Huhtikuun hulinat

No mutta täytyyhän lapselle kuria pitää. Joskus kuuntelee niitä taisteluita ja miettii et voi tuota äitiä/isää, koita jaksaa!
 
Monta kertaa kun näkee vastaavissa tilanteissa olevia vanhempia, niin tekis mieli sanoo, tiedän miltä susta tuntuu!
Mut parempi kun siinä antaa toisen hoitaa hommaansa rauhassa.
 
Mulla taitaa kohta paukkua 3000 :o puhelimella en noita tilastoja nää, mutta paljon on tullu höpöteltyä...
 
Musta on muuten aika ihanaa, että on kerrankin hyvä syy olla aikatauluttamatta kesää. Kyllä meitä saa mökeille ja tapahtumiin kutsua. Me tullaan jos reissu tuntuu sopivan vauvaelämään, mutta mitään sitovaa en suostu sopimaan. Nyt aurinkoisilla säillä muistan, miten kivaa kesällä on vaan olla ja nauttia lähiseuduista.
 
Sain mökkinaapurin, joka on kätilö, arvion sukupuolesta. Kertoi että tyttö tulee! Vaikea ajatella kun koko ajan ollut varma että poika tulee ja kun uusimmat tulokkaat vaan kaikki poikia. Pysyy siis yllätyksenä loppuun asti :)
.
 
Näin ekaa kertaa unta meidän vauvasta! Se oli pieni, söpö ja syötävän ihana! Sillä oli vähän tummaa tukkaa ja söi onnellisesti tuttia!:Heartbigred En kestä tätä odotusta, haluan sen pienen tänne ulos meidän luokse syliin tuoksutettavaksi!!!
 
Jomsuli,sama täällä! Olen ties kuinka monesti käännellyt ja fiilistellyt kaapissa pienen vaatteita, "testaillut" vaunuja pitkin huoneita ja käy hirveesti pikkuista sääliksi kun joutuu möyrimään tuolla ahtaassa mahassa vaikka täällä ulkopuolella olisi runsaasti tilaa möngertää :) EI VAAN ENÄÄ JAKSAIS OOTTAA!!
 
Iha hemmetin hyvä ilma ja mää makaan sisällä!! En jaksa ajatellakkaa ulos menoa ja päätin et rehellisesti lepään nää kaks päivää josko kivut hellittäs ja tuo repivä tunne tuolta alapäästä ees vähän helpottas. Kipulääkkeistäkää tuskin on apua? Eilen vähä paasasin miehelle sen "käytöksestä" (kuulostaa ku puhusin koirasta...) ja pointsit sille! Yöllä herättelin sen kahen tunnin valvomisen jälkeen ja se jakso silitellä mun selkää ja otti kainaloon. Siinä heti tuli parempi mieli. Tänäänki se on pyöriny sisällä ku ei halua jättää mua yksin ku oon vaa itkeny ja ollu niin kärsivän näkönen. Sanoin kyllä että menee ulos ja kavereitten kaa harrastelee mut kattoo välillä puhelinta ja pysys kuitenki samalla kylällä.
 
Te varmaan passitatte mut lataamoon kun sanon, mutta mulla on sellainen olo että haluaisin tehdä toisen lapsen. HETI. Pitää muistuttaa itseä, että ekakin vauva on vielä kesken. Miehellä on ollut vähän samansuuntaiset jutut viime päivinä, ja nyt kuulin vauvauutisia ystäviltä joiden esikoinen on vielä aika pieni... Ää, kohta meillä on kymmenen lasta jos oon näin hormonien vietävissä!
 
Huhhuh kyllähän tää oli ihan odotettavissa että joku rupee heti kuumeilemaan seuraavaa vauvaa, mutta jos multa kysytään niin hullujen hommaa! :D mutta hyvä jos teillä on molemmilla samansuuntasia ajatuksia!
 
Mä olen jo aloittanut kosiskelun, että oisko toinenkin vauva kiva. Ei heti putkeen, herranjumala, mutta tolleen periaatteessa. Ei nyt ihan suoraan laittanut punaista valoa päälle, että ehkä mä jatkan kutkuttelua.

Niin, ja vauvakuumehan mulla on ollut viimeiset kolme kuukautta. Haluan pienen vauvan per heti! :grin
 
Mä rupeen harkitsemaan vauva-asioita uudestaan aikasintaan vuoden tai parin päästä! Ja sillonkin siis vasta harkitsemaan...
 
mies on jo muutamaan otteeseen kysyny että käviskö toinen heti perään, toinen pikkunen on kyllä suunnitelmissa mutta ei ihan heti pariin vuoteen
 
Mepä tehtiin selviytyjät raskausversio tänään!
Päätettiin aamusta miehen kanssa lähteä oikein kunnon lenkille koirain kanssa ja suunnattiin sellaselle luonnonsuojelualueelle. Reitti oli suunniteltu niin että matkaa tulis joku viis-kuus kilometriä mutta autopa jätettiin sellaseen paikkaan ettei sen löytäminen ollut ihan itsestäänselvyys...
Reitti kulki sellasta mäkimaastoa ja suonsilmää että oiskohan päästy pari kilsaa ku olin jo aika piipussa :D. Koiraa oli hyvä pitää irti onneksi niin ei tarvinnu ku itsestään siinä huolehtia.
Kun oltiin jokunen kilometri kuljettu, todettiin miehen kanssa yhdessä että me ei koko sakki tulla sitä autoa jaksamaan etsiä ja hajaannuttiin. Mä menin koirien kanssa odottelemaan läheiseen tienvarteen että mies hakee auton ja sit meidät. Voi pyhä sylvi mikä idea. Ei ne polut olleet niin hyvin merkitty ja meinas usko loppua et sitä autoa ikuna löytyis... Mä pääsin hetkeks istumaan siinä oman reittini varrella mutta mies sai tosissaan patikoida ja hakea sitä autoa.
Tähän mennessä vesipullo oli tyhjä, takki jo pakatu reppuun ja mittarissa sellanen +20 astetta...
Meni siinä vielä tovi että auto löyty ja mä tietysti hormoneissani puolipaniikissa siellä vaikka oli ihana ilma ja koiratkin jo niin väsytetty ettei jaksaneet mua retuuttaa. Nälkäkin jo tuli ku reissussa meni neljättä tuntia.
Ah sitä tunnetta kun näki miehen tulevan! Niinku ois oikeesti kiperämmästäkin tilanteesta selvinny :D.

Mä oon vähän pettyny ku en saanu pahemmin suppareita aikaan tällä retkellä. Pitäskö lähteä uusiks? :)
 
Ai prkl muuten kun ärsyttää taas kun kotona vaan makaan kuumuudessa:
Miksi ei osaa rentoutua vaikkei oo energiaa edes pikkujuttuihin?
Tuleeko pesänrakennusviettiä enää vai onko tää loppuaika tällaista?!
Kovat äänet ärsyttää, kuumuus ärsyttää, lastenohjelmat ärsyttää, syöminen ärsyttää kun ei tee mieli syödä ja Colakin tökkii.
Ainoa mikä vielä maistuu on jäiset puolukat :D
Ja tänään röökinhaju oksetti ihan kuin alkuraskaudessa?
Suojakupla mulle loppuraskaudeksi, ei ihmiskontakteja ellen tahdo :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top