Huolet ja murheet
- Ketjun aloittaja Mima_
- Aloituspäivämäärä
Ihan normaalia tuntea myös tuolla tavoin noin pitkän yrittämisen jälkeen. Alitajuisesti et uskalla antaa itsesi iloita raskaudesta, koska lienet pelkäävän pahinta. Niin se mieli työskentelee ja et uskalla vielä uskoa siihen että tuo kaikki on nyt totta. Äitiyteen ei ole koskaan mukamas valmis ja kas kummaa, viimeistään kun sen pötkylän syliin saa niin se alkaa kasvattamaan siihen. Sinuna myös mavajon lailla kehotan ottamaan kuitenkin nuo tuntemukset puheeksi neuvolassa, että raskauden edetessä voit myös uskaltautua nauttimaan tilasta.. tsemppiä!
Helou!
Täällä tuhrutetaan ruskeaa vuotoa ja käydään kolmannen kohdalla samoja fiiliksiä, oon odottanut tätä kolmatta kuin kuuta nousevaa mutta iloita ei osaa kun pelkää menettävänsä.
Paha olo (oksetus), väsymys sekä arjen ankaruus syö voimia ja tekee stressiä.
Odottelen kanssa anopin mielipidettä kolmannesta, isäntä jo ehti miettiä osaako kukaan muu kuin me enään kolmannesta lapsesta iloita. Meillähän "on jo" tyttö ja poika, jotkut miettii varmasti eikö ne muka jo riitä...
Myös se että lapset on 5v tyttö ja poika pian 7v, että mikä järki on hommata ensin tissiriippa joka siirtyy tuhoamaan lahkeita isompana juuri nyt kun elämä on tasoittunut.... Toki haluan lapset nyt ennen 30vuotta jotta ehdin sitten "bilettämään ibitzalla" isompana ja että voin sitten nähdä mahdollisesti lapsen lapsiakin.
No jos jotain muistan niin raskaus saa miettimään kaikenlaista...
Hulluin pelkoni oli esikoista odottaessa että poika vain näyttää isältään ja ei lainkaan minulta...
Täällä tuhrutetaan ruskeaa vuotoa ja käydään kolmannen kohdalla samoja fiiliksiä, oon odottanut tätä kolmatta kuin kuuta nousevaa mutta iloita ei osaa kun pelkää menettävänsä.
Paha olo (oksetus), väsymys sekä arjen ankaruus syö voimia ja tekee stressiä.
Odottelen kanssa anopin mielipidettä kolmannesta, isäntä jo ehti miettiä osaako kukaan muu kuin me enään kolmannesta lapsesta iloita. Meillähän "on jo" tyttö ja poika, jotkut miettii varmasti eikö ne muka jo riitä...
Myös se että lapset on 5v tyttö ja poika pian 7v, että mikä järki on hommata ensin tissiriippa joka siirtyy tuhoamaan lahkeita isompana juuri nyt kun elämä on tasoittunut.... Toki haluan lapset nyt ennen 30vuotta jotta ehdin sitten "bilettämään ibitzalla" isompana ja että voin sitten nähdä mahdollisesti lapsen lapsiakin.
No jos jotain muistan niin raskaus saa miettimään kaikenlaista...
Hulluin pelkoni oli esikoista odottaessa että poika vain näyttää isältään ja ei lainkaan minulta...
Muokattu viimeksi:
Ehkä juuri noin lumileopardi. Sitä ennen ajatteli että eihän mulla voi olla ongelmia saaha lapsia mutta niin kyllä vain on/oli ongelmia.. ja nyt on ajatellu että enhän mie halua/voi saaha sairasta lasta niin nyt seki sitte pelottaa että varmasti seki tulee omalle kohdalle. Sitä on ihan sekasin.
Janspi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi elämä, pakko tulla tänne purkautumaan kun on niin paha olla! Puhuttiin tänään nt-ultrasta miehen kanssa ja se sanoi mulle, että varmasti tolla pienellä on jotain "vikaa" kun on ollut näin vaikea alkuraskaus. Mies siis haluaa että keskeytän raskauden jos jotain ilmenee. Nyt tuntuu, että jos siellä ultrassa ilmenee jotain niin en tiedä mitä ihmettä minä teen. Alkoi pelottaa kamalasti ja tekee mieli vain itkeä. Ei hemmetti oikeesti. 
:arghh:
:arghh:
Voi elämä, pakko tulla tänne purkautumaan kun on niin paha olla! Puhuttiin tänään nt-ultrasta miehen kanssa ja se sanoi mulle, että varmasti tolla pienellä on jotain "vikaa" kun on ollut näin vaikea alkuraskaus. Mies siis haluaa että keskeytän raskauden jos jotain ilmenee. Nyt tuntuu, että jos siellä ultrassa ilmenee jotain niin en tiedä mitä ihmettä minä teen. Alkoi pelottaa kamalasti ja tekee mieli vain itkeä. Ei hemmetti oikeesti.
No mitä se mies nyt tollain pelottelee!
varmasti kaikki on hyvin ❤ ainakin siihen asti, että toisin todistetaan!!
Ja mullakin ollut tosi sekavia tunteita nyt, vaikka oikein toivottu vauva. :) en ole huolissani, uskon että kuuluu asiaan! :D
Ja esikoisesta en ollenkaan tuntenut olevani äidillinen, enkä valmis äidiksi, mutta kyllä se sieltä selkärangasta tulee ihan itsestään vauvan synnyttyä. ❤
Ja esikoisesta en ollenkaan tuntenut olevani äidillinen, enkä valmis äidiksi, mutta kyllä se sieltä selkärangasta tulee ihan itsestään vauvan synnyttyä. ❤
Janspi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos leipälapio!☺ Esikoisen kohdalla ei osannut jotenkin edes ajatella, että jotain voisi mennä pieleen. Hitsi kun on niin monta viikkoa vielä odotella sitä ultraa. 
Liittyen tuohon aiempaan keskusteluun, pakko sanoa, että kyllä näitä sekavia tunteita taitaa olla aika monella. Itsekkään ei osaa jotenkin heittäytyä tähän raskauteen niin luin edelliseen ja koko ajan tuntee olonsa epävarmaksi ja jotenkin vaikeaksi.
Liittyen tuohon aiempaan keskusteluun, pakko sanoa, että kyllä näitä sekavia tunteita taitaa olla aika monella. Itsekkään ei osaa jotenkin heittäytyä tähän raskauteen niin luin edelliseen ja koko ajan tuntee olonsa epävarmaksi ja jotenkin vaikeaksi.
Esikoisesta oli 19-vuotias ja hirveästi tuli ja meni ajatuksia, että tehköhän virheen ja en sittenkään hallunnut tätä jne. mutta arvanette varmaan, että toisin kävi. Nyt taas oon ollut niin romuna keskenmenoista, että pidän tätä vauvaa ns. huonompana kuin niitä, jotka olis syntyneeet kesäkuussa tai syyskuussa.. en oikein tiedä iloitakko vai ei, plussatessa ajattelin vain että "jaa" ja pistin tikun syrjään. Nyt ultraa katsoessa kätilö samalla höpötteli ottavansa niskaturvotusmittaa ja teki mieli huutaa samantien, että älä ota kun pidetään lapsi joka tapauksessa vaikka kuinka iso turvotus olisi, eli kai nää tunteet alkaa jo pikkuhiljaa kuitenkin lämmetä. Siltikin edelleen tuntuu siltä, että antaisin mitä vain jos olisin saanut pitää ne edelliset vauvat, enkä tätä tulevaa.. Ja tosiaan mitä enemmän aikaa kului ilman plussaa, sen katkerammat ajatukset oli, vaikkei me tätä tehtykkään kuin "vain" 1v5kk.
Ja tosiaan mitä enemmän aikaa kului ilman plussaa, sen katkerammat ajatukset oli, vaikkei me tätä tehtykkään kuin "vain" 1v5kk.
janspi höps höps, miehesi ei tiennyt mistä puhui. Jos raskaus on vaikea niin ei se tarkoita että vauvalla olisi jotain hätää. Tuntuu kyllä varmasti kamalalta tuommoiset puheet 
Tietenkin hyvä että miehesi tuo omia tunteitaan/pelkoja esiin ettei mieti vaan itsekseen, mutta ehkä sen olisi voinut jotenkin muuten sanoa. Mutta toivotaan, että ultrassa on kaikki hyvin ja tilanne siitä tasottuu
Oon ite myös tässä miettinyt omaa jaksamista ja että olisiko pitänyt oottaa pitempään tän kakkosen kanssa. Kun esikoinen on erityislapsi ja jatkuvasti joudun muutenkin miettiä omaa jaksamista. Tarkoitus varata aika neuvolapsykologille että vois purkaa huolia, mutta siellä onkin soittoaika ainoastaan tiistaisin ja ens ti on taas kokous juuri silloin. Että saa nyt sit nähä milloin sinne asti kerkee.
Tietenkin hyvä että miehesi tuo omia tunteitaan/pelkoja esiin ettei mieti vaan itsekseen, mutta ehkä sen olisi voinut jotenkin muuten sanoa. Mutta toivotaan, että ultrassa on kaikki hyvin ja tilanne siitä tasottuu Oon ite myös tässä miettinyt omaa jaksamista ja että olisiko pitänyt oottaa pitempään tän kakkosen kanssa. Kun esikoinen on erityislapsi ja jatkuvasti joudun muutenkin miettiä omaa jaksamista. Tarkoitus varata aika neuvolapsykologille että vois purkaa huolia, mutta siellä onkin soittoaika ainoastaan tiistaisin ja ens ti on taas kokous juuri silloin. Että saa nyt sit nähä milloin sinne asti kerkee.
Täällä meneillään vähän sellanen "pelkään kokoajan"-vaihe Yllätys oli tämäkin vauva, niinkuin esikoinenkin, mutta esikoisesta sain tietää suht pitkällä raskaudessa vasta kun ei ollut oireita. Tästä toisesta oireet alkokin suht aikasin (nyt pitäisi olla 7+5). Nyt kun tiedän ja ei ole ollut ekaa neuvolaa eikä ekaa ultraa, niin kokoajan vaan pelkään pahinta; mitä jos vauva onkin kuollut, on kohdun ulkopuolinen tai menee kohta kesken. Ja näitä ajatuksia ei vaan saa pois mielestä vaikka kuinka koittaa itselleen vakuuttaa että kaikki on ok..:banghead:
Mitään oireita edes sinnepäin ei ole, ihan normaalia kohdunvenymis-vihlontoja, väsymystä ja oksetusta, lisäksi naama kukkii kun ruusutarha Ei siis vuotoja eikä kovia kipuja vatsassa/alaselässä tms...silti vaan pelkää.
Mitään oireita edes sinnepäin ei ole, ihan normaalia kohdunvenymis-vihlontoja, väsymystä ja oksetusta, lisäksi naama kukkii kun ruusutarha
Ei siis vuotoja eikä kovia kipuja vatsassa/alaselässä tms...silti vaan pelkää. 
Tervetuloa joukkoon EJN! Ja onnea plussauksesta.
Onko sulla ollut keskenmeno(ja) jossain vaiheessa?
Kai se on ihan normaalia pelätä (vaikkei ongelmia olisi ennen ollutkaan), varsinkin nyt kun hormonit hyrrää vaikkei sitä itse tajuaisikaan. Uskon ja toivon että teidän pienellä on kaikki hyvin!
Onko sulla ollut keskenmeno(ja) jossain vaiheessa?
Kai se on ihan normaalia pelätä (vaikkei ongelmia olisi ennen ollutkaan), varsinkin nyt kun hormonit hyrrää vaikkei sitä itse tajuaisikaan. Uskon ja toivon että teidän pienellä on kaikki hyvin!
Janspi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos Kultamarja!♡ Ymmärränhän minä toisaalta tuota miestäkin, meidän esikoinen on nyt hieman alle vuoden ja lievästi sanottuna erittäin vilkas. Tiedän, että kun toinen lapsi syntyy (toivottavasti niin pitkälle päästään) niin meillä tulee olemaan kyllä rankkaa ja jos toinen lapsi olisi erityislapsi niin en tiedä miten meidän aika ja huomiokyky riittäisi molemmille lapsille. Pelottaa se varmasti miestäkin ja saa sen ehkä puhumaan nuin, mutta peloteltuaan minut hyväksi tuntuu piinaavalta tämä monen viikon odottelu ja asian pyörittely mielessä. 
Tervetuloa joukkoon EJN! Toivottavasti pääset pian ultraan varmistamaan tilanteen niin saat mielenrauhan!:)
Tervetuloa joukkoon EJN! Toivottavasti pääset pian ultraan varmistamaan tilanteen niin saat mielenrauhan!:)
Ei tietääkseni ole ollut keskenmenoja, sillä syönyt pillereitä kokoajan. Toukokuun alussa mulla oli yhtäkkinen todella runsas verenvuoto joka kesti vaan päivän ja se oli pari-kolme viikkoo edellisten menkkojen jälkeen, jotka oli nekin ollu aika pientä tuhnua...liekö se sitten ollut keskenmeno, vähän sitä silloin mietin mutta en tietysti varmaksi tiedä.
Ehkä se on tämä jännitys ja nyt kun todellakin alettu odottaan pikkusta niin miettii että saadaanko me se pieni nyt ihan varmasti
Ehkä se on tämä jännitys ja nyt kun todellakin alettu odottaan pikkusta niin miettii että saadaanko me se pieni nyt ihan varmasti
Mua huolestuttaa kyllä taas vaihteeks enemmän. Kaks päivää on ollut menkkajomoja aina hetkittäin. Yhtään en tykkää kun selkää alkaa särkeä, niin elävästi tulee mieleen kkm. Onneks toissapäivänä vielä ainakin kuulin sydänäänet dopplerilla. Edelleen toivon että viikot menis nopeasti eteenpäin...!
Rouvaskainen
Näppärä viestien naputtelija
Voi vitsien vitsi. Tänään sitten ilmeisesti merkkipaalun 12+0:n kunniaksi pyyhin vähän verta. Vain vähän. Kipujakin on ihan hitusen, joka on enemmän kuin moneen viikkoon. Voe helvetti sanon minä. :/
