Voi miima, unohdin kommentoida eilen tuota sun tilannetta! Ikävää, että masennus nostaa taas päätään. Mutta sehän on vissiin raskausaikana yleistä, jos odottajasta tuntuu että ei ole tarpeeksi tukea ja turvaa ympärillä. Oon ymmärtänyt, että sulla on ollut välillä ikävä ja yksinäinen olo kun tilanne on mikä on. Ja muutenkin voi alkaa masentaa, kun hormonit heittelevät miten sattuu. Joillekin raskaus on iso muutos ja kriisi elämässä, sekin voi masentaa. Mä lähetän sulle kauheasti voimaa ja sympatiaa! Vaikka tämmönen internetyhteisö voikin olla aika laiha lohtu, niin uskon että jokainen meistä muista toivoo sulle vaan kaikkea hyvää tästä lähin, että sulla on mukava tukiverkko siinä ympärillä ja saat tukea ja apua nyt raskauden aikana ja sen jälkeen. Muista, ettei se parisuhdekaan tarkoita että kaikki olisi hyvin, kaikki isät eivät kiinnostu tulevasta vauvasta ja äidin tukemisesta ollenkaan. Joten, ei nyt muuta kuin alat rakentamaan itsellesi ja vauvallesi hyvää elämää! Muista, että sinun oma hyvinvointisi on nyt kaikkein tärkein. Pahaa oloa aiheuttavia ihmisiä voi oikein hyvin pyytää ottamaan nyt etäisyyttä. Kauheasti tsemppiä!
Heh, ei mullakaan oo kauheesti hierojia täällä näkynyt kun mies on niin paljon pois kotoa ja sen kotona ollessa tulee sit tohotettua kaikkea muuta. Sit vaan valitan ja valitan kun ei kukaan hiero tai pidä hyvänä. Ehkä tossa kuun vaihteessa jo kiireet helpottaa ja pystyy oikeasti keskittymään tähän loppuodotukseen!
Heh, ei mullakaan oo kauheesti hierojia täällä näkynyt kun mies on niin paljon pois kotoa ja sen kotona ollessa tulee sit tohotettua kaikkea muuta. Sit vaan valitan ja valitan kun ei kukaan hiero tai pidä hyvänä. Ehkä tossa kuun vaihteessa jo kiireet helpottaa ja pystyy oikeasti keskittymään tähän loppuodotukseen!