Huhtikuun höpinät

Yritin selata et millä viikolla oot mut en nyt oikein löytäny mut jostain käsitin että 32+? Mulla synty poika 32+5 1820g ja sain syliin heti synnyttyä hetkeksi että ehti olla rauhassa pari min ja ottaa kuvat jne mutta sanoivat että riippuu siitä saako syliin että minkä vointinen lapsi on :) toivotaan että pysyy vielä masussa ja syntyessään olisi reipas kaveri niin pääsisi sylkkyyn hetkeksi :) (huhtikuisista huutelen :) )

32+1.. Ootko kirjoitellut johonkin osioon teidän taipaleesta, olisi kiinnostavaa lukea?
 
32+1.. Ootko kirjoitellut johonkin osioon teidän taipaleesta, olisi kiinnostavaa lukea?
Nyt on pakko sanoa etten muista.. Selailen vähän ja linkkaan sit sulle. Synnytyskertomus löytyy huhtikuisten julkisesta ekana ☺️ tai voinhan mä tietty kertoakkin jossen mitään tekstiä ny löyä :)

Edit: en löytäny kyl nyt mitään muuta kun ton synnytyskertomuksen. Mut lyhykäisyydessään siis jorviin mentiin näytille ja siellä kauheella vouhotuksella ja ambulanssikyydillä naistenklinikalle ja samana iltana muru sylissä. ehkä minuutin tai kaks sai olla siinä sylissä ja sit vietiin vauvojen valvontaosastolle ja mies meni sinne mukana. Ite kävin suihkussa ja söin ja sitten sain mennä myös katsomaan. Vvo:lla sai olla ympärivuorokauden vauvan luona niin siinä sitten ihasteltiin rauhassa (poika synty klo 21:02)ja kateltiin letkujen ja putkien sekä peitteitten seassa olevaa pientä ihmettä.. naistenklinikalla oltiin 3 pv (mukaanlukien syntymäpv) ja sitten siirto jorvin vastasyntyneiden osastolle. Matkalla lämmöt laskivat vähän liikaa ja murunen olikin sitten lämpösängyssä hurjan vaatemäärän ja peittojen kanssa. Osastolla sitten käytiin päivittäin ja istuttiin oikeastaan aamusta iltaan.. olihan se hurjan rankkaa katsoa pientä letkuissa ja monitoreissa ja pelätä kokoajan että jokin menee vikaan ja koneet rupee kilkattaa.. aina käytävää kävellessä jos joku kone kilkatti sydän kurkussa koko matkan kävelin meidän huoneeseen peläten että onko meiän vauvalla joku hätä... kerran oli muru niin myttyyn pistetty isin syliin että saturaatio laski liikaa mutta muuten oli vain anturin huonosta asennosta johtuvia kilkatuksia. Alusta asti saatiin olla mukana vauvan hoidossa ja todella hyvin ja rauhassa neuvottiin ja autettiin ja hölmöihinkin kysymyksiin vastattiin. Ruokinta tapahtui aluksi nenämahaletkun kautta ja sitten pikkuhiljaa ruvettiin koittamaan pulloa ja tissiä. sokerilitkua meni (päässä olevan) kanyylin kautta vielä päivän tai kaksi osastolla ja sitten sen sai pois. Päivittäin otettiin labroja ja kahteen kertaan olikin bilirubiinit niin koholla että piti olla *solkussa ottamassa arskaa*. Vointi oli kaikenaikaa tasaista ja paljon pidettiin kengurussa. Aluksi puhuttiin että osastolla ollaan vähintään siihen asti että 35 viikkoa tulee täyteen, osaa syödä hyvin, kaikki arvot on hyviä eikä takapakkeja tule. Joskus helmikuun tokavikalla viikolla vauva siirrettiin normaalin vastasyntyneen sänkyyn ( aiemmin ollut sellaisessa lämmittävässä) ja päästiin huoneeseen jossa voi vanhemmatkin yöpyä. Yhteensä taidettiin olla 4 yötä vauvan luona ja sinä aikana pääasiassa hoidettiin itse vauvaa vaikka tottahantoki hoitajat kävi aina välillä kyselemässä kuulumisia ja esim kylvettämässä auttamassa ja toi maidot (jotka oli pumpattua omaa maitoa) sekä yhdessä kokeiltiin kaukaloon laittoa. sitten 29.2 Lääkäri tutki ja sanoi että voidaan lähteä kotiin ja aina saa soittaa jos jotain tulee. Ja täällä ollaan edelleen ja hyvin menee :)
 
Muokattu viimeksi:
Hienosti siis mennyt, pienistä viikoista huolimatta. :) Kiitos kun jaoit tarinan. En nyt höttöpäälläni saa laskettua, mutta kauanko vauva oli sairaalahoidossa ennen kotiutumista? Nyrkkisääntö lienee laskettuun aikaan saakka...
 
Hienosti siis mennyt, pienistä viikoista huolimatta. :) Kiitos kun jaoit tarinan. En nyt höttöpäälläni saa laskettua, mutta kauanko vauva oli sairaalahoidossa ennen kotiutumista? Nyrkkisääntö lienee laskettuun aikaan saakka...
2vko oli yhteensä :) nyrkkisääntö kai on se 35 viikko mut eniten vaikuttaa vauvan kunto ja kuinka syö jne :) meillä on tänään menkoista laskettuna la ja tiistaina ultrassa vaihdettu la :D
 
Jyväskylässä oli vielä 2013 ainakin synnyttäneet omassa osastossa, joten ei tarvinnut pahemmin miettiä toisia. Itse vietin suuriman osan ajasta omassa huoneessa letkuissa, taisin käydä huimat kaksi kertaa itse hakea ruokaa, muuten toi hoitaja ruuan. Et ei siinä juuri sosiaalisoitunut muiden kanssa kun kunto oli mitä oli..
Itse olen ihan junturassa. Kaikki paikat kipeenä. Yrittänyt alkaa venytellä enemmän mut ei ole vielä auttanut.
Miestä välillä pistän hieromaan, ei vaan raukka jaksa työltään hirveästi hieroa.
 
Huh huh, valkuaiset taas noussut. Päivystävän lääkärin ohje olla aamiaisen jälkeen huomenna syömättä, jos joudutaankin iltapäivällä leikkaamaan. Tulee ihan helvetin pitkä yö ja aamu.
 
Huh huh, valkuaiset taas noussut. Päivystävän lääkärin ohje olla aamiaisen jälkeen huomenna syömättä, jos joudutaankin iltapäivällä leikkaamaan. Tulee ihan helvetin pitkä yö ja aamu.
Voimia! Toivottavasti ei tarttis vielä huomenna kuitenkaan pikkuista ottaa ulos...
 
Kuulemma valkuaisen kanssa voidaan odottaa lukuun 10, tänään oli 6, noussut yhden eilisestä. Että ymmärrän toki tän ratkasun, mutta apua!
 
Kuulemma valkuaisen kanssa voidaan odottaa lukuun 10, tänään oli 6, noussut yhden eilisestä. Että ymmärrän toki tän ratkasun, mutta apua!
Kaikki menee varmasti hyvin vaikka varmasti pelottaa. Sulla on kumminkin aikaa asennoitua että pieni tulee ennen aikojaan mulla kun tuli ihan yllätyksenä niin oli vähän sopeutuminen :)
 
Mulla on vielä pinnis maalaamatta... Äippäpakkausta oon hakenut, mutta ei oo vielä edes päätöstä. No mulla toivottavasti on vielä tässä aikaa. :) Nyt siis menossa rv 32+2, mutta kuten MaiKhin tilanne osoittaa niin eipä tässä voi tietää miten käy.
 
Jep, alkaakas vaan valmistautua, näistä ei näköjään tiedä. Töissä piti olla vielä kaksi viikkoa :D

Mikä mylly päässä! Toivon enimmäkseen ja järjellä, että vauva on tuolla mahdollisimman pitkään. Samalla odotan sektiopäätöstä, niin ois tää piina ohi. Onkohan tyhmä kuvitelma, kun uskon, että helpottaa kun pieni on ulkona?
 
Joo, alkaa paniikki iskemään, ku ei oo mitään valmiina. Nyt siis 32+6. Täytyy heti ens viikolla alkaa tekemään tilaa pienille vaatteille esikoisen huoneen vaatekaappiin.
 
Mulla on nyt kaikki vauvanvaatteetki järkättynä omaan kaappiinsa kun muutin. Miehen tädiltä pitäisi kehto hakea joku päivä, ja laitella sit loputkin minin jutut valmiiksi. Kaikkea pientä tosin on ostamatta vielä..
 
Jep, alkaakas vaan valmistautua, näistä ei näköjään tiedä. Töissä piti olla vielä kaksi viikkoa :D

Mikä mylly päässä! Toivon enimmäkseen ja järjellä, että vauva on tuolla mahdollisimman pitkään. Samalla odotan sektiopäätöstä, niin ois tää piina ohi. Onkohan tyhmä kuvitelma, kun uskon, että helpottaa kun pieni on ulkona?
Mä jotenkin aattelin että kun vauva on masun ulkopuolla ja pystyy näkee jne ni helpotti ressaaminenki vähän (pelkäsin koko raskauden et vauva kuolee) mut sit tietty on eri asiat mitä ressaa
 
Niin on. Toisaalta, masun ulkopuolella ollessa rupee koneet huutaan heti, jos vauvalla on jotain. Sydänkäyrien välillä taas on se kymmenenkin tuntiam
 
Tsemppiä MaiKhille!
Pikku hiljaa jo itsekin ruvennu laittelemaan vauvan juttuja paikoilleen. Lauantaina käytiin ostamassa uusi patja pinnikseen ja pussilakanasetti sekä viltti samaa sarjaa. Ensi viikolla ajattelin ruveta pesemään vauvanvaatteita sekä laittamaan niitä lipastoon. Hoitopöytä ois valmiina odottamassa rasvoineen, puuttuu enää vain pumpulipuikot, vaipat sekä vaipparoskikseen pussit. Sit voi alkaa odottamaan vauvaa tulevaksi, johan se on perjantaina eka äippälomapäivä :)
 
Piiitkä lääkärisessio, ultrassa vauvalla kaikki hyvin. Lääkäri sanoi, että ihme, jos mua tänään lähdetään leikkaamaan, kun oma ja vauvan vointi on niin hyvä. Mainitsin alavatsan vihlonnasta, kohdunkaulaa 3cm ja kiinni on, mutta ihan pehmeä :eek:. Kuulemma saattaa alkaa luonto hoitaa hommaansa. Puhuin ahdistuksesta ja sain lähetteen psykiatriselle, että saataisiin henkistä puolta kasaan. Myös nukahtamislääkkeen käytölle antoi "siunauksen". Ratkaisevat labrat lähti just, tuloksia ootellessa. :rolleyes:
 
Toivotaan MaiKhi, että saat pitää pikkuisen vielä ainakin tovin masussa kasvamassa! Tosi hyvä, että saat apua kaikkeen siellä. Eipä se ahdistus tee hyvää sinulle eikä vauvalle. :Heartred
 
Takaisin
Top