Huhtikuun huhuilut

Helou!
 
Täälä sitä on trullitettu koko pässiäinen. Siis ihan totta, olo on ollut kuin noidalla. Kiukuspäissään on pitänyt tinttailla niin miehelle kuin tytöllekin. Kaippa syy löytyy niinkuin Elegialla tästä mökkihöperyydestä, on vaan niin kiinni kotona. Vaikka välillä käy ystävän luona tuulettumassa päiväkahvin merkeissä, niin ei se tahdo riittää. Sitten taas toisaalta ei halua täältä lähteä päivisin, kun Jussi nukkuu niin mahtavia päiväunia eikä halua sotkea pienen rytmiä. Täytyy nyt nauttia toisen unenlahjoista, koska tuleehan ne muuttumaan jossakin vaiheessa.
 
Ailime oli päässy treffeille, vau ja sitä himoittua valkosipulia. Mä en ole imetyksen aikana uskaltanut sitä käyttää, ettei tule vatsanväänteitä poitsulle. Oonkohan ihan turhaan, vai vaikuttaako Benjamin vatsaan?
 
Niin ja erikoista, ettei pienen lapsen kuume nouse yli 37, häh! Mittasin 3kk neuvolan jälkeen illalla ja kainalosta niin Jussilla oli 37,5, ei varmaan saisi olla, höh[;)].
 
Makee noita galleriassa, ei läheskään niin söpö kuin muut kuvat[:D]. Tuo kyllä vaatii taitoa. Eipä näillä näppäimillä onnistuisi.
 
Tääläkin on Kiira biongattu Vauvalehdestä. Muuten sitä lehteä ei juuríkaan ole ehtinyt lukea. Minne tämä aika katoaa.
Meillä ollaan saunottu pihasaunassa lähes joka päivä, siellä hermot lepää - pitäis varmaan muuttaa sinne asumaan[:D].
 
Kiva kuulla, että Veeran kunto on jo parempi, eikä sairaalaan ole tarvinnut lähteä.
 
Nyt tää lähtee taas lepuuttamaan hermojaan pihasaunaan ja ottaa ykköskaljaa juomaksi, kun vilvoittelee terassilla tissit pakattuna lämpimästi pyyhekeillä.
 
Kiitti kaikille morjestaneille, on mukava palata takas loistopalstalle!!
 
Matkakertomusta sitten toiste mutta oli pakko tulla nopeesti huikkaamaan Ninoskalle, että mee ihmeessä äkkiä lääkäriin! Mulla oli ihan samat oireet, jotka vaan paheni ja todettiin hermopinne eli rannekanavan oireyhtymä, joka oli päässy niin pahaks, että lähettivät MR-kuvaukseen. Koska ei voi syödä lääkkeitä imettäessä on ainut hoito kolmen eri voiteen koktail ja  rannetta + peukaloa tukeva lasta. Ennuste oli kuukausi sitte, että kuudesta viikosta jopa puoleen vuoteen voi joutua pitämään tällä hoidolla. Nyt menin välitarkastukseen ja peukalo on lisäksi menettänyt liikkuvuuttaan. Jouduin kirurgin puheille ja sain kaksi kuukautta "armonaikaa" parannella rannetta vielä tällä keinolla. Jos ei kohene, niin sitten joudun leikkaukseen. En tiedä kyllä miten sitten Ollin hoidon järjestän leikkauksen jälkeen, kun jonkin aikaa kättä ei sais rasittaa yhtään.. Tällä lastalla oon jo tottunu toimimaan, vaikka siinä vähän haastetta onkin. No mut se on sen ajan murhe sitte, nyt koitan mahdollisimman vähän rasittaa rannetta ja pärjätä näin. Toivottavasti sulla menee vähemmällä ohi!! Ai niin ja muuten meidän pikkumies (3 kk, 8050 grammaa ja 67 senttiä) paino syntyessään 4,2 kiloo ja oli 53 senttiä pitkä - huomasin vaan ku kysyit Ampulta ja ajattelin et ehkä kiinnostais [:)]
 
Jahas, tilattiin pizzat kotiin (öh, pääsiäisruokaa..[:D]) joten lopettelen tähän ja palailen taas tuonnempana - pääsiäisen jatkot vaan taas kaikille!!
 
 
 
Moikkeli!

Tuun huomenna paremmalla ajalla kirjoittelemaan, mutta piti tulla Tiihulille vaan äkkiä huutelemaan, että oon syönyt valkosipulia Benjin syntymästä saakka, eikä ole aiheuttanut vatsanpuruja. Samoin muuten olen syönyt mausteisia ruokia, ja esim jalopenoja. Niin, ja eikös näiden pikkuisten suolisto ole jo aikalailla kunnossa 3-4 kk ikäisinä? Eli pikkuhiljaa saattaisit säkin varmaan alkaa kokeilemaan valkosipulilla herkuttelua. [:)]

ps. Huvikseni googlettelin, ja tsekatkaapa tämä:

Garlic, in sufficient quantity, will alter the smell and taste of breastmilk. This peaks in intensity two hours following consumption. Though your expressed milk may have a pungent aroma, researchers have found that babies actually prefer garlic flavored mothers' milk! In one study, nursing moms were given either a placebo or a garlic capsule on the day of testing. It was found that the infants nursed longer, sucked more, and took in a larger quantity, when their mom's milk had the aroma and flavor of garlic (Mennella & Beauchamp, 1991).

Read More http://parenting.ivillage.com/newborn/nbreastfeed/0,,3x86,00.html#ixzz0kAIv2idE
Sign up for iVillage Special Offers

Nyt tiedetään, miksi Benji on tuollainen pullukka! [:D]
 
Ohoh! Ailime, mä oon taas kuullut, että valkosipuli on oiva vieroituslääke tissikirpulle! Että sit ku haluis hiljalleen alkaa lopettelee imetystä ja vierottaa lasta, niin hierois nänniin valkosipulia, ja lapsi ei enää haluiskaan sitä :)

Tiihuli, totta, kyllä ne hiljalleen lapsen unirytmitkin alkaa muuttumaan. Ite oon kyllä aika hyvin saanut pidettyä kiinni Joonan rytmeistä, vaikka paljon liikutaankin... Siinä kolmen-neljän aikaan on nykyään vuoro pitkien päikkäreiden, joten siitä on helppo pitääkin kiinni, kun vaunuissa sen aina nukkuu, ja vaunuthan meillä on aina mukana! Ja ylipäänsä aamupäivällä lähtiessäkin Joona normistikin ottais lyhyemmät päikkärit, joten nekin menee kätevästi (jopa vähän pitempinä!) vaunuissaan..
Ja oh, toi teidän pihasauna saa mut kyllä kerta toisensa jälkeen kateudesta vihreeks! Ei paljoo retostella tolla meidän tyhmällä sähkösaunalla, jossa ei saa mukavia, AITOJA löylyjä sitten millään, vaan menee paremman puutteessa.

Oijjoi ja voivoi... mulla on taas ihan hirveä koirakuume ja ihan vahingossa päädyin taas kahlailemaan noita ihania staffi-sivustoja... niin nöpösiä pentuja! <3 Kun tätä ajatusta on nyt 1.5v kypsytellyt ja pyöritellyt, niin alkais jo olla aika saada haaveet tosiksi! Nyt en sit vaan tiiä, et pitäiskö jo syystalvelle pentuetta kaavailevaa kasvattajaa etsiä, vai pitäiskö kuitenkin oottaa vielä, että tulis tää meidän lapsiluku täyteen ja meillä ois ehkä sitten se lopullinen kämppäkin, niin ei tartteis koiraa muuttaa... plus raskausaika/pikkuvauva-aika koiran kanssa on kuulostanut hetkittäin tosi keljultakin teitä koirallisia kuunnellessa. ÄÄ ja VÄÄÄ, en mä tiedä mitä tehdä!
 
Olen kanssa kuullut että vauvat tykkää valkosipulimaidosta[:)] Olen koko ajan syönyt valkosipulia ruuassa imettäessä. Ja tuntuu maistuvan, eikä ole sen 11 viikon jälkeen masuvaivoja ollut.

Poikamme tykkää syömisestä! Valo on alkanut sitten vallan maiskuttelemaan, kun alan tarjoilla tissiä. Eilen taas meni perunasössöä ja halulla. Itsepähän päätti milloin alkaa maistelemaan ja näin tämä kyllä tuntuu helpolta alulta, kertaakaan ei ole kieltäytynyt makupalasta. PItäisi vain ensilusikka hommata, metallinen ei tunnu kivalta varmaan suussa.

Uni-itkut: Ennen päiväunia ja iltaunia on alkanut taas itkut. Ei millään rauhoittuisi vaan jalat potkii ja kädet vispaa. Olenkohan oikeilla jäljillä, kun aikaisemminkin jo arvelin tämän olevan jotain jännityksen purkua touhujen jälkeen ja kun ei malttaisi rauhoittua unille? Väsymisen merkkien ilmaannuttua Valo alkaa touhuta entistä enemmän ettei uni tule[:D]

Omat päiväunet. Voi vietävä että teki hyvää saada aamupäiväunet! Miehet lähtivät lenkille ja kauppaan minun vetäessä sikeitä. Mutta herääminen oli kamalaa, yksin ja hiljaista. Kesti vielä jonkun aikaa että miehet palasivat kotiin. Orpo olo..

Adoptio: on ollut puhetta meilläkin. Tiesittekö, että Suomessa hylätään noin 70 tai 90 (en muista tarkkaa lukua) vauvaa vuodessa synnärille? En tiennyt minäkään ennen kuin mies luki uutisista joku aika sitten. Käsittämätöntä. Sellaisen vauvan voisin meillekin ottaa. No, eihän niitä noin vain oteta, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Sijaisvanhemmuus on kinkkisempi juttu. Siinä ei tule vain lapsi, vaan mahdollisesti lapsen biologinen sukukin mukaan perheeseen; vanhemmat, isovanhemmat jne..  Tukiperheenäkin voi olla yksinhuoltajille tai muille joilla ei ole kerran kuussa paikkaa laittaa lastaan viikonloppukylään. Adoptiosta vielä, että siinäkin on omat miettimisensä. Saattaa saada lapsen, joka koko ikänsä etsii vanhempiaan, vaikka olisitte rakastaneet häntä kuin omaanne. Silti, rakastava perhe on parempi kuin laitos tai lastenkoti.

Jopas on kevyttä pääsiäiskeskustelua[:D]
Ihanaa että lapset avartavat sydämiämme<3

Vielä rairuohoista: Kuinka monella on onnistunut tänä vuonna? Olen laittanut kolmet ruohot ja mitkään ei idä kunnolla! Huono satsi vai mikä? Miehen siskontytöllä sama pulma. Sattumaako?
 
no niin, nyt alkaa olla pääsiäinen "kärsittynä, tulipa syötyy suklaata niin, että meinas laatta lentää useempaankin kertaan [:D] ja kone oli kiinni jopa pari päivää, oon vähän ylpee itestäni, ku en joka päivä roikkunu netissä...sain vähän tehtyy tuolla seinän tasotuksiiki, ku isukki hoiteli neitiä sen aikaa (eli katteli telkkarii, neiti leikki lelukaaren alla ja nukahti siihen)..

Onnittelut Elegialle hyvin nukutusta yöstä ja Ampulle painonpudotuksesta! ..usein tuntuu, että asiat alkaa järjestymään, kun ne hetkeksi unohtaa, olisko toimiva ratkasu myös tuossa painonpudotuksessakin, ööö, ei vältsisti kaikilla...

...oli heti pakko ettiä Kiira lehdestä kun luin, että hän on siihen päässy...nätti tyttö!!

Halipossun Aleksille hurraat!! katsotaan, koska täällä tullaan perässä..kovasti jumpataan jo, kun otan tyttöä käsistä kiinni, niin ottaa jo jännittyneen asennon ja punnertaa itseään vatsalihaksilla ylöspäin..on hauskan keskittyny ilme päällä, sitten haluaa sitä toistaa useemman kerran, ennen ku voimat menee niin, ettei jaksa..semmosia vatsalihastreenejä kai teilläkin ollut???..varmaan pitäis alkaa houkuttelemaan tyttöä kääntyilemään..lelulla siis...

Ja Maarinen se saa aina tuon vauva-arjen kuulostamaan niin luksukselta, makkaranpaistot sun muut...

Pranalle ja muille maistattajille, niin en nyt muista onko ollu täällä siitä puhetta, mutta lapsihan itse näyttää, koska on valmis alottamaan kiinteet, että oiskos Valo nyt sitten tosissaan sitä mieltä, että makuja tarttis saada lisää!!!

..näköjään muuallakin ollut hiukan alakuloista pääsiäisenä (oisko pohjoiskymenlaaksossa liikkunu jotain oikein ärtsyjä pääsiäisnoitia vai onko veteen sekotettu jotain (tosin meillä oman kaivon vesi..)) mutta siis täälläkin ollu nyt monta päivää tosi hankalaa...neiti saa niitä rintaraivareita, ei suostu syömään, vaikka näyttää siltä, että nälkä olis...hirvee huuto vaan, kun lasken syömisvalmiuteen sängylle ja annan tissiä (syödään makuullaan yleensä)..pari kertaa on sitte mies ehdottanu, että syötä istualteen ja pari kertaa se auttanut, mutta ei aina, sitte kerran annoin periks ja lämmitin pullon (omaa kerättyä maitoa), mies syötti ja tytölle meni sen 70 ml, eli nälkä oli...joillain tais olla näitä jo aiemmin, menikö ohi jo???mikä siihen auttaa??? mie hermostun nyt sit jo heti, jos vähänkin alkaa siltä näyttää että tää ei nyt onnistu...tulee ihan epäonnistunut olo, oon huono äiti, ku lapsi huutaa...ja sit taas, vaikkapa päikkäreitten jälkeen, toinen syö ihan ilman mitään ongelmaa, kunnolla ja sen ainoon "yösyötön", joka ollu nyt viimeaikoina klo 5-7 aikaan..eikö sillä sitten vain ole aina nälkä kun tyrkytän, vaikka näyttääkin niitä nälkä-eleitä???..ja muuten, niille jotka ehkä edelleen kamppailee rintakumien kanssa, niin meillä syöty nyt kaks viikkoo ilman rintakumia, eikä nytkään kelpaa sillä, vaikka sitäkin kokeilin..eli ei oo senkään puutteesta kyse...lueskelin tuolta oppaista, että myös äidin mieliala vois vaikuttaa lapsen syömiseen, ni oonko mä sitte niin alakulonen, että tyttö reagoi siihen???..tarttis ja päästä tuulettumaan, mut miten ja minne???(en haluu mihkään baarikierroksille todellakaan...)

Voisko mämmistä tulla neidille vatsavaivoja?? siis kun mie oon vedelly sitä aikas paljon tässä nyt...

..vähän harmittaa sekin, kun meillä ei oikein ole noita hoitajia lapselle, mun porukat asuu kaikki toisella puolella suomea, yks ihan pohjosessakin, sitte miehen vanhemmista ei oo hoitamaan noin pientä (äitinsä on pyörätuolissa) ja siskollaan on oma pikkunen...ollaan kyllä käyty koko perhe yhdessä ulkona syömässä jo vissiin kolme kertaa ja neiti on ollu tosi kiltisti ne reissut, eli nukkunu ja katellu hiljaa, ku äiti syö...

no, mies tulikin just pihaan, oli taas ekaa päivää vapaitten jälkeen töissä...pitää mennää...
 
Tanttu meillä on ihan sama tilanne hoitajien suhteen, eli ei niitä ole. Äitiäni voisi toki pyytää, mutta haluaisin että hoitaja olisi lapselle edes jollain lailla tuttu. Ettei ihan vieraan kanssa tarvitsisi jättää. Olenko itse ihan höperö tässä asiassa? Mitä olette mieltä? Siskoni miehensä kanssa poikkesi eikä Valo niitä vierastanut ollenkaan, joten vähemmän tuttukin varmaan kävisi, kunhan nyt pari kertaa tutustuisi ensin ennen hoitokeikkaa. Ihan vaan vaikka sinne pizzalle voisin mieheni kanssa mennä kahdestaan. No, kohtahan tuo poika istuu jo itse ja sitten voidaan mennä porukalla ja ottaa siellä syöttötuoli käyttöön.

Syömisestä taidat Tanttu olla oikeilla jäljillä, vaikka kuinka mielelläni haraisin vastaan, niin tuo pikkujätkä haluaa syödä tuhdimpaakin! Nyyh. Minun vauvani.. Kelpaahan se tissikin ja on vielä pitkään sitä pääasiallista ravintoa, mutta maistiaisia saa kyllä jo päivittäin. Listalla jo peruna (menee hyvin), porkkana (vaipassa sulamattomia sattumia), kaurapuuroa (vain tippa lusikankärjestä), suklaata, nuolaista lakritsia, halvaa, banaania..ja tässä ne mitä tiedän. Mies on voinut salaa antaa muutakin, en muista[:D]
Ja tanttu vielä tuosta tuulettumisesta, onko lähellä kaveria, joka lähtisi vaikka ihan elokuviin tai kahvikupposelle ja leivoksille? Eläkä itseäsi syyttele ja moiti, vaikka se meille äideille niin luontaista tuntuu olevankin. Vauvoilla on oloja ja tiloja kuten isommillakin ihmisillä ja et ole yksin noiden raivareitten kanssa.

Kirjoitinkin jo tuosta ärsyyntymisestä nukkumaan mennessä ja silloinhan syötän Valon. Ihan samaa mitä muillakin. Ensin pitää kiukkuilla ja sitten maistuu ja nukahtaa. Minä vain annan pojan rauhassa purkaa olonsa ja siihen ei kauaa mene. Koitetaan jaksaa tämäkin vaihe.

Ohh, maarinen, pääsiäinen ihan ilman vierasta väkeä! Ihanaa varmaan, vaihtelua teidän muuten sosiaaliseen elämään. Sitten jaksaa taas nauttia seurastakin.

Koirista. Jooh. Ei ole ihan helppo yhtälö pienen lapsen kanssa, mutta näkyy tuo onnistuvan vaikka luovuutta tarvitaankin että pelittää. Tuo mieheni haaveilee vaan aina siitä bullmastiffista, mutta toistaiseksi meille riittää tuo ISO kissa. Sopivasti seuraa ja tarpeeksi vähän tarpeita[:)] Kiipeää miehen syliin kun ilta hiljenee ja taloutemme rauhoittuu.

Elegia, sinullapa oli kiva vapaapäivä mukavan harrastuksen parissa. Voi teitä sitten kun pentuja pukkaa, kuuluuko sopimukseen että itselle ei sitten jää yhtään? Kiusaus on varmasti kova. Joko isommalla pojulla olo helpottaa? Pitkän sitkeä vatsataudiksi.

No nih. Tällä kertaa pikku-Vee meni nukkumaan ilman itkuja.
 
helou!

Nopea huikkaus nyt ennenkuin mies tulee hesestä ja Kaapo on just nukahtanut! Kaapeli kääntyi mahalta selälleen! Jihuu! Oli itekin ihan hölmistyneen näköinen, että mites tässä näin kävi! Saas nähdä jäikö vain tuuri kääntymiseksi vai tuleeko piakkoinkin toistoa. Selältä mahalleen kääntymistä vielä odotellaan!

Ahaa ruoka saapui! Eiku leffa pyörimään ja heseruokaa mahaan! moro!
 
Hei, ilon ilta!! Pääsin koneelle ja ehkäpä tämä juttukin pääsee lähtemään... aamulla yritin ja koko hiton tietokone meni juntturaan... Nyt yritän kirjotella tässä "nuku lapseni itse"-harjoittelun lomassa...(pientä kitinää kuuluu)

Eli pääsiäinen, se toinen iso juhla joulun  jälkeen on takana. Meidän pienokaisten eka pääsiäinen! Seuraavana juhlan aiheena onkin jo VAPPU!!!!  (vauva itkee....) Kesää kohti kait tässä vauhdilla mennään!!!!

(itku loppui..) Olipas kyllä MAHTAVAA olla pyhät ihan oman väen kesken. Aikuinen tytär tupsahti tänne kyllä lauantai iltana, mutta se oli HIENOA! Sain yösauna seuraa ja kaverin siiderin lipitykseen. Mutta ennen näitä aikuisten juttuja joutui pikkuisen työskentelemään... MEIDÄN VENLa alkoi vierastamaan ihan yks kaks! Sisko leikki sen kanssa niinkuin aina ennenkin ja minä tiskailin iltapaln jälkiä rauhassa ja tyytyväisenä, että oli lapsen likkaa. (mies oli töissä) Ja sitten, ilman varotusta, tää lapsonen oli kesken leikin tiukentanut katseensa siskoon ja tajunnut jotain KAMALAA!!! TUO ON IHAN VIERAS TYYPPI TÄÄLLÄ! Jumankekka, mikä kauhun sekainen huuto! Kesti ihan hirvittävän kauan tyynnytellä. Venlan piti tuon tuostakin kurkkia äidin olan yli siskon perään ja alkaa taas uudestaan haukkomaan henkeä! Vielä eilen vierastus kohtaus iski pasiin otteeseen, mutta tänään oli jo tosi hyvää pataa ison siskon kanssa!

(nyt taisi nukahtaa...)

ooh.. ollaanko me nyt täällä ainoita, jotka ei vielä anna lisä sapuskaa? Saapas tosiaan nähdä mitä neuvola sanoo huomena! Ei tuo tyttö kyllä nälkiintyneeltä näytä! Alkanu pulskistumaan, mun mielestä. Olisko sillä valkosipulilla oikeesti tehoja tämän tissi maidonkin suhteen?? on meinaan maistunut tällekin mammalle ihan vissiin joka päivä jossakin muodossa. Parasta on tuo miehen pravuuri: savustetut valkosipulit!!! Niitä oon nyttenkin pääsiäisenä vedelly purkista suoraan, niinkuin makuunin irtokarkkeja! (taas kuuluu käheä äänistä unilaulua äy-äy-äyyh)

Mitäs vielä.... Niin nuo noidat on omatekeleitä! Oon aikoianai väkerrelly niitä ihan oikeesti kaupanhyllylle sesonki-tuotteena ja myyny kalliilla, mutta niinko PRANAMETRIkin sanoi, ei sillä elä! Ei saa etes makkaraa leivälle, saati sitten leipää, mihin sen makkaran asattelisi! (vauvan ääni on hiljentynyt..)

Yks juttu tähän loistavaan vauva-arkeen. Se on sitten täälläkin tehty! Ensimmäinen ero äidistä!
 38 minuuttia ja 15 kilometriä. R-kioskille. Autolla ylinopeutta sunnutaina kakkostien ruuhkassa sinne ja takaisin. Fiiatti, manuaali vaihteisto ja minä! Kaikki pelotti. Ajaminen, vaihteet, toiset liikenteessä pöllöilevät ja se ERO. No, mitäs mä siellä sitten tein? Vasten tahtoa jouduin koko reissulle. Naapurin aikuiselta likalta oli sopivasti juhlapyhien kaljat loppu ja se tuli meille matelemaan ja anelemaan kauppa kyytiä.... Minua vitutti jonkun verran, koska olin ajatellu ekan eron vauvasta vähän toisella tavalla... Suunnitellusti ja jotain kivaa itselle...Vaan siinähän tuo meni! Ja kiitokseksi palveluksesta VAADIN häneltä kuskia syntymäpäivilleni 17.7!!!! Ji haa! Mies oli PÄRJÄNNYT VAUVAN KANSSA OIKEIN HYVIN!

... paljon oli mulla asiaa, mutta jonnekin ne ajatukset meni...

Niin, nukahtamisestahan... Meille on tullut kanssa se nukkumaanmeno rähinä! Sempä takia tässä olenkin koko ajan kuunnellut tuon asetumista. En kertakaikkiaan näe mitään järkeä siinä, että hyppään jatkuvasti tissin kanssa tyynnyttelemässä. Ja kerta se on syönyt mahansa täyteen ja jo kerran vajonnut uneen, oikeen hikihelmet nenänpäällä... Ja äänestä kuule, että hätää siellä ei ole, tuommosta ison vauvan uni kitinää! Kerran heittäydyin muodon vuoksi viereen näytilleja se riitti. Silläkertaa! (nyt taitaa jo nukkua)

Okei, tämä tässä tällä kertaa!
 
Hui!

Tajusin muuten juuri, että lapseni täyttää tällä viikolla NELJÄ kuukautta! Oih, vastahan minä tuijotin silmät sirillä raskaustestin ikkunaan vahvasti piirtyvää sinistä viivaan. Luin useaan oteeseen ohjeita paketin kyljestä ja nieleskelin tyhjää, kuivaa....  se oli 3.4 se päivä, perjantai. Ja silloin edessä oleva matka tuntui äärettömän pitkältä ja epätodelliselta.
 
Moi!

Huh, taas täällä tuskastellaan ton lapsen vaatetuksen kanssa... vaihdoin jo talvimakuupussin äippäpakkauksen makuupussiin, mutta se ei tunnu olevan riittävä. Pikkumies on sen verran kuumaverinen, että kotosalla ollaan usein lyhythihaisessa bodyssa, ja joskus on otettava housutkin pois ja vilvoiteltava kinttujakin, kun poika tuntuu kuumalta, mutta ei siis kuumeiselta. Mitä ihmettä mä sille kesällä voin pitää päällä, kun aurinko porottaa tänne sisälle vielä kuumemmin??
Nyt siis ongelma on ulkoilu vaunuissa... vaunuissa ei tällä hetkellä koppaa, pohjalla "tuulisuojana" lampaantalja, sitten äitiyspakkauksen makuupussi. Vaatteina äippiksen haalari, kypärämyssy ja ohkaset tumput, lisäksi siis body ja potkarit/housut+sukat. Ja joka kerta kun pojan nostaa pois, niin erityisesti yläruumis/kädet ja niska on ihan hikinen! Vaihdanko nyt lampaantaljan pois, ja laitan kopan tai jonkun viltin tilalle? Vai pitääkö muka luopua tosta haalarista jo... se tuntuisi oudolta, ja "hankalalta", koska se on osa meidän ulkoilu/päikkäri rituaalia, että puetaan noi vaatteet ja Joona siinä rauhottuu. Mitä siis tehdä, että ei lapsi hikoilisi? Kuitenkaan en kylmää halua, että jotain eristettä tuolla pitäisi olla pohjalla ja pään allakin. Joko te muut ootte kevät-varustautuneet, ja miten? Etenkin Ailimen (ja Mariannankin) ratkaisut nyt sitten kiinnostaisi, kun te ootte siitä keväästä jo päässeet nauttimaan! Mariannalla taitaa tosin jo olla lähes helteitä joinain päivinä?

Hih, Elegia, täällä toi koirakuume on vallannut molemmat aikuiset ;) Nyt sit vaan pohditaan, että missä järjestyksessä edetään, kun lähivuosina tähän elämään olisi tarkoitus yhdistää oma koti/asuntolaina, toinen vauva, häät (tai ainakin avioliitto, hmph, ne kun ei oo meille sama asia :D), ja sitten se koiruus...

Pranametri, tosiaan metallinen tai kovaa muovia oleva lusikka ei oo kaikista paras pieneen suuhun... kukahan kertoi, että jos vauva kovasti sitä tykkää "pureskellakin" niin ei tee hyvää ikenille! Meillä on pari kovaa muovista, mutta sellainen pehmeä ja taipuisa pitäisi muistaa kauppareissulla hankkia.. Ja niin se teidän vauva alkaa tosiaan jo olla iso poika, viittä kuukautta lähestyy kovaa vauhtia! Hyvä kun ruoka maistuu, vauvan "pakkosyöttö" noilla kiinteillä kun ei oo ollut se kaikista miellyttävin ratkaisu! :)
(ja rairuohoista en osaa sanoa mitään, en oo pariin vuoteen laittanut... mut oon kyllä muilla nähnyt ihan komeita pusikkoja tänäkin vuonna!)

Tanttu, eiköhän tuulettumisreissuks passaa ostoskierros (vaikka ikkunaostoksia, jos ei muuta!) ja hyvä ystävä kahvin/illallisen/elokuvan/minkä vaan merkeissä! Ei se aina tarvii sinne baariin mennä, toivottavasti seuraa löytyy muuhunkin toimintaan :)

Pranametrille vielä sitten tosta hoitoon jättämisestä... eli harvempi lapsi vielä osaa vierastaa (vaikka Venla maarisen tekstistä päätellen senkin taidon jo hallitsee?? :O) tässä vaiheessa, eli sinänsä tärkeintä on, että sun (ja miehesi) on hyvä mieli jättää lapsi hoitoon! Lapsellehan kukaan ei oo niin hyvä, kuin omat vanhemmat, joten sinänsä itse ainakin koen, että ei oo niin "väliä" kelle läheiselle sen vauvan sitten jättää. Kun tietää, että toiset osaa hoitaa hermostumatta itkut ja porutkin, niin itse ainakin voin pienen vauvelini hoitoon muutamaksi tunniksi antaa! Etenkin jos hoitaja tulee kotiin, että on lapselle tuttu paikka ja tutut välineet saatavilla, niin hyvin se varmasti menee :)

Joona ainakin on sellanen, että se rakastaa muiden huomiota ja äidin naama alkaa usein ärsyttääkin. Eli on meille molemmille aina hyväks, kun ollaan hetki erossa, niin sitten on taas niin ihanaa olla lähekkäin! Oon koittanut ihan tietoisesti opettaa Joonallekin, että aina ei voi valkata saavansa äitiä tai isiä, vaikka kuinka komentais! Ja että reissuiluunkin pitää tottua, ja kotona sitten ollaan rauhallisemmin. Tiedä sitten, teenkö tällä enempi hallaa vai hyvää, mutta samanlaista reippautta ja sosiaalisuutta toivon lapseeni saavan, kuin itselläni on ollut. Isänsä kun on lapsena ollut sellainen kotihiiri ja äitinvauva, että muualla tullut kiukku eikä edes perheen yhteiset vierailut oo olleet mahdollisia, kun pikkumies on alkanut raivoamaan :D Tietysti meilläkin tehdään lapsen ehdoilla, että jos reissussa tuleekin sitten armoton kiukku ja ahdistus, niin kyllä sieltä kotiin tullaan rauhottumaan, eikä ihan joka päivä reissussa kuleksitakaan!

Ja jee! Lisää kääntyilijöitä! Hyvä Kaapo! Niin sitä pitää! <3

maarinen on myös katkaissut napanuoran! :D Vaikka ei ehkä ihan suunnitellusti mennytkään, niin hienostihan se isikin osasi sitten olla ;) Ehtikö Venla ees huomata äidin puuttumisen?

Huh... sitten taas muistan olla kiitollinen siitä, kuinka kiltisti Joona käy unille. Vaunuihin tai pinnasänkyyn nukahtaa ihan ite, päikkäreitä jossain muualla saattaa joutua hieman houkuttelemaan.. Tänään oltiin Joonan kummitädillä ja poika oli selkeesti jo ihan naatti, kun ei bussin hälinässä kai enää osannut kunnolla nukkua, vaan killitteli vaunuissaan silmät auki (mutta hiljaa! :O). Napero tais sitten olla vähän väsynyt kylässä ja koitin sohvalle saada sen rauhottumaan... ei suostunut itseään rauhottamaan, vaan heti kun äiti istui viereen, antoi käden rinnan päälle lähelle, että Joona sai siitä ottaa kiinni tahtoessaan, niin sittenhän se uni veikin. Pienet kiukkukohtaukset ja tylsyydenrähinät on meillä tän hetken murheita, muuten olen niin onnellinen ja kiitollinen tosta hyvin syövästä (jopa niitä soseita, kaupan eineksiä kylläkin!), nukkuvasta ja leikkivästä lapsesta <3 Tietää äidin olevan läsnä ja saavansa tarvittaessa huomiota ja syliä, mutta jaksaa jo pitkiä pätkiä leikkiä keskenään lelukaaren alla tai muualla, ja äiti saa hoitaa kotiakin. Mamin kultapoju, ihana! Onkohan se beibe nro 2 sitten ihan päinvastainen, ja oon sitten helisemässä unettomien öiden kanssa? [:-]

Huomenna taas pääsee kattelemaan vauvakavereita, ihanaa!
 
Se alkaa olla pääsiäinen pulkassa nyt sitten. Pyhät vietetty pitkälti keskenään tyttöjen kanssa. Välillä käväsin muka remontissa apuna, mutta tiellä taisin enemmän olla tässä vaiheessa. Miehen kanssa molemmat pinna tiukalla toisillemme ärhennelty. Kumpikaan ei taho muistaa, että se toisenkin homma on ihan oikeesti aika raskasta välillä. Ukolla siis vastuu siitä rempasta ja mulla tytöistä. Justiinsa kävin siellä työmaalla vilkuilemassa ja paljonhan se oli siellä saanu aikaan taas, mutta tuntuu silti ihan toivottomalta. Ei se mitenkään voi tulla valmiiksi kuun loppuun kun on ihan atomeina vielä koko asunto! [&:]
Elegian uus elämä! Hurraa ja onnea matkaan! [:D] Onnittelut myös koirulin kuitenkin ihan hyvästä näyttelymenestyksestä. Taidanpa ottaa susta mallia. Ostin joulukuussa alennuksesta kivan kevättakin joka oli sillon tiukka ja uumoilin, että sitten keväällähän se on oikeen kiva ja sopiva. No, nyt sen tuolta kaapista löysin ja tiukkahan se on helvetti edelleen [:@] Pranan ja miehensä malli, yks herkkupäivä viikossa vois olla sopiva alotus. Vaikeinta kai päästä eroon tosta suklaan mussutuksesta kun se tuli kahville kaveriksi tupakin paikalle sillon aikalailla tasan vuosi sitten. Se vaan on niin kivaa tyttöjen aamutorkkujen aikaan tässä koneella lillittää kahvia ja mässätä suklaata. Joku korvike on löydettävä tai repsahdan het alkuunsa. Vinkkejä otetaan vastaan..
Adoptiosta ja sijaisperhetoiminnasta ollut juttua täällä myös. Huih, enpä olisi arvannut että suomessa noinkin paljon lapsia "jää laitokselle". Heillä taitaa kuitenkin verrattain olla hyvin asiat (siis kun vertaa niihin lapsiin jotka hylätään jossain esimerkiksi kehitysmaissa), koska varmasti heille kaikille löytyy rakastava perhe. Nuo adoptiolasten odotusajat kun taitaa olla melko huisin pitkiä jos suomesta toivoo lapsen saavansa. Niinkuin Pranakin sanoi tuossa niin sijaisperhehommassa lapsen mukana tosiaan tulee usein koko paketti. Eikä se sijaisperhe suinkaan aina ole erityisen rakastettu tämän biologisen suvun puolesta. En yhtään ihmettele miksi noista sijaisperheistä, varsinkin isommille lapsille tuntuu olevan huutava pula. Mun isä pyörittää vaimonsa kanssa kotonaan päivystävää sijaisperhekotia (eroaa siis vähän normi sijaisperheestä, liian pitkä toimintamailli selvitettäväksi) ja pelkästään sivusta seurannneenakin voi todeta että ihan älyttömän raskasta hommaa. Palkitsevaa myös, mutta raskasta, sitä se on. Joku puhuikin siitä että on kamalaa jos ne lapset joskus sitten lähtee pois. Sillon kun asuin vielä kotona, meille tuli kiireellisenä huostaanottona just ennen joulua sisarusparvi jotka loppujen lopuksi asuivat meillä yli vuoden. Oi sitä itkua kun isä sitten aikanaan kertoi meille että pian ne lähtee uusiin koteihin. Vieläkin iskee ikävä toisinaan vaikka kaikki heistä sai hyvät kodit ja voidaan joskus nähdäkin. Heidän jälkeensä isä vaimoineen onkin toistellu mantraa "rakastaa saa muttei rakastua". Siis tämän pitkän sepostuksen pointti, kaikki kunnia niille jotka siihen tärkeään "työhön" kykenee!
Kevyemmistä aiheista: Rairuohot meni plöröks täälläkin! Muutama hassu korsi kasvoi vaikka ihan samallalailla tein ku aina ennenkin! Syytän kauppaa, varmaan möivät jotain vanhoja siemeniä. Onneks ne voi aamulla heittää mäkeen jo kun olikin niin rumia tossa pöydällä.
Voi Venlako oli jo keksiny vierastamishommat! Kauhulla ootan mokomaa aaltoa meille, sitten saattaa tämä äippä olla lirissä, ei enää meinaa nuo keijupötkäleet sopia syliin yhtäaikaa turvaan. Toivottavasti se yksinnukkumaanharjottelu tuottaa tulosta siellä! Ja hyvä että kuskin hommasit näin vähän etukäteen sun synttäreille, et siis ihan turhaan ajellu [:D]
Niin, kukas se olikaan kun oli päässyt onnistunut pääsemään täysimetykselle vielä vähän myöhäsemmässäkin vaiheessa.. Täytyy selata viestejä läpi ja lukea vinkkejä jos sais tota maidontuotantoa vähän piristettyä vielä. Pelkän oman maidon varaan en herrantähen pyri koska sillon ei tarttiis pukea ees paitaa päälle aamusin, mutta tohon korvikkeeseen tuntuu uppoavan aika monta euroa noin viikko/kuukausitasolla vaikka on jo kiinteätkin maistuneet vähän paremmin. Tota maitoa kun tarttee käsittääkseni antaa lisäksi vielä aika tosi kauan(?)
Ai joo, pyhien aikana keksittiin uus juttu! Iina oppi kääntymään mahalta selälleen ja nuo kun  aina lötköttää vierekkäin niin se yleensä tupsahti aina siihen siskonsa "syliin". Ihan hillitön naurun kiherrys aina kun hoksasivat olevansa ihan kasassa keskenään <3
Tulipa selostus kun ei pariin päivään kerenny käymään. Päivän oma aika tais olla siinä sitten.
Öitä ja mukavaa arjen alotusta!
 
Heippa! Täällä vauva toisessa kainalossa huikin vaan tuolle Tantulle, että kyllä täältä Kotkasta sulle seuraa löytyy! Itekin tänne melko äskettäin muuttaneena en panisi pahakseni vaikka saisin seuraa teistä paikallisista mammoista. [:)] Katselin että ollaan taidettu olla synnytyslaitoksella samaan aikaan, kun lapsosilla on vaan muutama päivä ikäeroa. (Jos satut muistamaan sieltä väenpaljouden seasta, niin olen se joka hiippaili siellä omissa vaatteissa sairaalakaapujen sijaan (tapa jäi sairaalassa päälle kun poitsu oli ekat päivät lastenosastolla, jonne lenkkeilin häntä katsomaan neljästi päivässä); toinen tunnusmerkki on pitkä luonnonkihara tukka! Soiko kellot?)

Shoppailu/lenkkeily/leffa/kahvittelu -seura, kaikki käy, vauvojen kanssa tai kenties joskus jopa ilman... [:)]
 
maarinen - anna sie vaan tytöntyllerölle tissiä ja jätä mössöruokailu meille muille... [;)] ihan totta, mä ihan haikeena ikävöin tissittelyhetkiä, vaikka ne silloin ihan alkukuukausina rankkojakin välillä oli. Nyt meillä ei enää tissitellä... ei olla sit tehty kohta pariin viikkoon.

Kiinteätkin jouduttiin aloittamaan lastenlekurin kehoituksesta, kun kasvua ei juuri tapahtunut. Ennenaikaisilla usein aloitetaan kiinteät aiemmin. Ja tämä raskaus oli myös yksi syy siihen, että parempi nyt vieroittaa, kun antaa mennä vieläkin pidemmälle. Reilu puolivuotta poika tissittelyä sai, toivon mukaan riittävästi. [:)] 
 
Huomenta vaan!

Me ei olla vielä ryhdytty tohon syömishommaan. Oonkin ihmetellyt mikä siinä niin kovasti tökkii vastaan, vaikka sillä varmaan saisi nuo yöunetkin pidemmiks mutta taitaa olla niin ettei tää äippä halua vielä päästää irti pikkuvauvastaan. Ja toisaalta ihan omaa laiskuuttani kans, kun maitoa riittää niin helpommalla pääsen. Torstaina neuvola, toivottavasti ovat samaa mieltä että voidaan jatkaa pelkällä tissillä.

Meillä on tänään 4kk synttärit! Sen kunniaks aion herkutella hyvin mammakahveilla! Niin ihan kun en joka kerta ottaisi sitä kakkua.. Kiva nähdä taas kun viime kerta jäi väliin!

Meilläkin on nukkumaanmeno vaikeutunut, ennen vaan tuuppas sänkyyn ja sinne jäi, nyt saa välillä ihan nukuttaakin. Tuntuu kyllä että nukkumaanmeno aika olis siirtynyt pari tuntia myöhemmäs ja yritän laittaa nukkumaan liian aikasin. Tuntuu välillä olevan ihan tiedettä toi nukuttaminen, tai oikean hetken tunnistaminen.

Itekttääkö teitä muitakin vielä tosi helposti? Mä liikutun ihan pienistäkin jutuista, varsinkin lapsiin liittyvistä ja kyyneleitä tirahtaa tuon tuostakin. Ampunkin kirjotus adoptiosta sai ihan herkäksi. Ja sama juttu täällä, ennen kaikki mahdollinen hyväntekeväisyys on mennyt eläinten ja luonnonsuojeluun, nyt lapset on lähellä sydäntä. Mutta ei liene ihme.

Kohta loppuu ekat päikkärit eli kiireen vilkkaa töiden pariin!
 
Hellurei taas! Netti oli vähän aikaa pois toiminnasta ja nyt vasta pääsen kirjoittelemaan paremmalla ajalla.
 
Heti ensiks vaatetukseen. Meillä oli täällä eilen sellanen +20 astetta mutta ilma on edelleen kylmä, tiedättehän sellanen keväinen petollinen ilma. Puin Ollin nyt lenkille silti jo selvästi kevyemmästi, koska tuohon turvakaukalo-vaunuviritelmään ei tuuli oikein osu. Alle body ja potkarit, päälle äippäpakkauksen kumipuku (tai siis mikä se vaalea joustojanushommeli nyt onkaan [:D]). Päähän kangasmyssy korvaläpillä, käsiin tumput ja jalkoihin vielä paksummat sukat. Otin viltin varuiks mukaan mut sitä ei tarvittu. Ilmeisesti varustus osu nappiin, sillä ei hikeä ja punoitusta mutta ei myöskään itkua ja pitkät päiväunet jatkui parvekkeella vielä ennätysmäiset pari tuntia, jipi!! Meillä muuten yötkin vähitellen helpottaneet, tosin edelleen monesti voidaan mennä pääosa yöstä noin 2 tunnin välein syötöllä (Olli syö aikalailla just joka toinen tunti päivälläkin) mutta aika usein voi tulla sellainen neljän tunnin pätkäkin unta, esim viime yönä puolestayöstä neljään. Tosin tässä oli välissä pari horror-yötä tunnin välein herätyksineen, tais olla nälän sijaan sellasta uuden oppimisheräilyä, levottomuutta ja potkiskelua ja välillä riitti vaan kädellä rauhoittelu ja silittely.
 
Sit Suomireissusta - tosi hienosti meni!! Oli ihana olla kotona ja nähdä miten isovanhemmat nautti Ollin seurasta ja ite vastaavasti päästä vähän vapaammin liikkumaan ja tapaamaan ihania vanhoja ystäviä. Ja pidettiin pienet nimijuhlatkin ihan lähisuvulle ja Olli sai kivoja ja hyödyllisiä lahjoja. Niin ja ne irtokarkit ja MÄMMI!! (oli tullu reissun aikana hyvin lähteneitä kiloja takaisin melkein kolme !! [&:] Voiko niitä enää kutsua "raskauskiloiksi"...) Reissattiin myös Suomessa aika paljon. Ainut ikävä homma oli flunssa, joka iski sekä minuun että Olliin. Sen takia sitte peruuntu Helsingin-keikkakin - oltais muuten tultu Ionan ehdotuksen mukaan myös miitinkiin sillon keskiviikkona, ois ollu NIIIIN kiva päästä kerrankin osallistumaan ihan live-tapaamiseenkin. Piti alustavastikin olla just sillon pääkaupunkiseudulla, mut minkäs teet ku nuhakuume iskee. Onneks päästään varmasti pian uudestaan taas tulemaan, tässä tuli liian pitkä väli, lähinnä passiasioiden takana.
 
Mistä tulikin mieleeni... Meillä on myös Ollin kanssa eri sukunimi ja meinattiin mekin jäädä rajalle täällä lähtöpäässä, eli Ionan varotuksiin yhdyn minäkin. Tosin meillä ongelma johtui siitä, että tässä maassa pitäis syntyvät lapset rekisteröidä kuukauden sisällä omaan oleskelulupaan ja en ollut tehnyt sitä, kun oletin, että Olliin myös pätee se, että EU-kansalaiset saa olla täällä 90 päivää ilman lupia sun muita härdellejä. Tästä sitte aiheutu hikipäistä pinkomista kenttäpoliisin luokse, joka antoi sakkolapun, joka täytyi juosta maksamaan eri paikkaan, jonka jälkeen taas uudestaan passintarkastukseen eri puolelle terminaalia. Jalassa uudet kengät ("eihän lennolla tarvi kävellä, joten totuttelen näihin ekaa kertaa matkalla" [:@]) ja tuloksena märkivä rakkula. En ehtinytkään vaihtaa Ollin vaippaa ja hiki päässä just ehdittiin ontuen lennolle. Mies ehti mennä meidän edellä muuten toiselle puolelle passitarkastusta ja ei päässyt näihin juoksuihin mukaan, joten siellä tosiaan meikä ja Olli juostiin pitkin kenttää. Perkele että otti aivoon!!! Oltiin onneks tultu aikasin, mielessä rauhallinen lähtö kahvitteluineen ja vaipanvaihtoineen mut toisin kävi. No mut pääasia et ehdittiin lennolle ja molemmat lennot sinänsä sujui mainiosti. Paitsi noottia Finnairille, en saanut edes käsi paketissa olevana ja yksin takaisin lapsen kanssa matkustavana viedä vaunuja portille. Onneks on kilpailevia lentoyhtiöitä, jotka lentää täältä Suomeen, aion äänestää jaloillani tästä lähtien muiden yhtiöiden hyväksi.
 
Isot vauvat. Heh, oon niin tottunu tuohon meidän jättiläiseen et oon pariin kertaan kattonu jotain muita vauvoja ja ajatellu, että onpa pieniä, varmaan max parikuisia ellei vähemmänkin. Ykskin söpö nukkui vaunuissaan sairaalan imetyshuoneessa ja ihailin sitä imettäessäni ollia. Yhtäkkiä tämä pikkumies heräsi, nostettiin ISTUMAAN ja otti itse peittonsa päältä purulelun kaluttavaksi!!! [:D] Hih, näin sitä tottuu ikäänsä isomman kokoiseen ja pienemmät pääsevät hämäämään. 
 
Toivottavasti en muuten onnistunut pelästyttämään sua Ninoska tän käsiongelman kanssa, ehkä sulla on paljon jotain lievempää ja pärjääpä tämän lastankin kanssa, jos sellasen joudut sinäkin ottamaan. Tai siis toivottavasti pelästyit ihan pikkasen niin että lähdit lääkärille ja sait diagnoosin ja apua vaivaasi [:)]
 
Äh, nyt tää kirjoittaminen keskeytyy taas, kun Olli ei jaksa enää viihdyttää itteensä tuossa suosikkilenunsa, jumppakaaren, alla. Ihana ollu lukea teidän kuulumisia ja oon oppinu hirveesti kiinteisiin sapuskoihin totuttamisesta ja en malttais oottaa aloittamista. Mut mennään nyt sitte vielä nää muutamat viikot tuohon 4 kk:n asti imettämällä, kun lääkäri sitä niin voimallisesti kehotti.
 
Puran nyt aamuärinäni, että voitte ihan huoletta hypätä yli!
Jaha, että tällainen aamu meillä. Hormonikierukan takia oli taas vatsanväänteitä ja menkkamaisia kipuja ja oloja. Kiukutti ja v*****i. Valo ähisi aamuyön ja herätteli sillä minuakin. Ei kyllä väsyttänyt, mutta viideltä herääminen on vielä outoa. Kiukuttelin siinä ääneen kaikkea mahdollista. Valo kakkailee monet isot satsit päivittäin ja nyt ei eilen tullut kuin parit ja tänään ei vielä ollenkaan. Kihisin sitäkin ääneen että se perunako nyt jumittaa, vaikka pojan ähinät ja kitinät tuskin siitä johtuivat. Mies sitten otti siitä itseensä, kun hän on niitä kiinteitä tykännyt maistattaa ja latasi kaiken mahdollisen eteeni, vaikka olemme jo ihan yhteistuumin antaneet maistiaisia, Kuinka kukaan muu ei osaa olla oikein tuon pojan kanssa ja äitiänikin neuvoin jopa leikkimään oikein pojan kanssa.. että hän nyt väistyy sitten sivuun kun mikään mitä hän ehdottaa ei ole hyvä. Joopa joo. Olemme kumpikin perheistä, joissa ei asiat olleet kohdallaan ja oman lapsen kyseessä ollessa todella herkkänahkaisia. Noh.. Tulee vaan itsellekin olo että teenkö tässä nyt sitten jotain niin väärin enkä vain itse sitä tajua, vai mitä. Nyt vasta tuntuu että tuo poitsu on sen ikäinen, että voi jo jotain alkaa kokeilemaan. Kuten nukuttamista niin että ei ihan koko aikaa ole vieressä, niin kuin Maarinenkin on nyt tehnyt.
No joo. Nyt jo pikkuisen hymyilyttää. Ei nämä lapseen liittyvät jutut ihan itsestään mene, kyllä joistain aisoista pitää ihan sopiakin ja keskustella.

Kivaa päivää kaikille.
 
Taas pomppaan vähäks aikaa takaisin ja toivotan Elegialle hyvää uutta elämää!! Täällä yritetään samaa. Oon joskus ollu vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja se toimii mulle parhaiten. Sellasella kohtuupohjalla, eli hedelmiä, puuroa ja täysjyvätuotteita voi syödä kohtuullisesti mut pullat ja turhat sokerit pois. Sydäntä raastaa mut tuska vähenee vähitellen [:D] Itelleni tosin suon pienen levyn tummaa suklaata joka viikko ja syön ihan liikaa pähkinöitä ja juustoa. Mut tääkin on parempi, ku jatkuva sokerinmussutus!
 
Niistämisestä kysyisin teiltä viisaammilta, että miten oikeen onnistutte sitä räkää vetämään vauvan nenästä? Ostin ite Suomesta sellasen Ainun niistäjän ja en oo mitään sillä saanu Ollin nenästä ulos. Niistäjät ei mulle oo muutenkaan kauheen tuttuja, joten en sitte tiedä mikä tuossa on vikana. Ainakin pumppuosa on jotenkin tosi pieni, joten epäilen, että sitä vetoa vaan ei tuu tarpeeks. Varsinkin, kun sitä putkea ei saa ees laittaa nenään ohjeiden mukaan, vaan ihan siihen sieraimen alle. No, oon käyttäny suolatippoja ja mahallaan makuuta, suht hyvin on irronnu sitenkin tavara. Nyt aamuyöstä tosin oli heräilyä tukkoisen nenän takia ja nyt meillä vedetäänkin jo toisia tirsoja tänään! Pitäis varmaan itekin nukkua mutku...
 
No nyt iski nälkä, joten parempi kai painua kokkaamaan. Aurinkoista päivää kaikille!!
 
No niin, pääsiäinen on nyt ohi sitten. Olipa mukavaa, kun mieskin sai pitää pitkän viikonlopun. Harmitti oikein, että se tänään lähti töihin...

Meillä oli viime yönä taas vähän levoton. Tai no, ei mitenkään kauhean levoton, mutta Benji heräs taas syömään yhdet ylimääräiset maidot kahdelta yöllä. Ja sit heräs uudestaan vähän ennen kuutta, ja just kun olin saanut sen rauhoittumaan, niin eiköhän miehen herätyskello pärähtänyt soimaan. Ja ei kun tissiä. No, onneks Benji nukahti sitten vielä mun viereen pariksi tunniksi, ja herättiin sitten loppujen lopuksi kahdeksalta. Nyt tuo taas vetelee ekoja päikkäreitään tuolla. Benji on muuten siitä jännä, että se ei yleensä itke väsyneenä, vaan sitä alkaa kaikki naurattamaan! Saattaa makoilla vaikka sen jumppakaarensa alla ja tuijotella sitä, ja alkaa sitten yhtäkkiä kihertämään hulluna. Nyt mä olenkin jo oppinut, että silloin kun ihan kaikki naurattaa, on Benjin päikkäriaika. [:D]

Adoptio on herättänyt täällä keskustelua. Mä olen tässä perheessä enemmän adoptiomyönteinen, mutta miehellä joku haraa vastaan. Tämä on kuitenkin niin suuri asia, ettei sitä voi lähteä touhuamaan ilman, että toinen on kokonaan ajatuksessa mukana, joten en rehellisesti sanottuna usko meistä sitten koskaan tulevan adoptiovanhempia (M:llä). Kunnioitan todella paljon ihmisiä, joilla on niin suuri sydän, että tarjoavat lapselle hyvän kodin. Ja ohhoh, en tiennyt, että Suomessakin jää noin paljon lapsia laitokselle! Panee miettimään, että minkälaisia nuo luvut ovat täällä, saati sitten esimerkiksi Kiinassa. Ja sijaisperheille nostan myös hattua!

Kaapo se sitten otti ja kääntyi! Huraa! Täällä ei vieläkään olla pyörähdelty muuta kuin kyljelleen. Oon edelleenkin sitä mieltä, että Benjin pää on niin painava, että se on se jarru tässä. [:D]

Maarinen: me mennään kanssa vielä ihan täysimetyksellä! Paitsi silloin, kun tämä äippä on jossain riennoissa, niin silloin saa Benji pumpattua tissimaitoa. Savustetut valkosipulit! Nammm!! Mä taas herkuttelen usein marinoiduilla valkosipulinkynsillä...

Jaahas, nyt tuo pikkukaveri heräs. Kannoin sen tähän olkkariin, ja nyt hän tyytyväisenä köllii uudessa leikkikehässään. [:)] Pitääkin napata tuosta laatikosta kuva, ja pistää se galleriaan jossain vaiheessa.

Sanna: täällä on näköjään (ainakin Hesarin mukaan) suurinpiirtein samanmoiset kelit kuin sielläkin, just tarkistelin mittaria, ja se näyttää +7,5 astetta. Jos mennään ulos, laitan Benjille ekaks bodyn, sitten ohuehkon paidan ja housut + sukat. Sitten siihen päälle kevättakki, pipo ja lapaset, ja ehkä villasukat. Paketti äitiyspakkauksen makuupussiin, ja pussi vaunukoppaan. Jos menee +15 astetta lämpimämmäksi, niin sitten alan vähentämään vaatteita, eli ekaks takki pois, jne. Makuupussi on täällä ollut "pakollinen", kun täällä tuulimyllyjen maassa tuuli saattaa yltyä tosi kovaksikin, ja silloin ei auta, vaikka olisikin 15 astetta lämmintä. Se pussi suojaa hyvin tuulelta.

Iona: Mulla on hiukkasen jo alkanut hellittämään noiden itkujen kanssa. Kuukausi sitten vielä itkin joka asiasta, mutta nyt on tosiaan alkanut normalisoitua tämä homma. (Kävispä sama juttu tän hiustenlähdön kanssa...)

Hihi, Marianna, hetken mietin, että minkähänlaisen kumipuvun sä olet Ollille laittanut päälle... [:D] Se puku on Benjille vielä liian iso, poika kun kasvaa enemmän leveyttä, kuin pituutta.. Hienoa kuulla, että Suomireissu meni hyvin, Finnairia lukuunottamatta. Jännää, että niillä eri kentillä vaihtelee käytännöt noin paljon. Seuraavaksi mäkin lennän kyllä mieluummin KLM:llä, johtuen siitä, että olen kerännyt enemmän airmileseja niiden kortilla. Saa nähdä, minkälaiset käytännöt niillä sitten on. Aloin miettimään tuota Ollin kansalaisuutta. Onko hän siis pelkästään Suomen kansalainen?

Prana: hyvä, että aamuäreys hiukan helpotti kirjoittamisen jälkeen. [:)] Täällä kanssa vähän välillä sellaisia tunnelmia, että muut eivät osaa vauvan kanssa olla, ja vain minä teen oikein. Etenkin miehen äidin kanssa meinaa mennä sukset ristiin aina välillä. Onneksi mies palauttaa silloin takaisin maan pinnalle.. Yritän usein tietoisesti pitää suuni kiinni, etten olisi koko aikaa napisemassa jostakin.

Nyt leikkimään!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top