Huhtikuun mutinat

Mimoza aika jännä et ajattelen asian niin että nyt ku jaksais 3kk olla viel paksuna ja sit vauvan kaa "pari" kuukautta ni sit taas pääsee tekemään juttuja, juurikin risteily, ravintola jne :D mulla ei ole tällä hetkellä mitään mielenkiintoa lähteä yhtään mihinkään (leffaan voin, siel on pimeetä) koska tunnen itteni törkeen rumaksi kun vertaan peilikuvaa väkisillä entiseen itseeni.. ainoa mitä kannan itsessäni ylpeänä on vauvamaha ja vauva sen sisällä :Heartred
 
Miehellä ois kolmekymppiset elokuun lopussa, eli beibi olis noin 2 kk sillon. Suunnittelin, että mentäis pohjoseen juhliin missä miehen kaikki kaverit on. Toki olis kiva sit jättää beibi hoitoon tänne, ni voisin minäki (varmaan ensimmäistä kertaa miehen seurassa ikinä, tuskin tota ennen saumaa tulee :D) vähän vaihtaa juhlavaihteelle. Pohdin tätä ääneen miehen isovanhemmille, mutta vielä ei ainakaan tullu tarjousta hoitaa pikkuista..:D Pohdin siis sanamuodolla, että olispa kiva, kun pystyis sit vähän juhlii :D.. VINK VINK. Kyseessä ois vaan yks yö ni aattelin, et eiköhän sitä ehkä hennois olla erossa.
Millaisia kokemuksia muilla on, millon ootte ekaa kertaa jättäny pienen hoitoon, varsinkin esikoisen? Se lienee vaikein paikka :) Toki varmaan vauvastskin kiinni, että kuinka hyvin "pärjää" ilman vanhempia..

Tuli tosta Mimozan viestistä mieleen, meni vähän ohi :D
 
Ja piti vielä sanomani, että häntä pystyyn SeEnsimmäinen, kyllä ne turvotukset ja muut raskauden tuomat ihastukset kohta jo hellittää. Koita nauttia kauniista masusta ja pue sitä korostavasti päälle, pikkasen ehostusta naamaan ja tukka nätisti :) Ja sano miehelle, että nyt tarvii kehuja!
 
Meillä oli iltahoidossa esikoinen varmaan noin kuukauden ikäisenä ja yökylässä ollessaan noin 1,5 kk. Eli aika aikaisessa vaiheessa. Varmaan pahempi oli minulle kun vauvalle. Tuli siinä sen illan aikana meinaan niin kovasti pientä ikävä että ihan itku tuli, onneksi oli ihanat ystävät ja mies vieressä "lohduttamassa" ja kertomassa ettei vauvalla mitään hätää ole. tunteiden lisäksi myös maito toi omat ongelmat. Rinnat illan aikana turposi ja oli todella kipeät, pakko siis oli pumpata maitoa pois välillä. Ja sitten aamulla herätessä ne olikin jo niin pinkkeinä, että kiire tuli pojan luokse! Mukavaa se oli pitkästä aikaa päästä tuulettumaan, mutta ekalla kerralla ajatukset (ainakin itsellä) pyöri silti pitkälti vauvassa.
 
Meillä tyttö oli noin 2kk kun oli mummilla yökylässä. Olin siinä kohtaa niin väsynyt ja maassa että pieni tuulettuminen teki ihmeitä, sitten jaksoi olla taas hyvä äiti. Kyllähän siinä ikävä tuli, mutta hyvin selvittiin kun tiesi kuinka paljon se äitiä auttaa.
Me kans mietittiin mitä tässä tekis ennen vauvan syntymää. Ainakin päivä Tukholmassa risteily ois suunnitteilla, pääsee esikoinenkin muihin maisemiin.
 
Musta oli ihan kauheeta jättää vauva ekaa kertaa yökylään. Esikoinen ja kakkonen on molemmat olleet 5kk ja kolmonen oli vähän alta 7kk ekaa kertaa yökylässä mun vanhemmilla, sitä ennen paristi pari tuntia päivällä. Vauvoilla ei ole ollut kertaakaan mitään hätää, he on nukkuneet jopa paremmin kuin kotona (maito ei ole haissut vieressä). Mulla oli aivan hirveetä! Etenkin esikoisen kun jätin. Pillitin puoli iltaa ikävää ja rinnat turposi niin kipeiksi, että ei meinannut pystyä edes pumppaamaan (olin jättänyt pumpun hotellihuoneeseen leffan ja syömisen ajaksi, ei hyvä idea). Soittelin ja viestittelin myös ihan liikaa. Seuraavien kanssa jättäminen ei ollut ihan yhtä paha, mutta silti tuli laitettua aina tilaisuuden tullen viestiä nukkumaanmenoaikaan asti :rolleyes: Yhtään pienempiä mä en olisi pystynyt jättämään, ihan jo senkin takia, että eka ja toka ei suostunut pullolle ennen tuota. Enkä olisi voinut minnekään muualle voinut jättää kuin mun vanhemmille, kehenkään toiseen en olisi luottanut tarpeeksi ja mummola on lapsille tuttu ja turvallinen paikka. Tätä seuraavaa ei varmaan kovin nopeasti tulla antamaan yökylään, kukaan tuskin haluaa noita riiviöitä samaan aikaan muutenkaan :rolleyes:
 
Meillä esikoinen (1v) ei oo ollut yöhoidossa kertaakaan. Tyttö oli jotain 4kk, kun olin ekaa kertaa yötä erossa (ja siis oli isänsä kanssa, ei ulkopuolisessa hoidossa siis). Taitaa olla pisin aika toi 6-7h, kun on ollut mun työpäivän ajan hoidossa. Nyt myös tuntuu, et voisin helposti jättää yöhoitoon, vaikkei tuo aina helposti nukahdakaan eikä varsinkaan vieraassa paikassa, vaikka yöt nukkuu "seiskasta seiskaan".

Ja mä niin ootan, et pääsen synnytyslaitokselta kesällä kotiin ja sit naperot nukkuu, ni istun tos kotiterassilla ja juon viiniä. Tod. näk. se yks lasillinen riittää kyllä :) Jos on huono keli, istun sisällä sohvalla ja juon sen viinin siinä. Tai sit se on kuoharia, en osaa viel päättää...:)
 
Mannavilja sanoi:
Womb, tutkin lasten kokemia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kuulluksi tulemista varhaiskasvatuksessa kunnallisessa päivähoidossa. Taustalla siis lastentarhanopen tutkinto, jokunen työvuosi ja noin 4000 opettajan ja lastenhoitajan vastaukset...
Tulokset: Yllättävän paljon lasten aloitteista ollaan kiinnostuneita, lasten asioita ja ideoita kuunnellaan ja lasten ääntä arvostetaan...valitettavasti se ei vaan juurikaan vaikuta oppimistoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.
Englanniksi väittelen. Tuloksia on toistaiseksi julkaistu aikalailla ympäri maailmaa.

...ja oon edelleen sitä mieltä, että musta tulee huono äiti. :)
Click to expand...

Kuulkaas nyt hyvä nainen !!!!
Jos sää työkses mietit mitä lapset aattelee ja mitä ne tarttee niin susta ei vaan voi tulla huonoa äitiä !
Siis kun koko homman juju on just noissa kahdessa asiassa. Mä harjottelen sitä nyt tän kuudennen kanssa. No okei on siin muitakin juttuja niin kun rakkaus huolenpito ja rajat ja sig ne hetket kun on tosi väsyny ja pitää muistaa et oma kiukuttelu ei kyl yhtään auta asiaa.
Mut siis sul on super mielenkiintoinen työ!! Haluisitko laittaa linkkiä? Ymmärrän toki jos et mut mua kyl kiinnostais.
Mun unelma työ kotiäitiyden jälkeen olis tutkija. Haluisin tutkia naisen asemaa eri kulttuureissa mielellään verrata aasiaa afrikkaa ja eurooppaa js viel jos löytyis alkuperäiskansoja ja sit sitä kautta miehen ja nsisen suhdetta ja sitä paljonko naiseudessaja miehisyydessä on opittua ja paljonko geeneissä.
 
Muokkasinpa sitten tuon allekirjotuksen tickerin kun siinä oli jostain syystä väärät päivät.
 
äääää hormoonihirviö ilmottautuu taas.. ensin katson kouluratsastusta töllöstä ja itken liikutuksesta kun on niin hienoja hevosia. Sitten vaivun melankoliaan ja pohdin elämää sohvalla. Yhtäkkiä saan virtapiikin ja imuroin koko kämpän ja pyyhin pöytätasot ja syväpuhdistan kahvinkeittimen jammaillen musan tahdissa.
Siivousinnostuksen lopahdettua otan kännykän käteen, sattumoisin ukko soittaa prätkälenkiltään "joo tähän tulin pari kaverii ihastelee vielä mun pyörää ollaan täs hetki ja tuun sit kotiin" ja hirrrrrveä raivo saa mut valtaan (onneksi lopetin puhelun ennen räjähdystä) että siellä se ukko vaan hurvittelee kun raskaana oleva avovaimo puunaa kotia hiki hatussa!!!

että semmoset pienet mielialan vaihtelut tänään.. :D
 
Heh. Minuun iski jollain tapaa tänään opiskelukärpänen. En normaalisti varmaan saa noin paljon aikaan, mutta jostain puski tohon nyt sellasen virtapiikin ja ihan hyvä vaan että sais nuo hommat suurin piirtein ennen kesäkuuta valmiiksi. Sillon kun tulee taas lisää asiaa ja vaikeutuu vaan. Nyt on siis kahden kerran hommat rästissä :/
 
Esikoinen taisi olla pikkasen vajaa 6kk kun jäi ensimmäistä kertaa isänsä kanssa kahdestaan kotiin kun lähdin siskoni kanssa tuulettumaan. Huhheijaa kun aamulla oli tissit täynnä maitoa kun oli yöllä jääny lypsämättä. Siskon luona tyttö oli ekaa kertaa yökylässä 8,5kk iässä.
 
Hahah mä oon kyllä niin onnellinen, ettei oo tollasia heilahteluja joka suuntaan mielialassa..:D Herkistyn vaan helpommin ja pahoitan mielen vähän enemmän herkästi. Seki kyllä paranemaan päin, ei mulla kyllä oo ollu mitään syitäkään olla pahalla mielellä pitkään aikaan :) Paitsi mun takapuoli, jolle oon pahalla mielellä kokoajan, mut onneks en nää sitä ite :D
 
Libero- just mietin ihan samaa mitä mahtaa Annikalle ja Kertulle kuulua :)
Minä täällä olen jo hivenen toipunut saamastani kohtelusta ja jännityksellä odotan uutta käyntiä viikon päästä maanantaina... Voin kertoa että olen ladannut itseeni sen verta paljon sisua ja tulen myös asian tuomaan siellä esille että nyt kohtelu saa olla huomattavasti parempaa :) Tämä minun jättiläinen kyllä tykittelee tuolla mahassa siihen malliin että saas nähdä mikä ikiliikkuja sieltä tulee:Heartred sokerit olen päättänyt pitää ihan uhallanikin alhaalla ja painon samassa päättäköön pikku jäppinen itse missä tahdissa kasvaa :love017 ihanaa ja aurinkoista kevään odotusta kaikille ja ihanaa kun olette olemassa :hug003
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top