kristamarjut88
Satasella mukana keskusteluissa
Täälläkin päivät vaihtelee tosi paljon. 
Huolet ja murheet
- Ketjun aloittaja Koirankorva
- Aloituspäivämäärä
Lueskelin näitä ketjuja ja otti silmään, että täällä on todella paljon keskenmenon kokeneita. Ajattelin ensin, että en tällä kertaa tänne mitään kirjoittele, mutta muutin mieleni. 
Meillä siis kaksi lasta, -13 ja -16 syntyneet. Sen jälkeen kaksi keskeytynyttä keskenmenoa. Eka niistä viikolla 10 ja toinen (kaksoset) viikolla 9. Nyt olisi laskettu aika lokakuun alussa, mutta... Pelottaa suuresti, että ei kahta ilman kolmatta...
Meillä siis kaksi lasta, -13 ja -16 syntyneet. Sen jälkeen kaksi keskeytynyttä keskenmenoa. Eka niistä viikolla 10 ja toinen (kaksoset) viikolla 9. Nyt olisi laskettu aika lokakuun alussa, mutta... Pelottaa suuresti, että ei kahta ilman kolmatta...
Lueskelin näitä ketjuja ja otti silmään, että täällä on todella paljon keskenmenon kokeneita. Ajattelin ensin, että en tällä kertaa tänne mitään kirjoittele, mutta muutin mieleni.
Meillä siis kaksi lasta, -13 ja -16 syntyneet. Sen jälkeen kaksi keskeytynyttä keskenmenoa. Eka niistä viikolla 10 ja toinen (kaksoset) viikolla 9. Nyt olisi laskettu aika lokakuun alussa, mutta... Pelottaa suuresti, että ei kahta ilman kolmatta...
Oon pahoillani keskenmenoista
Tervetuloa tänne hajoilemaan muiden kanssa 
Mua hirvittää, pelottaa. Surettaa. Jotenki sitä vaan ajattelee, että ei kuitenkaan tästäkään vauvaa tuu. Ja jos tästäkään ei vauvaa tuu, miten jaksan jatkaa. Sit ois putkeen neljä keskenmenoa. Miten sitä muka sitten vois jatkaa. Sit olisin sata varma, että mussa on jotai on pahasti vialla. Äh.
Se on kyllä jännä miten keskenmeno kummittelee mielessä, vaikka fiilis tästä raskaudesta on paljon varmempi. Olin niin helpottunut kun terveydenhoitaja soitti ja kertoi, että pääsenkin neuvolan varhaisultraan juuri tuon kkm:n takia. Haluavat rauhoittaa sillä mieltä, oletuksena siis että kaikki on kunnossa.
Joo, kyllä ne keskenmenot jättää jälkensä, eikä uskalla enää iloita raskaudesta samalla tapaa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Huomaan, että mulla on hyvin negatiivinen asenne tätä raskautta kohtaan. Huomaan puhuvani tyyliin, että sitten kun keskenmeno tulee yms. Oireetki tuntuu järkyttäviltä sietää, kun miettii, et taas kärsii turhaan... No ehkä loppuraskaudesta uskaltaa hengittää jo vapaammin, jos sinne asti pääsee.
Huomaan, että mulla on hyvin negatiivinen asenne tätä raskautta kohtaan. Huomaan puhuvani tyyliin, että sitten kun keskenmeno tulee yms. Oireetki tuntuu järkyttäviltä sietää, kun miettii, et taas kärsii turhaan... No ehkä loppuraskaudesta uskaltaa hengittää jo vapaammin, jos sinne asti pääsee. 
Oon pahoillani keskenmenoista
Mua hirvittää, pelottaa. Surettaa. Jotenki sitä vaan ajattelee, että ei kuitenkaan tästäkään vauvaa tuu. Ja jos tästäkään ei vauvaa tuu, miten jaksan jatkaa. Sit ois putkeen neljä keskenmenoa. Miten sitä muka sitten vois jatkaa. Sit olisin sata varma, että mussa on jotai on pahasti vialla. Äh.
Tosi ikävää että sulla ollu kolme keskenmenoa putkeen, oon pahoillani.
Onko sua tutkittu et saisko selvyyden mistä keskenmenot saattais johtua? Kun eiks se niin mene että jos on kolme keskenmenoa putkeen, niin sitten voidaan tutkia mistä ne keskenmenot vois johtua? Toivottavasti tää raskaus päättyis hyvin, parhaaseen lopputulokseen. 
KatMa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Jos jokin menee pieleen niin sille ei mahda mitään, itseään ei kannata eikä pidä syyttää. Koita vaan nauttia ja miettiä tulevaisuutta positiivisesti. Mieti vauvalle nimiä, pohdi kumpi sieltä tulee, ym. Tee jotain mistä pidät, syö terveellisesti ja liiku itsellesi sopivalla tavalla. Ajatuksia hyvä siirtää välillä muuallekin.
Mun ajatukset menee ehkä 70% hyvien ja 30% huonojen ajatusten kanssa. Kuten aikaisemminkin mainitsin, olen raskaana kunnes toisin todetaan.
Mun ajatukset menee ehkä 70% hyvien ja 30% huonojen ajatusten kanssa. Kuten aikaisemminkin mainitsin, olen raskaana kunnes toisin todetaan.
Tosi ikävää että sulla ollu kolme keskenmenoa putkeen, oon pahoillani.
Ei tutkittu vielä, koska yksi meni kesken "liian aikasin". Eli ne kolme pitää mennä kriteereihin : ultralla todettu tai yli 6+ raskaus.
Ei oo antaa kunnon vinkkiä kun itekin stressaa ja huolehtii välillä aika paljonkin.
KatMaa komppaan että jos sattuu huonosti käymään, niin sille ei itse mitään voi, nämä asiat kun ei oo omissa käsissä. Ja yrität nyt nauttia (helpommin sanottu kuin tehty), ollaan raskaana niin kauan kunnes toisin todistetaan. :)
Miten menee?
Te, jotka myös olette aiemmin kokeneet keskenmenoja. Tiesittekö/aavistitteko sen jostain vai tuliko tieto aivan puskista. Mä oon molemmilla kerroilla sen jostain vaan tienny ennen kuin olen saanut tiedon... Vaikka molemmat on ollu keskeytyneitä keskenmenoja ja oireet on loppunut vasta tyhjennykseen.
Ei ollu mitään mikä olis viitannu keskeytyneeseen keskenmenoon tai että olisin voinu edes aavistaa. Oireet oli niin vahvasti läsnä joka päivä ja kohtukin tuntui kasvavan vaikka alkio lopettanu kehittymisen ja kasvamisen. Sen takia ultrassa se tuli ihan shokkina ja puskista. Ihan alussa olin varma että on tuulimuna, menee kesken tai kkm. Mut sit aloin pikkuhiljaa luottamaan raskauteen. Taisin alkaa luottamaan just siihen aikoihin kun alkio lopettikin kehittymisen. Tässä raskaudessa en jaksa luottaa mihinkään ennen varhaisultraa. Joo yks pessimisti täällä...
KatMa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kkm tuli ihan puskista, koska oireet päällä koko ajan, varsinkin pahoinvointi. Samanlailla kuin sinulla, oireet loppu vasta kun tyhjennys tehtiin.
Mulla oli keskenmenneestä raskaudesta kokoajan epävarma olo, en oikein osaa selittää sitä. Ne kenelle kerroin raskaudesta onnitteli ja mä hyssyttelin niitä, että ei tässä nyt mitään. Epävarman olon takia menin varhaisultraan, missä näkyikin melkein 2 viikkoa oletettua pienempi alkio sydämen sykkeellä. Kontrollissa kahden viikon päästä kehitys oli lakannut. Se oli ihan järkyttävän tuskaista, vaikka tavallaan asian aavistin ja olin yrittänyt itseni siihen valmistaa.
Tästä raskaudesta on puolestaan varma olo, mutta kyllä kkm jätti pelkonsa ja epävarmuutensa. Uskallan iloita aidosti vasta varhaisultran jälkeen. Se myös herättää epäilyksiä kun oireita on niin vaihtelevasti.
Tästä raskaudesta on puolestaan varma olo, mutta kyllä kkm jätti pelkonsa ja epävarmuutensa. Uskallan iloita aidosti vasta varhaisultran jälkeen. Se myös herättää epäilyksiä kun oireita on niin vaihtelevasti.
kristamarjut88
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla aika sama kuin Tiinalla. Mutta meille ei sitten näkynyt ultrassa edes enää sitä sykettä (jos oli koskaan sydän edes ruvennut lyömään). Tuli jo plussasta sellainen hassu olo kun viivat vahvistu hitaasti. Kaikki vaan rauhotteli kauheesti. Raskaus kun jatku niin se tuntu koko ajan oudolta ja itsellä se vahva oireettomuus herätti huolta mutta edelleen kaikki vaan hoki että "kaikki raskaudet on erilaisia".
Kerroin hirveesti kaikille sukulaisille ja myöhemmin tajusin että se oli mun tapani tehdä siitä todellisempaa kun taustalla muhi niin vahva tunne. Vaikka todellakin aavistelin asiaa niin tottakai halusin siihen uskoa ja ultra oli tosi kova paikka. Puhumuttakaan kaikki sen jälkeen.
Mutta vaikea on selittää kyllä sitä fiilistä mikä oli. Onneksi nyt tuntuu varmemmalta.
Casamaria
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä aavistelin alusta asti. Mulle tuli heti oviksen jälkeen verta, samoin hieman myöhemmin (eikä mitään tiputtelua vaan ihan kunnolla verta) ja jo paljon ennen plussaa ihan megavahvat oireet, hajuaistin tarkentuminen, superarat rinnat, huimaus... Jotenkin koko alku oli liian "voimakasta" ja mun epäilykset siitä, ettei kaikki ole kunnossa, heräsivät. Koetin silti työntää epäilykset taka-alalle. Kun oireet loppuivat kuin seinään, pelästyin todella ja siitä viikon päästä alkoi vuoto, joka vei mut päivystykseen tyhjennykseen. Mullakin kohtu oli kasvanut normaalisti, alkio ei enää ollut elossa.
Olen onnellinen että raskaus on tällä kertaa edennyt ihan eri tavalla, jotenkin rauhallisemmin ja normaalimmin. Plussa oli vahva, mutta ei mikään kirkuvan punainen viiva niin kuin viimeksi, oireet ovat tulleet vähitellen ns. normaalimman aikataulun mukaan. Silti pelottaa, enkä osaa yhtään fiilistellä tai nauttia. Odotan vaan ja koetan työntää raskausajatuksen taka-alalle (toki noudatan ruoka- ym. ohjeita).
Tsemppiä kaikille.
Olen onnellinen että raskaus on tällä kertaa edennyt ihan eri tavalla, jotenkin rauhallisemmin ja normaalimmin. Plussa oli vahva, mutta ei mikään kirkuvan punainen viiva niin kuin viimeksi, oireet ovat tulleet vähitellen ns. normaalimman aikataulun mukaan. Silti pelottaa, enkä osaa yhtään fiilistellä tai nauttia. Odotan vaan ja koetan työntää raskausajatuksen taka-alalle (toki noudatan ruoka- ym. ohjeita).
Tsemppiä kaikille.