Huhtikuun huhuilut

Onpas kiva kuulla että muillakin on tää "suklaaongelma" mie vetasin hyvällä omallatunnolla 3 karkkipäivää viimeviikollaki ja yhtenä pvänä oli tosian pakko saada daim- suklaalevy!!! Perusteetkin oli vallan mainiot, koska ukko makaa krapulassa koko päivän (oli kaverin varpajaiset) niin mie saan syyä suklaalevyn [:D].

Hekottelua on meilläkin alkanu olemaan ajankuluessa kokoajan enemmän, mulla ja neitillä on omat ja ihan eri hekotteluaiheet mitkä on taas iskällä ja neitillä, jos mie koitan samoja mitä mies niin ei onnistu ja taas päinvastoin...

Vierastaminen, meillä on neitiä kuskattu mukana jokapaikkaan, kouluun esim, (heti 20 uutta imistä pällistelemässä) että ns tottumisesta se ei voi olla kiinni mutta jännä homma kuinka neiti vierasti miehen äitiä jota näkee viikoittain mutta ei mun äitiä jota on nähny ehkä melkeen vaan kerran kuussa...?

Jesh, nyt herättään ukko (jonka vieressä en saanu nukutua silmäntäytttä ko se prkl kuorsas koko yön) koska edessä on kohtpuoliin reissu joensuuhun, saapa nähä miten automatka menee, nyt sen pitäs kyllä ihan kiitettävästi nukkuaki ko lähetään niin aikasin seuraavalta syötöltä...[:D]
 
SannaKOo: en oo vielä sitä velliä tehnyt. Eilen maistettiin ekaa kertaa maissia suoraan purkista.. ei jaksanut alkaa pakstemaisseja keitteleen. ajattelin että parempi ensin kokeilla "raakana" ja sit vasta tekee sitä velliä. Ja tosiaan ajattelin keittää/kypsentää jauhoista ensin semmosen paksuhkon puuron, ja sit lantrata sen nanilla. siitä puurosta saa sit varmaan muutaman päivän satsin samasta. Pakkohan ne on ensin kunnolla kypsentää ettei tuu hirveet masuvaivat. ja kukapa sitä nyt raa'asta jauhosta tykkäis [;)] Josko huomenna tota kokeilis jos tänään vielä mennään sillä maissisoseella.

Ja täällä on nyt sit imetys tosiaan ihan loppusuoralla. Päivisin ei tissi kelpaa enää ollenkaan. öisin syödään molemmista kerran. ekalla ja tokalla syötöllä ensin muutamat imut tissistä ja sit pulloa. sit taas loppuyönä ei enää tissi kelpaa vaan mennään suoraan pullolle. mikähän tossakin on että ne ekat syötöt vaatii ensin tissiä. Tätä menoa se maito sieltä kyllä hupenee vauhdilla joten varmaan viikon päästä ollaan jo pelkällä nan linjalla. päivisin oon muutaman kerran pumppaillu, mutta aika pikku määriä sieltä saa ulos. Onhan se vähän haikeeta kun ne meidän omat hetket oman vauvan kanssa loppuu (vaikka onhan se pullonkin kanssa lähellä..), mut mä saan KAUNIIT RINTSIKAT TAKAS!!! jihuu!!! mä vihaan näitä imetysliivejä ja suojia.... ja yöt, voi sitä tunnetta kun voi taas nukkua ilman liivejä. AAAAAH!!! voi kyllä olla että noista vanhoista liiveistä ei mitkään istu. pitääkin alkaa sovittelemaan, joutuu visiin liivikauppaan lähteä.

Oli yö taas aika levoton. Veera ähisi ja puhisi koko ajan. olisko kakka taas tulossa.. Ite olisin kyllä vetäny unta kun se edellinen yö meni valvoessa. noh, josko sitä päikkärit tänään ottais.

Pääsin eilen sinne lääkäriin. Sano että eipä ole aikoihin nähnyt näin tulipunaista kurkkua. joo'o, siltä se tuntuukin. sain puhekiellon. mikä lie tulehdus/virus päällä. Kävin labrassa nieluviljelyssä ja tänään sit puoliltapäivin soitan tulokset. Vielä mitään lääkekuuria tms en saanut. Kaks pakettia srepsilsejä menny ja peppu laulaa [;)] heh. pientä yliannostusta ja laksatiivisia vaikutuksia. pakko olla koko ajan pastilli poskessa että pystyy edes puolet tästä sylkimäärästä nielasemaan.

AIka mielenkiintonen päivä taas tulossa. Miehen viis vee poika tulee koko päiväks meille. se tietää sitä että Veeran unet menee sekasin kun ei osaa nukkua kun toinen möykkää vieressä. Tosiaan se kundi muistaa tasan puol minuuttia olla hiljaa kun sille sanoo että ottaa vähän iisimmin että tyttö nukahtaa. Sit kun itellä ei tosiaan ole mikään voittaja olo niin ei hirveesti nyt jaksais mitään ylimäärästä hulabaloota. mies tietysti keskittyy 110% poikaan ja Veeran hoito jää sitten koko päiväks mun harteille. että se sit vissiin niistä haaveissa olevista päikkäreistä.... noh, toivossa on hyvä elää että ens yönä nukuttais kaikki hyvin.

Meinasin käydä kurkkaamassa sitä linkkiä niistä kiinteiden alottamisesta. mutta päätin että enpäs menekään...
En lue enkä kuuntele enää kenenkään "ammattilaisen" neuvoja kyseisestä asiasta... On nyt niin liikaa tullu ristiriitasta tietoa joka suunnasta ja asia on saanut mut jo niin raivon valtaan että nyt mennään ihan omalla fiiliksellä. [:)] niin kauan kun Veeralle uudet maut maistuu ja masu ei tuu kipeeks niin hyvä on! eriasia sitten jos jotain allergiaa tms ilmenee..

Haa, kello onkin jo yli seittemän. pyykkikone laulamaan!!! mukavaa päivää kaikille!!!
 
Huomenta!

Pakko tulla huikkaamaan huomenet, koska en muista koska viimeks oisin tähän aikaan ollut hereillä! Pojat nukkuu makkarissa, mutta mun oli noustava päästäkseni sinne kokoukseen tienaamaan kahvirahoja... Hah, joskus on ollut motivaatio tossa hommassa vähän eri syistä, mutta ku en saanut sitä tahtomaani "valtaa" tälle vuodelle, niin menköön nyt sit näin!

sintulle kiitokset aamunauruista... vai että teillä syödään yöllä molemmista tisseistä kerralla. Jep, lukuhärö ja tällanen "mielikuvia piirtävä" lukija... Hihih.
Ja voi sun kurkkua! Toivottavasti ei oo mitään ihan hirveetä... ja jos meno siellä kotona hirvittää, niin voisko mies napata Veeran vaunuihin ja lähteä lähipuistoon peuhaamaan sen isomman lapsen kanssa?? Koska on Veera silti myös sun miehes lapsi, vaikka tietysti tollasissa tilanteissa se harvoin läsnä oleva ymmärrettävästi saa isänsä huomion, ja vältytään myös ylimääräisiltä mustasukkasuuksilta... Mutta kyllä sunkin pitäis saada lepotauko! Sitähän sun kroppakin huutaa, sen verran vähän oot saanut levätä tässä kolmen kuukauden aikana!

Mutta tää lähtis nyt sutimaan meikkiä nassuun ja sitten ILMAN VAUNUJA JUNAAN! Jännää! :D
 
Huomenta vaan!
 
Nyt on oikeeoppisesti maitoa sulamassa ja sain jopa pumpattua uutta pakkaseen, pienempi määrä ja litteesti jäätymässä, eiköhän tää tästä [:D]
 
Piti vaan tulla huikkaamaan moikat ja kiittämään Pranista linkistä, oli mukavan rento ja järkevä artikkeli tuo, jotenkin "jalat maassa vaan ja ei turhaa stressiä" -olo tuli siitä.
 
Täällä Olli jää tänään hoitajansa kanssa about neljäks tunniks keskenään, miehen kanssa mennään hoitaan jos jonkinlaista lääkäriasiaa pois päiväjärjestyksestä. Kiva silti päästä vähän aikuisten kesken liikkeelle!
 
Heippa!!
 
Huomenia täältä aurinkoisesta Haagista!

Sain kauniin syntymäpäivän aamun, kerrankin. [:)] Mulla alkoi tosiaan tänään vika vuosi parikymppisenä, huu! Benjikin on näköjään päättänyt antaa äidille rauhaisan aamun lahjaksi, kun niin nätisti köllöttelee tuolla boksissaan. Aamua säestää Mozart, ja minä aion vetää toisen kupin äitini lähettämää Presidentti-kahvia nassuun.

Amppu se jo kaipailee töihin. No juu, olis se ihan kiva päästä töihin, mutta mulla ei ole työpaikkaa johon palata. Toisaalta hyvä, koska muuten olisin jo viime kuun lopussa joutunut heivaamaan Benjin hoitoon... Nyt siis meikämamma on kotona syyskuuhun saakka ainakin, ja sitten kouluun, jos yliopistossa vaan ollaan sitä mieltä, että he mut sinne opiskelijaksi hyväksyvät. Mä hain sinne viime vuonna, ja mut hyväksyttiin, mutta jouduinkin lykkäämään opintojen aloittamista raskauden vuoksi.

(tässä välissä netti teki sitten stopin. Se siitä mun hyvästä aamusta...)

Tuo kiinteisiin liittyvä linkki oli kyllä mielenkiintoinen. Tuli hyvä mieli siitä, ettei siinä hoputettu eikä painostettu suuntaan eikä toiseen, vaan kehoitetaan menemään lapsen ehdoilla. Kun selkeästi Benji ei olisi vielä edes valmis kiinteisiin, joten me vielä vaan tissitellään. Sitten kun kiinteät aloitetaan, mäkin haluaisin itse koittaa tehdä niitä ruokia. Blenderi on hankintalistalla ykkösenä nyt.

Jep, Halipossu, mä olen myös oppinut, että tekstit kannattaa kopioida ennen postaamista, sillä usein käy niin, että juuri kun postaan jotain, tää sivusto jumittaa, ja mitään ei tapahdukaan...

Jee, Sanna on saanut takin! Mä painun tänään myös kylille moista metsästämään. Ja ehkä jotain muutakin kivaa pientä ITSELLENI, enkä vaan Benjille.

Rinkku, suklaa ja muutkin namuset maistuvat täälläkin vähän liiankin kanssa. Just meni pari suklaa-kookoskeksiä aamukahvin kanssa napaan. Mums! Saattaa olla, että kolmaskin uppoaa vielä!

Sinttu: tosiaan, vaikka nyt lopettelisitkin imetystä, niin onhan se vauva siinä lähellä silloinkin, kun syö pullosta. Ja sitten vaan syömisen jälkeen halimista ja hellimistä paljon. [:)] Nukkuminen ilman liivejä olisi kyllä niiiin ihanaa! Ja niin, toivon, että paranisit kurkkukivusta hyvin pian! Hihi, mä muuten luin kanssa, että "molemmista tisseistä kerrallaan"... Aamusilmät täälläkin!

Sannalle ja Mariannalle jännää vaunutonta päivää!

Elegian painohan se tippuu oikein kohisten!! Wooo!

Nyt taas leikkimään, ja sitten suihkuun ja baanalle! [:)]
 
No niin...jos sitä koittais sitten vihdoinkin muistella, mitäkaikkea eilen ehdin kirjoittaa. Koko päivän sitä viestiä väkersin ja sitten kävi se "puf" ja kaikki hävis. (Tästä viisastuneena minäkin alan kopioimaan tekstini.) Osaispa noin tehdä niille ylimääräisille kiloillekin, jotka tossa vyötäisillä roikkuu. :)

Edellisen viestin oon tänne siis saanut perille keskiviikkona ja silloin purnasin sitä, että kaikki sinä päivänä meni ihan pieleen. Meno jatkui samaa rataa vielä illalla, kun saimme kauppareissulta kotiutuessamme puhelinsoiton huoltomieheltä. Meidän lämmin varasto (vrt. kerrostalon kellari) oli joutunut vesivahingon kohteeksi. Siinä se loppu ilta menikin mukavasti sitä tietoa sulatellessa. Pelkäsin, että mun vaate- ja kenkälaatikot olisivat kastuneet, mutta eilen illalla, kun kävimme penkomassa kamat läpi, selvisi, ettei yhtään vaatelaatikkoa ollut joutunut veden tielle. Sinänsä helpotus, mutta enhän mä tällä vartalolla niihin enää olis muutenkaan mahtunut, joten eipä tuolla nyt sitten olis ollutkaan niin väliä. Uusia vaatteita joutuu kuitenkin ennen kesää ostelemaan.

Eilen tosiaan käytiin Sannan kanssa ostosreissulla. Sanna löysi kaikkea kivaa, mutta mulla oli säästöliekki päällä. Täytyy odotella, että Kela avaisi taas rahahanat... Löysin sentään itselleni kokouimapuvun, kun tänään me mennään ensimmäistä kertaa Aleksin kanssa vauvauintiin. Jännittää pikkusen. Ostettiin sitten Aleksille ihan sellainen "tavallinen uikkari". Folkhälsanilla ne ohjeistaa, ettei mitään uimavaippoja kannata ostaa, koska näillä tavallisilla uikkareilla on pärjätty hyvin jo 25 vuotta. Ohjeistus on, että vauva pitää ruokkia 1,5 tuntia ennen uintia, koska tällä minimoidaan kakkavahingot. Just! Siis meidän poikahan ei mitään aikataulua noudata pakettilähetyksen suhteen. Varmistin vielä infossa, että onko ihan oikeesti niin, ettei mitään vaippaviritystä tule sinne uikkarin alle, ja näin se asia kuulemma heillä on. Kakkavahingotkin kuulemma sattuvat yleensä taaperoikäisille. Odottakaapas, kun meidän liisterikone pääsee vauhtiin. Nyt on muutenkin tuntunut, että lähes joka päivälle on löytynyt ainakin yksi lähetys. Tämän päivän pakettia ei ole vielä näkynyt eikä kuulunut. "Glup!" Onneksi sitten kakkavahingon sattuessa (kuulemma 4-6 krt/ vuosi) saa ilmaisen uintikerran. Muutama tunti enää h-hetkeen...

Nukuttamisesta mun piti kanssa sanoa ainakin se, että meillä vielä silloin joskus kuukausi sitten poikanen nukahti usein syliin tai olalle. Ei enää. Sylissä nukuttaminen on lähes mahdotonta, kun kaverilla on koko ajan niin paljon asiaa ja nähtävää. Nyt ollaan useampana iltana saatu Aleksi nukahtamaan omaan Vaavi-sänkyyn. Aiemmin huomasin, että vaunukoppa oli hyvä ja turvallinen paikka nukahtaa. Äskenkin aitoin pojan sinne hetkeksi, kun ajattelin kitinöiden johtuvan väsymyksestä. Niinhän se asia olikin ja puolessa minuutissa lapsi oli sikeässä unessa. Mä oon huomannut, että rauhoittumista auttaa nykyään se, että laitan pojan tuohon lämpö-/ turvapussiin (esim. sohvalla ollessamme), jätän pussin auki , laitan sille tutin suuhun (vaikkei se niinkään enää tutista välitä) ja lasken käteni sen posken ja ohimon päälle lepäämään. Joskus Aleksi tarttuu käteeni kuin turvaa hakien ja joskus toisella kädelläni pidän Aleksin viuhtovia käsiä hellästi paikallaan. Usein uni hiipii aika nopeastikin. Toi äippäpakkauksen makuupussi ei nukuttamisessa auta. Tietysti lämmin ja pehmeä pesä on parempi...ja onhan toi turvapussi kooltaan pienempi ja intiimimpi.

Ja meillä ei kyllä noudateta vielä mitään nukkumaanmenoaikoja tms. Illalla pyrimme nykyään viemään lapsukaisen tuonne makuuhuoneeseen, kun on aikuisten nukkumaanmenoaika. Silloin joskus aiemmin mä jäin valvoskelemaan olohuoneeseen, jos Aleksi näytti olevan kovin virkeä. Mun oli silloin helpompi itse pysyä hereillä, mutta nykyään toimimme siis toisin. Toistaiseksi uusi järjestely on toiminut. Ja meilläkin on joskus käytetty sitä "tainnutustippaa".

Ruokailuista: Bataattia on täälä syöty sunnuntaista lähtien ja nyt kolmena päivänä perätysten Aleksi on aukonut suutaan ihan selkeästi pyytääksen lisää ruokaa suuhun. Miten toi muka jo tässä vaiheessa ymmärtää tehdä noin? Jotenkin tuntuu, että meillä asustaa aivan ylikiltti ja "viisas" pieni ihminen.

Niin joo. Sannalle piti sanoa, että kiitos kaikista lämpimistä sanoista, joilla viesteissäsi minun mieltäni piristit! Taisin tämän sanoa sulle eilen kasvokkainkin, mutta kun en nyt varmuudella asiaa muista, niin raapustin sen nyt vielä tähän.

Menkat loppuivat täällä 10 päivän ammeessa seisomisen jälkeen....jippii!
Sormiruokajutut oli kivaa ja uutta luettavaa :) Täytyy täälläkin jossain välissä alkaa sitä harrastamaan.

Mun piti kommentoida teidän juttuja, mutta joku toinen kerta sitten taas. Nyt on pakko alkaa valmistautumaan tuohon tulevaan uintikertaan, enkä enää ehdi kahlata noita vanhoja jutuja uudemman kerran läpi. Mua harmittaa, kun en enää ehdi notkua täällä. Nyt on päivät olleet kiireiset, kun oon alkanut raahaamaan tota meidän karvakuonoakin vaunujen kanssa pitkille lenkeille ja sitten toi mun rakas naapuri keksii aina piristykseksi kaikkia kivoja retkikohteita. Nyt ihanaa perjantai-iltaa ja hyvää viikonloppua!
 
MOrjes muutaman päivän tauon jälkeen. Luin taas ensin kaikki ja yritän muistaa mitä piti kommentoida. Tosin joku järkevä aina ehtii saman ajatuksen julkaista, joten jään sitten itsekseni nyökyttelemään.

Kiinteisiinsiirtymislinkki, mahtava mielestäni myös. Juuri siksi että ei siinä ole mitään fanaattista. Ja sain tukea siihen, että Valolle voi maistattaa kaikenlaista, kun sitä kerran kiinnostaa. Vaikka mielelläni vain imettäisinkin.. Mutta, päättäväinen poika. Tänään lähdin kävelylle ystäväni kanssa ja mies jäi syöttämään ja nukuttamaan Valon. Banaanimaito oli mennyt muristen ja halulla alas nopeammin kuin mies ehti lusikan täyttämään. Valo murahti jo odotellessa uutta satsia. Lopuksi tissimaitoa pelkiltään vielä päälle.

Onnea Ailime! Hyvää syntymäpäivää!

Kierukasta: Oloja ollut hiukan, mutta ei mahdottomia. Nyt tiputtelee ööh, kolmatta päivää, mikä kuuluu asiaan. Kyselin apteekista, kun lääkäri ei mitään osannut sanoa. Tiputtelu kuuluu asiaan parina ekana kuukautena, mutta sitäkään ei ole kaikilla. Elimistö totuttelee härveliin. Tiihuliko se oli kanssa laitattamassa kierukan? Jos olet käyttänyt normipillereitä tai muuta hormonaalista ehkäisyä ja päässyt ilman kummempia oireita, tuskin saat kierukastakaan mitään. Minulle ei sovi mitkään tavalliset, siksi kierukka nyt. Vähäisempiä nämä oireet ovat kuin kuukautisoireet yleensä, tosin menkkani ovat kivuliaat.

Yöhoidosta. Nonni. Minä päätin, että miehen ja minun on saatava yhteistä aikaa ja kysyin Valon kummatädiltä, josko joskus tulisi hoitamaan Veetä yön yli ja suostui. Me menisimme miehen kanssa kaupunkiin leffaan, syömään ja yöksi hotelliin. Mieskin innostui, mutta toppuutteli, kun aloin sopia ajankohtaa. Nyt on ollut kuulemma liikaa menemistä(= meillä on käynyt vieraita). Mutta nyt henkisesti valmistautuneena ja täysin hoitajaan luottaen odotan ajankohtaa. Me saamme treffit! Hui!

Vierastamisesta, alkoi kolmen kuukauden ikäisenä joitakin ihmisiä kohtaan ja nyt on naureskellut kelle vaan (meillä ei montaa ihmistä käy..). Ystävämme uutta parrakasta mieskaveria tuijotteli vähän hitaammin, mutta ei muuten mitään ihmeellistä ollut.

Nukuttamisesta, aivan. Minäkin olen ilmeisesti yrittänyt liian aikaisin nukkumaan Valoa. Jämähdän omiin rutiineihini ja aikoihin, vaikka yritänkin poikaa lukea ja tsuumailla että mikäs nyt on. Eilenkin pitkien alkuiltaunien jälkeen olisin hyvin voinut venyttää melkein tunnin eteenpäin. Tilanteen mukaan.. Muuten on kyllä nukuttaminen helpottanut (koputtaa puuta). Ensin tissiä ja laulut, Valo jokeltelee ehkä kuulumiset vielä, en vastaa. Sitten tissiä tai tuttia, yleensä jo tutti ja nalle kainaloon. Siihen jätän hiplaamaan nallea ja usein nukahtaa. Tutti joskus karkailee, kun vilkaisen ovenraosta, ja ehkä menen laittamaan takaisin suuhun, ettei mene uni karkuteille taiteillessa tuttia takaisin omin voimin[:D] (yrittää kiemurrella tuttia suuhun patjalta vierestään, kädet viuhtoo apuna)
Ja olen myös ajatellut jo siirtämistä omaan sänkyynsäkin. Kuinkahan hankalaa tulee olemaan, kun on vieressä nukkunut jo niin pitkään? Onko antaa vinkkejä? Sänky ei mahdu nykyiseen makkariimme, vaihdoimme pienempään huoneeseen, joten sitten poika olisi jo ihan omassa huoneessakin, ihan vastapäätä kyllä meidän makkaria ja hyvinkin kuuloetäisyydellä. Jos yrittäisin välillä päiväunia ensin tuohon sänkyynsä? Auttakaa!! Kissa on kyllä, höh, ottanut pinnasängyn omakseen, kun ei siinä kukaan muukaan nuku. Onneksi katti on ollut nyt ulkona yöt, ei tarvi pelätä että hyppää pikkuisen päälle. Siitä kissat on hiukan hölmöjä, että juoksevat sujuvasti yli, jos on peitto päällä!
Muuten tuo löllykkäkissamme on alkanut noteeraamaan Valoa kiitettävästi ja lämmöllä. Ulkoa tullessa saattaa puskea, jos poika on sopivalla korkeudella ja haistelee Valon käsiä. Nuolaisee päätä toisinaan.

Mitäs vielä? Ei jaksa muistaa. Harmi.

Juttu alkoi jo aamupäivällä, joten varmaan on jo monta tarinaa tullut sen jälkeen. Palataan!
 
Ailimelle onnittelut täältäkin! :)

Meidän eka uintikerta meni oikein hyvin. Aleksi tykkäsi, mutta kyllä oli poikanen jännittynyt! Uusi ympäristö ei vaikuttanut alkuun lainkaan, kun odottelimme omaa uintivuoroamme altaan reunalla. Hallissa kaikui edeltävien uimareiden ilakoinnit, mutta Aleksi ei ollut moksiskaan vaan olla möllötti omassa turvakaukalossaan. Kun päästiin veteen ja siellä totuteltiin uimaotteisiin ja uuteen ympäristöön, niin Aleksi oli kyllä silmin nähden jännittynyt. Itkulta kutenkin vältyttiin ja välillä poikasen kasvoilta näki jo melkein hymynkin. Lopetettiin uinnit vartin jälkeen, ettei mene ihan överiksi ja autoon päästyämme Aleksi nukahti syvään uneen joka jatkuu edelleen. Saa nähdä, herätäänkö nyt sitten yöllä valvomaan... Välillä unen seasta lapsukainen elämöi ja huutelee parkasuiden muodossa, mutta ei kuitenkaan herää. Taitaa pieni käydä läpi päivän jänniä ja uusia tapahtumia...veden loisketta, valojen välkettä, uusia ääniä ja sitä painottomuuden tunnetta suihkutteuineen ja pukemisineen.

Nyt hyvät yöt joka kolkkaan!
 
Moikka!

Hahahahaa, Amppu, jaksan nauraa tänään jo toista (vai kolmatta?) kertaa tolle ajatukselle, että heitettäis vatsamakkarat pöydälle... :D
Ja tosiaan, minäkin "vanha" konttorirotta oon unohtanut, että sellaistakin työtä on, jossa ehtii koneella istua ihan vaikka ajatuksen kanssa! Näissä hommissa, mitä oon viime vuodet puuhannut, niin ei tosiaan koneella ehdi kuin rapsaa kirjoittaa, ja silloinkin saa varautua siihen, että pitää mennä hoitamaan jotain muuta asiaa. Teininä mulla oli ihan suojatyöpaikka, (siis olin äidin työpaikalla toimistoapuna 15-17 kesäisenä), oma pikkunen toimistokoppero, välillä piti vähän pakkailla laskuja kuoriin, silloin tällöin ettiä laskutustietoja ja välillä availla ja hoitaa jotain tuontihuolinnan ja tullauksen keissejä. Mutta varmaan 80% päivistä mä pelasin pasianssia, juorusin puhelimessa (työpaikan laskuun) ja datailin netissä mesetellen. Että näin... Ja silti sain aina hirveesti kehuja, eikä mulle koskaan kerrottu, jos olin tehnyt virheitä noiden oikeiden töiden kanssa, vaan muut paikkailivat mun juttuja. Eikä äiti siis oo siellä ees mitenkään turhan korkeassa asemassa ollut, eikä se lafka ihan pienikään... Välillä tein kyl sit ihan oikeestikin duunia, kun olin paikkaamassa aulassa puhelinvaihde/aulatyöntekijää, mutta sitä oli kesästä muistaakseni ehkä kolme viikkoa. Palkka oli ihan jees verrattuna frendeihin, jotka hikoili jossain minimipalkalla nurtsia leikkaamassa, voitte kuvitella, kuinka oon saanut kuulla vinoilua vielä vuosia sen jälkeenkin! Njoo, nyt eksyin kyllä aiheesta! (tosin silti vielä mainittava, että nykyään sit painetaankin hikihatussa duunia sillä korkeakoulutettujen paskimmilla palkkaluokilla...)

Elegia, Joona on kans onneks tottunut nukkuu metelissä ku metelissä. Ihan tietoisesti siitä pidetty kiinni, että hälinää saattaa olla ympärillä, mutta se ei saa estää nukkumista... Iltaisin sitten omaan rauhaansa! Toivottavasti noi hyvät unenlahjat säilyis myöhemminkin, vaikka nykyään usein päikkärit ottaakin tuolla kohtuu hiljaisella pihalla!
Ja muutenkin täytyy kyllä kiittää tollasta loistavaa nukkujaa! Tänäänkin oli päivällä vetänyt reilu 3h päikkäreitä, kuuden aikaan oli taas vähän ärstynä ja laitoin ulos vielä toisille päikkäreille, josta kävin hakemassa kasin aikaan sisään ja herätin toisen makeimmista unistaan... Sitten piristyi tässä vielä ja leikki innoissaan, siirsin vähän myöhemmäks normaalia nukkumaanmenoa, mutta 21.30 oli vellit (toka ilta, peruna-porkkana eineshyllyn velliä, ei oo kitisyttänyt ja viime yönä nukku taas sen 21-8 syömättä!) ja sen jälkeen vielä vähän turhan virkeä poika. Kävin kuitenkin kippaamassa sänkyyn (ja "pelkäsin pahinta"), silmät auki jäi köllimään, inahdustakaan ei päästänyt ja vartin päästä oli jo Nukkumatti vienyt! Ennen noi unenlahjat on ollu mulla, mutta on tainnut Joona viedä ne... Parempi näin :D
Ja aaltoja, Elegia, vielä sun painonpudotukselle! Kyllähän sä saat varmaan jokusen kilon tippumaan ennen kesää, ja sittenhän se on ihana jatkaa! :)

Ailimelle vielä onnellista synttäri-iltaa! En tiiä, onko sulla mennyt ohi, mutta mä en sittenkään suosittele blenderiä soseiden tekemiseen... on vähän turhan sähläystä. Sauvasekotin tai monitoimikone tuntuis paremmalta! Riippuu tietty niistä teristäkin...? Mulla on tollanen drinkkien tekoon tarkotettu, joka kyllä murskaa jääpalat ja muut, mutta bataatti tuntui olevan turhan kova paikka. Joutu koko aika "auttaa" sitä konetta avaamalla kantta ja työntelemällä sitä bataattia paremmin terien väliin. Vaan olikohan joku muu kuitenkin onnistunut hyvinkin sillä soseuttamaan??

Hyvä ettei Halipossulla mennyt ne vanhat vaatteet sittenkään siellä kellarissa ihan piloille vesivahingosta huolimatta! Ja älä huoli, kyllä sä vielä ainakin osaan niistä mahdut! Alotetaan yhteinen laihdutusrinki? Tosin johan sä kaupassa jätit ne alesuklaat hyllyyn, kun mä niitä hamstrasin... Keksitään vaikka joku kiva palkinto, mitä tavotellaan! Asetetaan tavotteet ja sit vaan aletaan treenaamaan (eli vaunuttelemaan ahkerammin, ilman sitä pätkiskakku palkkiota!)! Jooo! (mun Mt. Everest on se Kasavuori, sinne ylös kun pääsen hengästymättä :D)

Hihih, Valo taitaa olla aikamoinen tiikerinpoikanen (eikös teillä ollut se yks kuvakin jossain tiikeripuvussa?), kun murisee jos ei ruoka tuu riittävän nopeasti! Ja hei joo, banaanimaito, tai ihan vaan banaanikin vois olla Joonalla maistelulistalla. Eihän teillä menny siitä vatsa kovaks? Kun aikuisillekin saattaa kuulemma bansku sellaista aiheuttaa... tai miltähän maistuis luumu-banaanisose? Ite en oo suurin luumun ystävä (paitsi tuoreiden, nams!), niin hankala ajatella...
Ja ihanaa, että teillä on miehen kanssa tuo yhteinen kaupunkireissu, jota odottaa! Ehditte rauhassa totutella ajatukseen, ja toteutatte sitten, kun teistä tuntuu hyvältä! Hienoa, että on luotettava hoitaja kuitenkin jo lupautunut!
Valitettavasti en osaa vinkkejä tohon omassa sängyssä nukuttamiseen oikeen antaa... ehkä se perinteinen, että annat oman käyttämäsi paidan lapselle unirievuksi? On turvallinen tuoksu sitten lähellä... Saattaa viedä jokusen yön, että tottuu poika uuteen nukkumajärjestelyyn, mutta joskus se on edessä kuitenkin!

Meillä oli tänään ekaa kertaa kokeilussa peruna-kukkakaalisose. Perunaa siis saanut jo porkkanan kanssa aiemmin, joten siitä ei tiettävästi oo ongelmia tullut... Sose ei tuoksu mitenkään herkulliselta, ja mitä lämpötilaa maistaakseni sitä sormenkärjellisen suuhuni laitoin, niin ei se kyllä kovin hyvääkään oo (mutta eipä ollut se porkkana-perunakaan...). Mä olin tosin antanut Joonalle päikkäreiden jälkeen jo vähän maitoa, mutta oli selkeästi nälkäinen vielä, joten mies sitten alkoi sosetta syöttämään... ONNEKSI käskin siirtää sitterin sohvalta lattialle (keittiön pöydällä oli miehen jotkut autonrengasjuttusysteemit kuivumassa, sinne ei mahtunut), sillä jonkun lusikan kärjellisen jälkeen lenskin sitten ihan oksennus, eikä mikään ihan pikku puklu... :D Joonaa ei homma tuntunut haittaavan, vaan söi sen jälkeen vielä lisää! Huomenna kokeillaan vielä uusiks, uskon ton johtuneen siitä maidosta, eikä niinkään soseesta - vaikka isänsä sitä sosetta arvostelikin maistamatta, ja Joonakin taas vähän "irvisteli" syödessään.
 
Hei!

Kyllä taas tekee tiukkaa, että pääsee tälle "omalle ajalle" koneen ääreen! Tässä nyt kuitenkin istun. Tyttö yrittää nukahtaa, vähän vaikeroi, kun meni vissiin liian väsyneeksi. Heräs kesken viimeisten päiväunien n.19.oo, kun isännän puhelin pärähti soimaan täysillä radion rupsutuksen päälle. Olihan siinä se värinähälytys, josta pitäis älytä, että kohta soi ja kovaa... vaan eipä ehtiny kammeta ylös ja siinä se tyttö sitten heräsi itkemään peloissaan. Sitäkin. Ei tullu uni enää takaisin ja päättelin, että valvokoot. Nyt on sitten liika väsynyt ja vavahtelee ja sätkii unissaan, tukka hiessä.

 Tuntuu, että tuo on taas tavallista säikympi! Se keskittyy hirveen tarkasti hommiinsa ja sitten kavahtaa jokaista vähänkin isompaa räsäystä!

Mutta ne naurut ja kikatukset! Älyttömän sulosta! Eilen oli juuri sellanen "eka" meidän perheen yhteinen "leikki" missä nauru raikui.... Tyttöä lennätettiin suorilla käsillä ja me makoiltiin siinä sängyllä. Ihan hervotonta kikatusta ja me aikuiset mukana tohkeissamme, vedet silmissä!!!! Meidän perhe! Jännä, miten yhtä aikaa tää joulukuisten sakki tavoittelee kaikkia "VAUVOJEN TEMPPUJA"!!!

Hei, jos sieltä löytyy makkaraa ja raita makkaraa....niin täällä kujerrellaan, että mitäs meidän
 marsipaani tai höpötöpseli! Mistäköhän nuo oiken tulee? Minua itteeni on kutsuttu pienenä PÖPPÄNÄKSI ja siskoni oli TÖPSYKKÄ!!! Varmaan isän antamat nimet,koska mutsi olis keksiny ihan varmaan tyyliin "lutukka" ja "vitukka"!!?! (sori, mutta pistää vieläkin se taannoinen lausahdus naurattamaan.).....

Onneksi olkoon Praniksen perheen isi ja äiti hyvästä päätöksestä lähteä TREFFEILLE! Ihana oottaa tuommosta tapahtumaa. Koittakaa saada se järjestymään hyvissä ajoin, niin ei pääse unohtumaan koko ihanuus!

Meille olis kanssa tulossa yhet yhteiset kemut. Tai siis minutkin on KUTSUTTU mukaan. Mies on siellä soittamassa ja mä menisin hengailemaan. Hiukan arveluttaa! Kysyin jo varuiks yöpaikkaa ja lapsenhoitoa TYTTÄRELTÄNI ja se lupasi. Vaan silti. Tunnetusti ne bileet on aika kosteat ja miten sitä sitten taksilla "vieraaseen" paikkaan yöpymään? Ja tyttökin vierastaa ja syö vaan tissiä! Miks tää on tämmöstä? Kerrankin, kun jotai olis kaiken purnaamisen ja odottelun jälkeen, niin se tuntuu kamalan hankalata? Ja toiseks, oon ehkä lapsellinen, mutta menisin mieluusti IHAN VAIN mieheni kanssa ulos. Tuolla mä joudun jakaa sen kaikkien juhlijoiden kanssa ja saan katella vierestä "miten ihan mies sulla on"!!!  Ymmärtääköhän kukaan, miten ärsyttävää muusikon vaimon rooli on, toisinaan.

Sannan ja Haliksen shoppailu reissu sai taas kaipaamaan kassajonossa seisomista, hintalappujen hiplaamista ja jokaiseen ohi vilahtavaan peiliin vilkuilua! Mulle kanssa! Tahtoo uuden takin, housut, mekon, hameen, kengät...kahdet, laukun,kassin... On vaan niin hiton pieni tuo kansanELÄKLElaitoksen korvaus äitinä olemisesta! Näin kun sen ajattelee, niin siinä rinnalla pitäis kulkea joku valtion palkka, kerran tuo nykyinen on vaan joku "KORVAUS".... no, nää on näitä mun yklsinäisiä pohdiontoja. Mutta kivaa teillä TYTÖILLÄ on taas ollut, se kuului tänne asti.

...hei, tunnistin tuon "pullataikinan verkkokassissa" meikäläisen laukaisuksi! Täällä se sama pullataikina pursuaa myös rinuleista. 80 E, ei riitä mihinkään!! Yritän sitten muotoilla kehoani kauniiksi v-aukkoisilla tunikoilla, "tiukoilla" housuilla (kaikkihan ne on tiukkoja) ja pitkävärtisilla korko saappailla. Olin mielestäni maitokaupan peilissäkin tosi nätti ja seksikäs. Seksikkyys vaan kummasti katosi, kun päästiin kotiin. Ukko olis halunnu kovasti, vaan minä lässähdin, kun kiskoin itteäni takaisin verkkareihin ja katse osui koti peiliin. Hämmentynyt läski se siinä tuijotti, posket punaisena. Ruma.  Nyt alkaa se laihdutus. OIKEASTI.

Kyllä tää on nyt niin omaa napaa, että täytyy kai lopettaa. ÖITÄ, maan kuningattaret! Oottekos muuten muistanu niitä kuningatar-asentoja?
 
Se olis taas viikonloppu... Eilinen meni ihan jees. Miehen poika tuli kymmenen aikaan. lähdettiin sitten porukalla sinne lastentarviketukkuun ja yllätys yllätys vieressä oli joku jumalaton lelukauppa niin sinnehän sitä oli rynnitävä vielä sen jälkeen. Mukaan tarttu nyt sitten se hyppykiikku, vaunuihin rengas-suojat (tota kuraa ja pikkukiveä tulee ihan liikaa sisään) ja sit vielä semmonen lelukaari-mattohässäkkä [:)] Ja sitten pojalle tietty kasa leluja ja pelejä viereisestä liikkeestä. Ja rahaa paloi vaivaiset 250€.. heh...[:o] makaroonia ruuaks sitten loppu kuukaus.. noh, onpahan lapsilla nyt millä leikkiä. se on tärkeintä. Eikä niitä leluja kuitenkaan joka päivä ostella. pitäähän välillä hemmotella.

Veerakin on kyllä tottunut nukkumaan mökässä ja hälinässä, mutta kun se poika oikeesti kiljuu ja huutaa täällä meidän hurjassa 56 neliön kämpässä niin ääni on ehkä PIKKASEN liian kova Veeran unen saamiseen. Mutta vaunulenkit pelasti päikkärit. Ja lähti pojat onneks muutamaks tunniks ulos pelailemaan niin me saatiin vetästä kunnon nokoset [;)] Huomenna olis sitten taas yökylään tulossa, joten säpinää taas riittää. Meidän on oikeesti löydettävä se isompi asunto ja ÄKKIÄ!!!!

Kurkku alkaa oleen jo onneks parempi. muutama kaktus vielä pystyssä, mut nieleminen onneks jo onnistuu. ja puhuakin uskaltaa.

Aurinko on palannut!!! ihanaa [:D] Taidanpa pakata neidin vaunuihin ja lähteä nauttimaan ulkoilmasta. isikin vetelee vielä sikeitä niin mitäs me täällä sisällä nökötetään. ulos mars! palataan!!!
 
Hohoi! Täällä yksi pirteä ja hyvin nukkunut mamma huhuilee! :)

Olipas aikamoinen yö! Eilen vauvauinnin jälkeen Aleksi nukahti siinä seitsemän jälkeen ja pähkäilin, että herääkö poikanen yöllä valvomaan. No ei herännyt! Välillä aina havahduin omasta unesta ja tarkistin tilanteen, mutta Aleksi vaan nukkui ja nukkui. Kun aamulla seitsemän aikaa ei ollut heräämisestä merkkejäkään, mietin, pitääkö toinen herättää vaipan vaihtoon. Tökin vaippaa ja totesin sen olevan edelleen melkein kuiva, sillä eihän Aleksi ollut tietenkään tankannut maitoa nukahtamisensa jälkeen. Jatkoimme unia. Kahdeksan aikaan mies lopulta päätti käydä vaihtamassa vaipan ja siihen lapsukaien sitten heräsi. Aikamoista, 13h unta! Enemmänkin olisi ilmeisesti vielä voinut nukkua, mutta hyvä näin. Itselle tuli jo yön aikana sellainen olo, että jotain puuttuu! Hassu fiilis. Mietittiin aiemmin, vaihdettaisko uinti lauantaiseen päiväryhmään, mutta jos nämä ihanan rauhalliset pe-illat, unentäyteiset yöt ja pitkältä tuntuvat aamut jatkuvat vastaisuudessakin, niin eipä taida olla mitään halua vaihtaa ryhmästä toiseen. Oli ihanaa viettää koko ilta ihan vain aikuisten kesken!

Mitäs vielä...Käytiin koko perheen voimin pitkällä päiväkävelyllä. Samalla reissulla eksyttiin tuonne "naapuripitäjään" kauppaan. Hauskaa reissussa oli se, että näin ohimennen SannaKoon anopin. Ai että mistäs tiedän, kun en ole kyseistä ihmistä ole aiemmin nähnyt? No tietysti vankkureista ja "apinarievusta", joka roikkuu siinä vaunun "luukun" edessä pyykkipojilla. Mulla oli jostain syystä tosi hauskaa... :) Hauskuus loppui kotona kyllä siihen, kun pääsin kuuraamaan koiran päästä varpaisiin. Kyllä! Meillä oli oikein "vaahtokylpypäivä". Aina lenkin jälkeen koira huuhdellaan huolella, mutta kylläpä tuo hiekka sekä kaikki neulaset ja roskat osaavat takertua inhottavasti tohon turkkiin. Oli jo ihan selkeesti huomattavissa, että vesi ei enää riitä, kun turkki oli huuhteluista huolimatta masun alta hiekanharmaa. Siispä desinfioiva shampoo kehiin ja koiraa kuuraamaan. Siinä on aina oma hommansa...reilusti yli puoli tuntia siihen pelkkään pesuun menee. Sitten pyyhkeellä kuivaus ja koira pyyhkeen päälle köllimään ja kuivattelemaan. Kun turkki tuosta vielä kuivuu, on harjailun aika ja sitten karvojen, kynsien ja korvien siistiminen. Koira tykkää, kun saa paljon huomiota! :) Tänään se näytti toista kertaa nauttivan pesusta, kun sai paljon huomiota...tai sitten se alkaa oikeesti olla vanha ja ymmärtää, että mukavampi hänen on olla puhtaassa turkissa.

Tällä mimmillä alkoi muuten kanssa "uusi elämä". Päätin, että herkkuja saan syödä enää ainoastaan mammakahvilla yhden kakkupalan tms. verran ja sitten viikonloppuna yhtenä päivänä "niin paljon kuin maha sietää". Poikkeuksena tähän on Maraboun tumma suklaa mintulla höystettynä. Sitä saan ottaa pienen palan pahimpaan himooni, jos ihan pakottava tarve vaatii. Aina on hyvä jättää joku pieni "takaportti" auki! ;) Ei ala niin helpolla sitten ketuttamaan... Toi tumma suklaa on mulla ainakin sellainen, että makeanhimo laantuu pienestä palasta ja sitten ei todellakaan tee enää mieli makeaa. Vaalean leivän syön nyt kaapista loppuun ja sitten sekin ihanuus on jonkin aikaa kiellettyjen listalla. Mulla on jo pelkästä ajatuksesta parempi fiilis. Tietysti tänän lisätään vielä ne reippaat ja pitkät vaunulenkit koiran kanssa, niin kyllä se paino alkaa tästä tippumaan. Mulla on vihdoin tullut sellainen "hyväntuulinen puhuri", jota olen jo jonkun aikaa odotellut. Nyt on pakko päästä takaisin normaalipainon rajoihin. Ei mun sinne raskauden alun lähtöpainoon tarvitse päästä, mutta jos vaikka alkuun pääsis sinne 65 kiloon. Sori vaan Sanna, nyt taitaa meidän leipomiset jäädä vähiin...mä haluan olla syksyllä bikinikunnossa! (Ha ha haaa!)

Elegian aamu kuulosti ihan kauhealta! Mitenkäs siellä nyt jaksellaan, vieläkö oksentelua on tullut? Kyllä tuollaisessa tilanteessa olisi itse kukin säikähtänyt ja pahasti. Mä osaan säikkyä paljon pienempiäkin asioita ja tuosta olisin varmaan hyppinyt jo seinille. Toivottavasti ette ole saaneet mitään vatsapöpöä vauvalle! Niitä on ollut ainakin täällä "meidän suunnalla" enemmänkin liikkellä. Ja voi ihanuus! Mä olen täällä juhlinut sun painon pudotusta! Ehkä munkin pitää kaivaa toi Wii tuolta pölyn peitosta ja ottaa se osaksi jokapäiväistä elämää... No ehkä mielummin panostan tohon koiran kanssa lenkkeilyyn.

Sinttu oli päässyt shoppailemaan lelukauppaan! :) Aikamoinen lasku, mutta kyllä sitä tavaraakin näköjään tarttui matkaan. :) Onkos noi renkaiden suojat kalliita? Pitäis varmaan itsekin sellaiset hankkia. Ja hei, kiva että oot jo paranemaan päin!

Nyt on näköjään päiväunien aika. Poistun huoltamaan rakasta pikku poikaani...
 
Iltaa taloon!

SannaKoo ei aiheuttanut baanani mitään ummetuksia (tuskia). Sakeempaa vain tuli vaippaan ja nekin ilman itkuja. Tänään sai taas juuri äsken isin sössöä äidinmaidolla höystettynä ja voi tuota pientä; ottaa tiukasti kädellään kiinni isin kädestä ja ohjaa oikeaan suuntaan lusikkaa! Voiko enää lapsi valmiimpi olla maistelemaan maailman makuja? Nyyh..vaikka silti hän elää maidolla vielä, mutta alan tehdä hyvissä ajoin surutyötä kun se imetys josku loppuu kokonaan. Aika aikaista alkaa nyt murehtimaan sitä, koska imettäähän voi vaikka kuinka kauan kiinteiden rinnalla, jos vauvalle vain kelpaa. Jotkuthan ilmoittavat itse että nyt riittää.

Elegia no olipa teillä järkytysten aamu! Hui kamala! Onneksi mitään hälyyttävää ei sen jälkeen ole ilmeisesti ollut ilmassa ja maito maistuu.

Maarinen no en tiedä millaista olisi kuunnella vierustovereiden kuolaavan omaa miestä, mutta ei varmasti niitä elämän hohtohetkiä. Ei siksi ettei mieheni olisi ihana,vaan siksi että hän on Minun. Siitä sinullakin varmaan on kyse. Ja hei, onnittelut sinnekin suuntaan kun pääsette vähän ulkoilemaan, vaikkakaan ette ihan niin kahden kuin haluaisit, mutta sekin päivä ja ilta ja yö vielä osuu kohdalle. Minä jännitän jo tulevaa, vaikka se onkin todella tarpeen. Valo pärjää, hoitaja pärjää ja isi pärjää. Äidinkin on opittava, että lapsi kasvaa. Taidanpa laittaa tänne yhden Kahlil Gibranin ajatuksen lapsista. Ihan nyyhky. Nautitaan vielä kun ovat pikkuisia ja sylissä, kohta viilettävät omin voimin maailmalla ja äiti saa vain itkeä tihrustaa muistellen sitä synnytystä ja ekoja viikkoja ja ekaa sitä ja tätä ja kuinka tärkeä olikaan naperolleen.

No on sintulla ollut erinomainen shoppailupäivä, kun tarpeellistakin tuli matkaan. Tuulettaa samalla mieltään ja lompakkoaan.. Eilen kävi ystävä kylässä ja juteltuamme tavaroista ja arvoista, alkoi melkein pyydellä anteeksi tuomaansa suloista, itsevirkattua pehmopupua. Eihän me sellaisista puhuttu! Tuollaiset lelut säilyttävät arvonsa ja ehkä sillä leikkii vielä Valonkin mahdollinen lapsi vielä joskus. (en yhtään mene asioiden edelle[8|])

Yksi ja toinen tuntuu olevan painonhallintavireessä. Tsemppiä jokaiselle! Ja muistetaan, että vaikka tuloksia ei heti näykään, niin olossaan tuntee, kun ei verensokerit sahaa eestaas ylös ja alas. Olet Elegia  aivan oikeassa, ellei nyt tee jotain, jää kilot uudeksi ominaispainoksi.
Ja ihan samoja kuvia näkyy meidänkin peilistä kuin maarisen tuvassa. Verkkareissaan muodoton äitinlöllykkä. Farkut jalassa ja vähän kun katsoo mitä päälleen laittaa, on kuva ihan ok, peitellen epäkohtia, mutta muuten...taikinaa..

Voi miten aito voi maailmaa ihmettelevä napero olla! <3 Puhaltelimme Valon kasvoille hellästi ja toinen henkäili ihastuneena ja kasvot loistaen herkin ilmein.

Kohta taitaa olla nukkumaanmenoaika, alkaa kuulostaa siltä. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!
 
Vielä maidon määrästä asiaa. Tuntuu että poju juo minut aina niin tyhjiin, ettei pumpulla tule kuin pieniä, olemattomia määriä. Onko tässä yritettävävielä välipumppauksiakin, että määrää kasvattaisi vai mikä eteen? Muutenkin tuo poju kittaa maitoa ahkeraan, että missä ihmeen välissä sitä sitten.. taikka pitäisi aina tyhjentää sitä toista tissiä, kun toinen on juotu. Vai eivätkö nämä enää pumppuun reagoi? Kuitenkin Valo saa aina herumaan maidot eivätkä nämä utareet tyhjiltä tunnu. Kaikenlaista [:)]

Meillä on kanssa varsinainen kikattaja ,höröttäjä, hehettäjä hekottaja kotona, joka saa meidät vanhempansakin samaan tilaan.
 
Iltaa!

Leppoisa päivä takana, ihanaa! Halipossu oli kyllä bongannut ihan oikein, anoppi se apinaa kärräili taas pitkin kyliä ja me miehen kanssa siivottiin ja käytiin kaupassa ihan vaan aikuisten kesken. Mies alotti siivousurakan jo aamulla, kun me taas nukuttiin Joonan kanssa yhteentoista! :D
Joonalle on alkanut maistua noi soseet nyt ihan urakalla, ja samaa kädellä lusikan suuhun viemistä on kuin Valollakin. Ihanaa syöttää lasta, kun ei tarvitse enää huijata sitä pullon kanssa nieleskelemään täyttävämpää ruokaa masuun! Nyt on ollut päivittäin myös luumusose ruokalistalla, lähinnä ennaltaehkäisynä, kun tuossa oli pari päivää vähän kovana pikkumiehen masu... Luumu taitaa olla aika hyvää, sitäkin tahtoo nopeammin, kuin äiti ehtii lusikoida! Tänään annoin myös ihan pienen murusen banaania (kun tein meille aikuisille persikka-ananas-banaanirahkaa) ja illalla vielä maiteltiin vähän persikkasosetta, jota Joona olisi syönyt enemmän kuin äiti olisi antanut! Illalla vielä sitä peruna-porkkanavelliä ja äsken kippasin pikkumiehen unille. Mies lähti pesettämään vielä auton halvemmilla yöpesuhinnoilla, ja kun se palaa, niin ehditään taas olla ihan kaksin.

maarinen, Joona myös on alkanut säikähdellä ääniä! Aivastukset ja yskät saavat pikkumiehen säpsähtämään, mutta esim. televisiosta tulevat kovatkin äänet ei kuitenkaan kavahduksia saa aikaan. Jännää! Muuten ei onneksi vieläkään kovaa ääntä pelkää, vaan imurit, sähkövatkain ynnä muut kodin äänet on ihan jees eikä pelota! Ja onneksi Venla on marsipaani, eikä makkara, sillä niinhän se tytön kuuluu ollakin "sokerihippunen" :)
Tuo kuvailemasi "perheen leikkihetki" on myös sellainen, mitä täällä puuhataan! Yhdessä miehen kanssa nauretaan, kun Joona käkättää. Joonan tän hetkinen lemppari on maata selällään isin sylissä, ja siitä isi kippaa nopeasti pääalaspäin ja takaisin, niin Joona rätkättää ihan älyttömästi. Videota pitäis tuosta ottaa, on se sen verran söpöä!

Muutenkin oon huomannut, että aina kun isi ja poika leikkii keskenään tosi onnellisina ja nauraa rätkättää ääneen, niin mä seuraan vieressä sitä jotenkin ihan liikuttuneena. Nyt iltakiukkujen aikaan isi otti pojan syliin lattialta ja rauhotteli, että ei oo hätää, ja mä vähän kauempana katselin niitä kyynelet silmissä... Mun mies on oikeesti sellanen hevarinrenttu, jolta ei tosiaan osaa vieläkään jotenkin "odottaa" tollaista, vaikka toi on ihan arkipäivää. Miten selvästi näkeekään, kuinka rakas tuo pieni poika on sille?! En olisi tuosta miehestä kyllä hevin uskonut, että se tuota vauvaakin jaksaa lelliä ja helliä, kuvittelin aina, että se "ottaisi pojan omakseen" vasta sitten, kun ne voisivat yhdessä selkeämmin tehdä jotain, vaikka pelata jalkapalloa tai muuta. Vaan silti, mun mies on just täydellinen isä tolle pienelle naperolle, parempaa en olisi voinut saada!

Hui Elegia, tollanen yhtäkkinen oksennus säikäytti kyllä varmasti lapsen ja vanhemmat ihan totaalisesti! Onneksi ei sen kummepaa kuitenkaan! Olikos se niin, että te ootte justiinsa alotelleet noita kiinteitä? Vellit tais teillä jäädä paitsioon kuitenkin vielä...? Kun Joona kans nykyään saattaa oksentaa, siis ihan sellasta "puuromaisempaa" eikä mitään maitopuklua, ja se on selkeesti noista kiinteistä johtuvaa, mutta en usko, että mitenkään vaarallista.
Ja kivaa varmaan saada olla koko päivä ihan kaksin VAUVAN kanssa (kohta se ei tosiaan enää oo ihan sylivauva, nyyh!), ja varmasti isollekin pojalle kivaa saada ihan kaksinaikaa isin kanssa!

sinttu, huh, tiedän tunteen, että asunto tuntuu aivan liian pieneltä! Meillä samankokoinen kaksio, ja tänne ei kyllä mahtuis edes viikonloppulasta silloin tällöin sähinöimään! Ja kiva kuulla, että voit jo paremmin! :) (uuh, teidän shoppailureissu! Hih!)

Ja Halipossu, johan mä ehdotin, että otetaan yhdessä niskoista kiinni ja tsempataan toisiamme! Mut ei meidän tarvii kokkikerhostamme väkisin luopua, kyllä se ihanan kuitupitoinen salaatti tms. maistuu lähes pätkiskakun veroiselta ihanan pitkän lenkin jälkeen yhdessä kokattuna ;) (ja hei, onks teillä wii?! Saanks tulla pelaa? :D Mulla on vaan tyhmä tanssimatto, eikä sillekään oo täällä tilaa käyttää... :( Wiitä on ikävä, ja se on suurin syy, et harmittaa ku en oo enää töissä nuokkarilla ;))

Muuten toi painonpudotus... teini-ikäsestä lähtien oon vaan kerryttänyt noita makkaroita itselleni, ja niistä on tosiaan hankala päästä eroon! Mulle riittäis se kokoon 42 mahtuminenkin, se on itseasiassa mun kropalla aika ihannepaino, mutta jos nyt edes palattais takas tohon 46 kokoon tästä järkyttäväks levahtaneesta olotilasta... Vaan taitaa olla eka kerta, että saattaa ostaa housuja niiltä isojen tyttöjen osastoilta, joissa on riittävän pitkät lahkeet, eikä joudu tekemään mitään muotoiluita vyötärö- ja reisiosuuksiin...

Voi, älä huoli Pranametri, saat varmasti vielä imettää "pitkään", vaikka Valo uusia makuja maistelisikin. Samalla saa lohtua ja turvaa, niin tuskinpa se pikkumies nyt ihan kovin pian on siitä tissistä kokonaan kieltäytymässä :)
 
Hei!

Niinkuin Maarinenkin eilen illalla totesi, että vaikea ehtiä pitämään sitä "omaa aikaa", niin sama täällä. Nyt pirtti hiljentynyt, lapset nukkuvat onnellista unta ja mies on töissä. Sohvan saan vallata aivan itsekseen ja nauttia lasillisen viiniä.

Niinkuin aikaisemmin kerroin niin yritin muuttaa Jussin päiväunirytmiä, mutta eihän se nyt niin vaan onnistu sormia napsauttamalla. Ei pitäisi yrittääkää vaan olla tyytyväinen niihin viiden tunnin uniin. Nyt joku varmaan ajattelee, että hulluhan tuo on kun tuollaisista rytmiä yrittää muuttaa. mutta olen kokenut ne on melko rajoittavaksi päivämenojen suhteen. Nyt ei mitään tietoa pitkistä päikkäreistä, mutta katsellaan päivä kerrallaan.

Prana: Mullekkaan ei ole sopinut mitkään ehkäisypillerit, joten jännityksellä odotan miten kierukka sitten sopii. Kuukautiset ovat olleet normaalisti melko niukat ja voipi olla että jää kokonaan pois kierukan myötä. En pistäisi pahaksi.

Tsemppiä kaikille herkuttelun vähentäneille. Kyllä se paino siitä pikkuhiljaa hinautuu alaspäin, vaikkakin se vaati sitä luonteenlujuutta ja monta käveltyä kilometriä. Olin myöskin tänään pitkällä vaunulenkillä ja sitten tietenkin palkitsin itseni herkuilla. Tällämenolla ei vatsalla oleva "etupressu" juurikaan pienene. Tissit voisi kyllä mahdollisen laihtumisen myötä pysyä tälläisinä, mutta ne varmaan muuttuu sellaisiksi kansallispuvun taskuiksi :)

Huh miten Elegian perheen aamu oli alkanut. Ei taida pulauttelut olla teillä yleistä, joten siinä säikähtää toden teolla. Itsellä on jotenkin jäänyt kammo, kun kerran Jussi pulautti kaukalossa reippaasti ja oli tukehtua pukluunsa. Tai ainakin musta tuntui siltä. Vieläkin laitan Jussin kyljelle nukkumaan yöunille ja tuen asentoon peitolla. Pysyy siinä melko hyvin, kún ei ole vielä hoksannut kääntymisen iloa.

Nyt käyn vielä kurkkimassa gallerian ja nautin sen viinilasillisen. Olisinko viisas ja menisin pian nukkumaan, vai nautinko tästä hiljaisuudesta. Hyvää yötä!
 
TERVE!

Pranametrille heti alkuun kiitos myötätunnosta... Niin SE ON MINUN MIEHENI!!!! (polkee jalkaa tämä,antaakseen sanoille painoa) Ja sitten tuosta kuiviin imemisestä. Minusta välillä tutnuu, että kun tuo imee, niin olkapäätkin menee lomolle, iteltä.(edit: herranen aika miltä tuo kuulostaa.Puhun tässä kyllä vauvasta) Miten se saakin mahanasa täyteen ja riittää vielä puklattavaakin, vaikka itestä tuntuu, että raasu lupsuttaa pelkää tyhjää leilin pohjaa. Ne alkuaikojen tutut "tilailupäivät" on taas täällä.Useammin kuin ennen. Neuvola sanoikin, että jos välillä syö yöllkäkin yllättäen, niin se on sitä tilailua. Uskotaan. Sitten seuraavan päivänä syökin täysistä tisseistä vaan neljäkertaa päivässä ja sitten taas useammin. Kahdeksan on vissiin enkka, tähän mennessä. Ja siihen ei lasketa illalla tapahtunutta "ÄITI TÄSSÄ NUKUTTAA VAUVAA "-juttua!

HAlipossulle en olekaan muistanut teidän untireissuja kommentoida! höh. Mutta, eikös ole jännä, että nuo ei piittaa siitä ympäristöstä juuri ollenkaan? Meilläkin oli tänään yhdellä vauvalla pikkuisen itkuinen reissu, niin Venla ekas vähän kulmia kurtisti ja sitten jatkoi omia juttuja! On vissiin se vesi senverta innostava uusi asie, että siellä muuten mielenkiitoiset seikat jää toisarvoisiksi.

Tänään meinattiin muuten saada vähältäpiti kunnia altaaseen paskomisessa! *Viu! Olin ite siinä suihkussa ja muut kaikki oli jo menny. Me oltiin vähän myöhässä. No Venla vielä, onneks vaipoissa, odotteli kaukalossa suihkuvuoroa ja sitten se julmettu alkaa turauttelemaan!!! Nauraa pentele päälle ja punnertaa lisää! Minähän säikkynä pälyilen ympäri suihku huonetta, että voi  vitt.. mitä nyt! Onnes pamautti siellä, eikä sitten kun olis oltu jo altailla!!! Niin ja rumppapumppa jatkui heti perään uinnin jälkeen... kääk!

Sannakoolle ihanasti kirjoitit ukostasi peuhaamassa pojan kanssa! Niin ne isät vaan saa ihan erihommista naurut aikaiseksi kuin äidit. Heti pienestä pitäen. Se on se luonteen yhteensopivuus. Äidin kanssa on toiset jutut ja isin kanssa toiset. Sille vaan ei mahda mitään. Me on miehen kanssa salaa yritetty saalistaa Venlan kikatusta toistemme "keksimillä" hassutuksilla, mutta ei ne toimi!!! Esim. mä sanon pomputtaessa hopohopo ja tyttö ilakoi! Iskä sanoo Pöh-höö ja heiluttaa pitkää tukkaa silmät ristissä, niin tyttö on aivan tohkeissaan! Ei onnistu toisn päin.... vaikka mulla on pidempi tukka ja iskällä isommat hauikset.

Meilllä on kait jossain kanssa semmoset renkaiden suojat... Ei vaan ehkä riitä meidän kuraraitin jälkeen. Nyt oon vieny kiesit kylppäriin pukuhuoneen kautta ja suihkutellu siellä.Mutta sitten on hiekkaa taas jokaikisen kaakelin saumassa. Täytyykin pyytä, että mies virittäis kuistille pihaletkun, niin vois pestä pyörät heti ulkona ja jättää siihen kuivuu hetkeksi.
---------------------------------------------------------------------

Tänään tehtiin taas retken tapainen uudele kodille. MÄ haluun sinne jo! Lumet on sulanu pihalta täysin. Muurahaiset viettä suuria juhlia metsän reunassa ja pihamaalta löytyi pikkuriuisia metsämansikan lehtiä! Ens viikolla alan käänätämään multaa kasvihuoneessa. Jos saisin tänä vuonna oikeeta satoa! Tomatin siemmeniä ostelin ja katsoin, että ne olis voinu kylvää jo viikkoja sitten itämään... Minulla vaan ei ole ikinä ollu kasvihuonetta ja nyt se siellä pönöttää! Pongasin puutarhasta luumujen lisäksi karviaisa sekä mustaherukoita! Ihanaa! Jännittävää! Hykerryttävää!

Ja mies on tietysti tohkeissaa, että mihin kaikkialle hän voi rakentaa erilaisia pihakeittiöitä..... Minä ehdotin varovasti ensi alkuun pientä pallogrilliä kasvihuoneen ja omenapuun vääliin ja sitten nuotiota lammen rantaan, sinne saunan lähelle. Saa nähä. Hirveesti isiellä on hommia, pihassakin. Ens viikonloppuna pidetää talkoot. Aikuisten kakaroiden on ikäänkuin pakko tulla! Ensinhän meidän piti päästä sisään pääsiäiseksi, mutta otettiin aikalisä ja nyt mennään OIKEESEEN kotiin JUHANNUKSEKSI!!!! Jipii!!!! Valmista tai ei, siellä minä juhannusaamuna aion kahvini keittää!

Näissä mietteissä siirryn haaveilemaan makuuhuoneen puolelle! Ihanaa tietää, että RAKAS, MINUN mieheni, tulee keikalta kotiin tänä yönä jo kahdelta!!!!
 
Huomenta!
eilen keiton reippaana pakkaseen porkkana-ja perunasosetta. Nyt on pikku pusseja taas pakastin täynnä :) oli jotenkin tosi kiva fiilis kun niitä laittelin. Omalle rakkaalle terveellistä kotona tehtyä sosetta ;)
Ja sitten illaksi keitin valmiiksi pienessä kattilassa maissipuuroa. Illalla sitten lätkäsin siitä mutaman lusikallisen pulloon ja korviketta päälle. kunnon vatkaus ja mikroon lämpenemään. Vellitutti kiinni ja pullo Veeran suuhun. Muutamat imut otti ja alko hirvee yskiminen ja itku. siitä tutista taitaa tulla liian isolla virtauksella ettei pysty nielemään niin paljon/ nopeesti. noh, vaihdoin lennossa tavalliseen pullotuttiin ja sitä sitten imi hullun voimalla eikä mitään tullut ulos. takas vellitutti ja uus yritys. tuli vaan huuto eikä kelvannut koko pullo enää ollenkaan. että näin.... :( se sitten siitä iltavelli yrityksestä. tunnin jouduin Veeraa "lepyttelemään" ennen kuin sain sen juomaan iltamaidot.

Mites te muut VELLIEN ANTAJAT ootte tehneet??? niin paksua velliä ettei tuu vellitutista voimalla ulos, vai niin lirua että tulee tavallisen tutin läpi?? vai miten? tietty omatekosella ja valmiilla kamalla on eri rakenne... pulma....

Halipossu: ne renkaan suojat makso 9€. eli ei paha hinta! ja ovat kyllä ollet hyvät!!! suosittelen. ei tarvii imurin laulaa jatkuvasti pikku kivien takia.

Täällä on muuten ihan hirveitä pieruja ilmassa. annoin eilen aika reippaasti lumusosetta ;) neuvolassa sanottiin että ruusunmarjasose olis myös sellanen joka laittaa kakkaa liikkeelle. onko kokemuksia? mietin josko kokeilis, jos ei tulis ihan näin pahan hajusia rupsuja [:'(]

Ja laihduttaa se pitäis täälläkin.. hmmm. saispa vaan aikaseks. ite oon kyllä jättäny herkut kauppaan, mutta mies raahaa niitä sieltä kotiin melkein joka päivä. prkl. osais vaan pitää niistä näpit erossa [:@] Pakko kai se on ottaa itteensä vaan niskasta kiinni. jos kaivais noi kesävaatteet esille ja alkais sovittelemaan niin totuus iskis päin nassua oikein kunnolla. se vois vähän motivoida tekemään jotain [;)] voipi nimittäin olla ettei mikään mahdu päälle.
 
Annoin Veeralle äsken kuningatar sosetta. Se veti sitä kuin hullu puuroa!!! olis syöny varmaan koko purkin mut en uskaltanu antaa. [:D] sotkua oli sit taas joka paikka täynnä. miks ne sormet on aina tungettava sinne suuhun samaan aikaan. ja sit sen jälkeen hierottava silmiä ja korvia ja ja ja... huh... pesulle mars!
 
Erittäin hyvä kilojenkaristusvinkki sintulla!
Äh tuota teidän iltaista vellihetkeä, harmi. Vinkki: onnistuisiko lusikalla suuhun suoraan?

Maarinen loistava suunnitelma juhannukseksi omaan kotiin[:)] ja nyt täytyy kyllä ohjeistaa tomaatinkasvatuksessa sen verran, ettet pety kun satoa ei ehdi tulla. Osta taimet valmiina, koska enää et ehdi kasvattamaan sellaisia että satoa saisti ennen syyskylmiä ja -pimeitä. Valitettavasti. Tomaatti tarvitsee lämpimän ja valoisan kasvupaikan, joten jos kasvihuonetta ei lämmitetä sähköllä, ei tomaattia voi sinne muutenkaan ihan heti kesäkuun alusta laittaa. Yölämpötila voi tipahtaa liian alas. Riippuu kuinka lämpimänpitävä kasvihuone on. Jos lämpötila menee missään vaiheessa alle 8 astetta,kasvu pysähtyy ja viivästyy ja mikään ei kypsy eikä edisty. Vasta juhannuksena sain tomaatit sisään. Ehkä tiesitkin jo kaiken tämän[:)]

Amppu love love love[;)]

V heräsi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top