En jaksanut miettiä vaan soitin terveysneuvontaan. Tosi hyvä palvelu kyllä - suosittelen! Neuvottiin antamaan Panadolia ja Buranaa vuorotellen 4 h välein. Ja huomenna soitto neuvolaan jos on edelleen kuumeinen. Ja vettä pitää antaa lisänesteeksi. Ihanaa saada konkreettiset neuvot kun itsellä ihan sekava olo.
huhtikuun hupsutukset
- Ketjun aloittaja Bluerose
- Aloituspäivämäärä
Voi Metteä :/ Toivottavasti menee ohi!
Käytiin neuvolassa taas naurattamassa tätejä :) Naureskeli yhdessä lääkärin kanssa, että onpa luonto hoitanut hyvin kun on mies löytänyt tälläsen madiontuottajan, joka pystyy ruokkimaan jättivauvat :D Ei siis kiinteitä tarvi ravinnon vuoksi alotella, voin sormiruokailua kokeilla jos haluan. Enpä ihan heti. Jotenkin kivaa kun vaikka on noin iso poika, niin maito riittää vielä hänen tarpeisiin. Ei siis tule tosiaankaan mitään rasvatonta vaan ihan täysmaitoa :D
Eipä nyt muuta, laitan neuvolakuulumiset vielä!
Käytiin neuvolassa taas naurattamassa tätejä :) Naureskeli yhdessä lääkärin kanssa, että onpa luonto hoitanut hyvin kun on mies löytänyt tälläsen madiontuottajan, joka pystyy ruokkimaan jättivauvat :D Ei siis kiinteitä tarvi ravinnon vuoksi alotella, voin sormiruokailua kokeilla jos haluan. Enpä ihan heti. Jotenkin kivaa kun vaikka on noin iso poika, niin maito riittää vielä hänen tarpeisiin. Ei siis tule tosiaankaan mitään rasvatonta vaan ihan täysmaitoa :D
Eipä nyt muuta, laitan neuvolakuulumiset vielä!
Nääh, Kasperille on tainnu tulla ripuli tuosta antibiootista. :/ Kyllähän tuo tavallisestikin kakkaa usein, mutta ei sentään näin usein. Neljät kakat ehdin vaihtaa ennen kuin Kasperi meni ulos päiväunille. Ja tuota pitäs vielä viikon verran sille antaa, tympeetä.
Kasperikin pulauttelee helposti, kun on mahallaan. Eikä tarvi edes olla vasta syönyt. Määrät ei kuitenkaan oo suuria. Kuolaamisen määrä sitä vastoin on lisääntyny parin viime päivän aikana ihan hirveesti. Hetkessä on paita ihan märkänä, ja oonki käyttäny sillä nyt "kuolakauluria", ettei tarvi koko ajan vaatteita vaihtaa. Tarkistin pojan suunkin, ja yläikeneen oli ilmestynyt valkoinen piste. Hammasko sieltä on jo tulossa? :O
Kaikesta huolimatta poika on onneksi ihan tyytyväinen. Vähän normaalia huonommin viihtyy esim. lattialla, mutta naureskelee ja juttelee niin ku ennenki. Sitkee sissi. :)
Kasperikin pulauttelee helposti, kun on mahallaan. Eikä tarvi edes olla vasta syönyt. Määrät ei kuitenkaan oo suuria. Kuolaamisen määrä sitä vastoin on lisääntyny parin viime päivän aikana ihan hirveesti. Hetkessä on paita ihan märkänä, ja oonki käyttäny sillä nyt "kuolakauluria", ettei tarvi koko ajan vaatteita vaihtaa. Tarkistin pojan suunkin, ja yläikeneen oli ilmestynyt valkoinen piste. Hammasko sieltä on jo tulossa? :O
Kaikesta huolimatta poika on onneksi ihan tyytyväinen. Vähän normaalia huonommin viihtyy esim. lattialla, mutta naureskelee ja juttelee niin ku ennenki. Sitkee sissi. :)
Huiman kokonen poika Pääskysellä! :)
Siis voi hitto ja damned ja kaikki muutkin sanat mitä en viitti tänne kirjottaa! Leevi on sit alkanu lussuttaan peukaloo. Tuttikin kyllä kelpaa, mutta nyrkkiä tai sormiaan jäystäessä menee se peukku kovin helposti suuhun. Tänä aamuna kun herra oli meitin ensin herättäny, ja olin siinä käyny vessassa ja laittanu pullon valmiiks, kaveri oli nukahtanu uudestaan ja se peukalo oli sit niin syvällä kitusissa kun olla voi ilman et alkaa yökkiin. Sama oli eilen illalla kun tulin pesulta. Leevi oli ollu jo jonkin aikaa unten mailla, nukkumaan mennes oli tutti suussa, mutta meilläkin kun se putoo siinä vaiheessa kun nukahtaa kunnolla, ni tilalle oli löytyny peukalo. Onhan tuo poika sitä peukaloo yrittäny pitemmän aikaa jäystää, mut just tään takii oon aina napannu sen sormen suusta pois. Muita sormia ja nyrkkejään oon kyl antanu järsiä ihan rauhassa, ja välillä tarjonnu kunnon puruleluakin. Niissä puruleluissa vaan on se ongelma ettei tuo osaa vielä kunnolla pitää niitä, joten ne on sit aina miten sattuu suussa kunnes niillä huidotaan itteä kuuppaan tai viskataan muuten vaan lattialle... Joten kysymys kuuluukin, millä ihmeellä tuon peukalon imemisen saa nyt sit karsittuu pois, vai tarviiko vielä tuon ikäseltä karsiakaan... =/
Siis voi hitto ja damned ja kaikki muutkin sanat mitä en viitti tänne kirjottaa! Leevi on sit alkanu lussuttaan peukaloo. Tuttikin kyllä kelpaa, mutta nyrkkiä tai sormiaan jäystäessä menee se peukku kovin helposti suuhun. Tänä aamuna kun herra oli meitin ensin herättäny, ja olin siinä käyny vessassa ja laittanu pullon valmiiks, kaveri oli nukahtanu uudestaan ja se peukalo oli sit niin syvällä kitusissa kun olla voi ilman et alkaa yökkiin. Sama oli eilen illalla kun tulin pesulta. Leevi oli ollu jo jonkin aikaa unten mailla, nukkumaan mennes oli tutti suussa, mutta meilläkin kun se putoo siinä vaiheessa kun nukahtaa kunnolla, ni tilalle oli löytyny peukalo. Onhan tuo poika sitä peukaloo yrittäny pitemmän aikaa jäystää, mut just tään takii oon aina napannu sen sormen suusta pois. Muita sormia ja nyrkkejään oon kyl antanu järsiä ihan rauhassa, ja välillä tarjonnu kunnon puruleluakin. Niissä puruleluissa vaan on se ongelma ettei tuo osaa vielä kunnolla pitää niitä, joten ne on sit aina miten sattuu suussa kunnes niillä huidotaan itteä kuuppaan tai viskataan muuten vaan lattialle... Joten kysymys kuuluukin, millä ihmeellä tuon peukalon imemisen saa nyt sit karsittuu pois, vai tarviiko vielä tuon ikäseltä karsiakaan... =/
Fantti, imeekö sitä peukkua ihan ku tuttia vai maisteleeko vaan? Aleksillakin pitää olla koko ajan jotain suussa, jos ei oo lelua ni sitten menee kaikki sormet vuoron perään, mutta harvoin pelkästään imee. Nuolee, puree, imee, maistelee, kaikkea mahollista ja sehän on normaali kehitysvaihe.
Tänään on ollut ihan kaaos päivä. En ole oikeastaan nukkunut kahteen vuorokauteen. Päivisin on pakko jaksaa "normaalisti" Meten takia. Siispä suren öisin. Yöt onkin sitten melko kaoottisia. Tänään sitten voimat loppui. Puolilta päivin oli pakko soittaa mies apuun kun hätinä pysyin enää pystyssä, enkä saanut Metteä nukkumaan. Todennäköisesti Mette ei saattanut nukkua kun vaistosi mun olotilan. Huomenna mies jää kotiin, koska mä en ihan oikeesti pärjää täällä enää yksin. Olo on kuin zombilla ja suru tuntuu ihan ylivoimaiselta. Päivisin sujuvasti siirrän sitä, kunnes menee yli...
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Voi meemi! haleja sinne! Tosi hyvä että mies voi olla sulle avuksi. Kannattaisko myös ehkä soittaa sinne neuvolaan ja pyytää sieltä jotain apuja? En voi kyllä kuvitellakaan, että tähän vielä jonkun ison surun lykkäisi... :(
Meillä edelleen mies vihassa mulle. Siis jo koko viikon ollu. Tänä aamuna se sentään jo avasi suunsa ja alko huutaan, eli jotain edistystä, kun aiemmin ei puhunut mitään. Mut edelleen lähti töihin vihassa eikä taaskaan puhunu mitään.
Tän lisäks kävin Olivian kanssa tänään neuvolassa. Raukkasella oli paino pudonnut viime kerrasta. Siis ei mitään hurjasti, vain 150g, mut kuitenkin, kun tarkotus ois kasvaa. Lääkäri arveli, että tää uus raskaus on syöny niitä rasvoja mun maidosta, eli vaikka sitä ehkä tuleekin ihan tarpeeks Olivialle, niin se ei ole enää niin ravitsevaa.
Aloitettiin siis nyt viikon kokeilu, että jokaisen imetyskerran jälkeen tarjoan vielä pullosta korviketta lisäksi, jotain kymmeniä millilitroja. No, yhden kerran ehdin tässä illalla sit imettää ja antaa korviketta (siinä 18-19 aikaan). Laitoin aluks 60ml, että kokeillaan miten maistuu. Olivia söi KAIKEN tosi ahnaasti. En antanu sit vielä lisää, ku aattelin, että se vielä syö tässä illalla kerran ennen nukkumaanmenoa. No toinen raukka oli tosi väsyny ja nukahti jo klo 20, ja nukkuu edelleen (kello on melkein 23 jo).Kannan sen kohta tuonne makkariin ja meen ite perästä.
Laitan tonne neuvolakuulumisiin sit nuo mitat.
Neuvolassa sit puhuin kans tästä tilanteesta kotona, ja täti laitto mulle lähetteen perheneuvolaan ja sieltä kuulemma otetaan yhteyttä ens viikolla siitä, että joku tulis käymään auttamassa täällä. Mua kun NIIN väsyttää, että voisin nukkua ihan kaikki ne ajat ku Oliviaki nukkuu. Toisin sanoen en siis tekis itelleni ruokaa enkä koskaan siivoais mitään... En tiijä mitä ne työntekijät sitte tekee, että tulisko se vahtimaan Oliviaa vai auttaisko siivouksessa vai mitä, mutta mitä tahansa se sit onki, niin on varmasti mulle avuksi.
Mun on pakko nyt lähtee nukkuun. Väsyttää taas ihan sikana. Ja kun ei voi tästä uudesta raskaudestakaan vielä kertoa kellekään, niin sekin rassaa tosi paljon. Äitille haluaisin kertoa, mutta kun me miehen kans sovittiin, että ootetaan sinne ultraan asti, että tiedetään että kaikki on hyvin... ääähhh... Onneks te ootte siellä.
Meillä edelleen mies vihassa mulle. Siis jo koko viikon ollu. Tänä aamuna se sentään jo avasi suunsa ja alko huutaan, eli jotain edistystä, kun aiemmin ei puhunut mitään. Mut edelleen lähti töihin vihassa eikä taaskaan puhunu mitään.
Tän lisäks kävin Olivian kanssa tänään neuvolassa. Raukkasella oli paino pudonnut viime kerrasta. Siis ei mitään hurjasti, vain 150g, mut kuitenkin, kun tarkotus ois kasvaa. Lääkäri arveli, että tää uus raskaus on syöny niitä rasvoja mun maidosta, eli vaikka sitä ehkä tuleekin ihan tarpeeks Olivialle, niin se ei ole enää niin ravitsevaa.
Aloitettiin siis nyt viikon kokeilu, että jokaisen imetyskerran jälkeen tarjoan vielä pullosta korviketta lisäksi, jotain kymmeniä millilitroja. No, yhden kerran ehdin tässä illalla sit imettää ja antaa korviketta (siinä 18-19 aikaan). Laitoin aluks 60ml, että kokeillaan miten maistuu. Olivia söi KAIKEN tosi ahnaasti. En antanu sit vielä lisää, ku aattelin, että se vielä syö tässä illalla kerran ennen nukkumaanmenoa. No toinen raukka oli tosi väsyny ja nukahti jo klo 20, ja nukkuu edelleen (kello on melkein 23 jo).Kannan sen kohta tuonne makkariin ja meen ite perästä.
Laitan tonne neuvolakuulumisiin sit nuo mitat.
Neuvolassa sit puhuin kans tästä tilanteesta kotona, ja täti laitto mulle lähetteen perheneuvolaan ja sieltä kuulemma otetaan yhteyttä ens viikolla siitä, että joku tulis käymään auttamassa täällä. Mua kun NIIN väsyttää, että voisin nukkua ihan kaikki ne ajat ku Oliviaki nukkuu. Toisin sanoen en siis tekis itelleni ruokaa enkä koskaan siivoais mitään... En tiijä mitä ne työntekijät sitte tekee, että tulisko se vahtimaan Oliviaa vai auttaisko siivouksessa vai mitä, mutta mitä tahansa se sit onki, niin on varmasti mulle avuksi.
Mun on pakko nyt lähtee nukkuun. Väsyttää taas ihan sikana. Ja kun ei voi tästä uudesta raskaudestakaan vielä kertoa kellekään, niin sekin rassaa tosi paljon. Äitille haluaisin kertoa, mutta kun me miehen kans sovittiin, että ootetaan sinne ultraan asti, että tiedetään että kaikki on hyvin... ääähhh... Onneks te ootte siellä.
Toisaalta ihan käsittämätöntä tollanen miehen käytös, et joko ei puhu mitään tai sit karjuu. Vaikka onhan se tavallaan askel parempaan et ees jotain mölyä päästää suustaan ulos, josko se siitä lähtis taas solmu aukeemaan. Saatika sit se että jättää oman lapsensa huomioimatta sen takia että on lapsen äidille vihanen. Kyllä mun mielestä vaikka kuinka on itellä huolta ja stressiä ni pitäis yrittää ottaa huomioon se tässä tapauksessa erittäin väsynyt äiti, joka ei nyt vaan jaksa. Toivottavasti Peekay saat jotain kunnon konkreettista apua sit sieltä perheneuvolan kautta! :)
Ja samaa mieltä Meemi olen Peekayn kanssa, soita neuvolaan tai johonkin, että saisit apua kunnes pahin on ohi. Kipu säilyy, minäkin sen tiedän, mutta ettei sinulle kävisi huonosti surun keskellä. Ja ihan jo Metenkin takia.
Siitä Leevin peukalon imemisestä, se siis ihan kunnolla imee sitä peukaloo. Ja nyt huomaan ite alkaneeni kyttäämään poikaa ja sen peukaloo että olen nappaamassa sitä peukkua suusta pois jos ja kun se sinne eksyy. Mälsää... Hereillä ollessaan huolii kyl tutin tilalle useimmiten, mut unessa riittää että ottaa vaan sormen pois suusta.
Niin ja mahallaan olo-puklailusta, kyllä meilläkin odotellaan hyvä tovi ruoan jälkeen ennenkun päästän lattialle kippuroimaan, mutta tosiaan vaikka olis kaks tuntia syönnistä aikaa ni puklaa silti. Mutta en minä siitä asiasta jaksa stressata, Leevikin riskaa välillä oikeen kunnolla mahallaan ollessa, vetää sellasta selkälihas-treeniä että oksat pois. :D Että ei ehkä ihmekään jos ruoat tulee tulee kurkkaamaan mikä meno ulkopuolella on.
Ja samaa mieltä Meemi olen Peekayn kanssa, soita neuvolaan tai johonkin, että saisit apua kunnes pahin on ohi. Kipu säilyy, minäkin sen tiedän, mutta ettei sinulle kävisi huonosti surun keskellä. Ja ihan jo Metenkin takia.
Siitä Leevin peukalon imemisestä, se siis ihan kunnolla imee sitä peukaloo. Ja nyt huomaan ite alkaneeni kyttäämään poikaa ja sen peukaloo että olen nappaamassa sitä peukkua suusta pois jos ja kun se sinne eksyy. Mälsää... Hereillä ollessaan huolii kyl tutin tilalle useimmiten, mut unessa riittää että ottaa vaan sormen pois suusta.
Niin ja mahallaan olo-puklailusta, kyllä meilläkin odotellaan hyvä tovi ruoan jälkeen ennenkun päästän lattialle kippuroimaan, mutta tosiaan vaikka olis kaks tuntia syönnistä aikaa ni puklaa silti. Mutta en minä siitä asiasta jaksa stressata, Leevikin riskaa välillä oikeen kunnolla mahallaan ollessa, vetää sellasta selkälihas-treeniä että oksat pois. :D Että ei ehkä ihmekään jos ruoat tulee tulee kurkkaamaan mikä meno ulkopuolella on.
No voi Leeviä, eipä siinä varmaan hirveesti muu auta kuin yrittää tarjota tilalle muuta sinnikkäästi. Jospa alkais kelvata.
Oliko se Zoe vai kuka, joka sitä sormiruokailua myös mietti? Uusimmassa Vauvassa sivuttiin aihetta lapsentahtisuus jutussa. Ja jos alkaa tuntua, ettei ravintoa saa tarpeeks, niin voihan sitä sitten soseita antaa vielä lisäksi.
Piti eilen jo noista vaipanvaihtojutuista kertoa. Eilen aamulla Aleksi pisti vauhtia väsyneeseen äitiin heti ekalla vaipanvaihdolla. Siivoilin pissoja lattialta niin eikös Aleksi halunnut tulla apuun ja meinas livahtaa hoitopöydältä selkäliukua alas! Ehdin napata kainaloista kiinni juuri ajoissa, hartiat oli enää hoitoalustalla! Pelästys tuli vasta jälkikäteen, kun tajusin mitä melkein tapahtui. Mokoma yritti samaa vielä uudestaan, mutta ei päässyt noinkaan pitkälle. Nyt sitten käänsin alustan toisin päin (pää pääty jalkojen puolelle), niin estää sen liukumisen alas.
Muutenkin noi vaipanvaihdot on mennyt melkoseksi urheiluksi, kun Aleksi on virkeänä. Kierii kyljeltä toiselle, nappaa kaiken mahdollisen käden ulottuvilta, maistelee hetken ja kasaa sitten vatsansa päälle. Vaippaa ei meinaa saada välillä päälle, vaatteista puhumattakaan. Hihkuu ja heiluu kuin mikäkin. Kyllä tulee hiki ja poskilihakset ihan jumissa itelläkin nauramisesta.
Niin joo, tuli itelle ihan hupsu olo tänään, kun jostain syystä aloin jo laittaa rasvoja, vaikka pissaa ei ollut tullut. Iho on pysynyt hyvänä, mutta välillä laitan pippelin alle hiukan rasvaa, kun tuntuu joskus hankaavan. No, pidin siinä sitten katkarapua ylhäällä ja rasvailin, kun se odotettu pissa sitten tuli :) Olin itekin niin hämilläni, että pidin vaan kiinni, enkä tajunnut päästää irti, joten siinä sitten ohjailin pissaa parhaani mukaan :D
Jepsusta. Peekaylle tsemppiä sinne omaan väsymykseen ja tytön painonnousuun! Toivottavasti saat apua ja se mieskin tuosta leppyisi. Onko siis jostain syystä sulle oikeesti kiukkunen vai purkaako jotain väsymystään tai hämmennystään uudesta raskaudesta vai onko sulla hajuakaan? :)
Meenpä vessaan! :D
Oliko se Zoe vai kuka, joka sitä sormiruokailua myös mietti? Uusimmassa Vauvassa sivuttiin aihetta lapsentahtisuus jutussa. Ja jos alkaa tuntua, ettei ravintoa saa tarpeeks, niin voihan sitä sitten soseita antaa vielä lisäksi.
Piti eilen jo noista vaipanvaihtojutuista kertoa. Eilen aamulla Aleksi pisti vauhtia väsyneeseen äitiin heti ekalla vaipanvaihdolla. Siivoilin pissoja lattialta niin eikös Aleksi halunnut tulla apuun ja meinas livahtaa hoitopöydältä selkäliukua alas! Ehdin napata kainaloista kiinni juuri ajoissa, hartiat oli enää hoitoalustalla! Pelästys tuli vasta jälkikäteen, kun tajusin mitä melkein tapahtui. Mokoma yritti samaa vielä uudestaan, mutta ei päässyt noinkaan pitkälle. Nyt sitten käänsin alustan toisin päin (pää pääty jalkojen puolelle), niin estää sen liukumisen alas.
Muutenkin noi vaipanvaihdot on mennyt melkoseksi urheiluksi, kun Aleksi on virkeänä. Kierii kyljeltä toiselle, nappaa kaiken mahdollisen käden ulottuvilta, maistelee hetken ja kasaa sitten vatsansa päälle. Vaippaa ei meinaa saada välillä päälle, vaatteista puhumattakaan. Hihkuu ja heiluu kuin mikäkin. Kyllä tulee hiki ja poskilihakset ihan jumissa itelläkin nauramisesta.
Niin joo, tuli itelle ihan hupsu olo tänään, kun jostain syystä aloin jo laittaa rasvoja, vaikka pissaa ei ollut tullut. Iho on pysynyt hyvänä, mutta välillä laitan pippelin alle hiukan rasvaa, kun tuntuu joskus hankaavan. No, pidin siinä sitten katkarapua ylhäällä ja rasvailin, kun se odotettu pissa sitten tuli :) Olin itekin niin hämilläni, että pidin vaan kiinni, enkä tajunnut päästää irti, joten siinä sitten ohjailin pissaa parhaani mukaan :D
Jepsusta. Peekaylle tsemppiä sinne omaan väsymykseen ja tytön painonnousuun! Toivottavasti saat apua ja se mieskin tuosta leppyisi. Onko siis jostain syystä sulle oikeesti kiukkunen vai purkaako jotain väsymystään tai hämmennystään uudesta raskaudesta vai onko sulla hajuakaan? :)
Meenpä vessaan! :D
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos tsempeistä. Jospa tää tästä lähtis aukeemaan. Tänä aamunakin piti vähän korotetulla äänellä käydä "keskustelua". Elättelen toivoa, että tää vielä tästä selviää, kun päästiin näinkin pitkälle jo...
Siis mun mieshän suuttuilee mulle aina sillon tällön jostain, jota en voi ymmärtää/tietää. Sit kun on jostain saanut päähänsä olla mulle vihassa, niin sit kaivaa kaikki vanhat asiat taas esiin ja jauhaa niitä: Ennen kuin me alettiin olla yhdessä, mulla oli muutaman kuukauden sinkkukausi, jolloin sit pyörin klubeilla ja vähän seikkailin. Etin tietty samalla itelle uutta pitkäaikaista suhdetta, mahdollisesti siis isää lapsilleni, mutta en ottanut kaikkia niin vakavasti. Nämä muutaman kuukauden tapahtumat ennen meidän suhdetta ovat sitten MAAILMAN KAUHEIN juttu miehelle. Sen mielestä ei ois saanu mitään tämmöstä elämää olla ja se on vaan ihan järkyttävän kauhistuttavan kamalaa. Oon kyllä kysyny häneltä monta kertaa, että ei kai hän odottanut saavansa neitsyttä, kun mun kanssa alkoi suhteeseen. En oo koskaan hänelle väittänyt sellainen olevani...
Eli aina kun mies suuttuu mulle jostain, MISTÄ TAHANSA, niin hän kaivaa tämän mun sinkkuelämän ennen meidän yhdessäoloa esille, ja alkaa haukkua ja mollata mua sen perusteella.
Ja uskokaa että olen hokenut hokemasta päästyänikin, että sillä, mikä tapahtui ENNEN meitä, ei ole mitään tekemistä meidän ja/tai nykyisyyden kanssa!! Ei auta. Ja menneisyyden muuttaminen vaan on kertakaikkiaan mahdotonta. Ja jos hän antaisi minulle aikakoneen, niin kävisin muuttamassa siellä noita asioita. Mutta ei mitään apua.
En kertakaikkiaan tiedä, millä ihmeellä tuon kovaan kalloon saisi tämän asian taottua. Olen kokeillut kaikkea ja kuulostan ihan rikkinäiseltä levyltä kun hoen vaan aina samoja asioita.
Enkä siis taaskaan tiedä, että mistä tämänkertainen kiukku hänellä alkoi, kun hän siis jälleen kerran veti nämä vanhat asiat tähän mukaan. Se ei siis paljoa vaadi...
Kylläpäs tulee nyt omaa napaa, antanette anteeksi.
Meillä mahallaan viihdytään vielä sen verran vähän aikaa, että ei ole puklailuja tullut, mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin liekö tuo kuitenkin johtunut siitä, ettei ole saanut tarpeeksi syötävää... ääääähh :(((
Ja sormia ja nyrkkejä imeskellään ja syödään paljon ja kuola valuu. Hampaita en kyllä oo vielä havainnut.
Siis mun mieshän suuttuilee mulle aina sillon tällön jostain, jota en voi ymmärtää/tietää. Sit kun on jostain saanut päähänsä olla mulle vihassa, niin sit kaivaa kaikki vanhat asiat taas esiin ja jauhaa niitä: Ennen kuin me alettiin olla yhdessä, mulla oli muutaman kuukauden sinkkukausi, jolloin sit pyörin klubeilla ja vähän seikkailin. Etin tietty samalla itelle uutta pitkäaikaista suhdetta, mahdollisesti siis isää lapsilleni, mutta en ottanut kaikkia niin vakavasti. Nämä muutaman kuukauden tapahtumat ennen meidän suhdetta ovat sitten MAAILMAN KAUHEIN juttu miehelle. Sen mielestä ei ois saanu mitään tämmöstä elämää olla ja se on vaan ihan järkyttävän kauhistuttavan kamalaa. Oon kyllä kysyny häneltä monta kertaa, että ei kai hän odottanut saavansa neitsyttä, kun mun kanssa alkoi suhteeseen. En oo koskaan hänelle väittänyt sellainen olevani...
Eli aina kun mies suuttuu mulle jostain, MISTÄ TAHANSA, niin hän kaivaa tämän mun sinkkuelämän ennen meidän yhdessäoloa esille, ja alkaa haukkua ja mollata mua sen perusteella.
Ja uskokaa että olen hokenut hokemasta päästyänikin, että sillä, mikä tapahtui ENNEN meitä, ei ole mitään tekemistä meidän ja/tai nykyisyyden kanssa!! Ei auta. Ja menneisyyden muuttaminen vaan on kertakaikkiaan mahdotonta. Ja jos hän antaisi minulle aikakoneen, niin kävisin muuttamassa siellä noita asioita. Mutta ei mitään apua.
En kertakaikkiaan tiedä, millä ihmeellä tuon kovaan kalloon saisi tämän asian taottua. Olen kokeillut kaikkea ja kuulostan ihan rikkinäiseltä levyltä kun hoen vaan aina samoja asioita.
Enkä siis taaskaan tiedä, että mistä tämänkertainen kiukku hänellä alkoi, kun hän siis jälleen kerran veti nämä vanhat asiat tähän mukaan. Se ei siis paljoa vaadi...
Kylläpäs tulee nyt omaa napaa, antanette anteeksi.
Meillä mahallaan viihdytään vielä sen verran vähän aikaa, että ei ole puklailuja tullut, mutta nyt kun ajattelen asiaa, niin liekö tuo kuitenkin johtunut siitä, ettei ole saanut tarpeeksi syötävää... ääääähh :(((
Ja sormia ja nyrkkejä imeskellään ja syödään paljon ja kuola valuu. Hampaita en kyllä oo vielä havainnut.
Toivottavasti Meemi saat jotain apua sinne kotiin. Tuo kuulostaa kyllä ihan kestämättömältä tilanteelta. Läheisen ihmisen menetys on jo yksistään kova paikka, saati sitten, että se tulee tilanteeseen jossa on jo ennestään ollut pitkään väsynyt ja kestokyvyn äärirajoilla. Kovasti voimia sinne.
Kurjalta kuulostaa myös Peekayn tilanne. Tiedän kokemuksesta, miten ärsyttävää ja rassaavaa toisen mököttäminen voi olla. Meillä kun on molemmilla vähän sitä vikaa. Ollaan kuitenkin saatu sovittua, että riidat sovitaan saman päivän aikana, ja se on kyllä toiminut, joten enää meillä ei ole päiväkausien mökötysjaksoja ollut. :) Tuo vanhojen asioiden kaivelu kuulostaa, TOSI ikävältä. Eihän kukaan voi menneisyyttään muuttaa.. Varmaan vielä vaikeuttaa tilannetta, jos toisella on erilainen kulttuuritausta, niin molemmat näkee asiat eri tavalla. En kyllä ees tiiä, onko teillä. Oon vaan Olivian ulkonäöstä päätellyt, ettei isä taida ihan supisuomalainen olla. :) Toivottavasti saatte asiat selvitettyä.
Joo, minä se olin, joka sitä sormiruokailua mietti. Ootko Pääskynen löytäny mistään kirjoja, artikkeleja tms. aiheesta? Tuossa viimeisessä Vauva-lehdessähän sitä vähän sivuttiin ja joskus aiemmin oli Kaksplussassa tai Vauva-lehdessä ihan juttu sormiruokailusta. En vaan kyllä enää muista kummassa. Ja itekki oon aattellu, että jos sitä kokeilee, niin eihän se tietysti soseitakaan pois sulje, jos näyttää siltä, että vauva tarvii enemmänki ravintoa.
Tuosta peukalon imemisestä vielä. Ei sille varmaan voi tehä muuta, ku yrittää tarjota tuttia tilalle.. Meillä on vähän ongelmana nyrkkien lussutus. Siis tiedän kyllä, että se kuuluu kehitysvaiheeseen, mutta kun ne nyrkit on ihan koko ajan suussa, ja imu on tosi kova. Molemmissa etusormissa on jo ihan punaiset läiskät, kun Kasperi aina lussuttaa noita nyrkkejä samasta kohti. Oon miettiny, että varmaan noiden nyrkkien kaluamiseen vaikuttaa sekin, jos tuo tosiaan hampaita jo tekee. Oon yrittäny tarjota tuttia ja purulelua, mutta aika huonolla menestyksellä. Tutin saattaa välillä ottaa, mutta heti kun se tippuu suusta, niin nyrkit on siellä vilauksessa. :) Puruleluakin jonkun verran kaluaa, mutta sitä vaikeuttaa vielä se, ettei osaa vielä oikeen tarttua siitä kiinni.
Aamulla katoin, että näyttäs siltä niin ku Kasperille ois tulossa ihottumaa kasvoihin. Tai kyllä sitä oli jo vähän. Jos tuo nyt on vielä allerginen tuolle penisiliinille, niin voi plääh.. Ei kai auta ku seurata tilannetta. Tähän asti pojalla on siis ollu tosi hyvä iho, ei oo juurikaan tarvinu rasvailla ees, joten en kyllä keksi yhtäkkiä muuta syytä tuolle ihottumalle, ku tuon alkuviikosta aloitetun antibioottikuurin.
Ja höpötitihöp. Jospa antas vuoron muillekin. :)
Kurjalta kuulostaa myös Peekayn tilanne. Tiedän kokemuksesta, miten ärsyttävää ja rassaavaa toisen mököttäminen voi olla. Meillä kun on molemmilla vähän sitä vikaa. Ollaan kuitenkin saatu sovittua, että riidat sovitaan saman päivän aikana, ja se on kyllä toiminut, joten enää meillä ei ole päiväkausien mökötysjaksoja ollut. :) Tuo vanhojen asioiden kaivelu kuulostaa, TOSI ikävältä. Eihän kukaan voi menneisyyttään muuttaa.. Varmaan vielä vaikeuttaa tilannetta, jos toisella on erilainen kulttuuritausta, niin molemmat näkee asiat eri tavalla. En kyllä ees tiiä, onko teillä. Oon vaan Olivian ulkonäöstä päätellyt, ettei isä taida ihan supisuomalainen olla. :) Toivottavasti saatte asiat selvitettyä.
Joo, minä se olin, joka sitä sormiruokailua mietti. Ootko Pääskynen löytäny mistään kirjoja, artikkeleja tms. aiheesta? Tuossa viimeisessä Vauva-lehdessähän sitä vähän sivuttiin ja joskus aiemmin oli Kaksplussassa tai Vauva-lehdessä ihan juttu sormiruokailusta. En vaan kyllä enää muista kummassa. Ja itekki oon aattellu, että jos sitä kokeilee, niin eihän se tietysti soseitakaan pois sulje, jos näyttää siltä, että vauva tarvii enemmänki ravintoa.
Tuosta peukalon imemisestä vielä. Ei sille varmaan voi tehä muuta, ku yrittää tarjota tuttia tilalle.. Meillä on vähän ongelmana nyrkkien lussutus. Siis tiedän kyllä, että se kuuluu kehitysvaiheeseen, mutta kun ne nyrkit on ihan koko ajan suussa, ja imu on tosi kova. Molemmissa etusormissa on jo ihan punaiset läiskät, kun Kasperi aina lussuttaa noita nyrkkejä samasta kohti. Oon miettiny, että varmaan noiden nyrkkien kaluamiseen vaikuttaa sekin, jos tuo tosiaan hampaita jo tekee. Oon yrittäny tarjota tuttia ja purulelua, mutta aika huonolla menestyksellä. Tutin saattaa välillä ottaa, mutta heti kun se tippuu suusta, niin nyrkit on siellä vilauksessa. :) Puruleluakin jonkun verran kaluaa, mutta sitä vaikeuttaa vielä se, ettei osaa vielä oikeen tarttua siitä kiinni.
Aamulla katoin, että näyttäs siltä niin ku Kasperille ois tulossa ihottumaa kasvoihin. Tai kyllä sitä oli jo vähän. Jos tuo nyt on vielä allerginen tuolle penisiliinille, niin voi plääh.. Ei kai auta ku seurata tilannetta. Tähän asti pojalla on siis ollu tosi hyvä iho, ei oo juurikaan tarvinu rasvailla ees, joten en kyllä keksi yhtäkkiä muuta syytä tuolle ihottumalle, ku tuon alkuviikosta aloitetun antibioottikuurin.
Ja höpötitihöp. Jospa antas vuoron muillekin. :)
tättärä
Puuhakas puhuja
Juuri tuo menneisyyden vetäminen mukaan riitoihin on kyllä niiiiiiin alhaista. Eiköhän sitä itsekullakin ole menneisyytensä.
Meillä joskus mies vetää esiin sen kortin, että tuo esikoinen olisi ihan minun vastuullani, jos jotain ongelmia ilmaantuu niin se olen aina minä, joka viime kädessä yksin olen vastuussa pojasta ja joudun käymään keskustelut. Vaikka tässä nyt ollaan kymmenen vuotta yhdessä kasvatettu ja hän on ainoa isä, joka tässä perheessä on ja ainoa, jonka tuokin poika on nähnyt ja tuntenut. Se nyppii välillä ja tekee mieli sanoa, että kun aikanaan lupasi koko paketin ottaa niin se sisälsi kyllä myös teini-iän kapinan sietämisen (ja poika ei edes isommin ole kapinoinut, pieniä viimesyksyn kouluhölmöilyjä lukuunottamatta.) Kun poika pääsi oppilaskunnan hallitukseen ja muutenkin koulutyökin alkoi taas mennä hienosti niin SE tietysti on seurausta siitä, että perheemme on saanut noin hienon ja välittävän isän. No, se tuosta vuodatuksesta, ristinsä kullakin.
Sormiruokailusta... meillä sormet näyttävät maistuvan erinomaisesti - yhdessä ja erikseen. Tuon sormiruokalajin lisäksi kuviin on tullut sormien katselu. Leevi pyörittelee kättään ja tarkastelee sitä joka puolelta, harottaa sormiaan, laittaa nyrkkiin ja seuraa kätensä liikkeitä silmät pyöreinä aivan kuin ei uskoisi, että siinä tosiaan on hänen kätensä ja hän itse tekee ne kaikki liikkeet.
Toivottavasti Meemi saat apua jostakin, kyllä teille tämä aika on ollut mielettömän rankkaa, niin paljon on pienessä ajassa tapahtunut.
Ja Peekayn mies toivottavasti rauhoittuu ja lakkaa kaivelemasta vanhoja. Sitä tikulla silmään...
Yksi juttu vielä... en saa tickereitä takaisin allekirjoitukseeni, mikähän siinä nyt mättää.
Meillä joskus mies vetää esiin sen kortin, että tuo esikoinen olisi ihan minun vastuullani, jos jotain ongelmia ilmaantuu niin se olen aina minä, joka viime kädessä yksin olen vastuussa pojasta ja joudun käymään keskustelut. Vaikka tässä nyt ollaan kymmenen vuotta yhdessä kasvatettu ja hän on ainoa isä, joka tässä perheessä on ja ainoa, jonka tuokin poika on nähnyt ja tuntenut. Se nyppii välillä ja tekee mieli sanoa, että kun aikanaan lupasi koko paketin ottaa niin se sisälsi kyllä myös teini-iän kapinan sietämisen (ja poika ei edes isommin ole kapinoinut, pieniä viimesyksyn kouluhölmöilyjä lukuunottamatta.) Kun poika pääsi oppilaskunnan hallitukseen ja muutenkin koulutyökin alkoi taas mennä hienosti niin SE tietysti on seurausta siitä, että perheemme on saanut noin hienon ja välittävän isän. No, se tuosta vuodatuksesta, ristinsä kullakin.
Sormiruokailusta... meillä sormet näyttävät maistuvan erinomaisesti - yhdessä ja erikseen. Tuon sormiruokalajin lisäksi kuviin on tullut sormien katselu. Leevi pyörittelee kättään ja tarkastelee sitä joka puolelta, harottaa sormiaan, laittaa nyrkkiin ja seuraa kätensä liikkeitä silmät pyöreinä aivan kuin ei uskoisi, että siinä tosiaan on hänen kätensä ja hän itse tekee ne kaikki liikkeet.
Toivottavasti Meemi saat apua jostakin, kyllä teille tämä aika on ollut mielettömän rankkaa, niin paljon on pienessä ajassa tapahtunut.
Ja Peekayn mies toivottavasti rauhoittuu ja lakkaa kaivelemasta vanhoja. Sitä tikulla silmään...
Yksi juttu vielä... en saa tickereitä takaisin allekirjoitukseeni, mikähän siinä nyt mättää.
nyt meillä on kauheat opettelut itku potkuraivarit kun yritetään mahalleen kääntyä mut ei vaan onnistu...viihtyy kyllä tosi hyvin kuin mahallaan että selälläään...ei puklaile, mut en kyl laita just syöneenä mahalleen...mahalleen ollessaan kääntää itsensä selälleen ja rupee huutaaku ei pääse takas...
(anteeks yhteenpötköön, poika sylin)..
meillä alkaa flunssa parantua ja poitsu oma itsensä...viime yönö nukuttiin paremmin kuin viikkoon. poika nukku 8tuntia heräämättä (itse 5 kun en käynyt nukkuu silloin ku poika)...sen 8tunnin jälkeen nukkui vielä 3tuntia kun oli syönyt 200ml ruokaa =)
eli parantumaan päin..
ensi viikolla on lääkäri+fysioterapia ja parin viikon päästä on 5kk neuvola (mihin tää aika menee)...
riitelystä, meillä se olen minä joka haastaa riitaa ja suuttuu helposti, joka mököttää...mutta en mä usein =)...mies ei paljoa huuda tai mitään, jos niin sekin on aiheesta...
(anteeks yhteenpötköön, poika sylin)..
meillä alkaa flunssa parantua ja poitsu oma itsensä...viime yönö nukuttiin paremmin kuin viikkoon. poika nukku 8tuntia heräämättä (itse 5 kun en käynyt nukkuu silloin ku poika)...sen 8tunnin jälkeen nukkui vielä 3tuntia kun oli syönyt 200ml ruokaa =)
eli parantumaan päin..
ensi viikolla on lääkäri+fysioterapia ja parin viikon päästä on 5kk neuvola (mihin tää aika menee)...
riitelystä, meillä se olen minä joka haastaa riitaa ja suuttuu helposti, joka mököttää...mutta en mä usein =)...mies ei paljoa huuda tai mitään, jos niin sekin on aiheesta...
Ihottumasta, voisko olla ihan kuolasta ja hankaamisesta? Aleksilla on kans sellanen pieni läiskä ollu jo tovin, ja sitä on ihan mahdotonta saada paranemaan. Laitan siihen Bepanthenia vähintään aina vaippaa vaihtaessa, mutta ei se siinä kauaa pysy. Kuola valuu ja kädet tai lelut hankaa siihen. Se on just sellasessa otollisessa kohdassa. En oikein tiedä mitä sille tekis, en neuvolassakaan muistanu kysyä.
Ja sormiruokailusta oli tosiaan Vauvassa jo aiemminkin juttua, pitääkin kaivaa se numero jostain esiin. Kirjojakin on tehty aiheesta, en kyllä yhtään muista nimiä. Täytyy tehdä kirjastohakuja, huomenna ollaankin menossa kirjastoon ennakkoäänestämään niin vois samalla napata mukaan jos löytyy. Yleensä siellä ei ole mitään sellaista kirjaa, jota haen. Opi kuuntelemaan vauvaasi -kirjakin on jollain omassa kaapissa, vaikka eräpäivä oli helmikuussa. Pienen kunnan haittapuolia.
Miten teillä muilla on noiden päiväunien laita? Meillä vaihtelee niin älyttömästi, eikä kyllä enää voi olla pukemisestakaan kiinni eikä lenkittelyn puutteesta, olen myös kokeillut syöttää ennen unia ettei nälkäkään iske yhtäkkiä. Voiko olla niin, että unentarve vaan vaihtelee päivittäin? En ole huomannut, että öissä olisi ollut jotain eroa, jotka sitten ois ehkä vaikuttaneet päiväuniin. En mitään kellontarkkaa rytmiä niihin kaipaa, mutta ihmetyttää vaan.
Ja sormiruokailusta oli tosiaan Vauvassa jo aiemminkin juttua, pitääkin kaivaa se numero jostain esiin. Kirjojakin on tehty aiheesta, en kyllä yhtään muista nimiä. Täytyy tehdä kirjastohakuja, huomenna ollaankin menossa kirjastoon ennakkoäänestämään niin vois samalla napata mukaan jos löytyy. Yleensä siellä ei ole mitään sellaista kirjaa, jota haen. Opi kuuntelemaan vauvaasi -kirjakin on jollain omassa kaapissa, vaikka eräpäivä oli helmikuussa. Pienen kunnan haittapuolia.
Miten teillä muilla on noiden päiväunien laita? Meillä vaihtelee niin älyttömästi, eikä kyllä enää voi olla pukemisestakaan kiinni eikä lenkittelyn puutteesta, olen myös kokeillut syöttää ennen unia ettei nälkäkään iske yhtäkkiä. Voiko olla niin, että unentarve vaan vaihtelee päivittäin? En ole huomannut, että öissä olisi ollut jotain eroa, jotka sitten ois ehkä vaikuttaneet päiväuniin. En mitään kellontarkkaa rytmiä niihin kaipaa, mutta ihmetyttää vaan.
Peekay:n tilanne kuulostaa kyllä äärirankalta. Toivottavasti pian tilanne selkenee miehen kanssa ja saatte jokatapauksessa kotiin lisäapua. Raskaus ja pieni vauva ei ole helppo yhdistelmä. Ja tuo menneisiin juuttuminen myöskin on ihan älytöntä. Miehesi on sinut halunnut tietäen menneisyydestäsi ja silloin siihen ei pitäisi olla aihetta enää palata.
Mies on ollut meillä tänään kotona ja se oli hyvä päätös. Mun on ollut paljon helpompi olla. Ollaan vähän siivoiltu kotia kun täällä on ollut kaaos päällä. Helpottaa kun edes koti on paremmassa järkässä kun mieli on kaaoksessa. Ja ehkä se siivoilu on terapiaakin ollut... Toisaalta mun on ollut mahdollista levätä aina välillä. Muu piti neuvolaan soittaa, mutta en saanut aikaiseksi. En tiennyt mitä sanoa... mitä mä toivoisin. Perhetyöntekijäkin on pitkällä sairaslomalla...
Yritän tässä keräillä voimia, jotta jaksaisin mennä ystäväni vanhempien luona käymään. Todennäköisesti menen maanantaina. Se on samalla syntymäpäiväni, mutta eipä ole juhlamieltä... Viikon päästä on miehen veljen häät. Siihen mennessä pitäisi saada itsensä kasaan jollain tapaa.
Mies on ollut meillä tänään kotona ja se oli hyvä päätös. Mun on ollut paljon helpompi olla. Ollaan vähän siivoiltu kotia kun täällä on ollut kaaos päällä. Helpottaa kun edes koti on paremmassa järkässä kun mieli on kaaoksessa. Ja ehkä se siivoilu on terapiaakin ollut... Toisaalta mun on ollut mahdollista levätä aina välillä. Muu piti neuvolaan soittaa, mutta en saanut aikaiseksi. En tiennyt mitä sanoa... mitä mä toivoisin. Perhetyöntekijäkin on pitkällä sairaslomalla...
Yritän tässä keräillä voimia, jotta jaksaisin mennä ystäväni vanhempien luona käymään. Todennäköisesti menen maanantaina. Se on samalla syntymäpäiväni, mutta eipä ole juhlamieltä... Viikon päästä on miehen veljen häät. Siihen mennessä pitäisi saada itsensä kasaan jollain tapaa.
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Zoe: olet oikeassa, eri kulttuureista ollaan, mies ei ole suomalainen vaikka onkin jo vuosikausia täällä asunut. Ei kuitenkaan ole ihan sisäistänyt tätä suomalaista kulttuuria...
Oh well, NYT helpotti! Tänään mies lähti tuossa tunti sitte töihin ja antoi jopa pusun, vaikka vielä vähän niinku suun toisella laidalla pelkästään ja sanoi että toinen laita on vielä vähän vihassa. :) Edelleen olen AIVAN POIKKI, kun en tänäänkään saanut ottaa päikkäreitä, kun herra siis vielä tänään oli mulle vihassa. Mutta viimein siis saatiin vielä jauhettua samaa juttua, että nyt on taas suurinpiirtein rauha maassa (jonkin aikaa...).
Ehdottomasti menneiden kaivelu on mun mielestä kans maailman älyttömintä puuhaa, mutta minkäs teet, kun tuo ei tajua. tättärä: ei sitä oo sullakaan kyllä ihan reiluja nuo miehesi kommentit siitä teinistä... Ja KIITOS paketista, se tuli jo tänään!!! :) Piristi päivääni!!!
Perhetyöntekijä soitti tänään ja sovittiin että tulee ens keskiviikkona käymään juttelemassa. Tarjoaa sitten jotain apua, riippuen siitä mitä me sit sovitaan ens viikolla. Ihanaa!
Ja mun kummitäti tuli tänään tässä illalla kylään ja jää nyt sit yöksi, kun ei viitsiny lähteä enää kotiinsa bussilla ja metrolla. :) Ihanaa kun on joku aikuinen täällä ollut juttukaverina ja viihdyttämässä Oliviaa tänään.
Mutta nyt nukuttaa niin JÄRJETTÖMÄSTI, että on aivan pakko lähteä nukkumaan! :)
Kiitos kun olette olemassa, järki ois lähteny, jos ei tänne ois päässy vähän purkamaan tätä tilannetta jo aiemmin tällä viikolla! <3 <3
Oh well, NYT helpotti! Tänään mies lähti tuossa tunti sitte töihin ja antoi jopa pusun, vaikka vielä vähän niinku suun toisella laidalla pelkästään ja sanoi että toinen laita on vielä vähän vihassa. :) Edelleen olen AIVAN POIKKI, kun en tänäänkään saanut ottaa päikkäreitä, kun herra siis vielä tänään oli mulle vihassa. Mutta viimein siis saatiin vielä jauhettua samaa juttua, että nyt on taas suurinpiirtein rauha maassa (jonkin aikaa...).
Ehdottomasti menneiden kaivelu on mun mielestä kans maailman älyttömintä puuhaa, mutta minkäs teet, kun tuo ei tajua. tättärä: ei sitä oo sullakaan kyllä ihan reiluja nuo miehesi kommentit siitä teinistä... Ja KIITOS paketista, se tuli jo tänään!!! :) Piristi päivääni!!!
Perhetyöntekijä soitti tänään ja sovittiin että tulee ens keskiviikkona käymään juttelemassa. Tarjoaa sitten jotain apua, riippuen siitä mitä me sit sovitaan ens viikolla. Ihanaa!
Ja mun kummitäti tuli tänään tässä illalla kylään ja jää nyt sit yöksi, kun ei viitsiny lähteä enää kotiinsa bussilla ja metrolla. :) Ihanaa kun on joku aikuinen täällä ollut juttukaverina ja viihdyttämässä Oliviaa tänään.
Mutta nyt nukuttaa niin JÄRJETTÖMÄSTI, että on aivan pakko lähteä nukkumaan! :)
Kiitos kun olette olemassa, järki ois lähteny, jos ei tänne ois päässy vähän purkamaan tätä tilannetta jo aiemmin tällä viikolla! <3 <3
Sormiruokailusta: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=324
Tuolla oli muuten siitäkin, että vauvan suolisto ei olisi valmis ennen kuin 6kk. Joten taidanpa nyt oikeasti sinne asti odotella. Sitten on toi sormiruokailukin helpompaa, kun voi istua itse, eikä tarvi pitää sylissä. Mutta katsotaan, josko Aleksi sattuu kiinnostumaan jo aiemmin ruuasta. Vauva 8/10 oli tosta sormiruokailusta.
Tuolla oli muuten siitäkin, että vauvan suolisto ei olisi valmis ennen kuin 6kk. Joten taidanpa nyt oikeasti sinne asti odotella. Sitten on toi sormiruokailukin helpompaa, kun voi istua itse, eikä tarvi pitää sylissä. Mutta katsotaan, josko Aleksi sattuu kiinnostumaan jo aiemmin ruuasta. Vauva 8/10 oli tosta sormiruokailusta.
^niin, tai tuolla sanotaan, että 6 kk lapsen suolisto on valmiimpi kuin 4 kk. Eihän se lapsen suolisto ole täysin valmis vielä pitkiin aikoihin ja siksi niitä ruoka-aineitakaan ei lisäillä kuin asteittain. 4 kk lapselle ei anneta esim. viljaa tai lihaa... Ei sen puoleen, minäkin kyllä pidän hyvänä tuota täysimetystä puolivuotiaaksi. Tekisin niin varmaan itsekin jos ei olisi tuota vahvaa allergiataustaa meidän perheessä.
Täällä taas uneton yö menossa. Tai siis Mette on kiltisti nukkunut (ja siis toipunut jo kuumeilustaan!) mutta mä olen täällä kukkunut ja miettinyt...
Mulla on ollut eilisen päivän vatsa ihan älyttömän kipeä. Siis sellasta menkkamaista jomotusta. On edelleen. Olen odottanut, että menkat alkais, mutta ei... Jotenkin olis vaikee uskoo, että tämä vielä olisi jälkisupistelua yli 3 kk jälkeen. Väistämättä tulee mieleen sekin mahdollisuus, että jospa meidän ainokaisella yhdyntäkerralla on ollut seurauksensa. Tällaisia tuntemuksia mulla oli viimeksikin kun sikiö kiinnittyi. Aikataulu passaisi siihen... En tiedä oonko mä ihan sekasin kun tällasta mietin... Olis se kyllä hurjaa, mutta toisaalta ihanaakin. Kyllä olis sulattelemista vähän. No, saapa nähdä. voihan se olla, että menkat on alkamassa ja kipuilee ennalta.
Täällä taas uneton yö menossa. Tai siis Mette on kiltisti nukkunut (ja siis toipunut jo kuumeilustaan!) mutta mä olen täällä kukkunut ja miettinyt...
Mulla on ollut eilisen päivän vatsa ihan älyttömän kipeä. Siis sellasta menkkamaista jomotusta. On edelleen. Olen odottanut, että menkat alkais, mutta ei... Jotenkin olis vaikee uskoo, että tämä vielä olisi jälkisupistelua yli 3 kk jälkeen. Väistämättä tulee mieleen sekin mahdollisuus, että jospa meidän ainokaisella yhdyntäkerralla on ollut seurauksensa. Tällaisia tuntemuksia mulla oli viimeksikin kun sikiö kiinnittyi. Aikataulu passaisi siihen... En tiedä oonko mä ihan sekasin kun tällasta mietin... Olis se kyllä hurjaa, mutta toisaalta ihanaakin. Kyllä olis sulattelemista vähän. No, saapa nähdä. voihan se olla, että menkat on alkamassa ja kipuilee ennalta.