huhtikuun hupsutukset

Hennylle vastailen tuohon yöuni-syöminen kysymykseen:
eli meillä Ronja nukkuu yönsä hyvin täysimetyksellä, eikä ole siis koskaan saanut mitään muuta. Nukahtaa klo 20, herää syömään yleensä 5 aikaan (+/- tunti) ja nukkuu 7n, jolloin syö ja äidin laiskuuden takia jää siitä sitten "aamuköllölle" viereen ja nukkuu yleensä vielä 8n asti, jolloin noustaan. Eli 12 tuntia menee aika helpolla, välillä tuhisee tai havahtuu piereskelyynsä mutta nukahtaa heti kun tutin saa suuhunsa. Ei ole paria yötä lukuunottamatta nukkunut vieressä, kun nukkuu hyvin omassa sängyssään vieressä. Nuo pari yötä ovat olleet sellaisia kun on saanut rokotukset tai ollut vähän kipeän oloinen (saanut itse paremmin nukuttua kun toinen tuhissut korvan juuressa =). 3kk rokotusten jälkeen nukkui 2 viikkoa vähän huonommin, mutta siitäkään en viitsi valittaa, koska heräsi tuolloin myös 1 aikaan syömään ja muuten vain vähän enemmän ähinää välillä, itsestä vain tuntui "paljolta" kun on tuohon rytmiin tottunut.

Meillä ei myöskään ole miehen koskaan tarvinnut öisin herätä (eikä kyllä herääkään kovin helposti) mutta muuten olen noin pari kertaa kuukaudessa ollut pidempään poissa vauvan luota ja on kyllä kiltisti syönyt lypsettyä maitoa pullosta =)

Toivon että näin jatkuukin ja olen kyllä tosi onnellinen tilanteestani!

Toivottavasti myös muilla alkaa yöt(kin) sujumaan ja jaksamista vastoinkäymisistä selviytymiseen!!! Kohti kesää mennään ja lujaa!!! =)
 
Ehkä se on sit niin, niiku oon lukenukki, et jotkut vauvat on hyviä nukkujia ja jotkut huonoja. Hyvät nukkujat siirtyy unijaksosta toiseen itekseen juurikaan heräämättä, tai jos herää niin itekseen pääsee takas unenpäästä kiinni ja huonot nukkujat taas tarvii apua siihen..joko tissiä, tuttia tai muuta. Meillä se on tissi, koska tuttia vauva ei syö...eli noi mihin ennanki vauva havahtuu, niin meillä se on sit tissi eikä tutti millä vauvan saa takas uneen. Neuvolalääkäri kehotti tassuttelemaan, mut ei poika rauhotu sillä... joskus saanu rauhottuu hyssyttämällä, jos vaunussa nukkuu, mut en silläkään yleensä. Eikä huvittas totuttaa siihen, paitsi mitä nyt päiväunilla hyssyttelen, kun ulkona nukkuu.

Pittääpä joutua ite nukkuu, ku vaviki meni..pikku Elias. Mua jotenki ärrrsyttää, ku oli suosituin etunimi tuo Elias viime vuonna..höh. No ei voi mitää, ei pidä aatella. Kai ne ihmiset antaa hyvän nimen lapselleen :)  Eikä muute tankkaillu hirveesti, et tietää varmaan taas syöttämistä parin kolmen tunnin sisään..jos nyt es nälkään herää. Hyvää yötä!

 
kiitos kaikille taas. :) onhan se rankkaa kuulla että oma pikkusisko ajattelee tollasia. toivotaan että olis vaan jotain teinin kapinointia. pahoin kyllä pelkään ettei oo. :/ musta tuntu kun kävelin tänään tuolla kaupungil nii aina korviin helähti sana mielisairas, ennen en olis varmaan mitenkään kiinnittäny sanaan huomiota mutta nyt se iskee korvaan kovempaa. Tättärällä on ollu varmasti tosi rankkaa menettää veli ja meemi on mun mielestä tosi rohkea että pystyy puhumaan asiasta vaikka onkin varmaan rankkaa. lohduttaa tietää että joku on pääsyt ees yli ajatuksista.

joo se siitä synkistelystä.

joku kysyi hyvin nukkuvien vauvojen ruokinnasta tai jotain. Meillä juodaan korviketta ja aatu nukkuu 10-11 tuntii yössä putkeen, en tiiä johtuuko korvikkeesta vai jostain muusta, koska imetin vain niin vähän aikaa. yhen kk ja sillon aatu tartti vielä tosi paljon maitoa eikä varmaan sen takia nukkunu pitkiä pätkiä.

hyvää kevättä kaikille. :) <3
 
mun sisko ollu neljä vuotta tuossa kierteessä...todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö..ja kevät ja syksy vaikeimpia aikoja...itse pelkään joka päivä että tulee puhelu ett äon mennyt pois...mutta itsensä kovettaa siihen jotenkin...en paljoa puhu näistä ja osaan asiat jättää muurin taa pojan kans olles..mut jos olen yksin saatan itkeä ja purkaa..en koskaan ole oppinut puhumaan, enkä noista omistanikaan...ominikin mielentilani vielä vaivaa..enkä ole mennyt puhumaan asiasta...
 
Jippii, meillä hajos pyykkikone. Saa nähdä saadaanko korjattua. Sitä täällä nyt väsäillään... Olis meinaan iso kasa vaippoja ym. pyykättävänä.

Joo, sitä haluan sanoa, että tosiaankin masennuksesta yms. on mahdollista päästä eteenpäin, mutta se vaatii sen, että on itse siihen valmis. Sen jälkeen on kaikki mahdollista. Nyt on hyvä, että rock^pejpen sisko on turvassa itseltään ja saa aikaa ajatella ja keskusteluapua ajatuksiaan selkeyttämään.

Meillä tosiaan mennään imetyksellä, mutta enpä voi sanoa, että tuo mitenkään erihyvä nukkuja olis. Tosin mä en hirveesti enää normaalioloissa kärsi noista öistä. Mette herää, syö ja nukahtaa. Se on niin paljon helpompaa kuin se entinen ympäri kämppää kanniskelu tunnista toiseen. Toki mua väsyttää kun ei saa yhdenjaksoisesti nukuttua...
 
Niin ja tuohon rock^pejpen juttuun vielä: mielisairas on mun mielestä ihan kamala sana, eikä se oikea termi olekaan. Psyykkisesti sairas kuvaa paljon paremmin tilannetta. Psyykkinen sairaus on sairaus siinä missä muutkin. Kukaan ei sellaista halua, mutta onneksi siihenkin on mahdollista saada apua.
 
Niin totta kai voi vaipan vaihtaa :D Siis mies häissä ja missä nyt ollaankin. Mutta sitten kun ite kuitenkin imettää, niin helposti se muksu jää mulle ja teen vaan kaiken. Siis ihan kotonakin tosi usein käy niin, että koska viikot hoidan melkeinpä yksin vauvan, mies ehtii olla ehkä tunnin kaks illalla Aleksin kanssa, tunti varmaan lähempänä totuutta plus sitten mahdollinen kylvetys, niin sitten viikonloppusinkin tulee vaan kaikki tehtyä ite, koska se käy niin automaattisesti. Sitten totta kai pitää päälle kiukutella "sä et kans ikinä voi pistää Aleksia nukkumaan" jne :D Kyllähän se mies tekis kaikkea ihan mielellään, alkuun tekikin tosi paljon ja nytkin on ihan paras viihdyttäjä ja leikittäjä. Mutta varmaan se, että mä olen nyt paljon enemmän Aleksin kanssa tekee senkin, että mies vähän vieraantuu tosta hommasta. Mä tunnen Aleksin tavallaan paremmin ja tiedän millon Aleksi nukkuu, syö, tarvii vaipanvaihdon, mitä nyt on. Ja sitten mun pitäs olla se, joka sanoo, että teepäs nyt tuo asia, että mies pääsis taas paremmin kiinni. Tästä saa varmaan nyt vähän vääränlaisen kuvan, mutta en jaksa enempääkään nyt selvittää tätä hommaa :D Miehellä alkaa talviloma kohta, joten kun on enemmän kotona, niin ehkä saadaan vähän muutosta tähän hommaan. Musta tää on myös aika pitkälti kiinni. Varmaan omin vähän Aleksia.

Joo yöt tosiaan on aina vähän erilaisia, viime yönä sai taas heräillä. En edes muista enää miksi. Oikeestaan ihan sama. Tä nyt on tätä, helpommalla pääsee kun ei surkuttele ja valita siitä koko ajan. Aleksi kuitenkin on hyvä nukkuja siinä mielessä, että ei kyllä heräile kesken unien. Ei yölläkään ehdi yleensä herätä kunnolla kun mä jo huomaan elehdinnästä, että alkaa olla nälkä tai jokin muu tarve. On vaan nälkä. Ja sitten läheisyydentarve on aika kova. En tiedä johtuisko tuosta, että on enemmän lattialla päivisin nykyään. Eikä sillä niin väliä mistä johtuu, kiva kun tykkää olla lähellä. Eihän sitä tiedä, miten paljon tätä yhteistä aikaa ylipäänsä on. Parempikin, etten tuhlaa liikaa aikaa nukkumiseen.

Hitto, alan jättää tänne jotain ääniviestejä kun kirjoittaessa aina jää miljoonaa asiaa kommentoimatta. Mutta on nyt muutakin tekemistä kuin näpytellä konetta.

Pakko nyt kysyä, miten Pajunkissalla menee? Onko vielä tullut muutoksia rytmiin, kun alkaa tulla ikää lisää? Meillä kun ainakin tuo unentarve on vähentynyt, ei enää mitään monen tunnin päikkäreitä. Ihan maksimi on 1,5 tuntia, sitäkin aika harvoin.
 
Noista aamuista vielä nopsaan. Oiskin kiva, jos edes viikonloppusin saisin nukkua pidempään ja mies hoitaisi aamutoimet. Mutta en saa useinkaan enää kuuden jälkeen unta, vaikka Aleksikin yleensä nukkuu n. seiskaan asti vielä :/ Joskus pyörin valveilla jo kolmesta aamun asti. Se vasta on mukavaa. Mutta onneksi noi on vähentynyt tollaset valvomiset. Noniin noniin, mutta jonain päivänä sitten. Joskus kaikki lapset lakkaa olemasta vauvoja ja saan nukkua miehen vieressä 7-8 tuntia heräämättä. Siihen asti mennään näillä ja nautitaan :)
 
Päivää!
Mielisairas on kyllä minustakin ihan kaamea sana, joka pitäisi jo pistää eläkkeelle suomenkielen sanavarastosta, sitten sille voisi kaikessa hiljaisuudessa järjestää hautauksen. Masennus tosiaan on sellainen vaiva, että siitä ei voi parantua, jos ei itsestä lähde se tahto. Ulkopuolisten on niin helppo sanoa, että se on helppoa, mutta todellisuus ei ole ihan yksinkertainen... sen pahimman mahdollisen päätöksen nähneenä ei voi kuin toivoa, että rock^peijpen pikkusisko löytää jostain syvältä sisimmästään sen kadotetun elämäntahdon ja -riemun. Minä olen nähnyt valoisan, ihanan lapsen muuttuvan mustaksi teiniksi ja katoavan kokonaan. Oma poika on tuossa samassa iässä ja tuntosarvet herkkinä tässä saa olla ja toivoa, ettei vastaan tule mörköjä. Toistaiseksi meillä menee hyvin, mutta koskaan ei voi tietää mitä huominen tullessaan tuo.
Vaippojen vaihdosta: Meillä isä EI VOI vaihtaa vaippoja... Tai siis  muuten kyllä, mutta kun meillähän on erimielisyyksiä tässä vaippa-asiassa ollut viimiset kaksi vuotta. Isäntä aina laittaa kertsivaipan ja minä keston. Asiaan ei auta edes se, että lataisin vaippapaketit valmiiksi ja pitäisi vain päälle kiskoa. Ei, kertiksen se aina pukisi... Nuorimmalle ei ole tainnut vaihtaa kertaakaan ja tuon neljännenkin kohdalla on vaihtanut vain silloin, kun en ole ollut kotona vaihtamassa (eli sairaalareissujeni aikana). Nyt alkaa nelkun kohdalla tilanne helpottua sinänsä, että ollaan osittain kotikäytössä siirrytty harkkapöksyihin ja potalla käyntiin ja noita pöksyjä mies kyllä vaihtaa.
Minullakin taas pää kipeä yön jäljiltä... ensimmäinen "herätys" tuli iltakymmeneltä, jolloin en edes ollut vielä älynnyt itse ryhtyä nukkumaan, asialla oli tuo kaksivuotias. Sitten olikin sellaiset mukavat puolentunnin pätkät jonnekin kolmeen asti, aina jompi kumpi pojista ähisi tai itki tai mitä milloinkin. Sen jälkeen oli sitten huippujakso ja sai nukuttua sinne viiteen asti. Ihan tämmöisiä öitä ei taas hetkeen ole ollutkaan, joten epäilen että tuossa taustalla voisi olla se, että eilen saivat molemmat rokotteen neuvolassa. Leeville pantiin nyt pneumakokkirokote, joka siirrettiin kolmikuukautisneuvolasta tänne nelikuiseksi ja Matille pantiin saman rokotteen tutkimusversio/B-hepatiitti - en tiedä kumpaa tuo sai, kun se tutkimus on vielä kesken.
Kaipa tämä naputtelu on taas lopetettava ja mentävä ripustelemaan pyykkejä.
 
Pääskysen kanssa samaa mieltä, että helpoimmalla pääsee kun ei liikaa mieti noita öitä. Tai siis ymmärrän loistavasti jos vauva huutaa pitkin yötä tms., että se rasittaa. Mutta nuo syötöt menee ainakin meillä niin rutiinilla ja tosiaan ennen kuin ehtii edes kunnolla itkeä. Äännähtelystä ja liikehdinnästä kun tietää hyvin, milloin on nälkäinen ja milloin riittää tutti suuhun. Niin, tutti on nykyään hyvässä unikäytössä meillä. Ei hereillä ollessa käytetä sitä, mutta nukahtamisessa se on apuna. Ei tämä vauva-aika ikuista tosiaan ole. Toisaalta harmittaakin kun menee niin nopeaan. On tässä niin paljon ihania asioita, vaikka onkin välillä rankkaa.

Mä en ole juuri viime yönä nukkunut, joten on ihanaa kun se kotipalvelun tyyppi tulee tänne iltapäivällä. Pääsen nukkumaan (jos nyt pystyn nukkumaan kun vieras tyyppi häärää täällä vauvan kanssa...) tai voin vaikka tehdä ruokaa tai syödä. Ihan sama. on helpottavaa kun toinen aikuinen on täällä mun kanssa. Päässä kohisee aika hyvään tahtiin. Laskin, että 8 viimeksi kuluneen vuorokauden aikana olen nukkunut yhteensä 8 tuntia.
 
Ja tosiaan, ei niitä öitä etukäteen kannata kamalasti miettiä ja jännätä, silloin jää se vähäkin mahdollisuus nukkua hyödyntämättä. Itse missasin joskus aika monta mahdollisuutta lepoon, kun vain pyörin ja odotin lapsen heräämistä. Nykyään kyllä osaan ottaa irti kaikki mahikset saada unta.
 
Onpa huojentavaa lukea, että muillakin on samankaltaisia fiiliksiä kotiäitiyttä kohtaan. Tykkään kamalasti olla kotona tytön kanssa, enkä todellakaan kaipaa töihin, kuitenkin välillä olen kateellinen puolisolle, joka pääsee muiden aikuisten seuraan päivittäin. Hän toisaalta taas on kateellinen mulle, kun jäisi mieluusti kotiin hoitamaan tyttöä. :) Meillä puolisolla ei juuri ole harrastuksia töiden lisäksi, mitä nyt Elixialla käy silloin tällöin, mutta hän huolehtii, että minäkin pääsen jumpalle aina kun haluan. Yritetään käyä vuorotellen, mutta molemmat ollaan kotikissoja, eli viihdytään perheenä kotona ja vaunuttelemassa. Jotenkin ei raaski lähteä jumppaan armaan tullessa kotiin, vaan haluaisi olla hänenkin kanssaan. Elixiassa on onneksi kerran viikossa päiväaikaan babyjumppa kesään asti, joten siellä olen käynyt tytön kanssa, eikä se vie yhteistä ilta-aikaa pois. Meillä ei puoliskolla ole työmatkoja, ja työpäivänkin pituus vaihtelee päivittäin, opettaja kun on, mutta välillä on kuitenkin lähes 9 tunnin työpäiviä, ja silloin mulla on aamusta asti vähän mölli olo. Yritän nähdä tällaisina päivinä kavereita tai käydä pitkällä vaunulenkillä, mutta kyllä se aika siitä huolimatta pitkäksi käy. Nyt typsy on onneksi nukkunut useampana päivänä yhdet pitkät päikkärit, jolloin mullakin on ollut hieman omaa aikaa olla koneella tms.

En tiedä, onko meillä nyt tiheän imun kausi, vai mikä mättää, mutta tuntuu ettei mun maito riitä mitenkään. Neidille ei ollut tullut kuin reilu 400grammaa painoa 2 ja 3kk välillä. Th:n kanssa sovittiin, että lisään imetyksien määrää, kun en haluaisi käyttää pulloa ja korviketta (pelkään, että ne aiheuttavat rintaraivareita), mutta vaikka imettäisin 1,5h välein, pelkään silti, että maitoni ei riitä. Nyt olen parina päivänä antanut korviketta tissittelyn lisäksi. Eilenkin ennen nukkumaan menoa tyttö söi molemmat rinnat, mutta oli edelleen tyytymättömän oloinene, joten annoin 80ml korviketta, joka upposi kokonaan. Unirytmikin on muuttunut muutaman päivän sisään siten, että ennen nukahdettiin viimeistään puoli yhdeksän ja ekan kerran herättiin syömään kuuden aikoihin. No nyt parina yönä eka syöttö on ollut kolmen tai neljän aikaan ja sitten se toinen kuuden tai seiskan aikaan. Onko teillä hyviä vinkkejä, miten lisätä maidon tuotantoa? En mielellään haluaisi antaa korviketta kun vihdoin tämä imetys on lähtenyt sujumaan helvetillisen alun jälkeen. Pelkään kuitenkin koko ajan, että tyttö on nälkäinen, vaikkei nälkäänsä varsinaisesti itkekään, on "vain" tyytymättömän oloinen välillä, vaikka tarjoaisin molempia rintojakin. Huoh.
Olipas pitkä lätinä ja vähän omaa napaa..anteeksi. :)
 
Kukkuu, täällä ollaan! Eilen juuri ajattelin, että olen ihan hiljaa vain, kun mulla ei ole mitään sanottavaa, koska meillä vaan menee niin loistavasti. Kurjaa, että monella muulla on kaikenlaista murhetta ja väsymystä. :( Käyn kyllä lukemassa kuulumiset parikin kertaa päivässä.

Loppuraskaudesta alkanut zenmäinen olotila jatkuu. Syynä tietysti se, että vauva on niiiiin helppo, iloinen ja kultainen. Pikkulapsiin tottumaton miehenikin jaksaa päivästä toiseen ihmetellä, miten meillä voi olla niin kiltti vauva.

Vähän repesin tosta, kun Henny kyseli nukkumisen ja rintamaidon/korvikkeen suhteesta. Meinasin tohkeissani jo alkaa vastata, kun viimeisessä lauseessa pikku-ii huomioitiin jo pois tästä gallupista, hehheh. :D:D:D

Vastaan nyt silti, kun Pääskynenkin sitä kerran kyseli. Täällä mennään edelleen ihan samalla rytmillä. Yöunet ovat vain pidentyneet entisestään. Ii täyttää 4kk ensi maanantaina, eikä mitään tiheitä imuja ole vieläkään ollut -kertaakaan! Yöunet ovat yhtäjaksoisia 10-11h ja aamulla touhutaan kylppärissä puolikin tuntia, eikä mitään kiirettä ole syömään. Pelkkää rintamaitoa on tyttö saanut ja edelleen riittää tuo 4krt/vrk. (Koska tämä ei tuota ollenkaan vaivaa, tai jopa vähemmän, kuin kiinteiden aloittaminen, niin me kyllä jatketaan tätä niin kauan, kun se vain vauvalle riittää.)

Unet: 20- tai 21-07 kehdossa
         9-10 kehdossa
         11:30-17:30 ulkona vaunuissa

Jos meillä on jotain menoa, minkä takia pitäisi olla hereillä iltapäivällä, niin pistän tytön aamupäiväunilleen ulos vaunuihin, niin nukkuu sitten useamman tunnin kerrallaan ja on sitten iltapäivästä hereillä.

Maanantaina tosin kävi niin, että venytin aamupäiväunille menoa tunnilla ja laitoin ulos klo10. Oli tarkoitus mennä kylään klo15. Ajattelin, että tyttö nukkuu pari tuntia, syö ja sitten lähdetään. Noh..."aamupäiväunet" vähän venähtivät ja lopulta kävin herättämässä vauvan klo 15:30. Vähän myöhästyttiin sitten. :D Onneksi tuo ei ole moksiskaan noista herättelyistä ja jos jostain syystä päiväunet jäävät lyhyemmiksi, niin menee sitten illalla aikaisemmin yöunille. Se ei vaikuta onneksi aamuheräämiseen, vaan nukkuu sitten pidemmät yöunet ja herää aina klo7-7:30.

Sitä samaa siis tänne kuuluu edelleen. Hereillä ollessaankin tyttö on niin iloinen, nauravainen  ja tyytyväinen, että nytkin on tuossa vieressä leikkinyt itsekseen sillävälin, kun olen syönyt aamiaista, ruokkinut koiran ja selannut tätä palstaa.

Mitä karttuneisiin taitoihin tulee, niin niitä ei ole ihan niin tullut, kuin monen muun vauvalla. Luulen, että osasyynä on tuo nukkuminen. Milloin sitä ehtisi harjoitella, kun aina nukkuu? :D Leluihin osataan jo tarttua, mutta niiden kädessä pysyminen on vielä vähän huteraa. Kääntymiseen ei ole mitään mielenkiintoa, mutta nyt jaksaa jo jonkin aikaa olla masullaan. Sitä ei olla voitu harjoitella kunnolla kuin pari viikkoa. Meidän toinen koira muutti kaksi viikkoa sitten uuteen kotiin ja vasta sen jälkeen on vauvaa voinut pitää lattialla sohvan ja sitterin sijaan. 
 
Niin ja siitä kotona olemisesta...

Mua ei ärsytä miehen "vapaus", vaan ennemminkin säälittää, että hän joutuu täältä meidän luota joka päivä lähtemään töihin. Mulla ja vauvallakin on lähes joka päivä jotain menoa. Joko käydään itse kylässä, kaupoilla tai kaupungilla tai sitten meille tulee vieraita. Huomenna lähdetään yökylään mummilaan pariksi päiväksi ja isä lähtee laivalle.

Koska en käy töissä, niin tuntuu, että nythän vasta mulla on vapaus tehdä kaikenlaista. Nautin ihan täysillä.

Joo, ehkä mä vaan olen hiljaa. Tää kuulostaa niin ärsyttävältä.
 
No emmäkään niin kauheesti nukkumisia mieti ja ressaa..alan olee sinut asian kanssa. Kuitenki pääasia et vauva on yleensä hyväntuulinen. Ja nukkuu sentään päivisinkin et saa ite vähän huilata ja tehdä muuta.

Enkä myöskään missään nimessä töihin kaipaa, en! Nautin, ku saa olla kotona ja on syykin siihen miks on, pieni vauva, jota hoitaa. Itekki käyn kaupoissa ja vaunuilemassa, kylässä vähemmän. Tosin voisi enemmänki käydä reippailee päivisin ulkona ja siskon perheelläki kylässä. Perheen keskistä yhteistä aikaa kaipaan eniten. Just vaiteski ku mies noilla työreissuilla ni tuntuu et menee elämä ihan hukkaan..siis yhteinen elämä, tekeminen. Ootan  niin paljon miehen kuukauden kesälomaa ja isäkuukautta! Ollaan sillo molemmat kotona :) Eli heinäkuu ja syyskuu oltas niiku molemmat kotosalla. Ja nyt ootan et menis vielä viikko, et mies tulee kotiin, sit ei pitäs olla kuukauteen työreissuja. Oisin nytki voinu lähtä mummulaan, mut käytiin kuukaus sitte ja sinne on niin piiitkä matka. Yksin lentäminen tai junalla matkustaminen ei oo niin kivaa...kai oisin lentäny taas. Ne lähtöselvitykset yms vaan ei yksin käy niin kätevästi, et joku saattaja ois pitäny hommata, ku mies ei oo saattamassa. Mut kesällä sit meen, jos nyt miehellä on taas parin viikon reissu. Oon sen pari viikkoo kotikotona, siis mummulassa.

Tosta vauvan hoitamisesta vielä, meillä mies haluaa ja suorastaan vaatii et saa hoitaa vauvaa. Myös sen lisäks leikittää ja muuten seurustelee. Mulle ei oo ongelma antaa sen hoitaa, saapahan ite rauhassa syyä ja tehä muuta sillävälin. Tykkään katella ja kuunnella, ku mies vauvalle juttelee ja on sen kanssa. Meillä kai mies soittelee neuvolaanki, jos joku mietityttää..on herkempi soittaa, ku minä. Ja kun työpaikka tossa ihan 10min kävelymatkan päässä ja neuvola tossa kans lähellä, niin helppohan sillä on tulla sinne aina kesken työpäivän. Työt joustaa sen verran. Alkuun sairaalassaki ku oltiin perhehuoneessa, niin mieshän se eka vaihto vauvalle vaipat ja pesi pyllyt, ja oli huolissaan osaanko minä enneku kotiudutaan..oli vähän hömelö olo, et näinkö ne roolit meniki..joku roolikriisi et munhan tässä "pitäs" se enssijainen hoitaja olla, ku oon äiti. Mut sitku isyysloma loppu, niin kääntyki sit toisinpäin, et mää tein enemmän..tosin nyt sit mies tosi paljo hoitanu ilta- ja aamupesut. Melkein liikaaki, ku tekee itelläki mieli sit jos on vähänki taukoo. No, nyt paikataan sit ku joudun kaiken tekee yksin. Ja antaahan se mun tehä, jos tahon..menny vaan noi ku mies haluaa olla lapsen kanssa, ku on päivät töissä. Niin, ja tosiaan jäis mielellään koti-isäksikin joksiki aikaa, ainaki sit myöhemmin, ku en enää imetä. Mut saapa nähä, ku mua taas ei työt huvita yhtään. Ja nytki tykkäis olla enemmän kotona, ei ainakaa työreissuista perusta yhtään. (vaikka pitää ihan työstänsä, mut ei liiasta reissaamisesta näin perheellisenä). Harmittaa sen puolesta muaki.. Eikä tosiaan ole paljon menossa illalla, jonku tunteroisen ku käy kerran viikossa sählyssä tai kaverin kans sulkkista..sit juoksemassa toisinaan..vähän vaihtelee noi. Joskus ei käy ollenkaa, ku on peruttu tai ei huvita.. sit mennään yhessä, ulkoillaan yms. tai ollaan vaan kotona. Tai minä koitan nukkua ja mies vauvan kanssa. Mikä fiilis nyt sattuu olee. No se tosta, piti vaan selitellä, ettei joku saanu ihan väärää kuvaa.
 
Vielä tosta kaupoilla käynnistä, kyläilystä yms. Ni on se kiva mennä, sillon ku on suht pirtee eli yö nukuttu ihan hyvin, mut toisinaan ei vaan jaksa... tosin väsyneenäki kantsis ehkä mennä, niin saattas nukahtaa paremmin sit ku voi nukkua..  Mut et on eri kiva varmaan mennä, ku nukkuu normit yöunet, niiku vaikka pajunkissa..eihän sulla oo elämä varmaan muuttunu juurikaan, ku ei tarvi öisin valvoo..mitä nyt kiva lisä tullu elämään, pieni ihminen :)  En oo kade...heh :) Mut väsyneenä ei jaksa niin, mitä ei-väsyneenä.  Jumitun taas tänne, joten lähenpä muihin hommiin.
 
En mä henny ainakaan ajatellut, että sä mitään turhia valitat. Jos väsyttää ja ärsyttää joku juttu, niin hyvä se on ääneen sanoa. Mua ainakin jo se helpottaa.

Mua harmittaa se, että jatkuvasti ollaan miehen kanssa niin väsyneitä, että se häiritsee vauvan hoitamista ja seurustelua tytön kanssa. Kumpikaan ei jakseta keskittyä millään tyttöön täysillä sitä hoitaessa ja se tekee asian rankaksi. Kun molemmat tykättäis kovasti, mutta aina kesken juttujen vain "unohtuu" jonnekin väsymyksestä. Vaipanvaihto on meillä kanssa sellanen pitkä seurustelutilanne, jossa saa olla hyvän aikaa ilman vaippaa. Siihen kuuluu omat lorunsa ja naureskelunsa. Eli ei todellakaan pelkkä vaipanvaihto. Mä en kaipaa töihin, tykkään kyllä vauva-arjesta - kunhan vaan vähän saisi väsymystä pois. Mies on myös väsynyt, ei senkään ole helppoa töissä jaksaa pienillä unilla. Siis mä hoidan kyllä öisin, mutta kyllä siinä miehenkin uni vähän häiriintyy. Ja sitten se on nykyään jättänyt usein päikkärit väliin kun mä olen siinä vaiheessa ollut niin poikki, että oksentelen...

Nyt odotan sitä kotipalvelun tyyppiä kuin kuuta nousevaa... väsyttää aivan tajuttomasti. Reilun tunnin päästä tulee, enkä viitti ennen sitä mennä nukkumaan kun sitten käy niin että ehdin just nukahtaa kun ovikello soi. Jos vaikka menis pyykkikoneen kanssa askartelemaan...

Niin ja mä kans kaipaan hirveesti koko perheen yhteistä aikaa. Haluttais kanssa pitää miehen isäkuukausi. En tiedä miten se taloudellisesti onnistuu, kun mulla ei oo työpaikkaa johon mennä ja tuskin onnistuu järjestää opiskeluita kuukauden ajaksi. Onkohan mun mahdollista olla esim. vaan "työttömänä" jos mies on isäkuukaudella...?

Niin ja henny, mulle on kanssa tuttua se, ettei vaan yksinkertaisesti jaksa mihinkään lähteä. Voisin kyllä mennä. Mies olis kyllä syöttövälin mielellään vauvan kanssa jos mä vaan haluaisin mennä. Samoin olisi kyllä vaihtoehtoja mihin voisin mennä vauvan kanssa, mutta kun ei jaksa. Hyvä kun jaksan täällä kotona olla... ei mitään ylimääräistä tähän hätään.

Niin ja kiva kuulla Pajunkissasta. :)
 
Sepäs se, että jos vois lähteä jonnekin, niin sitten ei jaksa tai ei raaski kun haluaa olla perheenä kotona tai sitten tehdä jotain ihan muuta. En edes enää jaksa soitella kenellekään kun Aleksi nukkuu. Sitten välillä yritän jotain sähköposteja tms. raapustella, ettei ihmissuhteet ihan kaadu. Ja mekin käydään aina välillä jossain asioilla tai ostoksilla, mutta liian usein mielummin lysähdän sohvalle. Siitä just ehkä eniten olen Pajunkissalle kateellinen, etten jaksa juuri muuta kuin hoitaa ja leikittää vauvaa, ja ehkä just ja just kotihommat vaihtelevalla menestyksellä.

Ja sit oon miettiny tota kateellisuus hommaa. Että vaikka kuinka tykkää tästä kotiäitiydestä, niin kun näkee koko ajan vierestä, kun toinen tekee jotain ihan muuta, iskee kateus. Ihan pieni vain. Sen huomaa kun käy itse kylässä tai joku muu käy meillä, on ihan eri fiilis ja jaksaminen taas.

Aleksi muuten on ollut tänään niin hilkulla, ettei ryömi. Äheltää ja pyörii niin kovaa, että siinä tuoksinnassa pääsee ihan pikkiriikkisen eteenpäin :D Taitaa olla jo aika lähellä, jospa kuukauden sisään lähtisi. Ei sillä, että olis kiire, mutta tota harjotteluakin on jo niin hauska seurata.

Ai niin, sekin vielä, että mun suosikkihetkiä kans on miehen ja Aleksin leikit, etenkin vaipanvaihto. En siis ymmärrä, miten toi voi saada pojan niin kikattamaan. Kyllä mäkin jutteluja ja hymyjä saan, hymähdyksiäkin, mutta en sellasta röhöttämistä kun toinen meinaa ihan tikahtua nauruun. Mies usein sanoo, että mee nyt lepäämään, mutta emmä malta, on niin hauska vähintäänkin kuunnella.

Ja isäkuukausi meillä pidetään ainakin näillä näkymin. Oon harkinnu nostavani opintotuen ja sitten teen jonkun kurssin, mutta kotona haluan olla sillon kanssa suurimman osan ajasta. Toinen vaihtoehto on käydä tekemässä muutama työvuoro. Mutta miehen tulot riittäisi sen ajan alennettunakin ihan hyvin ja molemmilla on kuitenkin sen verran "ylimäärästä", että kyllä sen lyhyen pätkän pärjättäis, vaikka mä vaan lorvisin kotona.

Kutsu käy!
 
Voin niin kuvitella tuon, et väsyy niin et oksettaa..mulla oli samaa ku olin useampana kesänä töissä tehtaassa. Tein vuorotyötä ja aamuvuorot oli aika tuskaa. Puol viideltä aina herätys ja usein ei ehtiny nukkua siihen mennessä juuri ollenkaa..joskus en yhtään. Oli kai niin yliväsyny ja ei sit saanu unta ja vielä vähemmän sai ku väkisin mietti, et kohta joutuu herätä. Vähän oli seko olo sit töissä ja oksetti. Nytkin on oksettanu joskus, mut ei läheskään nui pahasti oo väsyny ollu ku sillon. Tai sit saanu kuitenki paikattua enemmän seuraavina öinä, jos joskus onki valvonu enenmmän. Et voin Meemi kuvitella hyvin tuon sun väsymyksen..

Tosta kaupoissa käynnistä vielä. Just kävin päivällä vauvan unien aikaan. En varmaan ois jaksanu lähtä, mut ku on tuossa niin lähellä nuo kaupat, niin nopeesti kipasee ja pääsee takaski pian. Ois se kiva joskus käydä yksinki..sais ihan rauhassa katella ja sovittaa. Pitäs nytki imetysliivit ostaa. Ja farkut.. Vauvan kans ku lähtee, ni pitää mennä heti ku saa sen nukkuu, et ehtii käydä enneku heräilee. Sit jos herää, niin eipä viihy vaunuissa juurikaan, vaan pitää kannella. Siks on hyvä, jos mies mukana, niin voi toinen kanniskella ja viihyttää vauvaa, jos toinen kattoo jotai. Kerran bussissaki alko itkee niin, et otin syliin. Tai itki jo ennenku bussi lähti. Yleensä autossa kuitenki viihtyy ja busseissakin. Ei mitään turvallista hommaa ottaa syliin, mut mielummin pidin sylissä, ku annoin huutaa koko pitkän matkan. Taas kerran sillon mietin, et huolispa tutin..

Ootteko muutes pitäny vauvoja jo matkarattaissa? Tai vaunuissa ilman koppaa? Sillai puoli-istuvassa asennossa? Mietin, et vois kaupossa viihtyä paremmin sillai, ku näkis jotai. No onneks nyt kesällä helpompi, ku lämpimämpää, ettei tarvi pukea pahemmin ja muutenki oppii istumaan rattaissa.

Elias ei yhtään enää pysy sitterissä, ponkasee ittesä alas. Harvemmin tulee pidettyä siinä, mut jonku verran kuitenki. Ja sit ei meinaa viihtyä, jos laittaa vöihin. Hoitopöydälläki osaa niin rimpuilla ja kääntyillä ja vääntyillä, jos vähänki on väsyny eikä jaksa pukemista ollenkaan. Hankala siinä sitte pukea toista.

Ainiin, isäkuukaudesta. En tiiä voiko olla työttömänä.. ite aattelin olla vaan, ilman mitään tuloja. Miehellä noita työreissuja nyt ollu paljo ja saa niistä ekstraa, ni aateltiin et ihan hyvin voiaan olla kummatki sit kotona. Ja muutenki. Ite saan minimi vanhempainrahaa, niin ei niin paljo es vaikuta et mun tulot lähtee..tai onhan seki jotai et menettää sen, mut sithän menee miehen tulojen mukaan se isäkuukausi. Kai sitä sen verran pärjää. Onhan mahollista seki, et jos ei oo varaa olla molempien kotona, niin voi pitää vaikka alle kuukauden..itehän voi päättää 12-36 arkipäivän väliltä sen isäkuukauden pituuden. Et onhan se jotai olla vaikka parikin viikkoa yhessä kotona.

Nyt syömään tuoretta mustikkapiirakkaa, nam! Viimeinki jaksoin jotai leipoa. No, tuossa ei tarvinu ku latoa ainekset kulhoon, mustikat päälle ja uuniin.
 
Hipsukalle tuosta maidontuotannosta.. oiskohan tiheä imu teillä sit meineillään..kannattaa seurata vielä ja tarjota vaan rintaa. Jospa maitoa alkas taas tulla enemmän. Meillä oli kans tuota tiheää imua tuoassa 3kk aikoihin ja on kyllä vieläki, mut nyt tuntuu et maitoo kyllä riittää, toisin ku sillon. Mut se on inhottavaa, ku tuntuu ettei vauva saa mitään ja ekai sitä halua nälissäänkään pitää.

Ainii, empä muistanukkaa tarjota Eliakselle vielä pottumaistiaisia tälle päivälle, pitää nyt unien jälkeen antaa. Ja d-vitamiinit sun muut antamatta, oompa ollu horisko! Sen siitä saa ku liikaa tässä kirjottelee :/
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top