Huhtikuun hölinät

Söpöjä töppösiä. Minäkin olen käsityöihminen, mutta vauvalle en ole tehnyt vielä mitään.
Elisabet90, jos kestovaippailu kiinnostaa, kudo hahtuvalankaiset vaippahousut esim täältä:
http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/2012/09/raidallisia-ongelmia.html
Ne on myös tosi söpöjä. Meidän esikoinen pukeutui aluksi vain niihin. Muita vaatteita ei paljon pidetty. Syysvauva tosin taitaa tarvita jotain vaatteitakin.
 
Voi että on söpöjä pikku tossuja! :) Itse en ole vielä mitään vauvalle tehnyt. Nyt odottelen ultran tuloksia, jonka jälkeen ajattelin kutoa tällaisen toukkapussin: http://pienilankarulla.blogspot.fi/2013/11/toukkapussi-villakapalo.html Ajattelin, että olisi kätevä tuonne sujauttaa nukkumaan, kun syyskuussa on toivottavasti vielä aika lämmin niin ei peittoa varmaan tarvitse. Meillä minun mummu kävi vauvauutiset kuullessaan heti ostamassa kassillisen lankoja ja siellä on kuulemman nuttuja kudottu jo oikein urakalla! Tätä vauvaa ennen vaatteita on viimeksi kutonut serkun lapselle, mutta siitäkin on jo 4 vuotta, joten nauttii taas pikkuvaatteiden tekemisestä. Mummu tekemissä villavaatteissa on jo 15 lasta kasvanut, joten hyväksi havaittuja ovat!
 
Mä en harmikseni osaa tehdä juuri mitään käsitöitä. Onneksi anoppi on näppärä käsistään ja tekee aivan ihania villavaatteita. Esikoisen kaikki ihanuudet on tallessa vielä. Jos tulee toinen poika niin saa käyttää ne uudestaan. :)
 
Raketti sanoi:
Söpöjä töppösiä. Minäkin olen käsityöihminen, mutta vauvalle en ole tehnyt vielä mitään.
Elisabet90, jos kestovaippailu kiinnostaa, kudo hahtuvalankaiset vaippahousut esim täältä:
http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/2012/09/raidallisia-ongelmia.html
Ne on myös tosi söpöjä. Meidän esikoinen pukeutui aluksi vain niihin. Muita vaatteita ei paljon pidetty. Syysvauva tosin taitaa tarvita jotain vaatteitakin.
Click to expand...

Olen tuota kestovaippailua miettiny, ainaki kotona ollessa vois niitä käyttää (olen kuitekki jonku verran mukavuudenhalunen, enkä haluais kylässä ruveta niitä vaippoja sit säilömään), mut harmikseni täytyy sanoa, että en ole siihen vielä sen kummemmin tutustunu. Tuleeks noi hahtuvahousut siis päällimmäiseksi, ja alle jotain "pitävämpää"? Mulla taitaa olla ohjekki jossain Novitan lehdessä jo. :D

Noista tossuista vielä: jos kädentaidottomia kiinnostaa, niin voin niitä neuloa väritoiveiden mukaanki tilauksesta. :) Hintaa tulis tosin sitte ainaki 10-15 e, koska ei ne ihan tunnissa valmistu. Miltä kuulostaa?

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
äh kun pitää käsityövimmaa kovempana olla ruoanlaittovimma! koko ajan tahtoisin leipoa jotain ja kerätä pakkaseen kunnon ruokavaraston :grin eli koko ajan on pullaa tarjolla. pitää koittaa vaihtaa vaikka sämpylöihin, niin edes sokerinsaanti hieman vähenee.

joko teillä muuten miehet ottavat kontaktia vauvaan(=vatsaan)? meillä tuo tykkää kovasti kuunnella mahaa ja muutenkin sitä tutkiskella, ja toisinaan koittaa hieman hämmentyneen oloisesti huhuilla esim "vauva? ootko sä hereillä?" :p toivottavasti kohta jo alkaisivat liikkeet tuntua, niin tulisi molemmille vielä todentuntuisemmaksi, että vatsassa joku asustaa.
 
Mies aloitti oikeastaan viime viikolla itse-ehtoisen mahan taputtelun/silittelyn. Tällä viikolla on laittanut korvansa mahaa vasten, jos sieltä vaikka kuuluis tai tuntuis jotain. Oon kyllä tosi onnellinen siitä, että ottaa kontaktia vauvaan. Tuntuu siltä, että alkaa mieskin pikkuhiljaa ymmärtämään, että joku siellä kasvaa :)

Meidän suvussa on aina ollut pieniä vauvoja ja lapsia, joten olen tottunut hoitamaan niitä, eikä oman vauvan tulo tämän osalta huoleta ollenkaan. Mutta mies taas ei ole, oikeastaan ollenkaan, ollut tekemisissä pienten kanssa. Miten teidän miehet ja heidän lapsenhoito kokemuksensa? Oon miettinyt, että missä vaiheessa pitäisi alkaa puhumaan vauvanhoidon perusteista. Vai pitäiskö odottaa, että "oikea tilanne" eli vauvan syntymä ja arjen alkaminen kouluttaa?
 
Meillä mies käy välillä paijaamassa masua, vauvalle ei kyllä osaa jutella mutta mun mies onkin semmonen perusmörökölli. :) Mutta ah, niin rakas! Enemmän mies on mun mielestä huomioinut kun esikoisen odotuksessa, silloin ei oikein tuntunut tajuavan että vauva on tulossa. Nyt on selvästi enemmän messissä. :Heartbigred

Meidän mahatyypillä syke pyörii 140 tietämissä. Sykkeethän voi mennä miten vaan mutta on niin hauska arvuutella sukupuolta joten oliskohan meille toinen poika mahdollisesti tulossa. Mulla on ehkä tullut nyt enempi poikafiilis kun alkuraskauden vaivat on väistyny. Esikoisella oli aina ne sykkeet 120-130 joten meillä piti "poikasykkeet" paikkaansa.
 
Elisabet90, hahtuvahousut tulee uloimmaksi. Ne kannattaa kutoa liian suuriksi ja pestä vähän huovuttaen. Sitten ne käsitellään lanoliinilla (saa esim. ruohonjuuresta). Villainen kuori pitää kosteuden tosi hyvin, jos se on huopunut hieman eikä ole kudottu liian harvaksi. Housun sisään tulee imuja, esim. imsevimse. Me käytettiin viimeksi kestovaippoja päivisin ja kertistä yöllä. Kotona en paljon pitänyt vaippa, jos vauva ei ollut kantoliinassa. Jos vauva makoili, hänen allaan oli kosteussuoja ja sen päällä pyyhkeen palanen. Se oli paljon helpompi vaihtaa kuin oikea vaippa. Se oli kesävauvan kanssa. Syysvauva tarvitsee vaatteet, joten vaipanvaihto vaatii enemmän operointia.

Tekah, en usko että miestä tarvitsee etukäteen kouluttaa. Tietysti jos se on hauskaa valmistautumista, niin sitten kannattaa.
 
Okei, kiitti Raketti! Olen myös miettiny sellasta vaihtoehtoa, mitä jostain dokkarista näin. Ilmeisesti heimokulttuureissa opetetaan lapsi pissaamaan maahan jo tosi aikasessa vaiheessa, ennen ko se oppii edes kävelemään. Se tapahtuu niin, että äiti istuu jakkaralla ja pitää lasta nilkkojensa päällä siten, että lapsen jalat on levällään. Ei tietenkään täällä Suomessa onnistu ihan noin, mutta voishan tuota kokeilla potanki kanssa, kun tukee vauvaa. Ilmeisesti nuo heimoäidit oppii myös "lukemaan" vauvan eleistä ja ilmeestä, milloin niillä on pissahätä, ja dokkarin mukaan kenen tahansa äidin pitäs oppia se myös, eli sitte voi (jos on nopea) napata vaipat pois ja pissattaa pottaan. Niin lapsi oppii myös potalle paljon aikasemmin, eli vaippoja ei välttämättä tarvikaan niin paljoa. Saa nähdä, miten on... Kuulostaa vähän hassulta. :grin
 
Mie näin kans kerran jonkun pätkän missä ei käytetty vaippoja vaan äiti luki vauvaa. Äiti kiikutti sen vauvan aina päntön päälle kun sillä oli hätä ja se vauva teki tarpeet suoraan pönttöön. Se varmaan vaatii aikapaljon äidiltä.
 
Me oltiin paljon ilman vaippaa kotona. Nostin vauvan ekan kerran n. 1kk vanhana pahvilaatikon yläpuolelle kokeeksi kun hän teki tiettyä elettä jota olin aikaisemmin luullut näläksi. Sieltä tuli vihreä maitokakka. Se tuntui riemastuttavalta. Pissoja tuli miten sattuu, mutta kakasta hän aina ilmoitti ja ehdittiin astialle jos oltiin kotona.

Joskus oltiin tilanteessa jossa ei voinut muuta kuin pyytää vauvaa kakkaamaan housuun. Kerran täydessä junassa tuli kakkahätä ja jouduin nostamaan hänet "kakkausasentoon" vaipat jalassa: "Kakkaa vain housuun, nyt ei ehditä vessaan". Ihmiset oli tosi huvittuneita.

En koskaan oppinut kunnolla vaihtamaan kakkavaippaa. Jos ei ole tottunut vaihtamaan likaista vaippaa, niin se on kamala haaste kun käsissä on housuunsa kakannut yli puolivuotias. Niitä tilanteita oli muutama.

Noin vuoden iässä luovuttiin vaipasta kokonaan, jos ei oltu julkisilla paikoilla. 1v 8kk iässä tarhastakin ilmoitettiin ettei vaippaa enää tarvita.

Vaipoista luopumisessa ei mielestäni ole kyse siitä että lapsi oikeasti osaisi pidätellä, vaan siitä että ei hätkähdä pissaläikkiä lattioilla. Meillä ei ole mattoja, joten se ei tuntunut mitenkään hurjalta. Kannattaa myös huomata että aivan vastasyntynyt ei välttämättä tiedosta kakkaamistaan. Meidänkin vauva aluksi päästeli kakkojaan silmääkään räpäyttämättä. Satuin vahingossa huomaamaan hetken jolloin hän alkoi kertoa kakkahädästään. Meillä oli usein "avovaippa"; joten viesteihin oli helppo reagoida. Täysin puetun syysvauvan kanssa sitä on tosi paljon vaikeampi oppia. Ei ne voi köllötellä kaiken aikaa nakuna.
 
Luin jostain Vauva lehdestä, että vauvalle voi myös opettaa ilmoittamaan milloin on kakka/pissa hätä. Se vaati, että pidetään vauvaa jonkun pestävän alustan päällä ilman pöksyjä ja odottaa, että tulee pissa/kakka ja silloin sitten tekee jotain helppoa ääntä, vaikka suhinaa. Kun joka kerta, kun vauva tekee tarpeet, tekee tätä ääntä, vauva oppii liittämään äänen pissaamiseen/kakkaamiseen ja tekee sitten itse tätä ääntä, kun on hätä, ja silloin ehtisi sitten viedä potalle. Tiiä sitten onnistuuko se, mutta aattelin jos on helppo vaavi ja jaksamista voisi hyvin kokeilla sitä :)
 
Prkl!!!! Tää viikonloppu on ollu ihan hanurista! Mulla on kauheat mielialavaihtelut koko ajan. Mies ei varmaan pysy enää mukana kun välillä oon ku Naantalin aurinko ja yhtäkkiä taas itken täyttäpäätä millon mistäkin olemattomasta syystä. Ärsyttää itteäkin tämä vuoristoratafiilis, kai tää johtuu raskaushormoneista. Ei oo kivaa olla näin epästabiili. Aina en edes tiedä itsekään mikä ärsyttää. :smiley-angry017
 
Mielialanvaihteluita on ollut täälläkin nyt viikonloppuna... Normaalisti olen viilipytty, mutta nyt raskaana ollessa saan milloin mitäkin hepuleita. Onneksi tää on vaan väliaikaista. Ukkoo käy sääliks, se vaikuttaa välillä niin hölmistyneeltä kun muija ensin hihittelee ja sitten kiukuttelee heti perään ku mikäkin känkkäränkkä. Huhhuh. :grin

Jotain ihme vihlaisuja tuntunut vatsalla tänään, mitä lie ovat, en jaksa stressailla liikaa kun ei ole mistään tuskaisista kivuista kyse kuitenkaan. Oliskohan sit niitä kohdun kannattimien venymisiä...
 
itse uskon, että olen helpommasta päästä moniin muihin verrattuna, mutta kyllä miehellä silti menee välillä hermot :grin tahdon, että mies on lähellä (esim. makoilla yhdessä sängyllä) mutta menen paniikkiin jos minun täytyy hengittää miehen suusta tullutta ilmaa, tulee liian kuuma, tai muuten tuntuu liian ahtaalta. saatan siis kirjaimellisesti potkia miehen kauemmas, ja parin kerran jälkeen hän loukkaantuu ja lähtee pois -> alan itkeä, että tule tänne :grin en myöskään kestä kutittamista yhtään, ja tuntuu, että mies kutittaa ihan vain saadakseen "riidan" aikaiseksi.
mutta on tuo kuitenkin ihanan ymmärtäväinen. mies näkee naamastani kun minua alkaa itkettää (oli siihen syytä tai ei,) pyytää luokseen ja sanoo, että saa itkeä.
nyt onkin ollut ihana viikonloppu, kun olemme tehneet yhdessä ruokaa ja käyneet kävelyllä:hug003
 
Nyt se mieli on taas tasaantunut, ylläripylläri. Mutta ihmeellistä on tämä vaihtelu. Loukkaannunkin todella herkästi.

Loora91, mullakin on nyt viikonlopun aikana ollut mahakipuja, tai enemmänkin sellasta tasasta jomotusta. Menee ohi kun lepäilee. Tuskin ovat ainakaan supistuksia, itse epäilen kans näitä jonkunlaisiksi kasvukivuiksi. En tosin muista että esikoisesta olis ollu tällästä näillä viikoilla.
 
Pitäisköhän lopettaa kaikkien nykyisten käsitöiden tekeminen ja aloittaa taas uusi? Mulla on laatikot täynnä kaikkea keskeneräistä, mutta kohta pitää tehdä jotain uudelle vauvalle. Ajattelin tehdä yhden pienen jutun ensin valmiiksi ja sitten siirtyä johonkin projektiin vauvaa varten.
 
Tunnelmia Keravalta:

Olen aika työnarkomaani tyyppi... Toissa viikko oli tosi rankka töissä, vaikeita hommia ja liikaa tunteja. Sitten maanantaina 19+3 menin töihin ja totisesti tuntui, että en ole palautunut ja raskaus painaa. Klo 12 tuli tiimiesimies kertomaan, että työkaveri (rv 24) on sairaalassa ja kohtutulehduksen vuoksi keskenmeno. Mulla oli lääkäriaika 13:30 muissa asioissa ja siellä sitten "luhistuin" ja sanoin, että nyt en jaksa ja pelottaa. Jäin kolmeksi päiväksi sairaslomalle, lepäsin, latasin, palauduin ja nyt on taas semmonen olo, että jaksaa olla, tehdä töitä, olla esikoisen ja puolison kanssa... ja että TYHMÄ MINÄ milloin opin olemaan itsekkäämpi ja huolehtimaan massussa olevasta kiipeilijästä enkä vaan rääkkää itteeni...

Huoh. :-)
 
Mua vaivaa väsymys myöskin. Välillä oli aktiivista ja hyvää aikaa, nyt ei taas mikään uni tunnu riittävän. Esikoisella on omat vaateensa joten lepääminen ei niin vaan onnistu. Epäilen että Hb on tippumassa, toinen syy on luultavasti mun siitepölyallergiat. Pitää mennä ajoissa nukkumaan kun esikoinenkin nukkuu nyt ihan hyvin yöt.
 
Ja lisään vielä että en tajua miten pystyisin olemaan töissä kokoaikaisesti niinkun ekassa raskaudessa. Eka raskaus meni ilman sairaslomia ja jaksoin hyvin. Hyvä että nyt pääsen aamulla sängystä ylös. :eek:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top