Huhtikuun kuulumiset

Nimiasiaan vielä palaan :) Meillä on lapsilla isän sukunimi ja sama tulee myös tälle uudelle tulokkaalle. Tarkoitus olisi mennä joskus naimisiin ja olla sitten koko perhe samannimisiä. Meillä on esikoisella toisena nimenä miehen suvussa kiertänyt nimi ja ollaan  nyt mietitty että josko tälle kolmannelle tulisi sitten joku meidän suvusta, en vaan osaa päättää että mikä se sitten olisi :D Itse tykkään ihan suomalaisista nimistä, eikä sukunimeenkään oikein sopisi mikään ulkomaalaistyylinen. Ja oon itse tällähetkellä tykästynyt kaikkiin vanhoihin suomalaisiin nimiin, mies vaan suhtautuu joihinkin aika nihkeästi..
 
Meillä on hankittu jo pinnasänky, sen päälle tuleva hoitotaso ja turvakaukalo. Oli pakko ostaa kun löysin facebookin myydään-ryhmästä kaikki yhteensä 30 eurolla ja tuotiin vielä kotiovelle! Oli tosi nätit ja hyväkuntoiset :) Lisäksi oma äitini on jo ostellut jotain pientä :) Paljon saadaan myös ilmaiseksi kun parhaalla ystävälläni on vuoden ikäinen tyttö ja sieltä jää vaikka mitä ylimääräiseksi. Jos meillekin vain tulisi tyttö niin ei olisi vaatteidenkaan kanssa mitään ongelmia :)

Meillä on nimiehdotukset valmiina molemmille sukupuolille mutta saa nähdä muovautuvatko vielä matkanvarrella ja mistä sitä tietää kun vauva syntyy että jos ei nimi tunnukaan sopivalta. Onneksi tuon asian kanssa ei ole vielä mihinkään kiire.

Meillä vauvan sukunimeksi laitetaan minun sukunimeni. Minulle vain on niin mielettömän tärkeää että lapsellani on sama sukunimi kuin minulla ja kun mieheni haluaa vaihtaa jossakin vaiheessa nykyisen sukunimensä isänsä sukunimeen niin päätimme sitten yhdessä että sen jälkeen voimme ottaa sitten kaikki tuon yhteisen sukunimen.
 
Meidän hankintalista ei ole onneksi kovinkaan iso. Turvakaukalo pitäisi ostaa ja olenkin nyt kyttäillyt, että saisi mahdollisimman uuden halvalla. Meille ei ole sillä enää käyttöä sen jälkeen niin ei kannata uutta ostaa. Muut löytyy esikon ajalta. Auto on uusi ja farkku malli niin siitäkään ei tarvitse huolehtia. Kaikki mahtuu kyytiin.

Nimi asiaa: olen heitellyt ilmaan kakenlaisia nimiä ja jotkut tyrmätään heti alkuun ja jotkut jää elämään mieleen. Varmasti se yhteinen löytyy kuitenkin :) Esikon nimi oli helppo, koska työnimestä tuli nimi ja se osu ja upposi kyllä poikaan niin hyvin, ettei voinutmuuta kuvitellakaan. Tytölle mulla on valmiina kolmen nimen nimi, mutta en pidä sitä varmana siltikään.

Sukunimi meillä on yhteinen kun naimisissa ollaan :)
 


Me saatiin siirrettyä häät kesälle niin päästään sitten alottamaan koko poppoo vauvaelämä samoilla sukunimillä :)
 
Hei onks teil jo mietitty ketä pyydätte kummeiksi??
Minä en tiiä yhtään! Tai siis ku en tunne täältä paikkunnalta oikein ketään niin hyvin ketä voisin pyytää kummiks, ja kotopuolesta en viittis pyytää, koska ei ne tuu ikinä käymään nykyäänkään minun luona ku tänne on "muka niin pitkä matka".. Kotopuolessahan mulla on paljon nuoruusajan kavereita keihin pidän vieläkin yhteyttä ja jos meen käymään pohjoisessa niin pyrin käymään myös heidän luonaan. Mutta omatkin käynnit on ehkä 2-3 kertaa vuodessa, niin lapsi ei pääse ikinä tutustumaan kummeihinsa.. Vääh! Ressi tuli! :D
 
No joskus kerran aikaa sitten miehen kanssa juteltiin, että yksi hänen vanhoista ystävistään olisi varmaan meidän lapsen kummi sitten aikanaan. Tai virallisia kummeja ei kyllä tule yhtään, kun ei kuuluta kirkkoon. Mutta kyllä ne "leikkikummit" kuitenkin haluan. Todennäköisesti haluan yhden vanhimman ystäväni kummiksi. Hän tulee kuitenkin aina olemaan lapsenkin elämässä tavalla tai toisella mukana. En tiedä pitäisikö näiden lisäksi muita miettiä.
 
Niin sisarukset voisi tietysti pyytää vielä kummeiksi noiden kahden lisäksi. Sitten olisi neljä/viisi, jos molemmat minun sisaruksista pyytäisi.
 


Meillä tulee sylikummiksi sisko ja muiksi kummeiksi sitten miehen veli ja mun siskon avomies. :) JA mahdollisesti vielä joku?
 
Meillä ei lapselle kummeja tule ollenkaan, näin oli esikoisenkin kohdalla.
Jotenkin meidän lähipiirissä tuo kummiksi kutsuminen tuntuisi vain  "velvollisuuden annolta". Nyt puhun siis vain meidän lähituttavista ja meidän tilanteesta, ymmärrän että toisilla tilanne aivan eri!
Lasta ei myöskään kasteta, joten senkään puolesta ei kummia tarvita.
Esikoiselle on kuitenkin muodostunut jo nyt paljon aikuistuttavia, jotka poikaa haluavat nähdä ilman velvollisuudentuntoja. Nämä tärkeät ihmiset miellän eräänlaisina kummeina. Toivon ja uskon että tämän toisenkin lapsen kohdalla näitä "kummi-ihmisiä" kuitenkin löytyy ilman sen kummoisempaa tittelinjakoa :)
 
Mullakin ollu pieni stressi tosta kummiasiasta, tuntuu että meillä on kaikki "hyvät" jo käytetty :D En haluaisi samoja ihmisiä pyytää, olisi kiva että lapsilla olisi kaikilla ihan omat kummit. Esikoisen kummeina on miehen sisko avomiehensä kanssa ja mun veli. Kakkosella on mun toinen veli ja hyvä ystäväni kouluajoilta. Nyt ollaan mietitty tälle kolmannelle että varmaan pyydetään mun serkkua ja ehkä yksi miehen vanha ystävä saattaisi innostua, mutta jos jompikumpi ei haluakkaan niin pitää sitten jostain vielä joku keksiä.. Yksi vanha lapsuudenystävä olisi mukava vaihtoehto mutta meidän yhteydenpito on nykyään jääny vähän heikoksi niin en tiedä olisiko sitten hölmöä pyytää kummiksi.. On tässä onneksi vielä aikaa miettiä näitäkin asioita :)
 
Kysyin mieheltä ketkä olisi hyviä kummeja eikä osannut vastata muita kun sen ystävän jota jo ajattelinkin. Kysyin vielä, että halutaanko me sitten kummeja ollenkaan ja sanoi ettei se nyt varmaan välttämätöntä olisi. Pitää siis miettiä kummittomuutta. Eiköhän tuo lapsi tule saamaan huolenpitoa, lahjoja ja seuraa muutamalta ystävältä ja sukulaisilta ihan ilman kummiuttakin. Olisi se toisaalta ihan kiva, että olisi kummit. Onneksi on vielä kuukausia aikaa miettiä tätäkin. Ei ihan se tärkein asia edes ole.
 
Meillä on esikoisella viisi kummia, nyt on varmaan sitte kova miettiminen, että keitä pyydetään uuen tulokkaan kummeiksi. 
 
Meidän vauvalle tulee kyllä kummit vaikka poikaystäväni ei kirkkoon kuulukkaan. Ja olen myös päättänyt että vauva kastetaan kirkossa niinkuin meidät molemmat on kastettu aikoinaan :) Kummit on vielä vähän hakusessa, varmaan kuitenkin pyydetään molempien siskoja kummeiksi. Meillä kummius on enemmänkin kunnia kuin velvollisuus :)
 
mä oon kans vähä pihalla et ketä sitä nyt muka pyytäis, paitsi broidia.. ku ei kauheesti kavereita ainakaan lähellä..  jäörkytyis muuten aika pahasti tänä aamuna, tullu 3päivässä 2kg painoa lisää! :O vaik pysy yli kk samana ja mtn kummallista en oo syöny tai tehny :(
 
Täällä ollaan sukellettu pohjamutiin ja noustu taas pilviin. Maanantaina tein ulkona koko päivän raskaita töitä, ja illalla vedin vielä jumpat ja kun yhdeltätoista istuskelin koneella, hulahti hurrrja määrä verta tuolta himppiosastosta. Voihan paniikkia! Mies pelästyi myös, ja koska tiistaina ei kunnalliseen päässyt, menin yksityiselle ultraan ja lääkäriin. Sadalla eurolla irtosi sieltä mielenrauhaa:
1) Masussa ON vauva, 10-viikkoinen katkarapu siellä uiskenteli lujaaa vauhtia
2) Himppiosastosta löytyi polyyppi (?!?en ole edes jaksanut googlettaa  mikä moinen on. Välillä muistan lääkärin sanoneen, että "kyklooppi", mutta taitaa olla väärä muistikuva?!), josta vuoto ilmeisesti tuli. 

Joten näin hurjaa on elämä ollut tällä viikolla!
 
Meilläkään ei kuuluta kumpikaan kirkkoon joten kastetta ja virallisia kummeja ei tule 
mutta "siviilikummit" lapselle kyllä otetaan ja saa hän itse sitten tulevaisuudessa halutessaan kirkkoon liittyä jos siltä tuntuu ja silloinhan kummit voivat olla konfirmaatiotilaisuudessa mukana :)

Meillä kummeiksi tulee pikkusiskoni sekä paras ystäväni ja miehen serkku (paras ystävänsä) ja toinen läheinen ystävä mikäli suostuvat (mies ei ole siis vielä heitä asialla vaivannut :D). Nämä minun valitsemani kummit olivat aivan ilmiselvä valinta sillä pikkutytöistä asti ystäväni kanssa sovittu että kummeja meistä tulee toistemme esikoisille ja minut siihen tehtävään otettiin vuosi sitten kun hänen tyttönsä syntyi niin onhan se selvää että marraskuussa hän saa saman "tehtävän" minulta :) Ja pikkusisko on niin kovin läheinen ja lapsirakas että ei ollut epäilystäkään ettenkö pyytäisi häntä :)

Minkälaiset nimiäiset/ristiäiset ajattelitte muuten viettää? Itse haluan kutsua nimiäisiin kaikki ystäväni sekä ihan läheisimmän perheen (kummit tietty) ja haluaisin tehdä niistä sellaisen pienen, lämpöisen ja mukavan juhlan missä kaikki pääsisi rauhassa tutustumaan pikkuiseen ja samalla saisi kuulla tuon nimen :) Entä miten olette ajatelleet juhlan sijoittaa kun meillä kaikilla se tulee väkisin tuohon joulun kieppeille? Vai onkohan kukaan ees vielä miettinyt tällaisia :D
 


Meillä juhla on 1.12, koska varattiin hieno kirkko häitä varten tuolle päivälle. Siirrettiin häät nyt kesälle, joten vaihdettiin kyseinen tilaisuus sitten kastetilaisuudeksi :)
 
Jonkunlainen ihan pieni kakkukahvitilaisuus vaan. Sen kummemmin en ole miettinyt (ja mies ei sitäkään vähää) mutta todennäköisesti haluan vain perheemme yhteen ja saavat sitten siinä samalla tutustua toisiinsa, kun eivät ole toisiaan koskaan nähneet. Ja tietenkin kummit, jos ne lapselle tulee. Se juhla paisuu muuten liian isoksi ja on vaikea vetää rajaa kutsuttavien ja ei kutsuttavien välille. Miehen suku on niin järkyttävän iso, että jos anoppi pääsisi järjestelmään nimenantojuhlia, niin siellä olisi sitten se 50henkeä ainakin.. Ei kiitos!
Itse ajattelin, että jos nyt päätetyistä nimivaihtoehdoista jostakin tulee se oikea nimi, niin vauvasta aletaan heti syntymän jälkeen puhumaan tulevalla nimellä ja jos joku kysyy nimeä, niin kerrotaan se ennen nimenantotilaisuutta suoraan. Mulle ei oikein ole tärkeitä mitkään tuollaiset juhlat. Ei oikein ole innostusta järjestää isoa juttua mistään ja olla sitten huomion keskipisteenä.
 
Me ollaan varmaan joidenkin mielestä todella ikäviä ihmisiä, kun meidän lapset eivät saa kummien lisäksi myöskään nimiäisiä. Nuo asiat eivät vain jotenkaan meidän perheessä järjestyisi luonnollisesti, ja väkisin ei aleta noita asioita järjestämään. Sukulaiset ja tuttavat asuvat ympäri Suomea, ja saavat tulla pientä katsomaan, kun heidän aikatauluihin parhaiten sopii. Mieluummin otetaan vieraat pienemmissä erissä vierailulle.

Pidän hyvin mahdollisena, ettei lapsen nimi ole tiedossa vielä vuodenvaihteessa. Jotenkin haluaisin pari kuukautta ensin tutustua lapseen samalla nimivaihtoehtoja makustellen. Toisaalta eihän sitä tiedä vaikka nimi muodostuisikin jo synnärillä :)

Esikoisen kohdalla lähetettiin lähimmille sukulaisille valokuvakortti, jossa poika piti kädessään tuoretta Kela-korttiaan. Olin edellisenä päivänä ilmoittanut kortin tulosta, joten tuleva "nimenjulistus" oli hieman etukäteen tiedossa. Saa nähdä miten nimi ilmoitetaan tällä kertaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top