Sanko, mulla on myös aikalailla samoja fiiliksiä kuin sulla :)
Mua ei itseäni vaivannut, että olin tullut nuorena raskaaksi, mutta uskon, että ihmiset ympärillä saivat mutkin jotenkin varuilleen, että ihan kuin ei olisi ollut lupaa iloita asiasta, koska kukaan muukaan ei iloitse.
Ja tosiaan, elämäntilanne ei ensimmäisen kohdalla ollut mikään hyvä. Olin aika eksynyt koiranpentu, joka ei ollut saanut elämässään mitään aikaiseksi ja siitä mua aina muistutettiin. Tuli paljon kommenttia etten tule pärjäämään ja olen itsekäs, kun haluan pilata muiden elämän.
Esikoinen sai alkunsa, vaikka käytin e-pillereitä säännöllisesti. Kuulin jälkeenpäin, että oli muitakin, jotka oli tullut raskaaksi käyttäen samoja pillereitä.
Nyt tämä raskaus on suunniteltu yhdessä. Ja kaikki olivat jo odotelleet milloin toinen tulee.
Elämä on paljon tasapainoisempaa.
Parasta tietenkin on (siis itseni kannalta), että olen esikoisen syntymästä lähtien todistanut epäilijöille etteivät erehdy epäilemään toisten
Että vaikka itse en ole saanut kovin hyvää alkua elämälleni, niin se ei tarkoita etteikö omat lapset voisi saada.
Kun tajusin oikeasti olevani äiti niin tuntui siltä kuin, että elämässä olisi vihdoinkin jokin tarkoitus eikä epäonnistuminen ole vaihtoehto.
Välillä tosiaan mietityttää, että miten otan uuden lapsen vastaan synnytyksen jälkeen. Koen kuitenkin olevani jo tässä vaiheessa paljon kiintyneempi vauvaan kuin mitä olin esikoiseen häntä odottaessa. Välillä siitä tulee huono omatunto, vaikka hölmöähän se on
On vähän sellainen jännittynyt olo, kun ajattelen, että kohta sylissäni on uusi ihminen, jolla on ihan oma persoonansa.
Mä kyllä kuvasin esikoista jo heti alussa vähän liikaakin. Videot on ehkä vähän sellaisia, että ainoastaan minä itse jaksan katsoa niitä edelleen, kun toinen vain makaa tekemättä mitään puoli tuntia putkeen
Mua ei itseäni vaivannut, että olin tullut nuorena raskaaksi, mutta uskon, että ihmiset ympärillä saivat mutkin jotenkin varuilleen, että ihan kuin ei olisi ollut lupaa iloita asiasta, koska kukaan muukaan ei iloitse.
Ja tosiaan, elämäntilanne ei ensimmäisen kohdalla ollut mikään hyvä. Olin aika eksynyt koiranpentu, joka ei ollut saanut elämässään mitään aikaiseksi ja siitä mua aina muistutettiin. Tuli paljon kommenttia etten tule pärjäämään ja olen itsekäs, kun haluan pilata muiden elämän.
Esikoinen sai alkunsa, vaikka käytin e-pillereitä säännöllisesti. Kuulin jälkeenpäin, että oli muitakin, jotka oli tullut raskaaksi käyttäen samoja pillereitä.
Nyt tämä raskaus on suunniteltu yhdessä. Ja kaikki olivat jo odotelleet milloin toinen tulee.
Elämä on paljon tasapainoisempaa.
Parasta tietenkin on (siis itseni kannalta), että olen esikoisen syntymästä lähtien todistanut epäilijöille etteivät erehdy epäilemään toisten
Että vaikka itse en ole saanut kovin hyvää alkua elämälleni, niin se ei tarkoita etteikö omat lapset voisi saada.Kun tajusin oikeasti olevani äiti niin tuntui siltä kuin, että elämässä olisi vihdoinkin jokin tarkoitus eikä epäonnistuminen ole vaihtoehto.
Välillä tosiaan mietityttää, että miten otan uuden lapsen vastaan synnytyksen jälkeen. Koen kuitenkin olevani jo tässä vaiheessa paljon kiintyneempi vauvaan kuin mitä olin esikoiseen häntä odottaessa. Välillä siitä tulee huono omatunto, vaikka hölmöähän se on
On vähän sellainen jännittynyt olo, kun ajattelen, että kohta sylissäni on uusi ihminen, jolla on ihan oma persoonansa.
Mä kyllä kuvasin esikoista jo heti alussa vähän liikaakin. Videot on ehkä vähän sellaisia, että ainoastaan minä itse jaksan katsoa niitä edelleen, kun toinen vain makaa tekemättä mitään puoli tuntia putkeen
