Huhtikuun hölinät
- Ketjun aloittaja Aamu
- Aloituspäivämäärä
Elisabet90
Jostain jotain jo tietävä
Juu, ei se täyskarkittomuus varmaan helppoa tule olemaan! :) Mutta kuulemma siihen makeanhimoon vaikuttaa jo raskaus- ja imetysajan ravinto, jota äiti syö: jos lapsi tottuu jo kohdussa makeisiin, niin se himoitsee niitä myöhemminki - vaikka koittas olla syöttämättä makeaa taaperoiässä. Jos taas äiti on "sokeriton" ja syö erityisesti sellasta, mitä lapset yleensä vihaa (kuten jotain juureksia ja vihanneksia), niin teoriassa se lapsi sitte helpommin tykkääki samasta ruuasta, eikä kaipaakaan makeaa. Varmasti äidinmaidon sokeripitoisuus voi vaihdella sen mukaan, miten paljon äiti herkuttelee. Tiedä sitte miten käytännössä menee, mutta olen kyllä jälleen palannu ruokavaliossani vähähiilihydraattisempaan suuntaan, nyt ko ei enää ole pahoinvointia... 
Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Ylellä oli just dokumentti tuosta sikiöaikaisesta ravinnosta. Se voi osittain selittää asioita. Mutta mun esikoisen kohdalla se ei selitä sitä, miksi lapsi on aina vihannut kasviksia vaikka itse söin raskausaikana ja muutenkin aina kasvispainotteista ruokaa. Aina syönyt vähintään sen puoli kiloa päivässä mutta lapselle se on ollut viimeiset 14-vuotta hirveää tervanjuontia. Isänsä ei tykkää myöskään kasviksista joten täytyy olla sieltä peritty juttu.
Sukey
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lapset helposti menevät sieltä, mistä aita on matalin. Esim. meidän kolmevuotias on sitä mieltä, että pulla on hyvää aamupalaa, kun isänsä syö pullaa aamulla, tai että hänenkin pitäisi saada sokerijogurttia, kun isikin syö. Eipä siinä paljoa äidin esimerkki auta, jos joku muu tekee asiat paljon mielenkiintoisemmalla tavalla :D
Mun on tullut viime viikkoina herkuteltua karkeilla luvattoman paljon. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta se on niiin hankalaa...
Mun on tullut viime viikkoina herkuteltua karkeilla luvattoman paljon. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta se on niiin hankalaa...
Raketti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Söin kiivin ja nyt myllää mahassa. Istukka on takaseinässä, joten tunnen liikkeet selvästi.
Mulla on 4v tytön ruokailutottumukset vaihdelleet. Vauvana upposi aivan kaikki. Nykyään hän ronkkii ruuasta pois sienet ja kesäkurpitsat. Ei tuo nyt vielä mahdoton ole. Tarhassa hän syö kaikkea.
Mulla on 4v tytön ruokailutottumukset vaihdelleet. Vauvana upposi aivan kaikki. Nykyään hän ronkkii ruuasta pois sienet ja kesäkurpitsat. Ei tuo nyt vielä mahdoton ole. Tarhassa hän syö kaikkea.
Kissankello
Oman äänensä löytänyt
Meillä tulee olemaan semmonen kaikkea kohtuullisesti ruokailutavat. Karkkeja ei anneta lapsille niin pitkään, kun ne ei tajua mitä karkit on ja pyydetään myös muita olla antamatta, että hampaat säästyy. Mutta sitten kun ne hoksaa karkit (sitä on mahdoton estää loputtomiin), niin tulee karkkipäivä, niinkuin on ollut mulla ja miehelläkin. Keskusteltiin just, että meillä on kummallakin ihanat muistot lapsuuden karkkipäivästä, miten jännää oli mennä kiskalta se pussi ostamaan 
Itse en ihan usko, että ainakaan kaikilla, mitä äiti syö raskausaikana vaikuttais mitä ruokia lapsi syö. Tottakai vaikuttaa lapsen terveyteen, mutta ei välttämättä siihen mistä lapsi tykkää. Mun äiti oli kasvissyöjä terveysintoilija, kun odotti mua ja mulle syötettiin ekat vuodet tosi monipuolista terveellistä ruokavaliota, johon ei paljoa sokeria tai lisäaineita kuulunut. Siitä huolimatta 4 vuotiaasta teiniin olin tosi nirso syömään mitään vähänkään voimakkaamman makuista. Ja olen aivan perso makealle. Siskolla ja sen lapsilla sama juttu. Kaverin lapsi ei välitä karkeista, mutta niin ei äitinsäkään. Että jotain geneettistä siinäkin on. Mieheni taas ei ole ollenkaan makean perään, vaikka heillä ei ole ollut yhtä terveelliset ruokailutottumukset kotona, kun mulla. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmiset maistaa asioita eri tavoilla ja lapset, jotka on nirsoja yleensä maistavat voimakkaammin karvaita, kitkeriä ja vahvoja makuja.
Mun oma syömishäiriö oli suurelta osin peräisin äidin terveysintoilusta ja lahduttamisesta ja siitä, kun lapsesta lähtien toitotettiin, kuinka kaikki makea, rasvainen ja roskaruoka on pahasta ja kiellettyä. Lapsena kun kaverit sai syödä kaikenlaista ja mä en, tuntui tosi ulkopuoliselta ja halusin niitä ruokia vielä enemmän. Siksi, meillä ei kielletä mitään totaalisesti. Mikään ei ole pahasta, jos sitä kohtuullisesti syö. Karkkipäivä ja muita herkkuja juhlissa tai vaikka välillä viikonloppuna kotona yhdessä leivottuina. Muuten vaan normi kotiruokaa, vihanneksia ja hedelmiä ja kannustetaan lapsia liikkumaan vapaa-ajalla. Mäkissäkin voidaan joskus käydä tehden siitä hauskan retken perheenä. Mä vaan niin en halua mistään ruuasta mitään kärjistettyä käsitettä omassa perheessäni.
Itse en ihan usko, että ainakaan kaikilla, mitä äiti syö raskausaikana vaikuttais mitä ruokia lapsi syö. Tottakai vaikuttaa lapsen terveyteen, mutta ei välttämättä siihen mistä lapsi tykkää. Mun äiti oli kasvissyöjä terveysintoilija, kun odotti mua ja mulle syötettiin ekat vuodet tosi monipuolista terveellistä ruokavaliota, johon ei paljoa sokeria tai lisäaineita kuulunut. Siitä huolimatta 4 vuotiaasta teiniin olin tosi nirso syömään mitään vähänkään voimakkaamman makuista. Ja olen aivan perso makealle. Siskolla ja sen lapsilla sama juttu. Kaverin lapsi ei välitä karkeista, mutta niin ei äitinsäkään. Että jotain geneettistä siinäkin on. Mieheni taas ei ole ollenkaan makean perään, vaikka heillä ei ole ollut yhtä terveelliset ruokailutottumukset kotona, kun mulla. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihmiset maistaa asioita eri tavoilla ja lapset, jotka on nirsoja yleensä maistavat voimakkaammin karvaita, kitkeriä ja vahvoja makuja.
Mun oma syömishäiriö oli suurelta osin peräisin äidin terveysintoilusta ja lahduttamisesta ja siitä, kun lapsesta lähtien toitotettiin, kuinka kaikki makea, rasvainen ja roskaruoka on pahasta ja kiellettyä. Lapsena kun kaverit sai syödä kaikenlaista ja mä en, tuntui tosi ulkopuoliselta ja halusin niitä ruokia vielä enemmän. Siksi, meillä ei kielletä mitään totaalisesti. Mikään ei ole pahasta, jos sitä kohtuullisesti syö. Karkkipäivä ja muita herkkuja juhlissa tai vaikka välillä viikonloppuna kotona yhdessä leivottuina. Muuten vaan normi kotiruokaa, vihanneksia ja hedelmiä ja kannustetaan lapsia liikkumaan vapaa-ajalla. Mäkissäkin voidaan joskus käydä tehden siitä hauskan retken perheenä. Mä vaan niin en halua mistään ruuasta mitään kärjistettyä käsitettä omassa perheessäni.
Muokattu viimeksi:
Täällä myös aiotaan opettaa lasta syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Itse syön ihan kaikkea, mies on nirsompi. Hänen kanssa ollaan jo puhuttu, että lapselle täytyy antaa hyvää esimerkkiä, ja ottaa kaikkea ruokaa lautaselle eikä ainakaan avoimesti näyttää inhoa joitain kasviksia kohtaan. Varmasti lapsen makupalettiin vaikuttaa se, mitä hän kohdussa ja myöskin imetyksen! ainaka maistaa äidin kautta. Yksi asia, mihin aion myös panostaa lapsen ruokailun kanssa, on yhteiset ruoka-ajat. Eli koko perhe syö yhdessä aina, kun se vain on mahdollista. Kun miehen kanssa syödään lounasta, niin siinähän on hyvä tilanne antaa lapsen totutella sormiruokaan ja samlla ruokailutapoihin. Ja yksi asia, jonka opin ravitsemusterapeutilta, on, että lapsi myös tarkkailee, mitä vanhemmat syövät siinä mielessä, että onko tämä turvallista. Jos äiti ei koskaan syö vaikkapa porkkanaa, niin lapsi alkaa miettimään, että miksi hänelle tätä sitten syötetään. Eli tässäkin omalla esimerkillä voi vaikuttaa siihen, miten lapsi alkaa suhtautumaan ruokaan.
Mää sairastin myöskin syömishäiriötä. Sitä ei kyllä koskaan diagnosoitu, mutta sitähän se oli. Pääsin itse siitä eroon häiden jälkeen, kun ryhdyttiin yrittämään lasta ja tiesin hyvin, että alipainoisilla on huonommat mahdollisuudet tulla raskaaksi. Käsitys omasta kehosta ei ole vielä ihan parantunut, mutta nyt raskausaikana olen osannut nauttia pyöristyväsyä masusta :)Tämän taustan takia tärkeintä mulle on opettaa lapselle terve suhtautuminen ruokaan. Meille ei tule täyttä sokerittomuutta, mutta karkkia annetaan vasta, kun lapsi on isompi ja silloinkin otetaan käyttöön karkkipäivä käytäntö. Ja välillä tehdään perheretkiä mäkkiin, pizzalle tms, kuten Kissankellokin tuossa edellisessä viestissä kirjoitti.
Näistä keskusteluissa tulee hyvin ilmi, että monet on miettineet omaa lapsuuttaan ja pohdiskelleet, mikä oli hyvin ja mitä tehdä paremmin oman lapsen kanssa. Niinkuin neuvolassa ainakin meille puhuttiin, että omien vahnempien antama kasvatus vaikuttaa, mutta heiltä opittuja kasvatusmalleja voi myös muuttaa. Eli kun pohtii omia kasvatustapoja, minkälaisen tulevaisuuden haluaa antaa lapselleen, jo nyt, niin eiköhön meistä tule aika hyviä äitejä! :)
Mää sairastin myöskin syömishäiriötä. Sitä ei kyllä koskaan diagnosoitu, mutta sitähän se oli. Pääsin itse siitä eroon häiden jälkeen, kun ryhdyttiin yrittämään lasta ja tiesin hyvin, että alipainoisilla on huonommat mahdollisuudet tulla raskaaksi. Käsitys omasta kehosta ei ole vielä ihan parantunut, mutta nyt raskausaikana olen osannut nauttia pyöristyväsyä masusta :)Tämän taustan takia tärkeintä mulle on opettaa lapselle terve suhtautuminen ruokaan. Meille ei tule täyttä sokerittomuutta, mutta karkkia annetaan vasta, kun lapsi on isompi ja silloinkin otetaan käyttöön karkkipäivä käytäntö. Ja välillä tehdään perheretkiä mäkkiin, pizzalle tms, kuten Kissankellokin tuossa edellisessä viestissä kirjoitti.
Näistä keskusteluissa tulee hyvin ilmi, että monet on miettineet omaa lapsuuttaan ja pohdiskelleet, mikä oli hyvin ja mitä tehdä paremmin oman lapsen kanssa. Niinkuin neuvolassa ainakin meille puhuttiin, että omien vahnempien antama kasvatus vaikuttaa, mutta heiltä opittuja kasvatusmalleja voi myös muuttaa. Eli kun pohtii omia kasvatustapoja, minkälaisen tulevaisuuden haluaa antaa lapselleen, jo nyt, niin eiköhön meistä tule aika hyviä äitejä! :)
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Toi Kissankellon tarina on hyvä esimerkki siitä, miten voi käydä jos sokerittomuuden ja herkuttomuuden vie ihan äärimmilleen.
Ihan pienille, noin alle kolmevuotiaille ei tarvitse sokeria ja karkkia antaa mutta musta sen jälkeen totaalikielto johtaa helposti vain ongelmiin.
Sitä kultaista keskitietä ja järkevää tasapainoa olen itse yrittänyt hakea.
Ihan pienille, noin alle kolmevuotiaille ei tarvitse sokeria ja karkkia antaa mutta musta sen jälkeen totaalikielto johtaa helposti vain ongelmiin.
Sitä kultaista keskitietä ja järkevää tasapainoa olen itse yrittänyt hakea.
Raketti
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo, kohtuudella kaikkea. Meillä ei juoda kotona mehuja, limuja tai mitään makeita juomia. Ne ei vain ole meidän juttu, vaikkei meillä ole mitään suuresti niitä vastaan. Tänään hiekkalaatikolla tuli mieleen, että pitäisi ehkä joskus hankkia niitä kotiin muutenkin kuin synttäreille. Siellä oli mehutarjoilua ja mun 4 vuotias meni ihan sekaisin. Muille riitti lasillinen, mutta mun tyttö olisi juonut vaikka koko kannullisen.
Kissankello
Oman äänensä löytänyt
Parastahan sitä vanhemmat vaan haluaa lapsilleen, ja sitä kovasti pähkäilee mikä sitten on parasta. Lapset kovasti tarkkailevat mitä/miten kotona syödään ja ottavat mallia niin hyvistä, huonoista kuin syömishäiriöisistä tavoista.
Olisihan sellainen maailma ideaali, jossa ei mitään karkkeja ja roskaruokaa olisi, mutta kun näin ei ole. Lapsena sitä haluaa niin kuulua porukkaan, joten jos se on siitä kiinni, että välillä saa jotain epäterveellistä syödä niin olkoot. Ja joka perheellä on tietysti omat tavat ja lapsen mieltymysten mukaanhan nää menee. Mun kaverin perheessä ei pahemmin karkkeja ole, hänen lapsillaan ei oikeesti ole edes ole kiinnostusta niihin, niin ei siinä mitään sitten. Oishan se hienoa, jos meilläkin toimisi niin, mutta jos ei niin nou hätä, siitä ei tehdä iso juttua, karkkipäivät kehiin vaan
Mua välillä hirvittää miten nykyaikana paineet ulkonäköön ja laihuuteen vaivaa jo joitain alle 10 vuotiaita, oon lukenut kun jotkut 4-6 vuotiaatkin puhuu jo laihduttamisesta, karppaamisesta jne. Kovasti oon pohdiskellut, miten toimin, etten vaan itse edesauta minkään syömishäiriön alkamista, kun niitä ulkonäköpaineita tulee jo joka tuutista muutenkin. En aio esimerkiksi haukkua omaa ulkonäköäni ääneen, vaikka en siihen aina tyytyväinen ole. En halua lapseni oppivan heti kotoota, että omaa kroppaansa pitäisi jotenkin kritisoida. Lapsillemme, jos jollekin, kelpaamme juuri sellaisina kun olemme, tummine silmänalusineen, pehmeine masuineen ja riipputisseineen. Joten ei ainakaan itse pistetä heidän päähänsä, että tavallisessa naisessa olisi jotain kauneusihanteiden vastaista!:)
Olisihan sellainen maailma ideaali, jossa ei mitään karkkeja ja roskaruokaa olisi, mutta kun näin ei ole. Lapsena sitä haluaa niin kuulua porukkaan, joten jos se on siitä kiinni, että välillä saa jotain epäterveellistä syödä niin olkoot. Ja joka perheellä on tietysti omat tavat ja lapsen mieltymysten mukaanhan nää menee. Mun kaverin perheessä ei pahemmin karkkeja ole, hänen lapsillaan ei oikeesti ole edes ole kiinnostusta niihin, niin ei siinä mitään sitten. Oishan se hienoa, jos meilläkin toimisi niin, mutta jos ei niin nou hätä, siitä ei tehdä iso juttua, karkkipäivät kehiin vaan
Mua välillä hirvittää miten nykyaikana paineet ulkonäköön ja laihuuteen vaivaa jo joitain alle 10 vuotiaita, oon lukenut kun jotkut 4-6 vuotiaatkin puhuu jo laihduttamisesta, karppaamisesta jne. Kovasti oon pohdiskellut, miten toimin, etten vaan itse edesauta minkään syömishäiriön alkamista, kun niitä ulkonäköpaineita tulee jo joka tuutista muutenkin. En aio esimerkiksi haukkua omaa ulkonäköäni ääneen, vaikka en siihen aina tyytyväinen ole. En halua lapseni oppivan heti kotoota, että omaa kroppaansa pitäisi jotenkin kritisoida. Lapsillemme, jos jollekin, kelpaamme juuri sellaisina kun olemme, tummine silmänalusineen, pehmeine masuineen ja riipputisseineen. Joten ei ainakaan itse pistetä heidän päähänsä, että tavallisessa naisessa olisi jotain kauneusihanteiden vastaista!:)
Muokattu viimeksi:
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Tästä tulikin mieleen, että 6.5. on syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivä. Minusta ihan hyvä idea, että edes yksi päivä vuodessa ollaan laihduttamatta ja kyttäämättä painoa.
https://www.facebook.com/events/1460103500877365/?fref=ts
https://www.facebook.com/events/1460103500877365/?fref=ts
Täälläkin puolivälin kääntöpiste eilen saavutettu,jes :) nyt taas sellaiset päivät että vähän kaikki ottaa päähän- etenkin masentaa se että mies ei taida töiden takia ens viikon ultraan mukaan päästä 
Onneksi pikku potkut mahassa piristävät..
Onneksi pikku potkut mahassa piristävät..Huomasin että joku muukin oli kirjoittanut siitä miten paljon sokeria/karkkia/sipsiä lapset syö... Mieheni perhe syö melkein joka päivä piirakoita, karkkia, sipsiä ym ja se ei sovi mun mielestä lapsen ruokavalioon.. Vaikka lapsi ei heti synnyttyä ala syödä samanlaista ruokaa kuin me niin se on kuitenkin tärkeää puhua läpi ennen kuin lapsi syntyy...
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Tänään on 19+0 eli viikon päästä puoliväli! Kääk! Tajusin just, että tässä puolivälin kieppeillä vauva on suunnilleen samankokoinen (tai jopa hieman painavampikin) kuin maailman pienin elossa syntynyt keskonen. Hän oli 244g ja 24cm pitkä.
Hauskaa Vappua kaikille!
Hauskaa Vappua kaikille!