mä syön YLEENSÄ aamulla tuorepuuron,lounaalla hiilarittoman ruuan(ku ei ny treenejä),välipalalla rahkaa mehukeitolla+pähkinät,päivällisellä hiilarillisen ruuan ja iltapalalla rahkaa marjoilla...kun vaa sais pysyy ettei tulis syötyä mitää leipää tms mikä ei ns"kuulu ruokavalioon"... Ja mulla ei siis oo mitää ongelmaa sokereiden kans ollu mut muute vaa itsekuri ton ruokavalion suhteen kyl...
Huolet ja murheet
- Ketjun aloittaja Mima_
- Aloituspäivämäärä
Sokeria = hiilaria kun syö, nousee verensokeri. Samalla kun syö rasvaa/proteiinia, ne sulavat hitaammin ja ei tule niin iso sokeripiikki. Marjat sisältävät sokerin lisäksi kuitua ja vitamiineja, mutta vähenmän hiilaria kuin viljat, joten sokerit nousee maltillisemmin, rasva taas tuo kylläisyydentunnetta ja elimistö joutuu tekemään enemmän töitä käyttääkseen rasvan energian hyödyksi = verensokeri pysyy tasaisempana. Elimistössä kun on semmoinen hieno mekanismi, että maksa tuottaa sokeria aterioiden yhteydessä, sekä verensokerien dropatessa, niin ihan sokeritonkin makea voi sitten nostaa verensokeria, tämä on se mikä menee jo rakettitieteen puolelle välillä :D
Mulla on saa90 hyvin samantyylinen ruokavalio ollut jonkun kolme vuotta, mutta nyt kun oon ollut esikoisen kanssa kotona, enkä reenaakaan, en saa millään aikaiseksi laittaa itselleni ruokaa. Oon aina ollut tosi surkee syömään ja ihan väkisin opettelin vasta silloin kuntokuurin yhteydessä. Mä myös inhoon ruuanlaittoa, joten ei vaan tuu syötyä kunnolla :D Tarvis ottaa itteään taas niskasta kiinni.
Fransesca
Vauhtiin päässyt keskustelija
Purnaanpa vaikka tänne vaikkei kukaan varmaan joulutohinoilta lueskele, noh, onpahan joku paikka missä valittaa 
Eli:
Eilen mieheni kysyi olisko mahdollista että hän bändinsä kanssa lähtisi vielä keikalle viikkoa ennen laskettua aikaa toiselle puolelle suomea. Hän ottaisi lentoliput niin että olisi 1vrk maksimissaan poissa kotoa.
Minä sanoin että tuntisin oloni kyllä tosi epävarmaksi koko tän loppuraskauden, koska pelkäisin että lapsi sattuu syntymään just miehen poissaollessa. Muutenkin oon alkanut pelkäämään koko synnytystä ja oon menossa tammikuussa pelkopolille.
Mutta sanoin sit että hän tekee itse päätöksen omalta kohdaltaan. Heidän bändinsä keikkailee aika harvakseltaan, ja tää keikka ois "iso juttu" heille. Mutta jos lapsi päättääkin syntyä just kyseisenä päivänä, ei mieheni todennäköisesti ehdi mukaan, koska edellisessä synnytyksessä meni max8h ja luulisin että tämä tulee nopeammin.
Tänään sit aamulla kysyin että mitä hän on päättänyt. No, jos hän yrittää lähteä sinne ja katsotaan lähempänä miltä tilanne vaikuttaa. Minä hermostuin ja sanoin että tosi huono idea, en halua että hän menee keikalle ollenkaan. Mies sanoi että miksen minä sitä heti torpannut eilen. Sanoin että olisin halunnut hänen itse tekevän sen päätöksen ettei lähde.
Nyt se on murjottanut koko päivän ja minä myös, ärsyttää että menny tää mukava jouluvalmistelupäivä huonoissa fiiliksissä.
Elikkäs mielipiteitä; kuinka itse oisit suhtautunut / toimisit tässä tilanteessa? Ja juu, saa olla miehenkin näkökulman puolella Eniveis, oikein hyvää joulun aikaa kaikille!
Eli:Eilen mieheni kysyi olisko mahdollista että hän bändinsä kanssa lähtisi vielä keikalle viikkoa ennen laskettua aikaa toiselle puolelle suomea. Hän ottaisi lentoliput niin että olisi 1vrk maksimissaan poissa kotoa.
Minä sanoin että tuntisin oloni kyllä tosi epävarmaksi koko tän loppuraskauden, koska pelkäisin että lapsi sattuu syntymään just miehen poissaollessa. Muutenkin oon alkanut pelkäämään koko synnytystä ja oon menossa tammikuussa pelkopolille.
Mutta sanoin sit että hän tekee itse päätöksen omalta kohdaltaan. Heidän bändinsä keikkailee aika harvakseltaan, ja tää keikka ois "iso juttu" heille. Mutta jos lapsi päättääkin syntyä just kyseisenä päivänä, ei mieheni todennäköisesti ehdi mukaan, koska edellisessä synnytyksessä meni max8h ja luulisin että tämä tulee nopeammin.
Tänään sit aamulla kysyin että mitä hän on päättänyt. No, jos hän yrittää lähteä sinne ja katsotaan lähempänä miltä tilanne vaikuttaa. Minä hermostuin ja sanoin että tosi huono idea, en halua että hän menee keikalle ollenkaan. Mies sanoi että miksen minä sitä heti torpannut eilen. Sanoin että olisin halunnut hänen itse tekevän sen päätöksen ettei lähde.
Nyt se on murjottanut koko päivän ja minä myös, ärsyttää että menny tää mukava jouluvalmistelupäivä huonoissa fiiliksissä.
Elikkäs mielipiteitä; kuinka itse oisit suhtautunut / toimisit tässä tilanteessa? Ja juu, saa olla miehenkin näkökulman puolella
Eniveis, oikein hyvää joulun aikaa kaikille!Noh, oma mies ei kyllä ikinä kehtaisi edes ehdottaa tuommoista... Eli aivan salettiin hermostuisin minäkin jos tuommoista ehdottaisi ja vielä ns. korjausmahdollisuuden jälkeen olis lähdössä. Tuohan käytännössä tarkoittaa sitä, että bändi ja yks keikka on tärkeämpi kuin oman lapsen syntymä o.O Toki sitä nainen pärjää ja osaa ihan itsekseen synnyttää, mutta kyllä mä ainakin haluan miehen tuekseni ja oletan myös miehen haluavan olla läsnä kun lapsensa syntyy. Epätodennäköistähän se on, että lapsi just tuolloin syntyisi, mutta sekö ei miestä sitten harmittaisi missata jos kävisi näin? Entä jos sulle/vauvalle sattuisi synnytyksessä jotain? Tokihan aikuiset ihmiset tekevät ratkaisunsa itse, mutta kyllä varmasti pahottaisin mieleni ja sen selkeästi ilmaisisin.
Mukavaa ja rauhallista joulua täältäkin kaikille! :)
Mukavaa ja rauhallista joulua täältäkin kaikille! :)
Mulle ainakin miehen läsnäolo synnyksessä sen verran tärkeää, että en kyllä hyvällä katsoisi tota tai ottaisi riskiä! :D
Ihanaa joulua täältäkin kaikille.
Ihanaa joulua täältäkin kaikille.
Fransesca, kurja tilanne, mutta toivottavasti se siitä selviää. Mies on varmasti pettynyt, harmissaan kun jos ei pääsekään. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että tekee mieli lähteä. Mies varmaan ajattelee että se on vain yksi päivä ja todennäköisesti vauva ei synny silloin. Siitä huolimatta se nyt vaan on niin, että silloin lasketun ajan tuntumassa on oltava lähistöllä, että voi olla tukena. Sulle se ei kuitenkaan ole vain yksi päivä, vaan joutuisit olla epävarmuudessa siihen asti. Ja tukihenkilön tärkein tehtävä on olla paikalla. Ehkä olisin toiminut samanlailla kuin sinä, mutta ehkä olisi ollut vielä parempi tosiaan sanoa heti että ei käy. Ehkä moni mies tarvitsee tuollaisissa sitä että sanotaan suoraan mitä odotetaan. Oishan se kiva jos ymmärtäisi itse, mutta toisaalta se on ehkä aika paljon vaadittu, kun tärkeä juttu kyseessä. Varmaan etenisin niin että pyytäisin anteeksi kun en heti sanonut, lisäisin että tuntuu toisaalta kurjalta kieltääkään menemästä. Mutta sanoisin että se on ihan mahdotonta noin lähellä laskettua. Eli en tekisi siitä suurempaa kriisiä, mulle riittäisi että kunhan vaan peruuttaa lähtöaikeet ja olisin siitä helpottunut!
Ps.mun mies ei tällä kertaa varmaankaan pääse mukaan synnytykseen lapsenhoitotilanteen takia. Oon hankkinut doulan tukihenkilöksi (ensikodin kautta). Ei auta muu kun vaan pärjätä..
Ps.mun mies ei tällä kertaa varmaankaan pääse mukaan synnytykseen lapsenhoitotilanteen takia. Oon hankkinut doulan tukihenkilöksi (ensikodin kautta). Ei auta muu kun vaan pärjätä..
Muokattu viimeksi:
Fransesca
Vauhtiin päässyt keskustelija
:) Sovittiin eilen asia eikä hän siis lähde keikalle, hoksasin itsekin että ehkä ois ollut selkeämpää että oisin heti tyrmännyt ajatuksen ettei hän ois ehtinyt kehitellä suunnitelmia...
Joskus tämä ajatuksenjuoksu on niin erilaista
Mutta nyt rauhoitutaan joulun viettoon, meillä tosin puolet porukasta kuumeessa ja kurkkukivussa. Mullakin kamalan kipeä kurkku eikä uskalla yskiä kun heti kramppaa alavatsa... Toivottavasti ei pahene ettei tarvii olla huolissaan kuinka vauveli pärjäilee :)
Joskus tämä ajatuksenjuoksu on niin erilaista
Mutta nyt rauhoitutaan joulun viettoon, meillä tosin puolet porukasta kuumeessa ja kurkkukivussa. Mullakin kamalan kipeä kurkku eikä uskalla yskiä kun heti kramppaa alavatsa... Toivottavasti ei pahene ettei tarvii olla huolissaan kuinka vauveli pärjäilee :)
Helou kaikki!
Onko muita joilla nukkuminen haasteellista?
Jos ei masuasukilla ole jumppatreenit öisin niin nyt alkanut vaivaamaan levottomat jalat! Luoja kuinka ärsyttävää
Viikko sitten lääkärin neuvolassa hemoglobiini oli laskenut hurjasti ja aloitin nestemäisen raudan. Luin, että raudan puute voisi aiheuttaa levottomia jalkoja. Tuntuu, ettei rautalisä ole lähtenyt auttamaan.
Olen älyttömän väsynyt. Vaikka yö olisikin ihan hyvä, nukun parit päikkärit päivässä.
Saikulle jäin lääkärin määräyksestä kun jonkin verran supistellut ja paikat pehmeät, kaulaa jäljellä 2,5cm. Hätää ei tuntunut olevan, supistusten mukaan liikun ja ne helpottivatkin heti kun saikulle jäin.
Vauva on pylly alaspäin ja jännitän koska kääntyy/kääntyyhän. Vatsa kasvanut 4 viikossa 5cm!! Kasvaa ihan yläkäyrällä. Pepputarjonta tuntui vaikuttavan vatsan kokoon.
Sokereita olen seurannut jo pitkään ja olleet ok mutta nyt eilen jopa kaurapuuron ja leivän jälkeen koholla (jota ei siis aiemmin). Tuokin huolestuttaa.. Vauvalle koko arviota tehdään vkolla 36.
Täällä la 1.3. (ultran mukaan 27.2.). Eli huomenna 30+0 kasassa. Tuntuu, niinkuin tämä raskaus olisi kestänyt ikuisuuden :D
Oletko jo saanut apua? Kärsin levottomista jaloista myös harva se ilta, myös silloin kun en ole raskaana. Nyt raskausaikana parhaiten taitaa auttaa jalkoille suihkutettava magnesium. Otan joka ilta magnesiumia myös sisäisesti. Mulla on ollut pitkään hemoglobiini 105 ja allekin vaikka otan lisärautaa. Nyt käytössä Ferrodan ja tuntuu kyllä että väsymys on helpottanut.
Joku neuvoi myös hommaamaan polveen asti olevat puuvillasukat. Ne kastellaan vedessä johon on sulatettu merisuolaa. Sukat jalkaan ja päälle villasukat. En ole vieläkään testannut. Joskus pieni iltakävely auttaa, joskus ei. Pirullinen vaiva, tsemppiä sulle. Ja sori jos sait jo samat neuvot, en malttanut lukea vastauksia...
Hyvää Joulua!
Kyfi5624240
Satasella mukana keskusteluissa
Hei. Mulle auttoi kun lisäsin nestemäistä rauta annosta 30 tippaan. Ei ole nyt väsyttänytkään enää joten ehkä pikkuhiljaa helpottaa hemoglobiinin kanssa.
Lisäksi olen pitänyt jalat iltaisin lämpimänä ja pikku kävelylenkkejä olen tehnyt alku iltaisin. Saunottu on nyt melkein joka ilta niin siellä olen jalkoja lämmitellyt.
Lisäksi oon pitänyt tukisukkia ja lisännyt vedenjuontia iltaisin :D.
En tiedä onko sattumaa vai mitä mutta noiden jälkeen ei oo ollu iltasin levottomia jalkoja.
Toivottavasti Sinullakin helpottaa!
Hyviä jouluja!
Lisäksi olen pitänyt jalat iltaisin lämpimänä ja pikku kävelylenkkejä olen tehnyt alku iltaisin. Saunottu on nyt melkein joka ilta niin siellä olen jalkoja lämmitellyt.
Lisäksi oon pitänyt tukisukkia ja lisännyt vedenjuontia iltaisin :D.
En tiedä onko sattumaa vai mitä mutta noiden jälkeen ei oo ollu iltasin levottomia jalkoja.
Toivottavasti Sinullakin helpottaa!
Hyviä jouluja!
Purnaanpa vaikka tänne vaikkei kukaan varmaan joulutohinoilta lueskele, noh, onpahan joku paikka missä valittaa
Eilen mieheni kysyi olisko mahdollista että hän bändinsä kanssa lähtisi vielä keikalle viikkoa ennen laskettua aikaa toiselle puolelle suomea. Hän ottaisi lentoliput niin että olisi 1vrk maksimissaan poissa kotoa.
Minä sanoin että tuntisin oloni kyllä tosi epävarmaksi koko tän loppuraskauden, koska pelkäisin että lapsi sattuu syntymään just miehen poissaollessa. Muutenkin oon alkanut pelkäämään koko synnytystä ja oon menossa tammikuussa pelkopolille.
Mutta sanoin sit että hän tekee itse päätöksen omalta kohdaltaan. Heidän bändinsä keikkailee aika harvakseltaan, ja tää keikka ois "iso juttu" heille. Mutta jos lapsi päättääkin syntyä just kyseisenä päivänä, ei mieheni todennäköisesti ehdi mukaan, koska edellisessä synnytyksessä meni max8h ja luulisin että tämä tulee nopeammin.
Tänään sit aamulla kysyin että mitä hän on päättänyt. No, jos hän yrittää lähteä sinne ja katsotaan lähempänä miltä tilanne vaikuttaa. Minä hermostuin ja sanoin että tosi huono idea, en halua että hän menee keikalle ollenkaan. Mies sanoi että miksen minä sitä heti torpannut eilen. Sanoin että olisin halunnut hänen itse tekevän sen päätöksen ettei lähde.
Nyt se on murjottanut koko päivän ja minä myös, ärsyttää että menny tää mukava jouluvalmistelupäivä huonoissa fiiliksissä.
Elikkäs mielipiteitä; kuinka itse oisit suhtautunut / toimisit tässä tilanteessa? Ja juu, saa olla miehenkin näkökulman puolella
Mulla kans mies alkanut saada keikkaa tuoreen bändinsä kanssa ja on luojan kiitos sanonut että ei ota vastaan keikkoja maaliskuussa/huhtikuussa, toki nyt ihan maaliskuun alussa varmaan viä uskaltais jos tulis, kun meillä LA ihan kuun vaihteessa ja eiköhän tääkin tyyppi tuu myöhässä niinku esikoinenkin :D Mutta kieltämättä voisin pöyristyä "hieman" jos ilmottais lähtevänsä keikalle viikko ennen laskettua... :D :-/
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä sama juttu kuin kultamarjalla, mies saattaa "joutua" hoitamaan isosisaruksia tai on pahimmillaan työreissussa toisella puolella Suomea kun H-hetki koittaa, joten aion kysellä itselleni Doulaa ensikodin kautta. Pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa tiedustelemaan. Jos käy niin, ettei mukavaa ja samanhenkistä tukijaa löydy, niin vaihtoehto on mennä yksinkin, jos niin sattuu ettei mies pääsekään.
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Muuten, jos minulta on tullut jollekki omituisia arvosteluja kommentteihin, niin johtuu siitä että tolskatessa joskus olen painellut vahingossa näyttöä ja on voinut osus mihin sattuu! 
Olen huomannut pari kertaa että niin on käynyt ja olen äkkiä yrittänyt poistaa arvion! :D
Jos näin on kuitenkimn käynyt, enkä ole huomannut itse niitä, niin pyydän anteeksi ja älkää siis noteeratko ollenkaan niitä!
Olen huomannut pari kertaa että niin on käynyt ja olen äkkiä yrittänyt poistaa arvion! :DJos näin on kuitenkimn käynyt, enkä ole huomannut itse niitä, niin pyydän anteeksi ja älkää siis noteeratko ollenkaan niitä!
Muuten, jos minulta on tullut jollekki omituisia arvosteluja kommentteihin, niin johtuu siitä että tolskatessa joskus olen painellut vahingossa näyttöä ja on voinut osus mihin sattuu!
Jos näin on kuitenkimn käynyt, enkä ole huomannut itse niitä, niin pyydän anteeksi ja älkää siis noteeratko ollenkaan niitä!
Eiköhän noita kaikille satu, ainakin mun hikisillä nakkisormilla melko usein :D
*jasmina* tsemppiä jo synnytykseen valmistautumiseen.. Soittelin sinne ensikodille jo syksyllä, ja mut pistettiin kyllä "listalle" ja luvattiin että järjestyy. Mutta varsinaisesti asialle aletaan tekemään jotain vasta tammikuulla, tai näin sovittiin. Että varmaan tossa joulun jälkeen vois olla hyvä aika soitella :-) Tietty voi paikkakuntakohtaisia eroja olla..
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Kiitän! Samoin sinulle! :)
Odotan innolla kyllä synnytystä, mietin vain jos joudun yksin olemaan, niin että kuinkahan tylsyys iskee. Ei ole ketään kenelle jutella avautumisvaiheessa, eikä kukaan pidä kädestä kiinni tai tsemppaa. Toisaalta, voisi myös käydä niin ettei siinä sitten enää joutaisi sitä edes miettimään. Toivon tietysti, ettei tarvisi ihan yksin mennä, mutta kai siitäkin selviäisi.. Soitan kyllä heti mahdollisimman pian sinne ensikotiin!
Odotan innolla kyllä synnytystä, mietin vain jos joudun yksin olemaan, niin että kuinkahan tylsyys iskee. Ei ole ketään kenelle jutella avautumisvaiheessa, eikä kukaan pidä kädestä kiinni tai tsemppaa. Toisaalta, voisi myös käydä niin ettei siinä sitten enää joutaisi sitä edes miettimään. Toivon tietysti, ettei tarvisi ihan yksin mennä, mutta kai siitäkin selviäisi.. Soitan kyllä heti mahdollisimman pian sinne ensikotiin!
•jasmina•
Satasella mukana keskusteluissa
Onko täällä kukaan, joka on "hoitanut" synnytykset itse? Toisin sanoen, esim. mies on jäänyt hoitamaan lapsia ja on käynyt yksin synnyttämässä? Tai että mies ei ole ehtinyt mukaan? Tai ei ole voinut oman terveydellisen syyn perusteella, tai millä tahansa muulla syyllä.. Kiinnostaisi vain tietää kokemuksia, jos näin on ollut. :)
Tokihan asian laita on niin, että yksinhän sitä sen synnyttämisen oikeasti hoitaa, ja tietenkin kätilöt, ei se mies siinä voi tietyllä tavalla paljon auttaa... Mutta itsestä on kyllä ollut ihan mukava että on kuitenkin ollut henkisenä tukena matkassa aiemmilla kerroilla.
Tokihan asian laita on niin, että yksinhän sitä sen synnyttämisen oikeasti hoitaa, ja tietenkin kätilöt, ei se mies siinä voi tietyllä tavalla paljon auttaa... Mutta itsestä on kyllä ollut ihan mukava että on kuitenkin ollut henkisenä tukena matkassa aiemmilla kerroilla.
MaalisMamma2017
Jostain jotain jo tietävä
Huh.. mä en kyllä ymmärrä niitä, jotka tekee tosi monta lasta. Täällä olo alkaa olla jo aika tuskainen! Nyt siis 30+0 menossa. Vähän väliä joutuu lepäämään, että illalla pystyy vielä liikkumaan jotenkin. Ja en muutenkaan tykkää että joku joutuu passaamaan mua niin inhottaa pyytää miestä auttamaan joka asiassa... tai se kun joutuu lepäämään jatkuvasti vaikka olisi tekemistä vaikka kuinka paljon. Ärsyttää...
Pitäisi osata ottaa rauhallisemmin mutta tuntuu että aika loppuu. Neuvolassa peloteltiin vuodelevolla jos ei supistukset vähene.
Tuntuuko muista että arki alkaa olemaan jo liian raskasta?
Pitäisi osata ottaa rauhallisemmin mutta tuntuu että aika loppuu. Neuvolassa peloteltiin vuodelevolla jos ei supistukset vähene.
Tuntuuko muista että arki alkaa olemaan jo liian raskasta?
No kyllä mulle tässä iski yks päivä paniikki että "mikähän järki oli alkaa toista muksua tekemään, kun tuossa yhdessäkin on tekemistä...", tässä kun ei paljoa lepäillä vaikka pitäisi olojen puolesta maata koko päivä. Miestä en ikinä pyydä tekemään mitään, onneks on sen verran fiksuuntunut että aika paljon pyytämättä tekee kaikenlaista mitä en ite jaksa (tai halua).
Nostan hattua perheille joilla on enemmän lapsia! Mä en jaksais.
Nostan hattua perheille joilla on enemmän lapsia! Mä en jaksais.
Noo kyllähän sitä aina vähän risoo jos esikoinen haluaisi leikkiä lattialla ja itse ei vain pysty istua kipeän lonkan kanssa ja leikkiä mukana niin kuin haluaisi. Samoin kaikki muu toiminta, kun joka paikkaan kolottaa ja helmikuun loppuun/maaliskuun alkuun on kuitenkin vielä pitkä aika jaksettavana. Onneksi saa sentään viettää kotona loppuajan ja esikoinenkin on kyllä ihana reipas tapaus :)
Alkanut vähän jo huolettaa myös miten sitä selviää kun synnytys alkaa ja sen osastolla olon. Miehellä ei ole korttia ja autosta luovuin muutama kk sitten, eli jompi kumpi mummoista vie tai taksi. Jos synnytys alkaa taas aamulla, niin kukahan hoitaa tyttöä kun kaikilla on töitä virka-aikaan.
Iso-mummi pitäisi siis kutsua tunnin ajomatka päästä siinä tapauksessa hoitamaan ja jos toisen synnytys on yhtään nopeampi, niin tiukkaa tekee odottaa edes tuntia.. Sitten on myös koira, mikä tarvii lenkittäjää siksi aikaa. Oli tää kaikki kyllä niin paljon helpompaa esikoista odottaessa. 
Alkanut vähän jo huolettaa myös miten sitä selviää kun synnytys alkaa ja sen osastolla olon. Miehellä ei ole korttia ja autosta luovuin muutama kk sitten, eli jompi kumpi mummoista vie tai taksi. Jos synnytys alkaa taas aamulla, niin kukahan hoitaa tyttöä kun kaikilla on töitä virka-aikaan.
Iso-mummi pitäisi siis kutsua tunnin ajomatka päästä siinä tapauksessa hoitamaan ja jos toisen synnytys on yhtään nopeampi, niin tiukkaa tekee odottaa edes tuntia.. Sitten on myös koira, mikä tarvii lenkittäjää siksi aikaa. Oli tää kaikki kyllä niin paljon helpompaa esikoista odottaessa.