Huhtikuun hölinät

Aamu

Sanavalmis juttuseppä
Syyskuunmammat 2014
Aloitan nyt tällaisen kuukausiketjun meillekin jos saatais vähän eloa tähän syyskuisten porukkaan. Elokuun puolella on tosi vilkasta keskustelua. Tänne siis kaikenlaista yleishöpinää. :)
 
Minä voin aloittaa hölisemällä, että onko muita menossa Lapsimessuille Helsinkiin 11.-13.4? Me ajateltiin miehen kanssa mennä. Ajateltiin, että sieltä voisi saada hyviä vinkkejä, mikä nyt on uutta vauvarintamalla, ja saada tietoa esim. eri vaunuvaihtoehdoista. Ollaan ihan hukassa niiden kanssa, ei ole käsitystä siitä, mikä on meidän perheelle toimivin malli... Ja messuilla oli myös ohjelmaa odottajille, joten voi saada vinkkejä myös raskausaikaan!
 
Lapsimessujen yhteydessä on muitakin hauskoja messuja samalla lipulla. Tänä vuonna ei luultavasti mennä, koska on synttärikemuja. Jos otan perjantain saldovapaaksi, niin sitten ehkä.
 
täytyypä harkita noita messuja, voisi olla ihan mielenkiintoista :)
 
Täällä on todentotta melko vähä puheista sakkia! :sad001 jospa tää vilkastuis, kun pidemmälle raskaudessa mennään.. :)

Millaisia ajatuksia teillä on nyt kun ensimmäinen kolmannes taputeltu? Minkälaisia töitä teette? Stressailetteko mistään?

Mä alan olla melko pettynyt, kun edelleen kärsin pahoinvoinneista.. Jossain vaiheessa luulin niiden loppuvan, kun helpotti, mutta ei.. Tosin siirtyivät enempi aamupainotteisiksi, mutta useammin saa oksentaa.. Nyt myös ripuli kiusana, josta ei vielä tietoa onko jotain vatsatautia vai hormooniperästä.. Jossain vaiheessa päivää mulla on usein jo ihan hyväkin olo..

Töissä käyn.. Hoitsuhommia teen.. Se kyllä välillä melko stressaavaa.. Nytkin odottelen että olenko saanu vyöruususta vesirokko tartunnan, kun olen melko varma etten ole vesirokkoa sairastanut.. No ei auta kun oottaa ja katsoa mitä tuleman pitää..

Muuten koitan olla turhia ressailematta... Toki hormonit heittelee, ylläri pylläri!! Ja edelleen tupakka käy välillä mielessä vaikka savuttomuutta takana jo kauan.. Onhan se kun vuosia polttanut niin eipähän se tapa hetkessä unohdu..
 
Mä olen ainakin tosi huojentunut kun on ne kriittisimmät viikot takana.
Alkaa jo luottamaan siihen että ehkäpä tällä kertaa kaikki meneekin ihan hyvin loppuun asti.

Mulla ei ole ihan kamalasti pahoinvointia tai muitakaan oireita ollut. Silloin ihan alussa oli pahoinvointia, mutta ei mitään ihan järkyttävää. Tuli maanantaina aivan neuvolassakin jo sellainen tunne että mussa on jotakin vikaa kun terveydenhoitaja ja joku harjoittelija katsoo päälle ihmetellen kun sanon että ei varsinaisesti mitään oireita, ei ainakaan päivittäisiä tai häiritseviä. Oon sitte kai joku kummajainen. :grin

Mulla ainakin katottiin silloin verikokeissa että löytyykö niitä vasta-aineita vesirokolle. En tiedä sitten mitä hyötyä siitä muuta oli kuin se että selvisi niitä olevan eli ilmeisesti olen ihan pienenä sen sairastanut. (Niinkuin muistelinkin joskus omasta vauvakirjasta lukeneeni).
 
Mun olis kans tarkoitus käydä labras niissä kokeissa, mutta kun en saa aikaseks.. Tänään kiikutin omia näytteitä labraan, mutta enpähän viittiny jäädä jonottaa kun siellä oli aivan sairas jono ja pitäs tänään vielä töihinkin keretä.. Joku toinen päivä sitte taas.. Mut oli miten oli niin jos sen tartunnan olen saanu (on toki aika epätodennäköistä, mutta ei mahdottomuus) niin myöhästä se enää on mitään rokotteita tai muita ottaa..
 
Millaisia ajatuksia teillä on nyt kun ensimmäinen kolmannes taputeltu? Minkälaisia töitä teette? Stressailetteko mistään?

Olotilan parannuttua alkaa olla nyt taas sellaset ajatukset, että haloo: onko siellä ketään?? Eilen tosin rupein tunnusteleen alavatsaa ja käskin miehenki kokeilla, että tuntuuks siinä joku semmonen kovempi möykky. Että kai siellä sitte joku asustaa. :grin

Tällä hetkellä olen työttömänä, ja olenki miettiny, että onko se sitte ihan kamala asia? Mitä olette mieltä? Olis tietty kiva, ko olis joku paikka, johon lähteä aamusin, mutta olen toisaalta ajatellu niinki, että eipähän ole sen työn aiheuttamaa stressiä, ja pystyy keskittyyn omaan hyvinvointiin, niinku terveelliseen syömiseen ja ulkoiluun. Olen myös syytelly raskaudesta johtumatonta selkäkipua töihin menemättömyydestä, mutta ei se ehkä todellisuudessa niin suuri este ole... :rolleyes:

Ehkä juuri edellisestä syystä ei sitte hirveästi ole tullu stressattuakaan. :grin Ja mitäpä sitä turhia, lääkäri ja hoitsu vakuutteli, että olen oikein terveessä kunnossa, mikä tarkottaa, että myös masussa pitäs olla kaikki hyvin. :) Välillä tuntuu, että pitäskö tässä jo ruveta keksiin stressinaiheita, niinku sitä, mistä ja millaset vaunut, pinnasängyn, hoitopöydän ja muut sellaset hommaa. Mut sitte ajattelen, että päivä kerrallaan. Kyllä ne ehtii sitte lähempänä syyskuutaki...
 
Minä jäin sopivasti opintovapaalle, joka jatkuu äitiyslomaan asti. Ainakin nyt pitkästä aikaa tuntuu ihanalle kun saa aamulla nukkua pitkään ja suunnitella melko vapaasti päiviensä kulun, käydä kävelyllä, uimassa... Opintoni ovat hyvin joustavat, joten saan paljon vapauksia ajankäytön suhteen. Saa nähdä alkaako tämä kaikki oma aika pitkästyttämään jossain vaiheessa, vielä ainakin nautin täysillä!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Lapsimessuilla on kuulemma vaunujen testirata. Ajateltiin suunnata miehen kanssa koeajolle. :D
 
Mua kiinnostais noi Lapsi-messut, viime vuonna ne jäikin meiltä välistä. Siellä vois olla esikoisellekin jotain kivaa tekemistä. Katsotaan saanko miehen houkuteltua sinne. Olis kiva syynätä sitä uutta äitiyspakkausta, se on varmaan siellä esillä. Ens viikosta taitaa tulla kiireinen, eikös Hullut päivät oo kanssa ens viikolla?

Mulla on hyvä fiilis raskauden suhteen. Pahimmat alkuoireet tuntuis olevan takana. Nyt tosin kärvistelen siitepölyallergian kanssa ja iho on todella surkeessa kunnossa (liittynee allergiaan). Jospa se tästä. Ihaninta on se että nyt mä tunnen ne liikkeet! Eilenkin tuntu selvä tökkäsy ja tänään on tuntunu enemmänkin liikettä. Ihanaa!
 
Mulla on paljon energiaa ja touhuilen töissä kovalla vauhdilla. Tunnen positiivista "stressiä". Olo on iloinen ja vauhdikas. Teen toimistohommia miesvaltaisella alalla.

Työkaverini saa vauvan hetkenä minä hyvänsä. Hänen läheisimmät työkaverit haluavat ostaa poikavauvalle iskän fanittaman lätkäjoukkueen kamoja. Kuinka söpöä! Komensin että sitten body pitää olla kokoa 74cm, että sitä ehtii joskus käyttääkin.
 
Huh, just ko pääsin sanomasta, ettei mitään ressiä pukkaa, niin sitte heräsin murehtimaan yöllä, että tuleeko sieltä sittekki tyttö, vaikka poika "tilattiin"! Kamalaa...

Miehellä on meinaan koko ikänsä ollu sellanen ajatus, että esikoisen pitäs olla poika, muilla ei niin väliä. Ja suostuin sitte siihen, että kotikonstein koitetaan lisätä sen pojan mahdollisuutta, eli lähinnä ajottaa yhdynnän juuri ennen ovulaatiota. En sitä aiemmin ajatellu, mutta nyt tajusin, että ultrassahan la siirty päivällä eteenpäin. Eli onko mahollista, että ovulaatio onki ollu yhdyntää SEURAAVANA päivänä, jolloin paremmin säilyvien tyttösiittiöiden mahdollisuudet kasvaa?? Sitte rupesin murehtiin sikiön sykettä (150), joka viittais tyttöön, ja kovaa pahoinvointia, vaikka en tiä, uskonko noihin ennusteisiin... Pakko kai sitä on vähän uskoa, jos uskoo että ajotuksella on vaikutusta sukupuoleen. :confused: Mies on kyllä sanonu, että totuttelee sitte ajatukseen, jos tyttö on tulossa, ja sen äiti oli sitä mieltä, että kunhan vaan oman lapsen saa käsiin, niin sukupuolella ei ole väliä. Mut pelkään silti, että mitenhän paha "jäpitys" tää sille on... :eek:

Mitäs mie nyt teen, pitäskö kertoa miehelle näistä arveluista, vai oottelenko, että rakenneultra mahollisesti paljastaa, kumpi se on?
 
Meillä mies kuvittelee jostain syystä omistavansa vain poikasiittiöitä. :D
Eli se ainakin uskoo vahvasti poikaan, mutta molemmat tervetulleita tietenkin.

Itse jotenkin kuvittelen tytöksi, mutta se selviää sitten toukokuussa jos on selvitäkseen.
Tosin tyttöpuheillani olen saanut miehen epäilemään jo omaa kantaansa tuon pojan suhteen.
 
Elisabet90, täällä samanlaiset ajatukset, mutta toisin päin. mies toivoisi esikoisesta tyttöä, vaikka tietysti kumpi vain käy, kunhan lapsi on terve. nyt vaikuttaisi kuitenkin poika olevan tulossa, ja itseäni mietyttää kovasti, että onkohan mies nyt kovin pettynyt, vaikkei sitä oikein näytäkään... ultrassa käytyämme hän kyllä totesi, että "onpahan ainakin turvattu suvun nimen jatkuminen," eli "työ" on nyt tehty :grin ainakin on aikaa totutella ajatukseen pojasta - itsellänikin on suvussa vain tyttöjä, joten pieni poika on jotain ihan uutta :p


olen myöskin työttömänä, ja jos mikään stressaa niin ajatus siitä, että vauvan hieman kasvettua pitää lähteä etsimään töitä. viihdyn kotona erittäin hyvin, ihanaa kun saa rauhassa käydä kaupassa ja valmistella päivän ruoat. tosin aikaa tulee vähän tuhlattua tietokoneen ja turhan laiskottelun parissa.
 
Me olemme kans menossa tuonne messuille. Jos lapsimessuilla oikeasti on vaunujen testirata niin minä kyllä suunnistan sinne ensimmäisenä ! Tiedän vaunujen hankinnasta tasan sen verran että niiden tulee olla kevyet ja hyvin liikuteltavat säässä kuin säässä :D Jokainen vaunugoogletusopiskelu on tähän mennessä päättynyt armottomaan lannistumiseen. Valikoimaa on niiiin hurjasti eri ominaisuuksilla ja hifistelymekanismeilla että heikompaa alkaa oikeasti pyörryttää. Onhan niiden hankintaan ONNEKSI vielä paljon aikaa, mutta minkälaisia te olette suunnitelleet ostavanne ?

Voin myös liittyä teihin työttömiin/kotona oleviin odottajiin, mutta tähän mennessä se ei ole harmittanut kovinkaan paljon. Kotona riittää ihan riittävästi tekemistä jo koiran takutuskauden takia; ja meidän koirahan ei tietenkään tykkää olla hieno ja harjattu ! Minusta tuo työttömänä oleminen ei ole mitenkään paha asia. Minun kohdallani se on ollut vain hyvä, koska ensimmäiset kolme kuukautta olin niin väsynyt ja pahoinvoiva ja nyt loppuajasta saa sitten vain ottaa rauhassa oman kehon jaksamista kuunnellen.

Alun pahoinvointi ja megaväsymyskin ovat jo helpottaneet ja hyvällä lykyllä jokaisen päivän jaksaa olla ilman päiväunia. Onko kenelläkään liikkumista rajoittavia kipuja ? Itse olen välillä vähintään kerran viikossa täysin sänkypotilaana, kun liikkuminen tuottaa pelkkää tuskaa ja kyyneleitä. Minulla siis kipeytyy tuolta lantion reunoilta (ei ihan nivusista, mutta vähän siitä ylempää sivuilta). Kipu tuntuisi siis olevan kohdun reunoilla, jos ne reunat edes on tuossa. :D Pikaisen googlettelun perusteella kipu voisi johtua niistä kohdun kiinnikkeiden venymisistä ja lantion löystymisestä. Joko tuo lantio oikeasti alkaa löystyä tässä vaiheessa ? Kaikki asiasta keskustelupalstoilla itkeneet olivat jo reilusti yli 20.-30. viikoilla...

Meillä vauva kyllä liikkuu tositosi paljon, ainakin kotidoppleria se meni koko ajan viime viikolla karkuun, mutta mitään liikkeitä en ole vielä tuntenut. :sad001 Noh, kai ne sieltä tulee ajallaan...
Tiedättekö muuten miltä se kuulostaa jos vauva vaikka potkasee tuota doppleria ? Ollaan miehen kans pähkäilty että kun välillä sieltä kuuluu semmonen ufomainen räsähdys tai sellainen, että voisiko se olla potku...
Veljeni sanoi np-ultrakuvan perusteella, että meille tulee poika. Äitini sanoo että oireiden perusteella tulee tyttö (kuulemma samanlaista väsymystä ja liikkumiskipuja minua odottaessa). Minä sanon yhtenä päivänä poika ja toisena tyttö ja mieheni kai on vahvasti pojan kannalla. :) Aiotteko muuten kysyä sukupuolta rakenneultrassa ?

Tulipas tästä romaani... Mutta vielä yksi juttu ! Onko teidän paikkakunnallanne MLL:n tai jonku muun tahon järjestämää toimintaa odottaville äideille ? Meillä on se odottavien äitien kahvila MLL:n järjestämänä joka neljäs keskiviikko. Mieheni yrittää kovasti puhua minua menemään sinne, kun vertaistukea on melko vähän kaveripiirissämme, mutta minusta on kai tullut vähän erakko..... :>
 
Just kun pääsin sanomasta täällä että pahat olot on takanapäin niin tämä aamu alkoi sitten oksetusololla. Ja se ilmaantui ihan yhtäkkiä kun oltiin autossa matkalla töihin ja hetken mietin käskenkö miehen pysäyttää auton kun alkoi oksettaa siihen malliin. Onneksi mitään ei tullut (enkä kertaakaan ole siis oksentanut tämän raskauden aikana), mahassa vähän outo olo. Töissä sitten kävin vessassa toimituksella ja sen jälkeen olo helpotti. Ruokiksella söin nälkäisenä ja hetken päästä taas paha olo. Liekö jotain vatsatautia vai mitä? Toivottavasti ei jää pitkäksi aikaa vierailemaan mitä sitten onkaan.

Vielä noista sukupuolista..Mulla oli alussa tosi vahva tyttöolo, varmaan siksi että alussa pahoinvointi alkoi aikaisin ja kesti pidempään. Sen päälle tuli myös väsymys. Erilainen alku ekaan verrattuna. Nyt mä en sitten olekaan enää yhtään varma asiastani, viimeksi mulla oli koko ajan poikaolo ja poika sieltä sitten tulikin. Nyt on taas sellanen olo että poika sieltä taitaa kumminkin olla tulossa. Mutta nähtäväksi jää...
 
Jenniy_ meillä ainankin eilen kun vauva potkas suoraan tohon doppleriin niin ihan älytön humahdus kävi ja korviin sattu kun just potkas siihen kohdalle :D

Ja noista kivuista, mulla tulee iltasin aina nivusiin ja alaselkään sellanen kipu etten pysty kunnolla kävelemään, muutakuin "mummo"askeleilla.

Ja joo, aiotaan kysyä sukupuolta rakenneultrassa! :) Pitäis oottaa toukokuun 2. päivään asti ärrr. :p Mitäs teille muuten tää testi sanoo, tuleeko tyttö vai poika? http://www.vau.fi/testit/Tytto-vai-poika/ Mulla tullu jo kahesti poika....
 
Me ollaan kuunneltu sellasella akkukäyttösellä usb-kaiuttimella niin molemmat kuulee kaiken ja ei tosiaan tuu mitään kuulovammoja. :D Mutta luulen että tuo ääni on samantapainen. Vauva siis oikeasti potkii minua ! Jeee :D
Minä olen niihin mummoaskeleihin liittänyt pahimmillaan vielä sellaisen mummokumaran.. Onneksi koiraa ulkoiluttaessa ei tule kauheasti muita ihmisiä vastaan kun puhaltelen ja pysähtelen muutaman metrin välein. :)

Mullakin on tullut samasta testistä kahdesti poika.. ! Onkohan siinä jotain vikaa... :>
Me vielä arvotaan tuon rakenneultran kanssa kun toisaalta se tieto helpottais joidenkin asioiden ostamista mutta toisaalta taas haluaisin odottaa loppuun asti. Vaikka ei sillä varmaan lopulta ole mitään merkitystä kumpi sieltä tulee. Ihan yhtä hukassa sitä on kuitenkin ensimmäisinä viikkoina :D
 
Piti oikein naurahtaa ääneen, kun lueskelin näitä tyttö vai poika-juttuja! Meillä on nimittäin ihan sama tilanne, mies ei ymmärrä, että lapsi voi ihan yhtä hyvin olla tyttö! Eilen kun kävin neuvolassa niin tuli vahvasti sellainen olo, että tyttö se on. Sanoin siitä miehelle, niin kehtasi vääntää naamansa mutrulle! Aikaisemminkin on sanonut jotain siihen suuntaan, että jos on tyttö niin jää minun hoidettavaksi! Eikö se yhtään tajua, millaisissa hormonihuuruissa olen, jonka johdota todella(!) räjähdysherkkä! Yksikin poikittainen sana ja ensin lentää tavarat ja sen jälkeen mulkoilen sitä koko illan sohvannurkalta!

No, tää kuulosti varmaan aika pahalta, mutta ei se ihan niin kuitenkaan ole :) Kyllä tiedän, että miehelle kelpaa kumpi vain, ainoastaan toivotaan, että lapsi olis terve. Mutta nuo kommentit pojasta, alkaa vaan pikkuhiljaa keittää yli... Kostoksi olen nyt sitten puhunut vain tytöstä, kaupassa katsellut vain vaaleanpunaisia vaatteita ja tavaillut tyttöjen nimiä, jotka sopis valitsemaamme etunimeen :wink

Meillä rakenneultra 22.4, ei enää pitkä aika! Itsellä on sellainen olo, että poika se on, mutta silti jotenkin uskon enemmän tyttöön. Kävin tekemässä tuon catin laittaman linkin testin (kahteen kertaan myös), ja poikaa sanoi molemmilla kerroilla. Oletteko tehneet muita testejä? Sormus-testejä tai muita?
 
Takaisin
Top