HUHTIKUUN hulinat
- Ketjun aloittaja amanita
- Aloituspäivämäärä
LMK
Näppärä viestien naputtelija
Rosmariini:
Kinkkinen tilanne..
Ihan omien tuntemuksien mukaanhan sitä kannattaa edetä, mutta eihän sitä koska tiedä millon maha-asukki päättää ryhtyä tulemaan maailmaan ja kestääkö siinä pari tuntia vai pari päivää :D Melkein tekisin vaan suunnitelmat, miten toimitte jos olet esim. uudella kotipaikkakunnalla ja mies Tampereella ja vauva lähtee syntymään. Tietty sehän tuo ehkä vaan turhaa stressiä sitten miettiä, että ehtiikö mies synnytykseen....
Kinkkinen tilanne..
Ihan omien tuntemuksien mukaanhan sitä kannattaa edetä, mutta eihän sitä koska tiedä millon maha-asukki päättää ryhtyä tulemaan maailmaan ja kestääkö siinä pari tuntia vai pari päivää :D Melkein tekisin vaan suunnitelmat, miten toimitte jos olet esim. uudella kotipaikkakunnalla ja mies Tampereella ja vauva lähtee syntymään. Tietty sehän tuo ehkä vaan turhaa stressiä sitten miettiä, että ehtiikö mies synnytykseen....
nennaemilia
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Komppaan kans LMK:ta tuon suunnitelmallisuuden kanssa. Vähän on paha sanoa et päättääkö lapsi tulla salamavauhtia vai lupaileeko ennalta pari päivää (tai viikkoa).
Mä oon tänää puuhastellut koko päivän ja tehnyt samalla listaa asioista joita pitää tehdä tässä tulevien viikkojen aikana. Lista pitää sisällään mm, ovien ja ovenkarmien pyyhkimistä, pölyjen pyyhkimistä ja keittiön kaapistojen tehopuhdistuksen.. En ymmärrä miksi edellinen asukas on halunnut keittiöön valkoiset kaapit joissa on pystysuoraan kulkevia koloja, ne prkleen kolot kerää kaiken shaiban itteensä
Saa aina vanupuikon kanssa käydä noi välit läpi. turhauttaa.
Hormonitkin on hyrränny tänää vähän ylikierroksilla. Nukahdin taas hetkeksi sohvalle kun katottiin esikoisen kanssa luonto-ohjelmaa apinoista. Heräsin tolkuttoman kiukkuisena enkä oo oikeen toipunut siitä kiukkuisuudesta koko loppu päivänä. Oon sitten padonnut kiukkua sisääni kun en tietenkää tolle likalle ala turhanpäiten kiukkuamaan. Käytiin kaupoilla ja noin ja olin sit jo tokmannin jälkeen (eka kauppa) ihan kypsä ja kiukkunen kaikkeen ja meinas itkukin tulla kun mies unohti sit ruokakaupasta ostaa vissyä mulle vaik olisin halunnut. Lisäks kaupas oli varmaan puolet koko kaupungista taas ja tuijottivat mun mahaa ja noin. Ärsytti.
Sitten tultiin kotiin ja syötiin välipalaa ja piti sen jälkeen jatkaa siivoamista, nooh, mulla palo sit käämi siihen ku likka pöljäili ja mies oli typerä ja pyyhki pöytää väärällä rätillä (tommone korkeakiiltoinen pöytä niin fiksumpi käyttää mikrokuituliinaa pyyhkimiseen kuin tommost bambuista tiskirättiä) ja ilmotin et painukaa pihalle minä siivoon. Sit paruin ekat kymmenen minuuttia tääl itekseni ja laitoin miehelle anteeksipyyntöviestin perään, keräsin itteni ja aloin siivoamaan. Imuroinkin oikein apinanraivolla ja selkä huusi hoosiannaa, tän jälkeen sitten huilasin hetken ja pesin viel lattiatkin.
Nyt oon vaan väsynyt ja fyysisesti kipeä kaikesta puhkimisesta.
Mä oon tänää puuhastellut koko päivän ja tehnyt samalla listaa asioista joita pitää tehdä tässä tulevien viikkojen aikana. Lista pitää sisällään mm, ovien ja ovenkarmien pyyhkimistä, pölyjen pyyhkimistä ja keittiön kaapistojen tehopuhdistuksen.. En ymmärrä miksi edellinen asukas on halunnut keittiöön valkoiset kaapit joissa on pystysuoraan kulkevia koloja, ne prkleen kolot kerää kaiken shaiban itteensä
Saa aina vanupuikon kanssa käydä noi välit läpi. turhauttaa.Hormonitkin on hyrränny tänää vähän ylikierroksilla. Nukahdin taas hetkeksi sohvalle kun katottiin esikoisen kanssa luonto-ohjelmaa apinoista. Heräsin tolkuttoman kiukkuisena enkä oo oikeen toipunut siitä kiukkuisuudesta koko loppu päivänä. Oon sitten padonnut kiukkua sisääni kun en tietenkää tolle likalle ala turhanpäiten kiukkuamaan. Käytiin kaupoilla ja noin ja olin sit jo tokmannin jälkeen (eka kauppa) ihan kypsä ja kiukkunen kaikkeen ja meinas itkukin tulla kun mies unohti sit ruokakaupasta ostaa vissyä mulle vaik olisin halunnut. Lisäks kaupas oli varmaan puolet koko kaupungista taas ja tuijottivat mun mahaa ja noin. Ärsytti.
Sitten tultiin kotiin ja syötiin välipalaa ja piti sen jälkeen jatkaa siivoamista, nooh, mulla palo sit käämi siihen ku likka pöljäili ja mies oli typerä ja pyyhki pöytää väärällä rätillä (tommone korkeakiiltoinen pöytä niin fiksumpi käyttää mikrokuituliinaa pyyhkimiseen kuin tommost bambuista tiskirättiä) ja ilmotin et painukaa pihalle minä siivoon. Sit paruin ekat kymmenen minuuttia tääl itekseni ja laitoin miehelle anteeksipyyntöviestin perään, keräsin itteni ja aloin siivoamaan. Imuroinkin oikein apinanraivolla ja selkä huusi hoosiannaa, tän jälkeen sitten huilasin hetken ja pesin viel lattiatkin.
Nyt oon vaan väsynyt ja fyysisesti kipeä kaikesta puhkimisesta.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Rosmariini: on kyllä tosiaan monimutkaista, kun noi vauvat ei aina tuu tosiaan sillon, kun paras hetki ois ulkomaailman suunnitelmiin... mutta jos minä olisin sinä, niin muuton jälkeen palaisin puolityhjään kämppään, että olisin mieheni lähellä, jos synnytys käynnistyy.
Nenna: meilläkin edellinen asukas päättäny, että valkoiset kaapinovet on kivat ja mikä vielä kivempaa, niin valkoiset työtasot Eikä mitkään kovin laadukkaat tasot, sillä ne imee kaiken paskan itteensä niin, että saa jonku taikasienen kanssa olla hinkkaamassa, kun oikeesti ei millään muulla lähde 
Nenna: meilläkin edellinen asukas päättäny, että valkoiset kaapinovet on kivat ja mikä vielä kivempaa, niin valkoiset työtasot
Eikä mitkään kovin laadukkaat tasot, sillä ne imee kaiken paskan itteensä niin, että saa jonku taikasienen kanssa olla hinkkaamassa, kun oikeesti ei millään muulla lähde Mä oon aina päikkäreitten jälkeen ku takapuoleen ammuttu karhu.. Varsinkin jos joku herättää, jos saa ite rauhassa heräillä nii ei oo niin paha :D Mulla ruvennu tulee ihme itkukohtauksia, tänäänkin päivällä vedin itkuseremoniat ennen siivousrupeamaa kun olin vaan niin väsyny ettei ois jaksanu. Siitä ilmeisesti sain voimaa ja ainoastaan pikku vessan pesu jäi! :) Eli siis siivousvapaa viikonloppu, jee.
nennaemilia
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hellis mulla ei sinänsä oo mitään valkosta vastaan, tykkään valkoisesta, meil on suurin osa asunnosta sisustettu valkoisella :D Inhoon vaan tota meidän keittiönpöytää joka on korkeekiilto valkoinen, tv-tasossa ja dvd hyllyssä se korkeekiiltosuus ei haittaa kun niihin ei kerry muuta pskaa kuin pölyä ja se lähtee helposti, mut ruokapöytään ihan vihonviimenen! Ja noi saamarin raot noissa ikeakeittiön valkoisissa ovissa sieppaa mua ihan tolkuttomasti.. Lisäks nois on viel tommoset typerät koukeroiset kahvat joista en myöskään tykkää. Mieluiten tasainen valkoinen ja semmoset eleettömän huomaamattomat vetimet joiden pyyhkiminen on helppoa, siis semmosia koko laatikon levyisiä vetimiä siis et pääsee rätin kanssa pyyhkimään välistä jos tarvii.. Mräh.
Ihan ku olisin ite kirjoittanut edelliset :D viime viikolla pyyhin keittiön kaappeja ja ovia ja kirosin noita materiaaliratkaisuja. Meillä ei ole kiiltopintaa ollenkaan, vaan tuollaista rosoista pintaa, mihin jää ihan KAIKKI kiinni. Ei lähde millään irti.. Ja kauniilta näyttää kun ovat valkoiset ovet. Haaveilin sitten kahvikupposen äärellä uusista ovista :)
Meridiaani
Vauhtiin päässyt keskustelija
Rosmariini: Mä muuttaisin laittamaan uutta kotia Lappeenrantaan. Siinä laatikoiden purkamisessa ja tavaroiden järjestelyssä on tosi kova homma, ettei kannata jättää sitä kovin lähelle synnytystä tai jopa syntymän jälkeen. Jos synnytys alkaa, niin pääseehän Tampereelta kuitenkin joidenkin tuntien sisällä Lappeenrantaan ja mies mukaan koitokseen. Tsemppiä touhuun!
Meillä miehellä oli viimeinen työmatka ennen syntymää torstaina. Matkaa kotiin olisi ollut kaasu pohjassa puhelinsoitosta vähintään 6 h. Keskusteltiin tästä reissusta pitkään, mutta sovittiin että menköön kuitenkin. Joka tapauksessa vasta tästä keskustelusta tajusin, että mies oli jotenkin ajatellut"ehtivänsä mukaan synnytykseen", jos se ehtii ennen ponnistusvaihetta sairaalaan. Hiukan sai vääntää rautalankaa, että ymmärsi etten todellakaan halua synnyttää ensin kuutta tuntia kotona yksin... Mies on tuommoinen ihana ja fiksu perusäijä, mutta näissä asioissa kaipaa näimmä vähän enemmän rautalankaa... No pieni pysyi vielä mukana, eli loppu hyvin kaikki hyvin
Sintti2014
Näppärä viestien naputtelija
Meillä miehellä työreissu reilun 200 km päässä 2 päivää ennen laskettua ja laskettuna päivänä 500 km päässä. Pari päivää sitten kyseli lupaa, saako koittaa itse buukata siihen väliin vielä 300 km päähän suuntaavan työpäivän. Ja tottakai saa. Oliskin ihan älytöntä, että tulisi kotiin pyörähtämään ja lähtisi taas, etenkin kun joka tapauksessa lähtisi tuonne kauimmalle paikkakunnalle ajelemaan jo edellisenä päivänä, ettei tarvitse yötä istua ratissa. Edellisen lapsen kohdalla mies oli reissussa 2 viikkoa 400km päässä ennen laskettua tai tuli kotiin 40+1 (ja toki siinä välissä oli viikonlopun kotona. Enemmän mua jännittää se, että jos menee ihan sinne täysi ja yliaikaisen rajoille 42+0, niin mies on Saksassa. Kotimaan sisältä kyllä ehtii mukaan, kun huolimatta todellisesta synnytyksen kestosta (lyhyin ollut 4,5 h) on meillä aina ollut tieto tulevasta jo vuorokautta aiemmin.
Mä ajattelin kyllä olla tän ensisynnytyksen kanssa ainakin niin itsekäs, että vaadin miestä olemaan maks. parissa tunnissa paikalla, kun äksönit alkaa Kaiklla ei tietty on valinnan varaa, mutta kun meillä kerran on, pidän siitä kyllä kiinni. Tää on itselle niin uutta, etten halua kokea tätä yksin. 
Kaiklla ei tietty on valinnan varaa, mutta kun meillä kerran on, pidän siitä kyllä kiinni. Tää on itselle niin uutta, etten halua kokea tätä yksin.
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Meilläkin mies ihan hupireissulla tämän viikonlopun kahden tunnin ajomatkan päässä. Meillä vielä kaks viikkoo laskettuun aikaan, eli silleen turvarajojen puitteissa tää reissu (vaikka eihän sitä koskaan tietenkään tiedä koska se tyyppi päättää lähtee syntyyn), mutta se miehen ajatusmalli, kun mietittiin, että mitäs sitte, jos synnytys käynnistyy... mies siinä sitten tuumas, että mä sitten varmaan soitan hälle siinä vaiheessa, kun mua on supistanut säännöllisesti tunnin ajan, niin hän lähtee sitten tuleen 
Niin, mäkö tosiaan ihan rauhallisena täällä laskisin ensin tunnin supistuksia ja sitten vasta hälle ilmoittelisin mitään? Ja sitten siitä vielä pari tuntia eteenpäin koittaisin selviytyä ihan yksin ja lähtisin synnärille yksin ja... joo varmaan 
Kyllä jos mua rupee enemmänkin supistaan, niin enköhän mää sillä sekunnilla soittele sitten, eka synnytys kuitenkin ja kaikkee, niin en ehkä ihan yksin halua läpikäydä 
Ilmeisesti koitti miettiä sellaista kaikkein optimaalisinta aikataulutusta tähän hommaan (tämä kun on just niitä asioita, jotka pystyy hyvin ennustaan, että miten hommat etenee... 
) Miehet 
Niin, mäkö tosiaan ihan rauhallisena täällä laskisin ensin tunnin supistuksia ja sitten vasta hälle ilmoittelisin mitään? Ja sitten siitä vielä pari tuntia eteenpäin koittaisin selviytyä ihan yksin ja lähtisin synnärille yksin ja... joo varmaan Kyllä jos mua rupee enemmänkin supistaan, niin enköhän mää sillä sekunnilla soittele sitten, eka synnytys kuitenkin ja kaikkee, niin en ehkä ihan yksin halua läpikäydä Ilmeisesti koitti miettiä sellaista kaikkein optimaalisinta aikataulutusta tähän hommaan (tämä kun on just niitä asioita, jotka pystyy hyvin ennustaan, että miten hommat etenee... ) Miehet 
Etsijä
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Musta tuntuu välillä et mikä tahansa ajatus saa pillittämään Me ollaan miehen kanssa harvoin erossa toisistamme, kymmenessä vuodessa ei montaa yötä sen jälkeen kun on asuttu yhdessä (välillä opiskeluiden takia eri paikkakunnilla) mutta nyt en voi edes ajatella sitä että näen miehen vasta tiistai-iltana, kaipaisin niin syliä ja halia, oon ihan ikävissäni että pillitän kun ajattelen
Me ollaan miehen kanssa harvoin erossa toisistamme, kymmenessä vuodessa ei montaa yötä sen jälkeen kun on asuttu yhdessä (välillä opiskeluiden takia eri paikkakunnilla) mutta nyt en voi edes ajatella sitä että näen miehen vasta tiistai-iltana, kaipaisin niin syliä ja halia, oon ihan ikävissäni että pillitän kun ajattelen Minä kyllä priorisoisin miehen lähellä oloa ohi kodin laittamisen. Senkin takia, että tiedän kuinka pahasti miehen sydän särkyisi, jos missaisi osan synnytyksestä.Enkä itsekään tahdo olla yksin tietystikään. Joutunen tosin itse käväisemään työreissulla 170km päässä vielä pari viikkoa ennen laskettua...
Valkoisiin pintoihin ja muuhun vaikeasti puhdistettavaan: Universal Stone, ostakaa heti! Sellaista kivimäistä pesuainetta, vihreä purkki, löytyy ainakin prismoista ja hyvin varustelluista cittareista. Puhdistaa ihan mitä tahansa! Ainoa ongelma on, että mullistaa käsityksen puhtaasta (erityisesti keittiön lavuaarin suhteen, yhhh), joten joutuu siivoamaan paljon enemmän :D Kohta hinkkaatte jo kylppärin seiniä antaumuksella.. Itse asiassa ehkä parempi ostaa vasta kun muksut on pihalla!
Valkoisiin pintoihin ja muuhun vaikeasti puhdistettavaan: Universal Stone, ostakaa heti! Sellaista kivimäistä pesuainetta, vihreä purkki, löytyy ainakin prismoista ja hyvin varustelluista cittareista. Puhdistaa ihan mitä tahansa! Ainoa ongelma on, että mullistaa käsityksen puhtaasta (erityisesti keittiön lavuaarin suhteen, yhhh), joten joutuu siivoamaan paljon enemmän :D Kohta hinkkaatte jo kylppärin seiniä antaumuksella.. Itse asiassa ehkä parempi ostaa vasta kun muksut on pihalla!
nennaemilia
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meillä mies oli jopa vaalivalvojaiset yhdellä oluella että olis tarvittaessa päässyt lähteen ajamaan turkuun jos niikseen olis käynyt. Kaikesta tyhmyysestään huolimatta mulla on onneks ihan kunnon mies
Tänään on hormonit hyrränny taas oikeen 100 lasissa. Eka pyysin miestä nouseen esikoisen kanssa et laittaa sille leivän ja noin kun likal jäi eilen illalla iltapala syömättä kun syötiin päivällinen niin myöhään ja heräs tosiaan sit 6 huitteissa siihen et on hirvee nälkä. No mä tietenkin oletin et leivän lisäks syöttää (siis laittaa, ei 5vtä tarvii syöttää :D) jotain muutakin aamupalaa eikä vaan sitä yhtä leipää. No ei se sit ollu syönyt muuta. Tämä toki selvisi siinä vaiheessa kun minä olin noussut sängystä ja tehnyt itselleni aamupalan ja istahtanut tähän koneen ääreen että saisin kerrankin nauttia aamupalani ihan rauhassa ilman mitään häsellystä. No eikös tuo esikoinen tule viereen sillee et minul olis nälkä, mitä mie saisin syödä. Laitoin ompun kun puuro ei kelvannut, ei siin mitää. Sit menin avautumaan tästä asiasta miehelle joka oli kömpinyt takas sänkyyn nukkumaan!! Avautumisen päätteeks paiskasin makkarin oven kiinni ja menin vessaan (koska tietenkin luonto kutsuu just huonoimmalla mahdollisella hetkellä). Vessassa purskahdin itkuun kun harmitti niin paljon ja suuntasinkin vessareissun jälkeen takas makkariin ja miehen kainaloon parkumaan ja selittämään miks mua harmitti ja pyytämään anteeks kun olen tyhmä vaimo ja nalkutan ja valitan.. Tsiisus näitä hormoneja. Noh, kun tästä oli selvitty ja noin ja koitin alka uudestaan syömään aamupalaa niin iski niin jäätävä hammassärky et vesi tuli silmistä ja painelin ottaa 1g panadolin ja takas sänkyyn parkuen kun teki kipeää... Näin meillä, mites muilla? :D
Tänään on hormonit hyrränny taas oikeen 100 lasissa. Eka pyysin miestä nouseen esikoisen kanssa et laittaa sille leivän ja noin kun likal jäi eilen illalla iltapala syömättä kun syötiin päivällinen niin myöhään ja heräs tosiaan sit 6 huitteissa siihen et on hirvee nälkä. No mä tietenkin oletin et leivän lisäks syöttää (siis laittaa, ei 5vtä tarvii syöttää :D) jotain muutakin aamupalaa eikä vaan sitä yhtä leipää. No ei se sit ollu syönyt muuta. Tämä toki selvisi siinä vaiheessa kun minä olin noussut sängystä ja tehnyt itselleni aamupalan ja istahtanut tähän koneen ääreen että saisin kerrankin nauttia aamupalani ihan rauhassa ilman mitään häsellystä. No eikös tuo esikoinen tule viereen sillee et minul olis nälkä, mitä mie saisin syödä. Laitoin ompun kun puuro ei kelvannut, ei siin mitää. Sit menin avautumaan tästä asiasta miehelle joka oli kömpinyt takas sänkyyn nukkumaan!! Avautumisen päätteeks paiskasin makkarin oven kiinni ja menin vessaan (koska tietenkin luonto kutsuu just huonoimmalla mahdollisella hetkellä). Vessassa purskahdin itkuun kun harmitti niin paljon ja suuntasinkin vessareissun jälkeen takas makkariin ja miehen kainaloon parkumaan ja selittämään miks mua harmitti ja pyytämään anteeks kun olen tyhmä vaimo ja nalkutan ja valitan.. Tsiisus näitä hormoneja. Noh, kun tästä oli selvitty ja noin ja koitin alka uudestaan syömään aamupalaa niin iski niin jäätävä hammassärky et vesi tuli silmistä ja painelin ottaa 1g panadolin ja takas sänkyyn parkuen kun teki kipeää... Näin meillä, mites muilla? :D
kuukiurustakesään
Piirimestaruustason postaaja
Mies ilmoitti justiin, että hänellä on kahden päivän työmatka Helsinkiin alle viikko ennen laskettua aikaa. Asutaan siis itse Kuopion seudulla, joten välimatkaa kertyy 400-500 km. Järkytyin ja olin pettyneen oloinen tästä uutisesta, ja mies sitten siihen tölväsi tylysti, että eipä työmatkoille mitään mahda, vauva syntyy kun syntyy mutta tuskin juuri tuolloin. Pillahdin jo pelkästä miehen tylystä äänensävystä itkuun ja sanoin sen olevan niin tärkeää minulle, että mies pääsisi mukaan synnytykseen! Mies ihan hätääntyi reaktiostani, ja koitti selitellä, että tottakai katsotaan tilanteen mukaan ja hän kyllä pääsee synnytykseen tuekseni enkä joudu yksin synnyttämään ja ja... Tuli jo vähän parempi mieli, mutta kun kerran itkuhanat oli auki niin pitihän sitä vielä niiskutella hetki, ja mies toki jatkoi lohdutteluaan. Ihana mies.
Yleisesti ottaen olen säästynyt aika hyvin raskausajan tunnemyrskyiltä, ihmeellinen zen-olotila jatkuvasti päällä.
Tuli jo vähän parempi mieli, mutta kun kerran itkuhanat oli auki niin pitihän sitä vielä niiskutella hetki, ja mies toki jatkoi lohdutteluaan. Ihana mies. Yleisesti ottaen olen säästynyt aika hyvin raskausajan tunnemyrskyiltä, ihmeellinen zen-olotila jatkuvasti päällä.