Huolet ja murheet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mima_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kontrolli meni hyvin ja ei niin hyvin. Pieni alku oli kyllä kasvanut sen verran kuin viikossa kuuluukin ja sydän löi, mutta hyytymä joka viime viikolla oli ollut kiinteä möykky oli nyt muuttunut juoksevaksi ja levinnyt ympäri kohtua. Muuta ei voi tehdä, kun ultrata taas reilun kahden viikon päästä ja lääkäri sanoi vain että "on tässä nyt vielä jotakin toivoa, mutta jos menee näin aikaisilla viikoilla kesken, niin silleppä ei mahda mitään". Tosi lohdullista, mukava jos tässä pelossa saa elää koko raskausajan. :sorry:
 
Harmillista Janspi,noi hematoomat on kurjia. Toivotaan että veri imeytyy elimistöösi hyvin eikä ongelmia ilmene.

Itse mietin et osaanko mä relata ens ma ultran jälkee jos kaikki viel hyvin. Mä kyl päätin että sitten luotan ,mut onhan ne viel nii pienet viikot,8+6 maanantaina. Kyllä tää raskaus on yhtä jännitysnäytelmää alusta loppuun jossa itse on periaatteessa statistin roolissa pystymättä vaikuttaa tapahtumiin.
 
Eiköhän vaan nyt ekaa krt täs raskaudessa verta pyyhkiessä ja ilkeetä nipistelyy häpyluun alaosassa .tuntuu et milloin vaan vois valahtaa. Kiva.
 
Tsemppiä anssku <3

Ajna, toivotaan ettei sulla ole mitään hätää. Onneksi pääset jo ma ultraan. <3
 
Viimeviikolla oli rajut verenvuodot ja _jotain_ tuli ulos.olin varma että meni kesken mutta niin vain ultrassa näkyi pieni sykkeineen.pari päivää ollut taas tällä viikolla rusehtavaa verenvuotoa ja mahakipuja.rankkaa stressata kokoajan :( ensi viikon pe ultra.viikolla 12 mennään tällähetkellä huolestunein fiiliksin....
 
Tää nyt ei välttämättä liity raskauteen mutta ehkä vauvaan kuitenkin.. sain tossa mieheltä kuulla kuinka sen vanhemmat on mut haukkunu ja sanonu miehelle että miks se mua kattelee kun se sais paljon paremman. Ilmeisesti mää ja mun lapset (ei siis ole mun mieheni vaan ex-mieheni kanssa saadut) ei olla tarpeeks hyviä tolle miehelle. Ne ei vielä tiedä tästä tulevasta lapsesta mitään. Eli siis tuskimpa tulee oleen niille ilouutinen koska tän lapsen äiti on näin huono ihminen. Ja siis meillä on miehen kanssa ollu ongelmia ja yks aika iso väärin käsitys joka johti hetkelliseen eroon mutta sekin tapahtu oikeestaan sillon kun ei vielä oltu ihan kunnolla yhdessä vaan ns tapailuvaiheessa. Mutta mitään pahaa mää en ole kenellekkään tehnyt. Ja yrittäny olla pelkästään kohtelias kun oon niillä käynyt. Mutta ilmeisesti se ei riitä ja on pitänyt mut ja mun lapset haukkua. Eli tiiän että oon nyt hermostunut jne ja tarvis odottaa että pöly laskeutuu mutta mää en aio lastani sinne antaa mikäli mielipide on tommonen. Varmaan kuulostaa lapselliselta mutta mää en halua että mun lapsi saa kuulla tommosia puheita.
 
No kyllä mä olisin mavajo ihan samaa mieltä jos anoppi jauhais selän takana pahaa.. :(

Tosi ilkeesti sanottu, pitääkö edes sun miehelle sanoa. Pitäköön mölyt mahassaan!

Mun anoppi kuulemma puhu aina pahaa miehen exästä selän takana.. Tiiä sitten mitä mustakin jauhaa!
 
tuosta anoppikeskustelusta.. mun anoppi ei tähän yli kuuteentoista vuoteen ole mua arvostanut, meillä on aina sukset ristissä, ei tykätä toisistamme. se on valitettavaa, koska väistämättä luo kitkaa myös mieheni ja minun välille, onhan äiti kuitenkin äiti (onnekseni silti mies minun "puolella"). kauhulla odotan sitä kun kerrotaan sinnepäin. mä olen muutenkin perusjunttisuomalainen sillä 1m turva-alueellani, inhokeille se sama ympyrä on 2m..ja haasteikasta tästä tekee että anoppi on poskiposkeavasten-tyyppi, iso, äänekäs ja liki tuppaava (minun kohdalla feikatenkin vielä). auts. sen tiedän, etten kuunaan tule lastani sinne yökylään jättämään, siellä ei ole mitään rotia lapsille ja isäntä siellä ottaa alkoa ottamalla vaikka olisi pieniä hoidossa. haastavaa. saa luvan opetella käyttäytymään jos meinaa tulokasta tavata. (mulla on nyt justiin menossa anoppia kohtaan mykkäkoulu neljättä kuukautta taas tällä erää :mad: mä oon pitkävihanen enkä anteeksi anna, saati unohda)

olen siis mavajo ihan täysin sun fiilisten takana ! ja toi on alhaisista alhaisinta aikuisen ihmisen haukkua lasta. spit ! ja eipä sekään järin fiksua ole omalle lapselleen mennä haukkumaan tämän elämänkumppanin valinnasta. hyi tuollaisia ihmisiä.
 
No niinpä. Onneks kuitenki mies oli sanonu että haluaa olla mun kanssa eikä kenenkään muun. Eipä siihen kenelläkään luulis olevan mitään sanottavaa sen enempää. Harmittaa vaan tän syntyvän lapsen puolesta. Ja sandybell kuulostaa samanlaiselta tyypiltä. Aluks oli niin lämpimän olonen ihminen mutta ilmeisesti mää en ole tarpeeksi hyvässä työssä tai muutenkaan hyvä ihminen. Se on semmonen jos oot jostain eri mieltä niin saat vihan päälle. Näköjään. En vaan kaipaa selkään puukottajia elämääni. Niitä on ollut ihan tarpeeksi jo. Tiiän että mies ei tuu oleen mun kanssa samaa mieltä mutta lapsi tulee oleen siellä missä minäkin ja mää en tuu niiden kämppään enää meneen.
 
Mulla isännän vanhempiin kans aika heikot välit.ne kehuu aina janin exää ku se on niiin täydellinen sun muuta.me ollaan nyt 5 vuotta oltu kimpassa ja vanhin yhteinen täyttää nyt 17.9 3v emilia on 2 kertaa ollut siellä yötä ja peppi 2v ei kertaakaan.janin exällä on 3 muksua uusien miesten kanssa ja nekin on useemmin olleet siellä kun nämä.aina oon koittanu olla ystävällinen jne...mut ei se auta janin ex on mut mustamaalannu niin pahasti ettei ne taida ikinä mua hyväksyä.hassua ku kuitenkin mä käyn töissä jne...mitä janin ex ei oo ikinä tehny.mul ei oo rikosrekisteriä eikä muutakaan ja tolla exällä on Mut häntä kuulemma pitää tukea ja auttaa koska on tällä hetkellä yksinhuoltaja eikä sillä ole rahaa jne...voi pojat kuinka monta kertaa olenkaan kyseisen ihmisen kanssa ottanut yhteen Menis päivä jos kaikki kirjottaisin.anoppi just joku päivä tässä kyllä sano et en oo kyllä yhtään sellainen mitä musta on puhuttu,eli toivoa ehkä siis vielä on
 
Liityn samaan anopin kanssa ei vaan synkkaa-kerhoon! Täällä ollaan miehen kanssa oltu jo lähes 7,5v yhdessä ja vieläkään ei anopin kanssa tulla juttuun. Miehen exä tuntuu täälläkin olevan suosiossa, vaikka exä haukuttiin mulle anopin toimesta jo mooooonta vuotta sitten. Mieheni exä on myös kohdellut kaikkia niin paskasti, että jos olisin mieheni asemassa niin sanoisin äidilleni että joko exä tai me. No mutta,ei ole multa pois vaikka ei anoppia paljoa näykään, esikoisen kannalta vaan surettaa :/ mieheni veljellä on meidän esikoista muutaman kuukauden vanhempi poika, sitä anoppi kyllä näkee viikottain... :shifty:
 
Ei jestas! Meinasin pudota tuolilta kun tätä anoppikeskustelua luin. Luulin, että mulla ja mun anopilla on nihkeät välit, mutta mitä te olette kirjoittaneet on kyllä ihan kamalaa! Ettäs kehtaavatkin käyttäytyä noin.:shifty:
 
Mulla taasen ei ole käytännössä anoppia ollenkaan, surullista sekin. Hän sairastui muistisairauteen jo 50-vuotiaana, ja nyt ei tunnista enää omia lapsiaankaan (7 vuotta kulunut). Harmittaa mieheni puolesta tosi paljon, ja tulevalla lapsellamme ei ole käytännössä sitten toista mummiakaan.
 
Ikävää että noin monella on huonot välit anoppiin :( Ollaan miehen kanssa niin perhekeskeisiä, että itku pääsisi jos jommankumman vanhempien kanssa ei tultais toimeen. Mulle anoppi on jopa läheisempi kuin oma äiti, mikä on tietysti hiukka surullista sekin, mutta äiti on silti hyvin hyvin läheinen. Anoppi asuukin tien toisella puolen, mikä olisi monelle teistä varmasti hirviä paikka :D

Mielistelykään ei ole kivaa, mutta kyllä anoppien pitäisi osata oppia arvostamaan tulevien ja jo olemassa olevien lastenlasten äitiä, vaikka kuinka ei luonteet natsaa, äitejähän he itsekin ovat. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa sanallakaan toisen puolison valinnasta, ellei siihen ole todellista aihetta.
 
Tulipahan kaiken varalta tehtyä pikakäynti päivystykseen... Kehottivat vaan ottamaan huomenna aamusta yhteyttä päivystykseen, nyt iltaa kohden oli kuulemma liian täynnä ihan synnytysten ja sen kaltaisten tapahtumien kanssa etteivät suositelleet jäämistä odottamaan. En kyllä tiedä otanko yhteyttä päivystykseen huomenna, keskiviikkona olisi joka tapauksessa lääkäriaika. Riippuu siitä miltä huomenna aamulla tuntuu.

Toissapäivänä meinaan alkoi hartiasärky. Eilen lievänä, tänään voimakkaampana ja iltaa kohden aloin sitten huolestua. En normaalisti kärsi yhtään minkäänlaisista niska-hartia -seudun kivuista, enkä ole tehnyt mitään ihmeempää joka sen loogisesti aiheuttaisi. Kahden spontaanin keskenmenon yhteydessä on ollut samanlaista hartiakipua. Todella voimakasta kipua oikeassa hartiassa monen päivän ajan kunnes vuoto on alkanut.

Se kyllä jälkikäteen vähän hymyilytti kun hoitajat jotka hoidon tarpeen arvioivat kyselivät sattuuko vatsaan. No, ei satu. Puhuivat siihen malliin että on keskenmenoissa ja kohdunulkoisissa se pääoire (vuodon lisäksi). Jälkiviisaana mietin, että olisi ehkä pitänyt mainita, että yksikään neljästä keskenmenostani ei ole missään vaiheessa oireillut vatsakivulla. Vuodin verta tai en. Joitain päiviä yhden kaavinnan jälkeen tuli päivän ajan isoja hyytymiä, silloin oli vähän pahempia vatsakipuja.
 
Tulin nyt avautumaan tänne ku oma pää ei enää tajua mistä on kyse. Ollaan 5VUOTTA yritetty vauvaa ja nyt sitte tärppäs ihan yhtäkkiä ku ollaan luovutettu(tai mie olen) ja alettu suunnittelemaan kaikkea ihan muuta. Nyt kaikki on ihan sekasin. No mutta itte asia: Olin ilonen ja itkin ku tehin testin ja näin kaks viivaa,ihme tapahtu. Mutta sen jälkeen mulla ei ole ollu minkäänlaisia ilon ja onnellisuuden tunteita,olen ollu vain,ei ees ole tunnetta että olisin raskaana. Ajattelin tämän raskauden ihan erilaiseksi,että olisin onnellinen. Ennen olen tuntenu itteni valmiiksi raskauteen ja äitiyteen mutta nyt ei enää tunnu siltä. Olen jo ajatellu että haluako mie oikeasti tämän vauvan,olenko valmis ja pärjäänkö mie ku mulla on nyt tämmönen tunne. En sitte tiiä johtuuko tämä kaikki siitä ku en edes tiiä onko vattassa elämää koska en ole käyny ultrassa. Onko muilla tämmösiä tuntemuksia? Ehkä huomenna neuvolalääkärissä ultrataan,toivottavasti,tämä on rasittavaa ku ei tiiä mistään mitään. rv.9+2

Ja kyllä,täälä kans aika nihkeät välit anopin kans mutta se ei kovin haittaa ku ei mieskään ole äitinsä kans kovin läheisiä. Kumpiki aika huonoja pitämään yhteyttä.
 
Voi kuule näin kolmatta odottavana voin kertoo että tuttuja on noi tunteet. Ne on ihan normaaleja just sen takia koska ei tiedä mitä odottaa. Mulla on jokaisen kohdalla ollu samat tunteet. Ekan kohdalla olin yks suuri kysymusmerkki että mitähän vit.. suoraan sanoen. Tokan kohdalla alko kaduttaan ja pelottaan se että pystynkö antaan yhtä paljon rakkautta molemmille lapsille ja nyt tässä mietin että miks helv.. ryhdyin tähän taas kun noi kaks on jo noin isoja ja voi alkaa ottaan sitä omaa aikaakin. Ja miehellä töissä pitkät päivät jne.. sen huomaa jossain vaiheessa hiljalleen kuinka luonnollinen asia on ja kasvaa sen mukana. Eli noi tommotteet tunteet on ihan normaaleja. Faktahan on että se muuttaa jo totuttua elämää paljon ja siitä ne tunteet varmasti tulee. Ja voin sanoo omalta kohdaltani vielä että negatiiviset ajatukset alkaa helpottaan siinä vaiheessa kun alkaa tunteen liikkeet koska sillon tajuaa sen että siellä on oikeesti joku. Mää ite näin unta että olin jo vahvasti raskaana ja tunsin liikkeet ulkopuolellekin ja jostain syystä siinä unessa se tuntu tosi inhottavalta. Vaikkei niin oikeesti oo. ☺
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top