän väliä tässä 3vk ajan :) itsekin panikoin, mutta oletan ettei se kesken mene ilman kipua ja kunnon vuotoa!
 
Joo mulla oli ainakin järkyt kivut, ihan reisissä asti poltteli! Ja kyllä sitä vuotoakin tuli ihan reippaastio_O
 
Mua ei hirveesti oo lohduttanut ajatus, että ei se voi mennä kesken jos ei tule verta eikä oo kipuja, eikä se pidäkään paikkaansa. Mulla ei niitä viimeksi ollut, ja silti ar-ultrassa todettiin tyypin kuolleen jo kaksi viikkoa aikaisemmin, diagnoosina keskeytynyt keskenmeno joka eroaa spontaanista juuri sillä, että kohtu ei oo tyhjentyny. Sen kehitys vaan tyssäsi johonkin, eikä mun kroppa ees osannut sitä oma-aloitteisesti poistaa. Neljä viikkoa se siellä kaiken kaikkiaan oli ennenku lääkkeellisesti tyhjennettiin kohtu. En halua pelotella, mutta kun ei ne oireet/oireettomuuskaan monesti kerro mitään, mikä tästä alusta tekeekin niin raastavaa :/ Pitäisi vain uskaltaa luottaa, että hyvin se menee. Oma fiilis kertoo paljon! Tsemppiä kaikille muillekin keskenmenoa pelkääville, ite huolin siitä vähän vieläkin vaikka syke on jo nähty, koska ei sekään takaa mitään :/
 
Autumn, sulla on kyllä kamala tilanne... Itse en jäisi semmoisen miehen luo, joka vaatisi mua tekemään abortin, jos kuitenkin yhteisestä päätöksestä on ehkäisy jätetty. Mistä voi olla varma, että se muka haluaisi lapsia myöhemmin? Entäs jos aborttipäätös alkaa kaduttaa ja hiertää suhdettanne entisestään? Nojoo, mulla nyt on muutenkin todella jyrkkä suhtautuminen aborttiin vaikka en uskovainen olekaan, jokaisen oma asiahan se on.

Mun ystävä tuli pillereiden läpi raskaaksi (mahataudin takia) ja sen poikaystävä painosti sitä tekemään abortin. Oikeastaan se uhkaili, että ystävä pilaa sen elämän jos se pitää vauvan yms, olivat vasta lukiossa silloin. Ystävä oli niin sokeasti rakastunut että teki abortin, mutta on katunut sitä kyllä jälkeenpäin...
 
Koko päivän on särkenyt vanhaa paikkaa ihan törkeän paljon, sain varattua päivystysajan huomiseksi hammaslääkärille. Huolettaa todella paljon voiko paikkauksesta olla haittaa pikkuiselle Edessä on varmaan juurihoito, kun kyseistä paikkaa on paikkailtu jo useamman kerran.. Onko kukaan käynyt hammaslääkärissä hammassäryn takia raskaana ollessaan?
 
Autumn16, mun mielestä (oli tilanne mikä tahansa) mies ei voi asettaa naista tuollaisen valinnan eteen. Kyse on sun vartalosta ja sun sisällä kasvavasta pienestä ihmisestä. Mies ei voi koskaan tuntea aborttia samalla tavalla kuin nainen. Alkio/sikiö on miehelle alussa varsinkin jotain niin epätodellista, mutta nainen kokee varmasti abortin jälkeen, että jotain itsestä on poissa...

Epäilen kanssa vahvasti, että mahdollinen keskeytys aiheuttaisi myöhemmin katkeruutta ja asia vaivaisi sinua ehkä aina -puhumattakaan siitä, jos tulisi ero ja uuden lapsen mahdollisuutta ei tulisi aikoihin, jos koskaan! Mutta tilannettanne kun ei tiedä, niin paha lähteä täältä huutelemaan. Mutta pysy lujana, älä anna miehen painostaa, tsemppiä kovasti!
 
Autumn16, nyt kuulostaa aika hurjalta. Teidän molempien olis pitänyt miettiä HIUKAN ennen ehkäisyn pois jättämistä. Ei vauva asiassa voi muuttaa mieltään enää tässä vaiheessa. Eikä ole mies eikä mikään joka noin omalle puolisolleen sanoo. Varsinkin kun on tietoisesti ilman ehkäisyä harrastettu. Toki en minäkään tiedä taustoja, mutta hetken mielijohteesta tai vain toisen halusta ei pidä "leikkiin" ryhtyä. Joka tapauksessa tsemppiä sinulle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top