Huhtikuun höpötykset

Vihdoinkin kotona... Kaksi yötä anoppilassa, muuten tykkään ei mitään pahaa sanottavaa, mutta kipeänä tuntui että oli vaan toisten riesana, kun ei saanut mitään järkevää aikaiseksi... oma tuntemus tällainen, tuskin muut niin ajatteli. Tultiin kotiin ja mies sitten halusi lähteä kaverin kanssa kupille (ja yötä pois). Mikäpä minä olen kieltämään, vaikka keljuttaa jäädä yksin kipeänä kotiin. Kyllä se sanoi että pitää soittaa heti jos tulee hätä... Mutta silti keljuttaa. Rupesin tekemään sitten palapeliä. Tein joskus viime syyslomalla Anne Geddesin palapeliä, jota en saanut silloin valmiiksi. Purin palat lajiteltuina pusseihin ja pistin kaappiin. Mulla oli aina semmoinen ajatus että joskus raskausaikana teen tuon palapelin kun siinä on kuva kolmesta vauvasta. Ja sitten laittaisin sen kehyksiin... Rupesin tosiaan sitä nyt tekemään... mutta on vähän hidasta, ei oikein aivot leikkaa... Kolmatta iltaa siis mahataudissa niin aavistuksen hitaammin luistaa järki. emoticon Jipii, kaurapuuro on pysynyt jo huimat 1,5 tuntia masussa. Tämä on ennätys moneen päivään...

idaho No ei mee sullakaan sen paremmin. :) Mutta onneksi lapsesi sai lääkkeet, jotka rupee auttamaan.
 
Jos toimii niin tästä linkistä näkee, millaista palapeliä äherrän:

http://www.palapelit.net/geddes-baby-bears-pots.html

 
Mullaki menee näköjään pääsiäinen pitkälti sairastellesa, nyt räkätautia ja lievää lämpöilyä. Näin raskausaikana saa näköjään sairastaa kaikki kulkutaudit. Edellisestä flunssasta ei montaa viikkoa oo ja välisä vielä mahatauti. Toisaalta nyt on ihan hyvä sairastaa ja lepäillä ku on koko ens viikko vielä lomaa. Mulla tulee supistuksia tosi paljo päivän mittaan oikeestaan riippumatta siitä mitä teen. Lääkärin mukaan ei oo vaarallista vauvalle, joten en oo jaksanu enää stressata supisteluista. Pesänrakennusvietti alkaa olla jo niin kova, että täytyy varmaan suunnata ens viikolla kauppoihin ja ostaa vauvalle ensimmäisiä hankintoja. Aiemmin en oo vielä uskaltanu ja nyt tuntuu, etten varmasti osaa ostaa mitään oikeesti tarpeellista. Me joudutaan asuun syksy tosi pienesä asunnosa rakennusprojektin takia, joten yritetään pärjätä mahollisimman vähällä tavaralla.

Hyvää pääsiäistä kaikille!
 
Oi ihana huhtikuu :)
Me haistatettiin tänään räkätaudille pitkät ja lähettiin nokat valuen pojan kanssa ulkohommiin.  Nyt on sitten piha haravoitu, hiekkalaatikko perattu kasvillisuudesta, lätäköt ja rapakot koluttu ja nautittu ihanasta kevätpäivästä täysin sydämin (ja tietty grillattu myös)!  Tuskin se tolle flunssallekaan mitään kamaluuksia aiheutti ja pakkohan se on uloskin päästä välillä, vastahan tässä on kaksi viikkoa sairastettu.  Ensi viikollekin on vissiin luvattu vastaavaa kesäkeliä, josko sitten noi vikat lumet lähtisi pihalta :)
Eilen ei taas hirveesti naurattanu...  Ukko oli torstaina hunningolla.  Ei siinä sinänsä mitään, sovittu juttu, mutta kun silläpä karkasi mopo taas ihan tyystin käsistä.  Kaveritkin soittivat että mitä tekevät sille, kun ei mikään mene jakeluun...  Noooo, eilenhän ei miestä näkyny eikä kuulunu, puhelin oli pois päältä jne.  Pitkään iltaan meni ennen kuin se vihdoin vaivautui ilmoittamaan missä on, puhelimensa ja lompakkonsa se oli hukannut, kaikki rahat menny jne.  Täällä lauloi sitten kotiinpaluun aikaan joku ihan muu kuin kunnian kukko...  Hemmetti sentään, keski-ikäinen mies ja älytön apinameinini :(  En tykkää!  No on se sentään tänään jo osoittanut jotain katumuksen merkkejä...
Hitsi, meinaa taas päivän reippailujen jälkeen iskias vaivata.  No, se luultavasti menee yön aikana ohi :)
 
Kcatri: ihana palapeli.. Mäkin tykkään hirveesti tehä palapelejä. Oon hurahtanu niihin Kaj Stenvallin ankkatauluihin.. Mut nyt on jääny, ku ei oo mitään semmosta soppea, misä vois rauhassa tehä.. saati sit et se sais siinä rauhassa olla..

Moon: Kuulostaa kurjalta ja ihmeen tutulta toi miehen juhliminen.. Samaa ihmettelin itekkin: et kui noin "vanha" (mies 28) vielä jaksaa tai on ees pahemmin kiinnostusta juua ittensä aina ihan örvelökuntoon.. Voi olla että hänen kamunsa on lapsettomia pariskuntia ja muutama miespuolinen sinkkukin löytyy.. Todella odotan sitä aikaa, että miehen kaveripiiri alkaa lapseutumaan.. Josko sitten rauhottuisi herrakin..

Täällä kuume selätetty.. Lääkekuuri alkaa tehoomaan.. Inhottavaa, että täytyi yksityisellä käydä, että saatiin jotain lääkettä.. Uskoisin että kunnallisella olisivat sanoneet samaa mitä aikasemminkin.. HUOOH.. Tuli kallis sairastelu lapselle.. Kelakorvausten jälkeen 86 euroa.. HUHHUH!!emoticon

Eilen supisteli ihan hirveesti.. Ja sattui.. Auts auts.. Hiukan pelottaa.. toivottavasti ei ois tapahtunu mitään tuolla kohdunsuulla.. Viikkoja vasta se 25...
 
Huomenta! Onko kellään muulla ollut semmoista vaivaa, että makuulla ollessa tuntee kun sydän lyö kovasti? Mä siis tunnen sen sykkeen ihan tosi vahvasti. Viime yönä heräsin joskus neljän aikaan enkä saanut enää unta. Kun makuulla ollessa sydän tykytti kauheasti ja siitä tuli huono olo, pelkäsin että oksennan. Muutenkin oon ollut torstaista asti kipeänä, mahatauti alkoi hellittää vasta eilen. Pelkäsin että vielä joutuu tiputukseen jos oksennan... Sitten olikin pakko mennä sohvalle nukkumaan loppuyöksi, heti helpottui olo kun sai olla puoli-istuvassa asennossa, aamulla oli vaan paikat kipeänä kun ei hirmu hyvä asento ollu nukkua. Netistä luin että tuommoiset "rytmihäiriöt" on ns. normaalia raskauden aikana. Sydän joutuu tekemään enemmän töitä lisääntyneen verimäärän takia. Mutta silti inhottaa, jos joka yö rupeaa tämmöistä olemaan... Mulla oli jo aiemmin yhden kerran tällainen vastaava yö. Ja silloin varasin neuvolalääkärin eikä se mitenkään edes tutkinut verenpainetta tai sydämenlyöntiä... Ens kerralla (12.5. on aika) otan kyllä puheeksi.
 
Kcatri: itse olen lähestulkoon koko raskauden ajan "kärsinyt" korkeasta sykkeestä, varsinkin levossa sen huomaa. Neuvolassa kun viimeksi mitattiin, syke oli siinä 109 tienoilla, vaikka ei edes ollut sellaista tunnetta, että se olisi korkealla. (Tosin neuvolaan mentäessä on jotenkin aina se oma jännityksensä, mikä saa sydämen hakkaamaan kovemmin :) ) Tosin minulla on ollut hemoglobiinikin aika alhainen, mikä myös nostaa sykettä.

Ultraajallekkin mainitsin asiasta, hänkin vain totesi, että joillain se syke vaan saattaa olla korkealla koko raskauden ajan. Neuvolatäti sanoi, että niin kauan kun siihen ei liity pahoinvointia tai huimausta, ei ole sen kummempaa tarvetta tutkia asiaa.. Aluksi se häiritsi itseänikin kauheasti, kun telkkaria katsellessakin tuntui, kuin sydän olisi kurkussa emoticon Nyt olen jo aikalailla tottunut siihen, että nukkumaan mentäessäkin sydän takoo jonkun aikaa todella kovasti..
Kyllähän se kannattaa ottaa puheeksi, niin osaavat sitten tutkia, onko siihen sen kummempaa syytä. 
 
Menihän sekin viesti sitten johonkin.. Katotaan tuleeko nyt tuplaten.. Ku viisaana kopioisin tekstin ennen lähetystä. Perkuleen internetsi ja sivustoemoticon

Olen kuullut, että joillakin aiheuttaa ihan sekin huonoa oloa, kun on selällään. Kohtu ja vauva painaa johonkin semmoiseen kohtaan, että tulee huonovointisuutta. Niin ja sanotaanhan, että se kohtu ja vaaveli painaa myös johonkin semmoiseen paikkaan, että veren virtaaminen jalkoihin heikentyy.. Siis jos nyt oikeen  muistan paikat.. Mutta tekee kuitenkin jotain sille verenvirtaamiselle..emoticon  Mulla toi anatomia on vähän vaikeaa ymmärtää välillä.. Hyvä sinäänsä ku oon lähihoitaja..emoticon

Voiskohan se sydämmensyke selittyä myös tolla vatsataudilla?? Edit: Ja nyt huomasin uudestaan luettuani että aiemmin samaa.. Hyvä minä..

IHANAA!! Uskaltauduttiin ulkoilemaan koko perheen voimin.. Tehtiin pieni kävelylenkkikin.. Ja ei supistellutkaan pahemmin. Vaikka jouduin poikaakin välillä kantelemaan.. Näyttää olevan semmoinen vaihe, että isin syli ei pahemmin kelpaa tällä hetkellä.. Äitin vaan.. Jotenkin hellyyttävää mutta myös raivostuttavaa.
 
Jessus mitkä ilmat oli pääsiäisenä!! Tuli ulkoiltua oikein kunnolla, tehtyä pyörälenkkiä, käveltyä ja pihahommia tehdessä ja muuten vaan pihaa tutkiessa. Vaikee vaan pukee pikkuneidille sopivasti vaatetta, kun ei osaa näköjään itteensäkään pukee :)

Hih, aamulla vein tytön pyörällä hoitoonkin! Kätevää kun saa liikunnat ujutettua tähän työmatkojen yhteyteen (tulee pyörällä työmatkoista tunti/päivä), ei tarvi niin paljo sit liikkua työpäivän jälkeen. Eipä tässä oo kun 10 viikkoo töitäkään jäljellä (mistä melki 2 viikkoo menee reissuihin). Toivottavasti pystys liikkuun taas mahdollisimman pitkään.

Ihan outoo kun vappu on nyt heti pääsiäisen jälkeen. Eilen otin pääsisäiskoristeet pois ja laitoin ilmapallot ja serpentiinit tilalle, et alkais vähän tuleen vappufiilistä. Joo, no meillä onkin niin hurja vappu, munkin paistoo ja ehkä grillausta!! Ja sit heti ens viikolla äitienpäivä!! Voi olla aika hiljasta saada aamupalaa valmiina, miehellä on kaverin komekymppiset edellisenä päivänä... Parempi korvata sitten illalla!!

Mulla ainakin sydämenlyönnit tuntuu joskus megakovina. Jos makaa selällään, niin välillä maha hyppii niiden tahdissa, tai oikein näkyy jostain sormesta tms?? Kuulostaa hassulta mutta näin on!! Ja en oo ite voinu enää pitkään aikaan maata kovalla alustalla selällään. Siinä just kohtu painaa isoja verisuonia pahasti. Ei meinaa ylös päästä kun sattuu niin pirusti (vaikkei muuten selkä pahemmin renkkaakaan).

Enää reilu 4 viikkoo ja pääsee reissuun, jee jee!! Ja ihanaa kun on vajaa työviikko :)
 
Täällä mahatauti jatkuu. Eilen oli jo parempi päivä, eväät pysyi masussa ja käytiin mun äidin luona syömässäkin. Illalla alkoi jumalaton kipu oikealla kylkikaaren luona. Yöllä meni sitten maha taas ihan sekaisin. Aamulla työterveydestä kävin hakemassa kaksi päivää saikkua ja sain lähetteen labraan verikokeisiin. Siellä sai tunnin jonottaa mummojen seassa. Iltapäivällä saa sitten vastaukset... Rupee jo kyrsii tämä pöpö, torstaina alkoi tauti. emoticon
 
Kcatrille pikaisia paranemisia!
En oo tainnu pitkään aikaan taas kirjottaa, käyn täällä kyllä ahkerasti lukemassa joka päivä. Eipä mulla paljoo kirjoteltavaa ole, täällä jatkuu samaan malliin ja viikot poksuu vauhdilla. Ihanat säät jatkuu nähtävästi myös tänään, jee! On ollut niin kuuma, ettei auringossa kärsi kovin kauaa kerralla olla. Ei kuitenkaan viitsisi vielä bikinit päällä juoksennella, hih! emoticon
Tänään mennään jumboon vähän shoppailemaan kesävaatteita, jee! Toivottavasti löydän niitä saakelin kesämekkoja, mitä oon huuto.netistä metsästänyt! Tuntuu, että sieltä löytyy vaan M-koosta ylöspäin, ja ite tarviin S-kokoisia... Tai sitten se kiva vaate löytyy jostain vaatepaketista, mitä ei ole mahdollista saada yksittäisenä...
 
Hei taas pitkästä aikaa! Me oltiin viime viikko Lapissa hiihtämässä (tuli niin ikävä lunta, heh), ja nyt on niiiiiin ihanaa kun täällä etelässä on täysi kevät! Lomaviikko oli kyllä tosi mukava, minäkin urheilin pitkästä aikaa ja hiihdin joka päivä. En mitään pitkiä matkoja mutta kuitenkin. Ja vältin isoja mäkiä etten kaadu - ihan vaan että saatoin pyllähtää kunnolla heti kotiin tultua ulkorappusilta alas. :D
Jotain ihmeellistä kyllä on ilmassa, kun minäkin sitten intouduin eilen pesemään terassin talven jäljiltä (polvissa kyllä vähän tuntui, kun en pysty enää kyykkimään) ja jopa osan ikkunoista sain putsattua. Olo on nyt kyllä vähän kankea, ja vatsa tuntuu entistä isommalta. Tunnen oloni valaaksi...

Toi sokerirasitus on kyllä niin outo juttu, koska mulle ei siitä ole koskaan edes mainittu, ja ikää on kuitenkin jo kohta 34! No, ei kuulosta niin mukavalta että sitä varsin kaipaisin... Soitin tulokset pissakokeesta ja verikokeesta, ja ihan ok olivat. Virtsassa oli kuulemma normaaleja bakteereja, joten tässä vaiheessa raskautta sille ei tehdä mitään - myöhemmillä viikoilla ehkä hoidettaisiin ettei synnytys aikaistu liikaa. Hmmm. Verikoe oli vaan rutiini siksi että mun veriryhmä on negatiivinen. Vasta-aineita ei ollut, hyvä juttu! :)
Mäkin vien tänään vakuutuspaperit postiin. Seuraavaksi pitäis hoitaa Kelan paprut... en ole pitänyt niin kiirettä kuin viimeksi, kun piti saada äkkiä äitiyspakkaus. Nyt en sitä ota, kun vaatteita on isot kasat jo valmiina. Ja se liukuvoidekin on jossain... se nimittäin tuli kyllä tarpeeseen vielä aika pitkään synnytyksen jälkeen. Meidänkin esikoinen nukkui siinä laatikossa aluksi. En jaksanut tehdä reunuksia siihen (vaikka ne on ihanat), ja siirsin muksun pois laatikosta varmaan parin kk ikäisenä. Paljaista pahvireunoista tulee nimittäin kauhea kahina sitten kun pienet kädet alkaa unessa huitoa niitä vasten. :) Jos pinnasänkyä toppaa pienemmäksi, niin kannattaa varmaan katsoa että toppaukset on napakasti kiinni tai muuten vaan suht kovia. Pikkuisen sänkyyn ei kuulemma saisi laittaa mitään liian pehmeää eikä irrallisia tyynyjä tms, ettei vauva kierähdä niitä vasten niin että hengitys vaikeutuu. Ja patjankin pitäisi olla aika napakka.
Ihana runo Moonilla!
 
Vitsi, joko mä oon malttanu pari päivää olla hiljaa...
Joopajoo, ollu vähän allapäin tässä taas.  Jotenkin nää ylimääräset pyhät saa aina pintaan sen alitajuisen katkeruuden siitä että ei oikeesti ole ikinä vapaa-aikaa.  Mulla on kaveripiirissä suurin osa lapsettomia = ovat siis aina vapaiden aikaan jossain riennoissa.  Oma mies tietty myös.  Yksi kaveri tuli pitkästä aikaa tänne etelään ja oli puhetta (jälleen kerran) että nähtäisiin mutta eipä siitäkään mitään tullut, kun ensin oli kosteat riennot ja sen jälkeen krapula...  Ei se tunnu menevän myöskään ihmisille jakeluun että mun kanssa tapaamiset pitää sopia etukäteen, mä en pääse kotoota ex tempore minnekään.  Tai sitä eivät myöskään ymmärrä miten paljon se ottaa päähän kun kerrankin olisi jotain sovittu ja se sitten kuukahtaa siihen ettei toinen pääse krapulaltaan liikkeelle :(  Yritin tossa joku päivä lähteä edes vähän katsomaan maailmaa näiden neljän seinän ulkopuolella, pyöräilemään piti lähteä pojan kanssa.  No, mun huolletussa pyörässäni on sitten venttiili mäsänä, se siitäkin sitten...
Itse olen halunnut perheen perustaa ja on myös ainutlaatuista että oikeesti VOI olla kotona lapsen kanssa.  Jotenkin vaan katkeroittaa ettei mun elämässä sitten olekaan mitään muuta :(  Jos joskus sattuu semmoinen erikoisuus kohdalle kuin "perheloma", tarkoittaa se sitä että ollaan mökillä ja mies viuhtoo ties missä kalassa ja juoksemassa ja mulla lapsenhoito muuttuu vaan askeettisemmaksi ilman juoksevaa vettä jne.  Olis niin ihanaa jos aina välillä pääsisi itse jonnekin tai saisi olla edes kotona yksin...  Onnetonta että elämän jännittävimpiin asioihin kuuluu se että mitähän mahtaa olla Citymarketissa tarjouksessa...
Käytännössä tämä on olosuhteiden pakkoakin:  Meillä ei ole juurikaan sellaisia ihmisiä tuttavapiirissä kenelle lapsen saisi hoitoon.  Kun ei ole päivähoitoa, en pääse koskaan arkisin mihinkään.  Kroonisen pers'aukisuuden takia mies on usein myös viikonloppuisin töissä ja lomat otetaan useimmiten rahana :/  Iltasin taas olen usein niin väsynyt etten jaksa mihinkään enää lähteä ja sitäpaitsi ne kaveritkin on (silloinkin) tissuttelemassa...  Kovin myöhään en edes pystyisi missään olemaan kun aamulla aikainen herätys joka tapauksessa.  Plääh.  Ja niin, helpompaa olisi jos joku tulisi vaikka tänne meille kylään (ei lapsen rytmit sitten "häiritsisi") mutta eipä ole vieraita näkynyt vaikka kutsuttu on moneen kertaan :(
No tänään on onneksi pitkästä aikaa työpäivä ja sitä ennen kävästään meidän Klaukkalan vauvakerhon kahvikutsuilla.  Johan näitä seiniä on se reilu kaksi viikkoa tuijotettukin!
 
Täälä ollaan toivuttu räkätaudista yllättävän hyvin, muistona siitä on vaan järkytävä yskä - sääliks käy pikkusta ku maha koko ajan hyppii ja pomppii... Ihanaa olla tämä viikko lomalla! Nyt vasta loman alettua huomas kuinka puhki sitä onkaan pitkän kevään raatamisesta. Kaikenlaisia selkäkipuja ja issiastyyppisiä vaivoja on alkanu tuleen koko ajan enemmän, joten ens viikolla taas jatkuva työputki vähä hirvittää, varsinki ku mulla tuota työajoa tulee viikosa tuhat kilometriä (ja ihan kuntoutusalalla eikä minään taksikuskina...). Tavotteena on jaksaa töisä toukokuun loppuun ja siitä sitte niin pitkälle juhannukseen asti ku on mahollista. Vaikka varmaan täsä vaiheesa on turha suunnitella, mennään niin pitkälle ku pystytään.

Eilen oli pitkästä aikaa neuvola ja jäi taas vähä pettyny maku suuhun. Ekalla kerralla oli vähä kokeneempi täti (joka jäi ite äitiyslomalle), toisella kerralla nuori sijainen, joka vasta opetteli hommaa ja joutu koko ajan pyytään apua muilta. Nyt kolmannella kerralla tällä sijaisella oli mukanaan harjottelija, joka teki kaikki "tutkimukset". Tuli taas sellanen "koekaniini"-olo eikä ollu kyllä mitään intressejä alkaa kysellä mistään supisteluista sun muista. Meijän kunnasa ei ees järjestetä perhevalmennusta tällä hetkellä, joten neuvolasta pitäis mun mielestä saaja vähä paremmat evästykset loppuraskauteen.

Ostin eilen vauvalle ekat tavarat ja vaatteet. Normaalisti ei oo tapana kirppiksillä kierrellä, mutta eilen siitäki innostuin ku vein vanhaa vaatetta spr:lle. Tosi hyväkuntosta vaatetta löyty ja tosiaan hinnat 50s-3e kaikisa vaatteisa - jopa toppahaalareisa. Ostin paljo Tuttaa ja muita ns. parempia merkkejä. Otin melkeenpä kaikki hyväkuntoset 50-62-senttiset vaatteet, jotka silmää miellytti eikä hirveen selkeesti tytölle tai pojalle tarkotettuja. Pari muovipussia kerty vaatteita, mutta ei niitä kotona lajittelun jälkeen lopulta niin hirveesti ollukaan. Nuo kokomerkinnät oli tosi harhaanjohtavia - toisen merkin 50-senttinen saatto olla yhtä iso ku toisen 62-senttinen. Argh! Ja mistäs sitä nyt sitte tietää, että miten paljo ja minkä kokosta vaatetta tulokkaalle pitäis olla. No, onneks on vielä hyvin aikaa perehtyä asiaan. :)
 
Moon: Todella kurjalta kuulostaa toi sinun tilanne...emoticon  Inhottavaa, kun ei ole ketään ketä hoitaisi lasta. Meillä onneksi isovanhemmat asuu tässä lähellä ja mummille saa viedä hoitoon vaikka ei töitä itselläni olisikaan. Saa sitä omaa aikaa kotona. Mullakin jäänyt noi aikuissuhteet hippasen pienemmäksi pojan synnyttyä. Osittain saan kyllä syyttää itseäni. Mulla useempi ystävä joilla jo lapsia ja vielä saman ikäisiä, mutta jotenkaan ei ole jaksanu nähdä heitä, kun on niin monena päivänä töissä. Useimmat lapsettomat kaverit ovat kyllä jääneet taka-alalle. Yksi ei ole pahemmin mitään itsestään ilmotellut.. Ja silloinkin kun itse olen pyytänyt (ennen raskautta) ihan ulos kaupungille, niin aina löytyi joku syy miksi ei käynyt. Nyt kun palasin töihin, niin pitkään oon nähnyt vain työkamuja töissä..

On kyllä kumma, kun eivät sinunkaan ystäväsi ymmärrä pitää sitten sovituista tapaamisista kiinni. Ärsyttävää.. Ei teillä siellä järjestetä mitään perhekerhoja tai vastaavia? Jos löytäisit sieltä toisia äitejä? Tsemppiä kuitenkin.. Uskon, että tuommoinen vetää mielen matalaksi..

Itse yritin eilen mennä kävelylle.. Ja supistelut jatkuu. Ja imuroinnin jälkeen oli niin pahat issiaskivut että oksat pois.. Mies naureskeli vieressä ku itse kitusin..emoticon

Mulla tulossa taas oudon mallin vatsa.. (voi olla että aikasemmin jo maininnut asiasta..) On ihan toispuolinen.. Oikea puoli lähes tyhjä ja kaikki täyte tuntuu olevan tuolla vasemmalla...

Pikkunen pitää kyllä niin kovaa metakkaa tuolla vatsassa välillä.. Aloittaa sen illalla.. Kiva kun juuri menossa nukkumaan..Välillä liikeet sattuu, kun kohdistuvat tuonne alakertaan.. Vihlasee kunnolla..
 
Josku Mullakin on sattunu käymään niin ikävästi, että kun oon käyny neuvolassa niin oon kohdannut siellä neljä eri hoitajaa, ja viimeisin oli tosiaan opiskelija, ja vasta viimeminuuteilla häntä tuli valvomaan varsinainen terveydenhoitaja. On niin turhauttavaa kertoa kuulumisia, kun jokaiselle joutuisi aloittamaan kaikki alusta. Eikä puhettakaan että hoitaja olisi vaivautunut vilkaisemaan koneelta viimeisimpiä tietoja... Toivottavasti ensi käynnillä olisi omahoitaja paikalla, oon tavannut sitä hmm... kerran tai korkeintaan pari.

Täällä alkaa tauti hellittää... virusperäinen vatsatauti. Tulehdusarvot olivat aavistuksen koholla. Nyt on taas pysynyt ruoka masussa, miten sitä osaakaan olla iloinen taas näin pienestä asiasta että pystyy syömään. Kyllä mä tietysti yritän nyt katsoa tarkemmin mitä suuhuni pistän ja pyrin syömään pieniä annoksia, ettei masu tykkäis pahaa... Vaikka ei tauti syömisistä tullutkaan, niin olipahan taas hyvä muistutus siitä että pitäis syödä terveellisemmin.

Matkahuollossa olisi odottamassa elloksen paketti. Tilasin sieltä itellen äitiyspaidan ja vauvalle kaksi nallehaalaria. En millään malttais odottaa että pääsee hakee ne. Pitää vaan odotella ja toivoa, että isäntä tulisi ajoissa töistä jotta voisi käyttää mua siellä. Kylälle on matkaa pari kilsaa ja en viitti näin saikkupäivällä lähteä lenkkeilemäänkään. Kun pääsisi hypistelemään jo niitä ihania vaatteita...

Äitiyspakkaus on myös todennäköisesti jo matkalla, eilen tuli päätös siitä kotiin. Postitus kestää 1-2 viikkoa, joten todennäköisintä on että saan sen 2010 vuoden pakkauksen, vaikka olin jo haaveillutkin 2011:n pakkauksesta. Onneksi Murskun kanssa oli eilen puhe, että jos hän saa 2011 pakkauksen niin voidaan tarvittaessa vaihdella vaatteita. emoticon

Siivousvimma on laantunut nyt tämän taudin myötä, mutta kunhan voimat palaavat niin viikonloppuna olisi tarkoitus siivota koko huusholli. Haluaisin kaupungilta jo ostaa pinnasänkyyn patjan ja reunapehmusteen niin voisi sitä jo laitella... Tosin mies aikoo pinnasängyn vielä hioa ja lakata ja aikoo tehdä sen vasta KESÄLLÄ. Argh, että ei ole niinkuin mikään kiire (niinkuin ei tietysti olekaan), höh.

Musta jotenkin tuntuu oudolta laittaa vauva nukkumaan siihen äitiyslaatikkoon, voi olla että ensin kokeilen ihan pinnasänkyyn (tarkoituksena pienentää sitä reunapehmusteilla) vaikka unipussissa. Mutta jos ei se onnistu, niin kokeilee sitten sitä laatikkoa. Mitä siihen laatikkoon sitten oikein pitäisi laittaa pehmusteeksi? Onko niin pieniä patjojakaan edes?? Tarviiko vauva peittoa?? Tyynyä ei saa käyttää, sen jo tiesinkin, mutta miksi petivaatepaketeissa tulee sitten vauvoillekin tyynyliina??

emoticon
 
Josku Mullakin on sattunu käymään niin ikävästi, että kun oon käyny neuvolassa niin oon kohdannut siellä neljä eri hoitajaa, ja viimeisin oli tosiaan opiskelija, ja vasta viimeminuuteilla häntä tuli valvomaan varsinainen terveydenhoitaja. On niin turhauttavaa kertoa kuulumisia, kun jokaiselle joutuisi aloittamaan kaikki alusta. Eikä puhettakaan että hoitaja olisi vaivautunut vilkaisemaan koneelta viimeisimpiä tietoja... Toivottavasti ensi käynnillä olisi omahoitaja paikalla, oon tavannut sitä hmm... kerran tai korkeintaan pari.

Täällä alkaa tauti hellittää... virusperäinen vatsatauti. Tulehdusarvot olivat aavistuksen koholla. Nyt on taas pysynyt ruoka masussa, miten sitä osaakaan olla iloinen taas näin pienestä asiasta että pystyy syömään. Kyllä mä tietysti yritän nyt katsoa tarkemmin mitä suuhuni pistän ja pyrin syömään pieniä annoksia, ettei masu tykkäis pahaa... Vaikka ei tauti syömisistä tullutkaan, niin olipahan taas hyvä muistutus siitä että pitäis syödä terveellisemmin.

Matkahuollossa olisi odottamassa elloksen paketti. Tilasin sieltä itellen äitiyspaidan ja vauvalle kaksi nallehaalaria. En millään malttais odottaa että pääsee hakee ne. Pitää vaan odotella ja toivoa, että isäntä tulisi ajoissa töistä jotta voisi käyttää mua siellä. Kylälle on matkaa pari kilsaa ja en viitti näin saikkupäivällä lähteä lenkkeilemäänkään. Kun pääsisi hypistelemään jo niitä ihania vaatteita...

Äitiyspakkaus on myös todennäköisesti jo matkalla, eilen tuli päätös siitä kotiin. Postitus kestää 1-2 viikkoa, joten todennäköisintä on että saan sen 2010 vuoden pakkauksen, vaikka olin jo haaveillutkin 2011:n pakkauksesta. Onneksi Murskun kanssa oli eilen puhe, että jos hän saa 2011 pakkauksen niin voidaan tarvittaessa vaihdella vaatteita. emoticon

Siivousvimma on laantunut nyt tämän taudin myötä, mutta kunhan voimat palaavat niin viikonloppuna olisi tarkoitus siivota koko huusholli. Haluaisin kaupungilta jo ostaa pinnasänkyyn patjan ja reunapehmusteen niin voisi sitä jo laitella... Tosin mies aikoo pinnasängyn vielä hioa ja lakata ja aikoo tehdä sen vasta KESÄLLÄ. Argh, että ei ole niinkuin mikään kiire (niinkuin ei tietysti olekaan), höh.

Musta jotenkin tuntuu oudolta laittaa vauva nukkumaan siihen äitiyslaatikkoon, voi olla että ensin kokeilen ihan pinnasänkyyn (tarkoituksena pienentää sitä reunapehmusteilla) vaikka unipussissa. Mutta jos ei se onnistu, niin kokeilee sitten sitä laatikkoa. Mitä siihen laatikkoon sitten oikein pitäisi laittaa pehmusteeksi? Onko niin pieniä patjojakaan edes?? Tarviiko vauva peittoa?? Tyynyä ei saa käyttää, sen jo tiesinkin, mutta miksi petivaatepaketeissa tulee sitten vauvoillekin tyynyliina??

emoticon
 
idaho:  Ollaan käyty pojan kanssa avoimessa päiväkodissa sillon tällön, nyt on jääny kun ollaan sairastettu pari viikkoa :(  Samoin tapaillaan semmosella paikallisella äitiporukalla, tavattiin paikkakunnan Ekan vauvan kerhossa ja ollaan sitten tapailtu itsenäisesti kun se kerho loppui.  Mutta olis niin ihanaa jos joskus pääsisi ihan ilman lastakin jonnekin - nythän se tietty kulkee mukana joka paikassa gynekologista lähtien :S  Noi äititapaamiset on kyllä ehdoton henkireikä (+vertaistuki on aivan mieletöntä!!!) mutta kun vaan näkisi aikuisia muutenkin kuin kaksi kertaa kuussa...
Kcatri:  Sen äitiyspakkauksen mukana tulee patja siihen laatikkoon, eli sen ensisänkyvaiheen voi hyvin nukkua sen puolesta siinä laatikossa.  Peitto tulee myös äitiyspakkauksessa, se käy niin laatikkoon kuin pinnikseenkin.  Me käytettiin tyynyliinaa muksulla sägyssä päänalusena, vähän suojana jos tulee puklua tms.  1-vuotislahjaksi toi napero sai tyynyn joten nyt on tyynyliinalle "oikeaakin" käyttöä :D  Monelle lapselle peittoa kätevämpi ratkaisu on unipussi, kun peitto tulee helposti potkittua pois päältä.  Meillä käytetään kylmänä kautena rinnakkain unipussia ja peittoa (makuuhuoneista on lämmöt minimissään, ihan tarkoituksella) ja kesällä sitten pelkkää peittoa.  Ai niin joo, mulla ois kanssa ton pienokaisen pinnasängyn öljyäminen edessä.  Hmm, saas nähdä miten ja missä mä sen toteutan, siitä tulee niin kamala käry kuitenkin :S  Ehkä jo kohta on niin lämpimät yöt että sen pinniksen vois viedä puuvajaan kuivumaan.  Toisaalta en vielä viittis sitä koota, esikoisen sängyn laitoin kuntoon jo puolivälissä raskautta ja arvata saattaa että se oli läpeensä pölyssä kun lapsi sitten syntyi :D
 
Mullakin tuntuu, että olisi kiva päästä välillä ihmisten ilmoille... Mutta minkäs teet, kun meiltä kaupunkiin on matkaa 8km, ja poikaystävältä 16km... Pyörälläkö se pitäis edestakas polkasta? Ei ehkä mun kunnolla, ja kun tuo tie on kapea ja mutkainen, ja autot ajaa 80km/h, niin ei kiitos. En halua jäädä minkään kaahailevan autoilijan alle! Bussitkin on niin järkyttävän kalliita! Just tiistaina naureskeltiin, että kun 18km matka maksaa 5e, niin ei tarvii montaa euroa lisää pistää, niin sillä pääsee jo laivalla Viroon! :D Huhhuh!
Toissapäivänä halusin ihmisten ilmoille, eilen halusin kouluun. Koko aamun kiertelin netissä ja mietin, mihin sitä lähtis opiskelee kun sen aika on. Tuntuu vaan niin hankalalta, kun ei koko ikäänsä haluais vaan opiskella ja miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Yyyh ahdistaa.
Eilen illalla suihkussa tein hauskan havainnon, mä en nää enää mun varpaita! :D Ennen ei ole tarvinnut kuin katsoa alapäin, nyt pitää vähän nojautua eteenpäin.
Onko teillä miehet huolestuneita jostain? Kihlattuni kertoi, että häntä pelottaa että meillä ei ole enää samanlaista yhteistä aikaa lapsen syntymän jälkeen. Me ollaan tosi läheisiä(takiaisia suorastaan), ollaan aina yhdessä, tykätään makoilla yhdessä sängyssä ja jutella ja helliä. Itse olen miettinyt ihan samaa, ja lupasin hänelle, ettei meidän elämä "pyöri vain vauvan ympärillä", vaan revitään sitä kahdenkeskeistä aikaa jostain. :) Pikkuinen kuitenkin nukkuu aika paljon, niin päikkäreitten aikana on hyvä viettää yhteistä aikaa. Eihän se lapsi sitä estä, onhan se yhdessä vietetty aika ihanaa vaikka siinä olisi mukana vauvakin! Kihlattuni on varmaan vaan seurannut oman äitinsä elämää liikaa, heillä kun menee niin, että toinen vanhemmista hoitaa vauvaa, ja toinen sitten tekee jotain muuta.
 
leluponi: Turhaan sie huolehdit että koko ikä menis opiskellessa. Oot vielä niin nuori että ehit vaikka mitä! (joo tiedän, klisee) Mä alotin yläasteen jälkeen opiskelut ravintolakokiksi, kyllästyin puolen vuoden jälkeen ja lopetin ekana vuonna kesken. Sitten kevään ja kesän mietin että mitähän tässä tekis. Syksyllä lähdin opiskelemaan restaurointimaalariksi. Sen koulun sain kiukulla vedettyä läpi. Koulusta kun pääsin, täytyi johonkin töihin lähteä ja ainut kiinnostava mahdollisuus oli kaupan alalla. Siitä saakka olenkin ollut myyntihommissa melkein neljä vuotta ja saanut niin hyvän työkokemuksen että jo työtodistuksilla pääsen moneen paikkaan töihin.. ainut ongelma on vaan, että en halua enää olla suoranaisesti myyntibisneksessä. Päivääkään en oo oman alan hommia tehnyt, enkä tee. Varmaan äippälomailun jälkeen menen johonkin sopiviin markkinoinnin/myynninjohdon tehtäviin tai sitten kouluttaudun oppisopimuksella johonkin ihan uuteen ja jännään. :)
Sitä hain vaan takaa, että valmiissa maailmassa ei ole mihinkään kiire.

Hui kauhistus kun tämä aika meneekin nopeesti. Kotona huhhaillessa ei sitä tajuakaan että muutaman päivän päästä on toukokuu, kesä ja kohta onkin jo elokuu. Kovasti haluaisin jo saada vauvan syliin ja tekemään niitä oikeita vauvajuttuja. En edelleenkään ymmärrä minkä takia jotkut ihmiseet ihannoi vauvavatsaa. Mä olen muutenkin hirveän ulkonäkökriittinen ja nyt kun tätä massaa alkaa olemaan vähän joka suuntaan niin kriittisyys vaan kasvaa. Ei pahemmin enää huvita lähteä mihinkään juhliinkaan kun omasta mielestäni näytän ihan valaalle.

Kauhean vaikea myös keksiä jotain kivaa tekemistä vapulle kun joka vappu viimeiset... öö 10 vuotta on mennyt juhliessa ja mitä suuremmissa määrin humalassa. Kaikki kaverit on luonnollisesti edelleenkin toteuttamassa tätä ikiaikaista riittiä. Humalaisten känniääliöiden seura ei nykytilanteessa kuitenkaan ole se ihanteellisin vaihtoehto.

Tulipahan taas höpötettyä vaikkei mitään asiaa ollutkaan emoticon

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top