SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Moi!
Ärrinmurrin-ilmaa taitaa olla Espoossa liikkeellä. Joona on kätinöiny koko päivän, ja sen takia ollaan nyt sit koko päivä ihan vaan kotona. Mies toi kaupasta ruoka-tarvikkeita, mä sain apinan päikkäreille ja ajattelin, että teen sen ruoan nyt, kun poika nukkuu. Iltaa jos oottelisin, niin saattais olla yks syliapina roikkumassa koko aika kainalossa, ja se on huomattavasti vaikeempaa toi ruoanlaitto silloin. Noh, mies siihen sitten, että jos on kerran nälkä, niin söisin lounaaksi kaapista kanawokin ja lihapullien jämät, kun muuten ne pitää heittää pois! Eihän siinä, voin syödäkin, mutta pitää KUITENKIN tehdä se safka nyt Joonan nukkuessa, tai muuten jää mies ilman ruokaa/eväitä yöksi töihin. Ja arvatkaa vaan, kiinnostaako tehdä ruokaa ja tuoksutella sitä, ja sitten alkaa lämmitellä itelleen jotain jämiä tuolta kaapista??
Ärsyynnyttiin molemmat, ja mies painui kiukkusena nukkumaan, ja nyt mä sitten syön noita jämiä ja katson, että ehdinkö tehdä sen ruoan kun taas alkaa huvittaa... voihan olla, että Joonakin on sitten jo hereillä, koska tuntuu nukkuvan tosi pinnallisesti; itkuhälyttimestä kuuluu vähän väliä voihkintaa.
Halipossulle tosiaan sympatiahaleja! Ja hauvalle myös, voi toista... Toivottavasti isäntä muistaa illalla pyörät hoitaa, koska edelleen se on mun mielestä miesten hommaa ;)
Niin ja Tinttis, en mä aiemmin oo vaan tajunnut, että rivivälithän vois helpottaa lukemista! Iteki näitä kilometripostauksia kun rustailen, niin oon ihan samaa saattanut minäkin monelle aiheuttaa ;)
Ampun nukutusongelmiin ei oo vinkkejä... katotko kellosta nukkumaanmenoajan, vai pojan käytöksestä? Meillä kyllä Joonasta huomaa, että onko se nukkumaanmenoaika jonain iltana klo 21 vai klo 21.30. Toi puol kympin rajapyykki on sellanen, että Joona ei vielä välttis oo selkeesti osottanut väsymystä, mutta silti sen on saanut (ainakin vielä, koputan puuta!) ihan nätisti omaan sänkyynsä asettumaan. Nykyään useimmiten on jäänyt hiljaa uinumaan, mutta on se siellä joskus itse itselleen unisatuja kertonut. Me ei illalla enää jutella, höpöttelyt loppuu iltapesuun&vaipanvaihtoon, jonka jälkeen tullaan olkkariin (valoisaan, ja telkkukin on yleensä päällä) syömään iltapullo ja sitten heivaan apinan olalle, se (yleensä) röyhtäisee ja sitten kannan ton muutaman metrin makkariin. Sängyn vierellä annan suukon otsalle, lasken pojan sänkyynsä, laitan tutin suuhun, vedän peiton päälle, silitän päätä kerran ja sanon "hyvää yötä, aamulla nähdään", ja se on meillä ollut ihan riittävä. Ennen yöunia tuo tosin nukkuu (yleensä) vielä yhdet puolen tunnin tirsat joskus seiskan-kasin väliin, että ei oo ihan täysin yliväsynyt sänkyyn laitettaessa. Ai joo, onhan se pari kertaa jäänyt tosi levottomana sänkyynsä möllöttämään, mutta silloinkin on auttanut, kun oon jääny makkariin puuhastelemaan, tai ihan vaan istumaan siihen viereen, että se näkee mut kuikuilemassa siitä laidan yli...
Viereen saatan ottaa joskus aamulla kerran-kaks viikossa, kun pitää itse päästä suihkuun. Ja siis sillonkin kello on jo päälle kahdeksan aamulla, annan pullon, pidän kainalossa sen hetken että lapsi nukahtaa ja nousen itse ylös, eli käytännössä jää aina yksin isoon sänkyyn. Ihan pari kertaa kuussa saatan ottaa vaan kainaloon aamutorkuille kun itsekin vielä nukun...
Mutta siis (Amppu), kirjoitit, että pinnasänky tuntuu rangaistukselta? Onko näin herätessäkin, että onko heti sieltä pakko päästä pois? Ootteko just vaihtaneet äitiyspakkauksen laatikon pois sängystä, jos sellainen siellä on ollut? Tai jotain muuta tällaista muutosta tapahtunut? Onko teillä sellaiset reunasuojukset, nehän luo sellaista "pehmeyttä" sänkyyn, eikä pelota, kun sieltä laidan yli ei nää... Onko teillä mobilea tai jotain muuta, jota poika voisi tuijotella ennen unen tuloa?
Ja pointti siinä, että ei sais syliin/vaunuihin/muualle nukuttaa ja kantaa nukkuvaa lasta sitten omaan sänkyynsä, lienee just se, että lapsi ei sitten herättyään säikähdä, että minne on joutunut! Vaan jos lapsi ei herää sitten sängystään ihan paniikissa, niin enpä mäkään näe, että mitä muuta haittaa vois muualla nukuttamisesta olla. Sehän on fakta, että ne naperot sitä unta tarvii!
Halipossu, no et sä kyllä ihan oikeesti mitenkään mahdottoman isolta näytäkään! Oon varmaan kertonutkin, mutta kun mies sillon näki sut ihan viimesilläs tuolla centissä, ja pari päivää siitä kerroin, et paljon sulle oli tullut raskauskiloja, niin eihän se meinannut uskoa! Kun et kuulemma miltään ihan jätiltä näyttänyt sillonkaan! Tosin se on ehkä vähän hankala sen sanoa, kun mun jättipallomahaani ja edelleen leveitä kupeitani on tottunut tuijottelemaan ;) Mutta älä sure, muotoja sä vaan oot saanut lisää, ja se on kaunista, etenkin kun oppii taas löytämään ne omalle vartalolle sopivat vaatteet :)
Mä jatkan nyt urakkaani, eli syön kaapista herkut pois. Ja uusia ei sitten osteta, ainakaan tollasia "vuoria", niin ehkä tää herkkuperseily joskus vielä saadaan kuriin! Eilen tyhjeni viimeinen konvehtirasia jouluna saaduista ;)
EDIT: Kas, fabo sitten antoi aiheeseen sopivan vinkin... Syömishäiriöliitolla on 6.5. Älä laihduta -päivä...
Ärrinmurrin-ilmaa taitaa olla Espoossa liikkeellä. Joona on kätinöiny koko päivän, ja sen takia ollaan nyt sit koko päivä ihan vaan kotona. Mies toi kaupasta ruoka-tarvikkeita, mä sain apinan päikkäreille ja ajattelin, että teen sen ruoan nyt, kun poika nukkuu. Iltaa jos oottelisin, niin saattais olla yks syliapina roikkumassa koko aika kainalossa, ja se on huomattavasti vaikeempaa toi ruoanlaitto silloin. Noh, mies siihen sitten, että jos on kerran nälkä, niin söisin lounaaksi kaapista kanawokin ja lihapullien jämät, kun muuten ne pitää heittää pois! Eihän siinä, voin syödäkin, mutta pitää KUITENKIN tehdä se safka nyt Joonan nukkuessa, tai muuten jää mies ilman ruokaa/eväitä yöksi töihin. Ja arvatkaa vaan, kiinnostaako tehdä ruokaa ja tuoksutella sitä, ja sitten alkaa lämmitellä itelleen jotain jämiä tuolta kaapista??
Ärsyynnyttiin molemmat, ja mies painui kiukkusena nukkumaan, ja nyt mä sitten syön noita jämiä ja katson, että ehdinkö tehdä sen ruoan kun taas alkaa huvittaa... voihan olla, että Joonakin on sitten jo hereillä, koska tuntuu nukkuvan tosi pinnallisesti; itkuhälyttimestä kuuluu vähän väliä voihkintaa.
Halipossulle tosiaan sympatiahaleja! Ja hauvalle myös, voi toista... Toivottavasti isäntä muistaa illalla pyörät hoitaa, koska edelleen se on mun mielestä miesten hommaa ;)
Niin ja Tinttis, en mä aiemmin oo vaan tajunnut, että rivivälithän vois helpottaa lukemista! Iteki näitä kilometripostauksia kun rustailen, niin oon ihan samaa saattanut minäkin monelle aiheuttaa ;)
Ampun nukutusongelmiin ei oo vinkkejä... katotko kellosta nukkumaanmenoajan, vai pojan käytöksestä? Meillä kyllä Joonasta huomaa, että onko se nukkumaanmenoaika jonain iltana klo 21 vai klo 21.30. Toi puol kympin rajapyykki on sellanen, että Joona ei vielä välttis oo selkeesti osottanut väsymystä, mutta silti sen on saanut (ainakin vielä, koputan puuta!) ihan nätisti omaan sänkyynsä asettumaan. Nykyään useimmiten on jäänyt hiljaa uinumaan, mutta on se siellä joskus itse itselleen unisatuja kertonut. Me ei illalla enää jutella, höpöttelyt loppuu iltapesuun&vaipanvaihtoon, jonka jälkeen tullaan olkkariin (valoisaan, ja telkkukin on yleensä päällä) syömään iltapullo ja sitten heivaan apinan olalle, se (yleensä) röyhtäisee ja sitten kannan ton muutaman metrin makkariin. Sängyn vierellä annan suukon otsalle, lasken pojan sänkyynsä, laitan tutin suuhun, vedän peiton päälle, silitän päätä kerran ja sanon "hyvää yötä, aamulla nähdään", ja se on meillä ollut ihan riittävä. Ennen yöunia tuo tosin nukkuu (yleensä) vielä yhdet puolen tunnin tirsat joskus seiskan-kasin väliin, että ei oo ihan täysin yliväsynyt sänkyyn laitettaessa. Ai joo, onhan se pari kertaa jäänyt tosi levottomana sänkyynsä möllöttämään, mutta silloinkin on auttanut, kun oon jääny makkariin puuhastelemaan, tai ihan vaan istumaan siihen viereen, että se näkee mut kuikuilemassa siitä laidan yli...
Viereen saatan ottaa joskus aamulla kerran-kaks viikossa, kun pitää itse päästä suihkuun. Ja siis sillonkin kello on jo päälle kahdeksan aamulla, annan pullon, pidän kainalossa sen hetken että lapsi nukahtaa ja nousen itse ylös, eli käytännössä jää aina yksin isoon sänkyyn. Ihan pari kertaa kuussa saatan ottaa vaan kainaloon aamutorkuille kun itsekin vielä nukun...
Mutta siis (Amppu), kirjoitit, että pinnasänky tuntuu rangaistukselta? Onko näin herätessäkin, että onko heti sieltä pakko päästä pois? Ootteko just vaihtaneet äitiyspakkauksen laatikon pois sängystä, jos sellainen siellä on ollut? Tai jotain muuta tällaista muutosta tapahtunut? Onko teillä sellaiset reunasuojukset, nehän luo sellaista "pehmeyttä" sänkyyn, eikä pelota, kun sieltä laidan yli ei nää... Onko teillä mobilea tai jotain muuta, jota poika voisi tuijotella ennen unen tuloa?
Ja pointti siinä, että ei sais syliin/vaunuihin/muualle nukuttaa ja kantaa nukkuvaa lasta sitten omaan sänkyynsä, lienee just se, että lapsi ei sitten herättyään säikähdä, että minne on joutunut! Vaan jos lapsi ei herää sitten sängystään ihan paniikissa, niin enpä mäkään näe, että mitä muuta haittaa vois muualla nukuttamisesta olla. Sehän on fakta, että ne naperot sitä unta tarvii!
Halipossu, no et sä kyllä ihan oikeesti mitenkään mahdottoman isolta näytäkään! Oon varmaan kertonutkin, mutta kun mies sillon näki sut ihan viimesilläs tuolla centissä, ja pari päivää siitä kerroin, et paljon sulle oli tullut raskauskiloja, niin eihän se meinannut uskoa! Kun et kuulemma miltään ihan jätiltä näyttänyt sillonkaan! Tosin se on ehkä vähän hankala sen sanoa, kun mun jättipallomahaani ja edelleen leveitä kupeitani on tottunut tuijottelemaan ;) Mutta älä sure, muotoja sä vaan oot saanut lisää, ja se on kaunista, etenkin kun oppii taas löytämään ne omalle vartalolle sopivat vaatteet :)
Mä jatkan nyt urakkaani, eli syön kaapista herkut pois. Ja uusia ei sitten osteta, ainakaan tollasia "vuoria", niin ehkä tää herkkuperseily joskus vielä saadaan kuriin! Eilen tyhjeni viimeinen konvehtirasia jouluna saaduista ;)
EDIT: Kas, fabo sitten antoi aiheeseen sopivan vinkin... Syömishäiriöliitolla on 6.5. Älä laihduta -päivä...