Huhtikuun hölinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aamu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aamu: voin niin jakaa nuo tunteesi! Monesti olen miettinyt että miten esikoista odottaessa pääsin vuorotyön aamuihini klo 5 herätyksillä ja intensiivistä työpäivää vääntämään kun nyt ei tahdo päästä kahdeksalta ylös.. meilläkin esikoinen (11 kk ) nukkuu nyt hyvin öitä, koputan puuta, (tässä vielä hiljattain oli kausi kun saattoi valvoa pari kolmekin tuntia yöllä ja vaati äidin vierelleen istumaan) .Mutta tuntuu että vaikka kuinka itse saisi nukkua täyden yön niin ei riitä..
Ja päivät menee sitten yhdessä vipeltäessä :) mutta jos tosiaan ees se hyvä puoli olisi että itsellä kuluu päivisin energiaa eikä niitä kiloja kertyisi niin paljoa tämän kuluvan 9 kk aikana :oops:
Täytyy pyytää että terkka katsoo sen hb:n tosiaan ens kerralla..

Onpa Ajattelevainen ikävää kuultavaa tuo työkaverisi kohtalo, oikein meni kylmät väreet :sad001. Hyvä että sait itse vähän levättyä.
 
Ajattelevainen, mä voin osittain samaistua sun kirjoittamaas.. Oon aina ollut hirveän tunnollinen ja ahkera töissä.. Hoidan monesti myös semmosia töitä mitkä ei välttämättä edes olis mun tehtävä.. Meillä toisinaan aika kiirettä pukkaa ja välillä oon niiiiiin poikki, että itkettää.. Teen töitä aina ajatellen seuraavaa vapaapäivää ja sen voimin jaksan painaa vaikka puuskutankin kun pieni sika.. :D Toivottavasti osaan myös rauhottua sit jos sille on oikeesti tarvetta..
 
Tsemppiä kaikille ketkä käy töissä, ja muistakaa levätä! Nyt on tärkeintä, että vauvoilla on kaikki hyvin, ja se tarkottaa, että äideillä pitää olla kaikki hyvin myös. :)

Nyt on vielä aika varhasta kysellä, mutta oletteko jo miettineet tulevan (etenki esikoisen) vauvan elämäntapoja?
Ite ajattelin noudattaa täysin sokeritonta ruokavaliota ja ostaa mahollisimman paljon käytettyjä vaatteita ja tarvikkeita. Olen myös esittäny toiveen, ettei nimiäislahjaksi saa tuoda mitään uutena ostettua, vaan esim omien lasten vanhoja tai kirppareilta hankittuja tarvikkeita. Se ois niinku tempaus, jonka ois tarkotus saada sukulaiset miettimään, miten tyhmää se sellanen "kerskakuluttaminen" on, kun varsinki vauvalle löytyy pilvin pimein kaikkea käytettynä.

Anoppi on tuon käytettyjen juttujen hommaamisen jo hyväksyny, ja toivon ettei sokerittomuudestakaan tule ongelma, vaikka hän onki kova leipomaan... Miehen sisko sen sijaan oli molemmista järkyttyny. Hänen lapset saa syödä paljon sokeriherkkuja viikollaki, ja omasta mielestäni se näkyy... Lapsista tulee aina levottomia kahvipöytäherkkujen jälkeen, ja viimeks vanhempi (7v.) kysy, että eikö muka saada mitään muuta herkkuja ko daim-kakkua! Lisäks ois kuulemma pitäny saada keksejä... Sisko säälitteli, että eikö se ole ikävää, kun muut syö sitte herkkuja vieressä, mutta ei se ole minusta perustelu ruveta syöttämään makeisia pienelle lapselle, joka jää niihin varmasti koukkuun. Lapsenahan ne makutottumukset kehittyy, ja jos niitä ohjaa vähäsokeriseen suuntaan, niin uskon, että lapsi ei myöhemminkään siedä liian makeita herkkuja. Ja miksi sääliä lasta, vaikka sen lempiherkku ois vaikka joku hedelmä tai tomaatti (niinku kaverin pojalla, joka ei myöskään syö sokeriherkkuja)? Minusta se on vain hyvä asia!

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
Tykkään Elisabet sun ajattelutavasta sokerittomuudessa :) Itse en kestä sokerihumalaissa huutavia, riehuvia ja kiukuttelevia lapsia. On eri asia jos lapsi riehaantuu leikin yhteydessä, kuin se että kivaa on ku vedetään viis pussillista karkkia ja sit huudetaan kilpaa. Ja tuokin vielä että saa syödä niin paljon ku maha vetää..? Huhhuh.. Kyllähän se lapsi syö vaikka niin kauan että oksentaa kun se on niin hyvää..
Itsestäni tiedän että lapsesta voi tulla jopa hieman aggressiiviinen lisäaineista. Vanhempani joutuivat kieltämään minulta kaikki karkit jne kokonaan, koska minusta tuli ihan kamala. Paiskoin ovia ja minua ei kestänyt edes katsoa kun räjähdin. Ikinä en tosin ketään lyönyt mutta kiukkusin kuin miljoona häirittyä ampiaispesää. Ja noin se menee vielä aikuisiälläkin, tulen hyvin herkästi vihaiseksi ja suutun jos syön karkkia :D

Ollaan mietitty kans että sitten joskus kun lapsi tutustuu karkkeihin yms. (toivottavasti näin ei käy ikinä tai lapsemme ei pidä makeasta) niin korkeintaan kerran viikossa tai jopa harvemmin ja hyvin pieni määrä. Sama limujen ja muiden herkkujen kanssa. Jotkut letut ym. on meillä vähän eri asia kun niitä syödään muutenkin tosi harvoin niin niitä saa syödä. Veljeni vanhin tytär taisi olla seitsemän vanha kun ensimmäisen kerran edes maisteli karkkia, että tuskin tuolla linjalla pysyminen kovin vaikeaa on..
Ja muutenkin ollaan mietittyä tuota ruokapuolta että pääsääntöisesti täytyy lapselle kelvata kotiruoka. Just puhuttiin toissapäivänä, että minkä ikäisenä viedään ekan kerran mäkkiin niin minun mielestäni ei ikinä :D Eli tuollaisesta "mättöruuastakin" tulee meillä tosi harvinainen syötävä eikä todellakaan viikottainen. Ja jos nyt on pakko jotain pizzaakin saada niin äkkiäkös sen itse tekee.. Ja minulla on ehdoton ei-linja kaupan valmisruualle.
Muutenkin ollaan mietitty, miten saadaan mahdollisimman monipuolista kotiruokaa tarjottua ilman että kauppareissujen kuitit on kilometrin mittaiset ja loppusumman kuullessaan pyörtyy kassalle..
 
Esikoisen kanssa välttelin karkin tarjoamista niin pitkään kuin pystyin, toki tarhaiässä oli synttäreiden takia siitä pakko joustaa mutta kotona karkkia ei tuputettu ja esikoinen ei edelleenkään (nyt 14v.) kaipaa karkkia. Leivonnaiset juhlatilanteissa maistuvat mutta karkit jättää väliin.
 
Tää aihe onkin mielenkiintoinen. :) Meillä on esikoiselle poikkeustilanteissa annettu maistaa makeita esim.pääsiäisenä maistoi mämmiä kerman kera ja suklaamunaa. Kotona en anna muita makeita kun hedelmää välipalalla. Mehua ei ole koskaan saanut eikä tule saamaan pitkiin aikoihin. Kotona syödään terveellistä kotiruokaa ja joskus saa sitten juhlissa tai muualla maistaa muutakin. Itse olen todella kova makean perään enkä halua että lapsestani tulee samanlainen.
 
Mutta toisten isovanhempien kanssa onkin sitten taisteltu tämän herkku- ja roskaruuan kanssa. He nimittäin elävät pääasiassa roskaruualla ja ovat tämän tavan opettaneet mun esikoisellekin. Välillä olen ajatellut, että en enää päästä isovanhemmille, kun lapsi turpoaa aina sen suola- ja rasvamäärän takia monta kiloa jos kesälomallakin on siellä pidempään.

Olen asiasta vuosikauden sanonut, mutta tekevät sitä sitten mun selän takana. Tekevät kyllä välillä terveellistäkin ruokaa mutta osaavat sen pilata niin mauttomaksi, että kuka tahansa valitsisi mieluummin vaikka sen roskaruuan.

Hankala tuossa sitten mennä opettamaankaan, että kuinka tehdään terveellistä ja hyvää ruokaa, kun se taito heiltä selvästikin puuttuu.
 
Onpa kiva kuulla, että on samansuuntasia ajatuksia muillaki! Ja että on myös niitä oikeasti onnistuneita tapauksia. Haluaisin itekki, että lapseni ei edes välittäis herkuista ja roskaruuasta, ja uskon myös, että varhaiskasvatuksella siihen voi vaikuttaa. Tuskin lapsi sanoo yök porkkanalle, jos se on sitä aina syöny! :)

Jenniy: Kyllä niitä miehen siskontyttöjä kielletäänkin välillä ottamasta lisää, mutta olen nähny molempien nappaavan pöydästä, ku vanhemmat ei näe... Eli ilmeisen kova sokerihimo on! En tiä, johtuuko se siitä sokerin mässäyksestä, vai onko luonteet vähän uhmakkaat, mutta pelottavan itsepäinen teini sieltä on kasvamassa! :confused:

Pelkään vähän tuota isovanhemmille hoitoon viemistä, koska molemmissa tapauksissa asenne on se, että on "kyllähän lapsi saa maistaa". Eli vaikka sanottais, että syötä tätä ja tuota, niin voi olla, että kiusaus tulee antaa sitte herkkujaki... Noh, mut ei kai se sokerikoukku toivottavasti niin helposti ala!

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
Niinno, jos ne lapset ovat oppineet että se vanhempien kielto on vähän "turha" kun salaa voi aina käydä hakemassa. Oon lukenu monta artikkelia siitä miten sokeriaddiktiosta voi päästä eroon niin eiköhän se lapsillekin tule ihan samalla tavalla. Ne vaan ei osaa itse valita niitä terveellisiä sokeriherkkuja (just kasvikset/hedelmät tms).

En tiedä kuinkahan hyvin lapsi sitten voisi oppia että jos mummolassa saa jotain herkkua niin se kuuluu mummolaan, ei kotiin. Koska joskus tuntuu jo nyt että taistelee tuulimyllyjä vastaan kun yrittää jotain omaa tapaa tuoda esille vaikka lapsi vielä köllöttelee masussa (kröhöm.. nimiäiset eivät ole ihan vielä osunneet ja uponneet anoppilassa ja mieheni mummokin rähähti että eihän se lapsi nyt pakanaksi voi jäädä. sieluttomat paskiaiset kun ei kasteta lasta kirkkoon ja pilataan sen elämä heti alussa.. oivoi..). Toki jos se herkkujen syöttäminen menee aivan yli sielläkin niin sitten kyllä sanoisin asiasta tarpeeksi tiukasti.

Mua jo nyt ahdistaa ku ollaan mietitty joitakin kasvatuperiaatteita ja tiedän että jotkut niistä poikkeaa niiiiiiin paljon siitä miten meidät on kasvatettu ja miten vanhempamme ajattelevat. Kun miksi kukaan ei vaan voi antaa olla ja todeta että meidän on lapsi ja me kasvatetaan se just niinku parhaaksi näemme...
 
Onneksi meillä molempien puolien isovanhemmat liputtavat terveellisen ruoan puolesta eivätkä tyrkytä lapselle epäterveellisyyksiä ja jos jotain haluavat maistattaa niin aina ovat kysyneet multa ensin. Mä taas itse olen lapsena saanut isovanhemmilla aina makeaa eivätkä uskoneet äitiäni joka usein huomautti asiasta. Kyfi, toi on inhottava tilanne että salaa syöttävät lasta sun selän takana. En tiedä onko sitten muuta vaihtoehtoa kun estää lapsen meno sinne jos eivät puhetta usko. Isovanhempien tulee kunnioittaa lapsen vanhempien mielipiteitä.

Mä oon alusta saakka syöttänyt esikoiselle mahdollisimman monipuolista ruokaa ja on todella ihanaa että poika ei yhtään nirsoile vaan kaikki kelpaa. Helppo tehdä erilaisia ruokia. Kyllä se on totta että jos lapsi oppii monipuolisesti maistelemaan erilaisia ruokia niin tottuu kaikenlaisiin makuihin ja kun sitä roskaruokaa/makeaa saa vaan satunnaisesti niin ei se niitä sitten niin kaipaakaan. :)
 
Nämä samaiset isovanhemmat myös ostivat lapselleni K-18 väkivaltapelejä jo silloin kun hän oli ala-asteikäinen. Ja niistäkään ei mulle kerrottu mitään. Myös isänsä, jonka kanssa en siis ole ollut enää yli 10 vuoteen, on samalla linjalla vanhempiensa kanssa, että kaikki pitää sallia, mitä lapsi vaan keksii pyytää. Onneksi ei poika ole keksinyt heiltä alkoholia ja tupakkaa pyytää mutta ehkä sekin päivä joskus vielä tulee.

Itse kun en usko tuollaiseen vapaaseen kasvatukseen ollenkaan niin näistä on tosiaan väännetty se 14-vuotta jo.
 
Olipa hyvä artikkeli, Kyfi! Juuri tuon liikunnan vähyyden haitat huomas miehen siskoki, ku päikystä tuli noottia, kun tyttö ei jaksanu ryhmän kans kävellä muutaman kilsan matkaa, vaan rupes valittaan... Tekis mieli sanoa, että syytä voi ettiä vanhemmista, mutta ei kehtaa, kun ei ole vielä niitä omia lapsia.

Miehen kans ollaan päivitelty kaupassa niitä vanhempia ja isovanhempia, jotka tyyliin kysyy lapselta, että mitäs me ostetaan. Ja ne siskontytöt on tottunu, että aina kun joku käy jossain (vaikka laivalla tai sitte vaan shoppailemassa), niin aina heille tuodaan tuliaisia. Ite muistan olleeni ikionnellinen monta päivää, ko sen kerran sain äidiltä ja isältä jonku barbin tuliaiseks!

Jenniy: Nimiäisiä ollaan täälläki mietitty... Erosin ite kirkosta heti ko pystyin, enkä haluais sitoa lastani siihen, koska en voi tietää, haluaako hän sitä. Olen koittanu sanoa, että voihan se sitte ripari-ikäsenä liittyä itte, jos tykkää, mutta päätöksen pitäs olla oma. Anopin mielestä se kirkkoon kuuluminen ei ole se juttu, vaan se ristiäistapahtuma. Ei kuulemma pidä sitä muutenkaan uskonnollisena, mutta kyllä se minun mielestä aika tekopyhää on, kun luvataan muka kasvattaa lapsi kirkon oppien mukasesti, mutta ei sitte tehdäkään niin... Se oli kuullu jostain nimiäisistä, että oli ollu tosi sekavat juhlat, ko oli väkisin keksitty jotain ohjelmaa, kun taas ristiäisissä ohjelmaksi riittäisi se kastaminen. Olenki jo pariin otteeseen maininnu, että eihän sinne tarvi keksiä mitään, joku voi pitää pienen, uskontoon liittymättömän puheen ja paljastaa sitte sen nimen, ja vaikka maholliset "kummit", jos sellaset halutaan. Sitte kahvit ja valokuvia niinku ristiäisissäki. En haluaiskaan sinne mitään pianisteja ja laulokuoroja... :D

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
Me kuulutaan miehen kanssa kirkkoon ja ei varmaan voida erota ikinä, niin paljon ollaan käytetty niiden palveluja: juhliin saatu erilaisia tiloja käyttöön halvalla tai ilmaiseksi, lastenhoitopalveluita, ilmaista ja laadukasta perheneuvontapalvelua paljon lyhyemmillä jonotusajoilla kuin kaupungille, harrastustoimintaa, kuntosalia, you name it. Pelkän kirkollisveron hinnalla saa niin huikean määrän palvelua, että kirkkoon kannattaa kuulua vaikka ei uskoisikaan.

Minä jollain tapaa kyllä uskon mutta mies taitaa olla enemmänkin vain tavan vuoksi ja hyvien palvelujen. Se on musta ihan ok, en pidä mitenkään tekopyhänä jos joku haluaa kuulua ihan vaan käytännön syistä. Ja tämä tuleva lapsikin tullaan kastamaan ja varmasti kaikki lapsille tarjotut palvelut tullaan hyödyntämään.

Se on nykyään kiva, etää kirkoissa ei ole enää mitään "raamatulla päähän lyömistä", ainakaan Helsingin kirkoissa. Ne jotka tykkää jeesustella, saa tehdä sitä, mutta kellekään ei mitenkään hulluna tuputeta sitä. Täällä järjestetään esim. Alppilan kirkossa huippukokkien kokkaamia 15e gourmet brunsseja, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen ja kuka tahansa voi mennä ilmoittautua noihin, DJ soittaa musiikkia taustalla ja uskonto on mukana vain siinä muodossa, että ollaan kirkon tiloissa.

Mun tuttavapiiriin kuuluu muutama nuori ja uudistushenkinen pappi, niin sen takia ehkä oonkin niin innostunut noista jutuista, muuten en välttämättä edes tietäis, mitä kaikkea mahtavaa kirkko nykypäivänä tarjoaa.
 
Niin ja yks oleellinen asia mun kirkkofanituksesta jäi vielä: viime vuonna keskenmenon jälkeen päästiin kirkon terapiaan kun kaupungille olis ollut ikuisuusjonot ja samalla terapeutilla olen käynyt tässäkin raskaudessa juttelemassa peloista yms. Todella ammattitaitoista apua ja ihan ilmaiseksi. en voi muuta kun suositella lämpimästi kaikille.

Tuo on yksi syy miksi en toivois ihmisten eroavan kirkosta. On niin paljon ihmisiä jotka tarvitsee kipeästi niitä palveluja ja jonain päivänä jokainen voi tarvita niitä itsekin. Lisäksi kaikki se hyväntekeväisyys, kehitysapu yms. mitä kairkko tekee.

Näen kirkon ja uskonnon enemmän tommosena konkreettisen auttamisen juttuna, enkä ole itse mistään hihhuli-touhuista kiinnostunutkaan tai kaipaa sellaista kirkolta.

Mutta joo, tulipa pitkät perustelut mutta tämä vauva siis kastetaan ja hän saa sitten itse täysi-ikäisenä päättää kuuluuko kirkkoon vai ei mutta samat perustelut esitän lapsellekin siitä miksi kirkkoon kannattaa mun mielestä kuulua.
 
En ole koskaan kuullut että kirkko tarjoaisi mitään muuta kuin häät, hautajaiset, rippikoulun ja ristiäiset. Sillloin kun kuuluin kirkkoon, luin jopa huolellisesti kirkko ja kaupunki lehteä jos olisin nähnyt jotain mielenkiintoisia tapahtumia, mutta ei. Jos siellä jotain palveluja on, ne pidetään kyllä hyvin salassa tavallisilta seurakuntalaisilta. Tein päätöksen lahjoittaa kirkollisveroa vastaavan summan joka vuosi johonkin hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna annoin sen Marttojen kehitysavulle. Seurakunnat lienee myös erilaisia. Itse kuuluisin ehkä Vallilan alueeseen, mutta en ole kuullut että täällä tapahtuisi mitään. Edelleen luen joskus miehelle tulevaa Kirkko ja Kaupunki lehteä, mutta ei siellä sen mukaan mitään tapahdu. Ehkä aktiivisille seurakuntalaisille on tarjolla kiinnostavia juttuja, kun osaa erikseen niistä kysyä. Minun näkökulmastani kirkko ei tarjoa kenellekään mitään. Mitään gourmet-kursseja en haluaisikaan kirkollisveroillani kustantaa, mutta edes jotain pitäisi saada alueen "vähäosaisille". Olen todella yllättynyt jos niinkin lähellä omaa aluetta kirkon piirissä tapahtuu jotain. Tuskin olisin eronnut kirkosta jos se ei olisi näyttäytynyt minulle noin aktiivisena paikkana kuin sinulle Kyfi3707630 (tuon nimimerkin muuten voi vaihtaa).

Olin lapsena pyhäkoulussa kuuntelemassa tarinoita kiirastulesta. Sen kokemuksen perusteella en laittaisi lastani seurakunnan kerhoon. Lapseni ei kuulu kirkkoon.
 
Me ollaan kerran käyty hakemassa ruokalappu kirkolta kun oli iso tarve ja sosiaalitoimistolla olis kestäny..:(

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Kirkko tosiaan mainostaa vähän huonosti palveluitaan. Itsellekin tuli ihan yllätyksenä, mitä kaikkea siellä onkaan ja jos ei olisi siellä työskenteleviä tuttuja, en olisi niistä tietoinen vieläkään.

Gourmet brunsseja ei siis ole kustannettu kirkollisveroilla vaan huippukokit tulevat vapaaehtoistyönä kokkaamaan sinne ja ruokalijat maksavat ruuasta jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen eli juurikin niille vähäosaisille. Musta ihan mielettömän hyvä auttamiskonsepti ja se idea kai palkittiinkin nyt jotenkin.

Jos asut Raketti Vallilassa, menkää ihmeessä testaamaan se brunssi! Kannattaa mennä vaikkei kirkon toiminta muuten kiinnostaisikaan.

Se on tosi harmi, että monella on omasta lapsuudestaan jäänyt se kuva kirkosta, missä puhutaan vaan jostain kiirastulesta. Jos se olisi nykypäivänäkin sellaista, olisin varmaan itsekin jo eronnut, enkä olisi lastani kastanut.

(Nimimerkin vaihdan heti kun keksin jotain fiksua, nyt ei ole runosuoni sykkinyt :) )
 
Pakko tunnustaa: olin se eka idiootti joka antoi karkin sokerittomalle lapselle:sad001
Se meni näin:
Tyttöni 4v synttäreillä kaikki karkit tarjottiin pienissä pusseissa joita piilotettiin jokaiselle yksi. Näin jokainen sai 3 karkkia, ettei kukaan vetäisi övereitä. Vaihtoehtona oli pieni rusinapaketti karkittomille. Kysyin yhdeltä iskältä saako antaa rusinapaketin heidän 2v pojulle. Kerroin että vanhemmille on karkit. Iskä ei kertonut mitään vanhemman 4 v pojun karkittomuudesta. Poitsu tiesi tilaisuutensa koittaneen ja rynni ensimmäisenä hakemaan naminsa. Varoittava tarina teille karkittomat. Varokaa niitä 4v synttäreitä. Jos lapsi katoaa pariksi sekunniksi näköpiiristä, se saattaa saada karkin.:)

Tämä karkiton poika on siis täysin sekopäisenä karkkien perään. Todennäköisesti hän on joskus pihistänyt karkin, kun osaa kaivata niitä niin kovin. Tiedän toisen tapauksen, jossa karkittomuus on johtanut siihen että poika antaa karkit isälleen eikä ole niistä mitenkään kiinnostunut.

Oman lapsen kanssa olen samalla linjalla kuin Aamu: juhlissa saa herkutella, arkena ei. Kotona ei käytetä mehuja tai muita mässyjä arkena. Yleensä toisen lapsen kanssa herkuttelu alkaa herkästi nuorempana.
 
Tuo totaalikarkittomuus vaikuttaa todella hankalalta. Melkein kannattaisi olla viemättä lapsia ollenkaan synttäreille, jos haluaa pitää täysin karkittomana. Meillä kyllä joustettiin synttäreiden ja juhlien kohdalla ja silti ei lasta karkit kiinnosta.

Mutta voi kyllä olla, että oman lapseni karkittomuus on puhtaasti perinnöllistä eikä opittua, mulle itsellenikään ei maistu, eikä ymmärtääkseni hänen isälleenkään. Muu roskaruoka kyllä uppoaa isälleen, mutta ei makeat herkut.

Eli jos se karkkihammas olisi vahvasti geeneissä niin luulen, että sen ehdottoman karkittomuuden kanssa kävisi vaan huonosti. Lapsi oppisi sitä jostain salaa hankkimaan ja koko touhusta tulisi helposti semmoista aika epätervettä syyllisyyshommaa ja saattaisi lopulta johtaa vinoutuneeseen suhteeseen ruuan ja herkkujen kanssa.

Itse kannatan sitä kultaista keskitietä, että herkut kuuluvat juhlaan ja muulloin syödään terveellisesti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top