huhtikuun hupsutukset

Pitkän tauon jälkeen tämä väysynyt äiti palailee tänne..

Omat voimat ollut kyllä kovin vähissä, ja oma kroppa temppuilee ja näyttää väsymyksen merkkejä. Meillä syödään yöllä tunnin-kahden välein ja nyt menty päivätkin niin vähillä unilla että itse ei ehdi lepäämän..

Lisäksi Venla ei suostu tuttipulloa ottamaan enää ollenkaan, joka vaikeuttaa sitä että itse en pääse mihinkään ilman tyttöä.. Päivälläkin syödään miten sattuu niin koskaan ei tiedä kuinka pitkä aika menee kun taas nälkä.. Syöttökerrat kestää maksimissaan sen 5min..Ja tapeltua tulee miehen kanssa päivittäin, ei tunnu ymmärtävän että olen väsynyt.. Mun pitäs kuulemma hakea apua.. Ja syksyllä odottaa muutto halvempaan asuntoon, muuten ei riitä rahat ja päiväkotiin en halua alle vuoden vanhaa laittaa, en vaikka mikä olisi..

Luotan että tuo aurinko saa piristymään..

Venla itkut nyt ainakin vähentynyt huomattavasti..  mahalleen oppi kääntymään tuossa viikko sitten ja nyt ei selällään malta ollenkaan olla.. Myös kovasti potkii jaloillaan vauhtia, yläkroppa vaan ei tahdo vielä mukana edetä, mutta ympäri pyörii minkä ehtii :)

meemille, hurjasti haleja ja voimia. Aika parantaa ja sitten jäljellä kaipaus ja hyvät muistot!

peekaylle onnea uudesta raskaudesta! Ja toivottavasti teillä arki korjaantuu ja pääset nauttimaan uudesta raskaudesta ja pikkuisesta. Väsyttää vaan entisestään kun joutuu stressaamaan vielä parisuhdettakin..

meemin tavoin mulla alamahaa nippaillut jo kuukauden päivät, väliin saattaa pari päivää olla että ei kipuilua mutta muuten kyllä, juurikin menkkamaista jomotusta.. Ja nyt on alaselkäkin kipuillut muutaman viikon.. Saa nähdä..

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!!
 
Voisko noi nippailut liittyä kuukautiskiertoon? Mullakin niitä oli joku viikko ennen kuukautisten alkamista, eikä kyllä voinut liittyä kohdun supisteluun, koska kohtu oli normikoossa jo kauan sitten. Naisen kroppa on mun mielestä muutenkin niin outo, että ties mitä siellä millonkin tapahtuu :)
 
ui meijän poika käänsi ittesä selältä mahalleen...molempien kylkien kautta vaikka ei oo harjotellut edes toinen kyljen kautta...nyt kun laittaa selälleen, kääntää itsesä mahalleen ja taas takas selälleen..mahallaan yrittää mennä eteen päin mutta hermostuu ja huutaa kun ei pääse ja kääntää itsesä selälleen...jee..on jo iso poika emoticon
 
kiva kuulla Bluerose :) en tiiä mitään niin ihanaa kuin se että näkee kun oma pikkunen kehittyy. <3

on ollu aivan mahtavat ilmat viikonloppuna. meillä on ollu oikeen hulina viikonloppu kun mun miehen 3 lasta oli täällä. lähtivät tänään takas kotio. kyllä sitä rauhaa osaa arvostaa näin lasten viikonlopun jälkeen. :)

syötiin aatun kanssa tänää ekaa kertaa hernettä, tykkäs ihan älyttömästi, on kiva kattoo kun aatu on aina ihan innoissaan kun saa soseita, jalat heiluu ja hymy on naamalla, oottaa oikeen innoissaan seuraavaa lusikallista.

jaksuja pikkunipsutin. toivottavasti pian aletaan nukkuu pitempään.
 
Huh huh, onpa ollut päivä. Oltiin appivanhempien luona. Siellä oli myös miehen veljet vaimoineen. Toinen veljistä asuu ulkomailla ja siis pitkästä aikaa tavattiin. Aivan järjetön hulina ja kälätys. Mä väsähdin puolen tunnin jälkeen. Aivan tokkurassa siellä istuin. Mette ei saattanut nukkua ollenkaan kunnolla siinä hulinassa. Jatkuvasti oli joku ottamassa, vääntämässä ja kääntämässä. Tyttöparka oli aivan sekaisin. Pari kertaa otin sen ja kannoin toiseen huoneeseen nukkumaan. Molemmilla kerroilla simahti heti, mutta ei se saattanut nukkua kuin alle tunnin kerrallaa sellaisessa hulinassa. Lisäksi mua harmitti, että Metteä pidettiin niin huonoissa asennoissa. Istutettiin jatkuvasti niin, että toinen oli aivan lysyssä. Sanoin siitä useampaan kertaan, mutta aina vaan uudestaan... :/ Välillä otin syötölle ihan vaan sen takia, että tyttö saa huilia. Sitten kotimatkalla kaukalossa Mette olikin yrittänyt itsenäisesti päästä istumaan ja kun se ei sitä vielä handlaa niin oli retkahtanut todella pahaan asentoon. Säikähdin ihan kunnolla kun näin sen. En tajua, miten se on edes kaukalossa tuollain päässyt. Nyt täytyy kyllä lepuuttaa selkää ja palata arkeen. Kotona Mette oli tosi itkuinen ja rauhaton. Nyt sain onneksi unille.

Lisäksi mua loukkasi anopin kommentti, etten mä saisi jäädä ystävääni suremaan. On hänkin kuulemma läheisiä menettänyt... Jep, teenkö niin kuin viimeksi ystäväni kuollessa ja jätän surematta, kiellän kuoleman ja kärsin siitä vuosia jälkeenpäin.

Ei siis ihan mennyt putkeen tämä päivä... Ärsyttää niin kovin, että edes lähdettiin...
 
No voi huh huh, olipas taas melkoinen kommenttikukkanen päässyt Meemin anopilta. Lepäilkää nyt tytön kanssa rauhassa ja kyllä surut pitää surra eikä kieltää.

Aaarrrrrggghhhh ajatus ei kyllä kulje nyt yhtään. Jotenkin kaikki mehut jäi tänään perhekerhoon ja etenkin sen jälkeen tehdylle kauppareissulle (ja rahavarat jäi Tiimariin...)
 
Mä nyt vielä jankkaan tästä aiheesta, kun oli ainakin yksi toinenkin, joka on kiinnostunut sormiruokailusta :)

Kovasti se jopa pelottaa hetkittäin milloin mistäkin syystä, mutta kyllä mä sitä aion yrittää. Tässä todella hyvä blogi aiheesta http://lenniledweaning.blogspot.com ja kirja Omin sormin suuhun

Ei se maito kuitenkaan lakkaa olemasta riittävä sillä kellonlyömällä, kun lapsi täyttää puoli vuotta. On siinä aikaa harjoitella sitä syömistä. Ja eihän soseitakaan heti syötetä lautasellista. Toki lapset on erilaisia, mutta yritän nyt luottaa Aleksiin, että se hiffaa mistä on kyse. Myös tuo armoton himo nytkin syödä kaikkea hiukan puoltaisi sitä, että ainakin olisi kiinnostunut sitten aikanaan ruuastakin. Siis oikeesti, näkisitte joskus sen raivon kun se haluaa napata kiinni suullaan jostain. Se on kuin koira, samalla tavalla retuuttaa asioita siellä suussa :D Parasta on, kun isä heiluttelee nenäänsä sen edessä ja Aleksi ensin nauraa ja avaa suunsa, sitten nostaa ylähuulta ja vilauttaa ikeniään kuin mikäkin peto. Hurja kaveri.

Äh, kiirus painaa päälle.
 
Kyllä muakin tuo sormiruokailu kiinnostaa. En oikein vielä ole päättänyt omaa toimintamalliani... Luultavasti aloitan ihan soseilla (lusikalla suuhun) 4 kk makuannoksina allergioiden kartottamiseksi. Annan lapselle samalla lusikan jo ihmeteltäväksi. Puolivuotiaana sitten ehkä alan antaa vihannesten ja leivän palasia jne. että voi niitä omin käsin ottaa ja syödä sen lisäksi, että avitan. Näin se voi meillä mennä, en vielä tiedä... Hieno ajatus sinänsä mun mielestä tuo sormiruokailu.

Mä olen ollut reipas tänään. Tajusin aamulla kuin syvällä mennään... Mulla on syntymäpäivä tänään ja ihan tosissaan meinasin suuttua miehelle kun onnitteli mua aamulla. Siis sen takia, että mä olisin mielelläni unohtanut koko synttärit... jotenkin tuntuu ihan väärältä täyttää vuosia kun se mun ystävä ei tätä ikää tule saavuttamaan... Nielin sitten kiukkuni ja mies lähti töihin. Jäin miettimään, että taidan mä aika sekaisin olla. Tajusin, että olen äärettömän väsynyt. Soitin sitten neuvolaan puhelinajalla. Terkkari olikin tosi ystävällinen ja alkoi miettiä tukitoimia meidän perheelle. Perhetyöntekijä on saikulla, mutta kotipalvelusta yritetään saada nyt pikaisesti joku meille, vaikka sielläkin on 2 hoitajaa saikulla. Sitten sain kriisiajan psykologille. Joudun vaan menemään Mette kainalossa sinne... toivottavasti se nukkuu... Toivottavasti alkais pian seljetä tämä tilanne. Ahdistaa ihan. Mettekin jo reagoi. Terkkari vielä soitti päivänsä päätteeksi ja sanoi soittavansa taas huomenna mulle.

Mette nauroi tänään ääneen ekaa kertaa. Voi ihana tyttö kun piristät äitiä! <3

Anoppi sitten vielä soitti tänään ja kertoi lukeneensa hesarista jotain imetysjuttua ja tokas, että "älä sitten usko mihinkään neuvolan ohjeistuksiin imetyksestä". Okei... mun mielestä ihan hyviä ohjeita on kyllä tullut... En tiedä mitä siinä hesarissa on ollut... Anoppi ei ole yhtään lastaan imettänyt niin tämä imetysmaailma on melkoisen vierasta sille.
 
onnea meemille, vaikken tiiä haluatko onnitteluita. mutta onnittelimpa kumminki. :)

inhottava tuo meemin anoppi. :/ ärsyttää varmasti kun toinen alkaa neuvomaan miten muka pitäs asiat tehä ja ei sais surra. mitäs sitten kun häneltä kuolee joku tosi läheinen, kyllä hänki varmaa sitä suree. höh!

mun pikkusisko joutu tänään suljetulle osastolle. itsemurha ajatusten takia. aika rankaa.. :/se on vasta 14- v.. miten ton ikäsellä voi mennä niin huonosti että pitää itsaria alkaa miettii. :(
 
Aika monen kohdalle meistä osuu ylimääräistä painolastia. Päivistä on välillä vaikea selvitä täälläkin vaikka mitään suurempaa murhetta ei ole vielä tullutkaan eteen. Voimia jaksamiseen minultakin kaikille tasapuolisesti.

Kiitoksia sormiruoka blogista! Lueskelin sitä eilen illalla ja innostuin asiasta kovasti. En ole pahemmin suunnitellut tätä ruokapuoltakaan vielä, kuten en montaa muutakaan juttua. Mutta nyt taidan aloittaa pohdinnat sormiruasta. Imetys tuntuu meille riittävän vielä oikein hyvin, joten siihen rinnalle olisi mielestäni oikein mukava ottaa mukaan ruokaan ja syömiseen tutustumista. Ajankohta ei kyllä vielä ole sille oikea. Täytyy ruveta tarkkailemaan neitiä ja odottaa sopivaa hetkeä ruokailun aloitukselle. Innoissani olen ajatuksesta!
 
Mä alan olla tosi väsynyt..korostuu vielä ku oon kipeeks tulossa, ni en jaksa muuta ku möllötää ja itkeä. Pienellä jatkuu tihee yörytmi ja tuntuu et päivälläki saa olla hyssyttelemässä usein.. Olo on kyllä ihan paska. Ehkä sitä on sinnitellyt tähän asti, ja alkaa raja tulla vastaan tos valvomisessa. Ei enää päivällä lepäily samaan aikaan, ku pieni nukkuu, ni auta pitkäks aikaa. Mies on sellases työs et pitäis olla skarppina, joten yövuorottelua ei paljoo voi tehdä.
En tiedä.. onhan tuo pikkulikka tosi ihana..juttelee paljon ja on elämänsä intoa täynnä. Ja olis kiva olla siinä mukana.:) Mut mikä on ku nukkuminen muuttunu näin, ota siitä sit selvä.. Kai pitäs sitä pulloa sit kaivaa yöllä esiin, jos tissi ei riitä.. Kokeilla ainaki.

Tämmöstä harmaan päivän tekstiä. Eli Pikkunipsutin, täällä toinen joka valvoo. :)
 
Voi Myy ja rock^pejpe... molempien jutut kolahti jotenkin syvälle. <3

Myy: soita neuvolaan ja pohdi yhdessä terkkarin kanssa, että mikä teille on tehnyt öistä rikkonaisia. Väsyneenä on vaikea itse hahmottaa tilannetta. Ehkä saisitte sieltä apuja. Ja varmasti muitakin tukikeinoja olisi tarjolla. Ei kukaan jatkuvasti jaksa nukkumatta, sanon kokemuksesta. Mä olen itse aivan liian arka avun pyytämisessä, mutta lapsen takia sitä on opeteltava. Toivottavasti te saatte pian apua.

rock^pejpe: sun siskon tilanne kuulostaa tosi surulliselta. Koskettaa mua sikäli, että itse olen kokenut vastaavaa. Mä aloin itsemurhan miettimisen jo alle 10 vuotiaana ja 16 vuotiaana jouduin suljetulle. Toivottavasti sun sisko saa pian apuja ja on valmis puhumaan asioistaan. Rankkaa varmasti sinullekin seurata toisen kipuilua sivusta.
 
Voi rock^peijpe miten surulliselta sisaresi tilanne kuulostaa toivottavasti hän saa apua, joka myös on avuksi. Minun veljelläni sairaalakierre alkoi joskus 16v, jaksoja oli useita ja niin ikään itsemurhayrityksiä......... kuitenkin se viimeinen yritys 21-vuotiaana, joka ei yritykseksi jäänyt tuli ihan puskan takaa, kun veli niin hyvin osasi salata todellisen tilanteensa. Kuvittelimme, että hän oli paranemaan päin, kunnes.................
Ja meemille tuo arkuus avunpyytämisessä on niin tuttu juttu minullekin. Itselleni en edelleenkään osaa vaatia mitään, mutta lapsille osaan kyllä olla vaatimassa.
Myy, voisiko teillä mahdollisesti olla allergiaa?
Ja nyt ei taas ehdi enempää.
 
Oonki lueskellu tuota sormiruokailublogia jo aikaisemmin, se on kyllä hyvä. Kovasti on mietinnässä tuo sormiruokailu, mutta en oo vielä päättäny kokeillaanko ihan puhtaasti sormiruokailua, vai jotain välimuotoa. Riippuu paljon siitäki, miten Kasperille rintamaito riittää. Ainaki vielä se on riittäny aivan erinomaisesti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Toivoisin, että päästäisiin täysimetyksellä (tai lähes täysimetyksellä, onhan tuo silloin tällöin saanu korviketta.. ) sinne puoleen vuoteen, mutta jos näyttää, että esim. poika alkaa öisin heräileen tiheästi syömään, niin luulen kyllä helposti aloittelevani kiinteitä jo aiemmin. Meillä ei kummallakaan vanhemmista oo allergioita, joten senkään vuoksi ei oo kiire kiinteitä kokeilemaan. Vielä on aikaa pohtia, eihän Kasperi oo ihan vielä edes neljää kuukautta. :) Teillä monella on vauvat vähän vanhempia, joten mielenkiinnolla lueskelen ja odotan, miten teillä kiinteiden maistelut edistyy. :)

Opparin kans painiskellessa löysin muuten imetyksen tuki ry:n sivuilta tämmösen viitisen vuotta vanhan mediatiedotteen rintamaidon rasvoista. Joskushan me täällä mietittiin, muuttuuko se maito vähemmän täyttäväksi ku lapsi kasvaa.. Ainaki tuon mukaan rintamaito on täyttä tavaraa vielä senkin jälkeen, kun vauva on vuoden ikäinen. Ja tässä linkissä on muuten ihan hyvä opas isovanhemmille, jotka ihmettelee imetyksen nykykäytäntöjä.. :)

Aivan ihmeellistä, miten nopeesti nämä pikku kullanmurut oppii uutta. Ihania kaikki pienet edistysaskeleet.. <3

Voimia Myylle valvomiseen ja rock-peijpelle pikkusiskon tilanteeseen. Kuulostaa rankalta. Ja hienoa, että Meemi ootte saaneet jotain apua!
 
Höh, miksiköhän tuo teksti tuli tuolleen toiseen laitaan.. :P
 
Aika rankkoja juttuja teillä toisilla on kyllä tässä vauva-ajan "mausteena" - kovasti voimia meemi ja rock^peijpe!!

Syömisiin liittyen, mulle neuvottiin, et ei sais syöttää puolta tuntia kauempaa ja välit vähintään 1,5-2 tuntia, mieluusti vaikka kolme tuntia. Meillä kun poika lutkuttais tissiä vaikka koko ajan. Muuten on auttanut minua tuo rytmittäminen, mut yöllä ja aamulla en kyllä mitenkään pysty noita taukoja venyttää... Ja etenkin tuosta oli apua, et nyt "uskallan" irrottaa tissistä viimeistään puolen tunnin jälkeen, koska se ei oo enää syömistä vaan leikkimistä... Aiempaa koitin sinnikkäästi antaa imeä aina kun haluaa ja niin kauan kuin itse lopettaa, joka tarkoitti lähes koko ajan... :O Liian tiheä syöminen taas ei antanut suoliston levätä ollenkaan ja masuvaivat pahenivat - ja niitä helpottaakseen poika halus taas syödä... aika kierre. Mut tääkin mulle piti sanoa, ennen ku tajusin..

Meillä on kans tuttua tuo valvominen - nyt on alkanut lisääntymään taas tuo tunnin-kahden välein yösyömiset... en usko, et syö aina nälkäänsä, mut herää johonkin pieruun, eikä osaa muuten nukahtaa, kuin tissi suussa... Tutti kun ei kiinnosta yhtään! Mut yöllä sit laiskuuttani annan syödä aina kun herää ja niin kauan kuin syö (puoliks nukkuu samalla) ja nukun ite sit tissi pojan suussa tai sit posken alla.. enkä edes yritä röyhtäyttää, koska sit pitäis taas syöttää et nukahtaa... Jospa ne kiinteät helpottaa sit näitä öitä. Tosin onneks kuitenkin syö tissiä, en yhtään jaksais vähän väliä sängystä nousta! Ja nykyään on alkanut syödessään pitämään aina paidasta kiinni, tajunnu varmaan, et nukahdettua tuo äiti koittaa aina tuosta karata! Kurkistaa myös aina välillä, et vieläk se siinä on. :D
 
Myy, meilläkin oli yhessä vaiheessa tosi katkonaisia öitä. Aleksi oli todella levoton ja muu ei rauhoittanut kuin rinta. Nyt taas on pääasiassa rauhallisempia öitä. Viime yö meni aluksi aika kivasti, jos en ihan väärin muista, niin nukkumaan mentiin n.21, syötiin 00 ja 3, välit nukkui rauhallisesti. Sen jälkeen alkoi taas levottomuus ja heräsin 3 ja 6 välillä kuudesti, sen jälkeen en saanut itse enää unta. Tosin, levottomuus oli suht pientä, että voi olla, että olisi itsekin rauhoittunut. Olen vain jo niin tottunut heti tyrkkäämään rinnan suuhun, että eipä sitä hirveesti muuta jaksa edes miettiä.

Mutta meillä se siis oli varmaan vaan joku vaihe, joka ainakin vähän helpotti. Yleensä syödään parin tunnin välein päivin öin, nuo kolmen tunnin välit öisin on aika harvinaisia ainakin toistaiseksi. Eli I feel you kyllä. Ja kun tuohon sormiruokailuun olen todnäk ryhtymässä, niin yösyötöistä ei varmaan vielä pitkään aikaan päästä eroon, mitä olen välillä myös punninnut. Mutta toisaalta olen niin aivopeseytynyt imetyksestä ja tuosta sormiruokailusta, että en oikeastaan edes katso, että mulla olisi oikeutta valita toisin kun näen nuo parhaimpina omalle lapselleni. Joten toivotaan, että Aleksi innostuu syömisestä eikä vain ruualla leikkimisestä, ja masu alkaa täyttyä myös omasta kädestä.

Vaikka tykkäänkin olla kotona Aleksin kanssa, niin joskus väsymys painaa niin (aika usein), että tympii kun mies voi mennä ja tehdä miten tykkää. Vaikka se siis onkin sillain paljon kotona, etten nyt ihan yksin ole, niin joskus ne yksittäisetkin menot ärsyttää, koska ei itse voi noin vain lähteä. Ja vaikka lähtisikin, niin ikävä olisi ja kova. Nimimerkillä kieltäydyin leikkauksesta, koska en kestä päivää olla ilman Aleksia pilipilipom. Kai olen hetkittäin kateellinen miehelle siitä, ettei ikävä estä sitä samalla tavalla. Ja tosiaan tietysti imetys rajottaa, koska muutaman hairahduksen jälkeen en halua siitä tinkiä enää. Äidinmaito pullosta vielä menee, mutta sekin on nyt vähän stop koska Aleksi syö kaiken mitä irti saa. Täytynee tehostaa maidontuotantoa... Ja kesällä on taas edessä kahdet häät ja tietysti mulla se menee lapsenvahteiluna. Tääkin on taas sellanen juttu, että totta kai haluan olla Aleksin kanssa jne, mutta silti tavallaan harmittaa, kun mies voi huoletta juhlia siinä vieressä kun mä oon vessassa vaihtaas vaippaa. Tiedättekö mitä tarkotan? Ja koko ajan kaikkia varpajaisia ja työn illanistujaisia ja työreissuja ja sählyä ja ties mitä. En oikeasti halua, että mies jättää menemättä/tekemättä, mutta joskus oon vaan kateellinen.

Kotiäidin salaiset (ja jokseenkin sekavat) tunnustukset päättyvät tähän, koska mies valittaa väsymystään (ihan oikeesti mulle?? "Mun on pakko mennä päikkäreille kun sain nukuttua vain 7 tuntia viime yönä...").

Suuret sympatiat ja tsempit kaikille niitä tarvitseville!
 
Näyttää olevan tuota tiheää yörytmiä itse kullakin, myös täällä. Toissayönä vauva nukku 4h ekapätkän, olipa luksusta :) Mut malttokin sillon tankata maitoo kunnolla illalla, nykyään kun  se on jääny pois. Ja näyttää vaihtelevan samoilla vauvoilla nuo yöt, välillä on kausia et nukutaan paremmin, välillä huonommin mitä nyt oon marraskuisiakin seurannut. Täällä aloteltiin kiinteiden maistelut, et josko auttas pidemmän päälle yöuniin...tiiä sitte. Päiväunia taas nukutaan paremmin nyt kun koskaan, kolmekin tuntia putkeen ilman et tarvii hyssytellä, vau :) No, saa hyvin omaa aikaa, mut ei pahemmin mulla uni tuu sillon ku vois nukkua ja paikata öitä..ja mies lähti taas eilen vaihteeksi työreissulle, tulee pääsiäiseksi kotiin. Noita onki ollu usein nyt, vähän liianki usein. Nytki viime reissusta pari viikkoa.. Pitää totuutella taas ite nousee kuuden seiskan aikaan ylös, ku vaavi herää, normaalisti kun iskä hoitaa ja seurustelee aamun, kunnes menee ysiksi töihin. Äiti saa sen pienen ajan nukkua :)

Kääntymäänkin poika oppi, ainakin luulin niin, mut taisi jäädä niihin kahteen kertaan, kun eipä enää kääntyile. Tänäänki olla öllötti vaan lattialla..ei es pahemmin jokellellu ja pärisyttäny suuta niiku yleensä. Ihmettelin, et miten viihtyy niin hyvin pidemmän tovin tekemättä mitään :o Sit oli äitin pakko mennä leikittää ja kattoo et onko kaikki ok. No alkohan se sit naureskelee. Ehkä oli joku mietintäsessio päällä :)
 
Pakko heti kommentoida tuohon Pääskysen juttuun..tuttua niin tuo mitä kirjotit. Itellä samoja ajatuksia. Jotenki on niin kiinni vauvassa, et toisaalta harmittaa, mut loppupeleissä kuitenki haluaaki olla. Haluaa imettää, eikä osais olla poiskaan..millonhan viimeks oon ollu yksin ilman vauvaa jossain?? Joskus tammikuussa kampaajalla kävin tossa ihan lähellä.. Emmä pystys es lähtee, ku ei vois rauhassa olla. Kohta kuitenki mies soittas et tuu imettää..pumpata en mäkään vois, ku ei varmaan tulis mitään ku vauva syö kaiken mitä tulee. Tietty jos pumppais, ni kai sitä maitoo alkais muodostuu enemmän. Mut eipä jaksa alkaa, ku ei oikein tiiä missä välissä pumppais. Ehkä nyt vois just noitten pidempien päikkäreiden aikaan. Noh, en oo oikeesti es tosissaan harkinnu koko pumppaamista. Kerran joskus alkuun kokeilin, muuten pumppu seissy kaapissa. Toisekseen vauva ei es huoli pulloa. Pari kertaa kokeiltiin korviketta, niin eipä suostunu ottaa. Ihan vaan sen takia, et joskus vois mieskin syöttää ja minä saisin nukkua tai sit olla jossai menossa ilman vauvaa. En kyllä varmaan ois raaskinu siltikää jättää imettämättä ja antaa korviketta, vaikka oiski huolinu pullosta.. Sama kiinteiden alotuksen suhteen. Kävin aikamoisen taistelun, et alotanko vai en. Jotenki aina aatellu, et haluan imettää sinne puolivuotiaaksi..tai ehkä joskus 5kk alottas maistelut. Mut pari lääkäriä suositteli alotusta (siis ku muuten ollaan käyty lääkärissä, ei yöunien takia)..en kyllä siltikään ite ollu nii varma, et auttasko yöuniin yms.. aattelin et se on joko ohimenevä vaihe tai johtuu just jostai kehityksestä..hampaista yms. Mut sit kuitenki päätin antaa vähä maistella. Lusikkaan meijän vauva on tottunu jo maitohappobakteerien myötä, niitä kun annan veteen sekotettuna lusikalla. Siinä mielessä hyvin onnistuu perunanki anto, mut en kyllä yhtään tyrkytä, jos ei huoli niin sit en annakkaan. Ja jotai päiviä ollu nyt etten es antanu ollenkaa. Paria teelusikallista oon antanu..tai en sitäkää, jos vauva ei oo oikein suostunu syömään. Et voi mennä aika kauan enneku vaikuttaa yöuniin, jos siis es vaikuttaa. Mut vois vaikuttaakki, ku tosiaan toissayönä tein sen havainnon, et vauva söi illasta paljo enemmän ku yleensä ja sit nukkuki sen reilu 4 tuntia putkeen. Et vaikka joskus tuntuu et heräilly muutenki ku nälkään, mut oiskohan siltiki nälkä..en tiiä. Aamuyöstä aina meilläkin heräillään useammin.

Niin tosta miehen menoista vielä. Munki mies käy sählyissä sun muissa, mut onneks ei liikaa. On silti osallistuva, hyvä isä. Aina mukana neuvolassa ja lääkärissä..huolehtii monista asioista paljo enemmän ku minä. Joskus vähä liikaaki mun mielestä..:) mut parempi liikaa ku liian vähä. Nyt ärsyttää nuo sen työreissut..joutuu olee niin paljo yksin yötä päivää. Kuitenki niin iso apu ku toinenki hoitaa ja seurustelee vauvan kanssa. Ja et voi mennä ja tehä yhessä. En kaipaa niin niitä yksin menoja, vaan tykkään mennä yhessä koko perheellä. Tai sit ois kiva kahestaan joskus miehen kans, mut eipä voi pahemmin vielä vauvaa antaa hoitoon ku ei syö muutaku tissiä. Mut siis noi mua piristää, et tehään yhessä, eikä olla kotona vaan. Nytki ihana ku kevät ja aurinko paistaa, niin olla ulkona, käydä kahviloissa, kaupungilla yms. 

Niin, piti sanoo niistä häistä. Et voihan mieski siellä häissä vaihtaa vauvalta vaippaa! :) Meillä mies vaihtaa mielellään..aina neuvolassaki mies pukee ja riisuu vauvan yms. Tosin ymmärrän, jos oot imettämässä ja samalla vaihdat vaipan. Miehen työpaikan 50v juhlat ois ollu nyt tällä viikolla ja sinne on vaimotki kututtu. No nyt mies ei pääse, ku on just työreissulla. Mut muuten ois menny..meilissään syömään hyvää ruokaa jne :) Ja oisinkai mäki..no, empä ois kuitenkaa menny ku ois pitäny vauva ottaa mukaan ja miettiä juhlavaatetusta..ei mulla ois ollu tähän hätään mitään päällepantavaa..siis mikä ois kelvannu ja missä ois voinu hyvin imettääkki. Kesällä sit miehen kaverin häät, sinne pitää alkaa ajoissa miettii jotai..

Nuista yöunista vielä. Ku osalla nukkuu vauvat niin hyvin, niin onko kaikki hyvin nukkuvat vauvat korvikkeella? siis joko täysin tai imetyksen lisäksi? Ja huonosti nukkuvat täysimetyksellä? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen...korvike kun sulaa hitaammin. Pajunkissan vauva on sit asia erikseen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top