Hormonimyrskyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja LilMinni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
LilMinni: Meillä taas mies on sitä mieltä, että toi vauva ei vaan tuu pihalle. Mulla viikkoja 37+6 ja mies puhuu jo kuinka meijän lapsi sitte 15 vuoden päästä huutelee, että saisko tänne vatsaan läppärin ja kännykän kiitos. :laughing002 Ei suinkaan hätänen tuo mun ukko... Itellä semmonen tunne, että voi kyllä tulla ennen LA:ta, mut mitään en sen paremmin oo ajatellu ettei harmita, jos meneeki reippaasti yli.
 
Mun mies tilas reilu nelikilosen vauvan ja mielellään pari viikkoa yli lasketun ajan, olis kuulemma täysin buebo juttu sillon. Vähän hymyilytti, että hei! Minä sen vauvan synnytän!
 
Juu meillä kans ei niin malttamattomana mies odota. Aina kun väännän tuskaisen ilmeen naamalle, niin mies sanoo "Ei sitten vielä!".
Pari viikkoa sitten sain kans neuvot: "Mielellään ei sitten yöllä vaan sopivasti päivällä, kun olen niin väsynyt illalla, sitten voi tietysti aamulla, mutta päivällä on oikeasti parhain ja mielellään pari viikkoa vielä ODOTAT."
Että kyllä vain tässähän se mies on tähänkin asti tehnyt sen suurimman työn, että kokeilen nyt kaikin mahdollisin keinoin helpottaa isän oloa tämän kolmannen tulokkaan kohdalla... :fart003
 
Meillä isikin odottaa jo malttamattomana ja laittelee töistä viestejä, että eikö vieläkään lähdetä.. :D <3
 
Mulla alkaa kohta jo palaa hermot siihen, että mies on niin malttamaton! Koko ajan testailee mun mahaa et onko se kova ja jos ei ole kosketusetäisyydellä kysely "supisteleeko" on ihan jatkuvaa!! Raastaa hermoja niin totaalisesti! Ja sit kun kysyn, et mikä kiire sulla on, niin vastaa kuin kurjaa siitä on katella kun mä kärsin kivuista!! :smiley-angry016 just joo!!mä oon kuitenkin meistä se johon oikeesti sattuu!!
 
Meillä mies laskee päivittäin kuinka monta päivää on laskettuun aikaan. Ja minä muistutan joka päivä, että se tais olla 5% jotka siihen osuu :) Muutama viikko sitten mies sanoi, että alkaa aika hiljaiseksi vetään tämä loppuodotus... mietityttää niin kovasti. Alusta asti on ollut selvää, että tulee synnytykseen, mutta kyselikin tässä, että onko pakko olla juuri h-hetkellä paikalla. Totesin, että sehän se tärkein on, ei silloin voi paikalta paeta :) Kyllä miehilläkin kaiketi jotain hormonimyrskyä on meneillään :)
 
Meillä taas lapsukaisen isä toivois et synnytys käynnistyis päivällä et pääsis töistä pois :).kovasti se uhoo olevansa synnytyksessä mukana mut mulla on semmonen tunne et kun vauva on syntyny niin isää herätellää lattialta laughing1,se kun ei kestä veren näkemistä.
 
meilläki mies on kokoajan et synnytä jo ja laittaa töistäki välil viestii että joko on lähtö lähellä yms :D... Malttamaton.. :DD.. No mulla on kyl se asenne et ei se sieltä tuu viel... ja ainaku näkee työkavereita ni aina : "ai ei vieläkää oo.." "koskas se meinaa" plaaplaaplaa.. ALKAA PIKKUSEN ÄRSYTTÄÄ :cwm...
Jos se musta olis kiinni nii se olis JO pihalla.......

Mä toivoisin et tää syntyis sillee et joskus aamulla pitäs lähtee sairaalaa ennenku mies on menny töihin.. vaikkei sen työmatka oo ku n. 20 min.. Mut silti :blob3
 
Mun mies on myös tosi herkkä veren näkemiselle yms. joten saa nähdä pysyykö tolpillaan ja mun vieressä koko synnytyksen ajan....
 
Esikoinen, kun syntyi meillä, niin mies oli vieressä hereillä ja mukana eli ei katsonut "alas", kun tiesi, ettei kestä.
Toisen kohdalla... Mies nukkui suu auki keinutuolissa, kun olin mennyt sanomaan, että isäni lepäili aina välillä keinutuolissa, kun äitini synnytys seisoi.. Eli siinä kätilöt menee ohitse ja katsovat, ku tukihenkilö kuorsaa.
Sitten, kun tuli ponnistusvaihe, sihisin miehelleni, että "Tule nyt edes tänne, jotta susta on jotain hyötyä!!".
Mies tulee tokkurassa ja samalla, kun ponnistan, niin kuuluu kopsahdus, kun eräs lyö päänsä mun sängyn reunaan ja pyörtyy lattialle. Kätilö painaa hätänappulaa ja kaksi kätilöä tulee mun viereen elvyttämään miestä.
Sitten, kun mies virkoaa mehulasin kanssa lattialla ja kysyn näkikö hän edes vauvaa, niin sieltä kuuluu "Odota, ottaa vielä koville.."
Kyllä nyt osaa olla kuorsaamatta on meinaan riittänyt juttua nämä 2,5vuotta aiheesta :laughing014
 
Meillä mies jäi tällä viikolla lomalle ja yrittää saada keittiön välitilan laatoitukset valmiiksi ennen poksahtamista. Tänään LA :D. Yöt on olleet aika levottomia, mutta mitään suuria hälytyksiä ei ole ollut. Voi olla, että välitila tulee valmiiksi :).
 
Laskettu aika syyskuussa, ja mies on jo heinäkuun alusta kysellyt päivittäin: "Koska se oikein tulee?" ja masulle puhuessaan ihan sama juttu: "Koska sinä tulet tänne?" Söpöä, mutta alan itsekin tulla kärsimättömäksi jo :D.
 
Mäkin ajattelin ohjeistaa miehen, että pysyy vaan siellä mun selän takana koko ajan. Miestä tosiaan ällöttää eniten piikit (epiduraalia odotellessa). Kävin tässä verikokeissa ja mies odotti aulassa... totesi että ihan pahaa teki kun ajatteli mitä siellä huoneessa tapahtuu :) Kuulemma myös synnytystapa-arvion ropelointi teki pahaa... totesin, että tervetuloa naisten maailmaan, teini-ikäisestä asti saa tottua siihen että lääkärit haluaa ropeloida :thumleft Pitänee varautua siihen, että joudun itse ajamaan sairaalaan ja pyytämään miehelle pyörätuolin!
 
Mun mies on luonnontieteilijä ja tutkija. Se on perehtynyt ihmisten anatomiaan ihan oikeista kirjoista jo pikkulapsena, ja tiennyt kaiken lisääntymisestä jo kauan ennen kuin samaa tietoa alettiin varovasti kertoa koulussa. Tähän kun vielä lisää sen, että on katsonut paljon kauhua ja scifiä, niin ei paljoa synnytyksen näkeminen kammota. Ja se onkin oikeastaan ongelmallsta mun kannaltani :D! Mä kun oon toivonut, että mies EI katso alapäätäni kohti synnytyksessä, koska en halua, että hän näkee sen siinä tilassa. Mieheni mielestä tilanne taas ei ole ällöttävä vaan luonnollinen ja mielenkiintoinen... Ei nyt onneksi halua väkisin sitä nähdä, mutta voi olla, että jos häntä tositilanteessa ihan oikeasti kiinnostaa niin saatan vielä myöntyä, ääk.

Sama koskee muuttunutta kehoani nyt. Minusta ruskeiksi muuttuneet ja kasvaneet nännit on rumat ja olen saanut niistä hormonihuuruisia itkukohtauksiakin, mieheni mielestä muutokset kuuluvat asiaan ja niistä pitää olla ylpeä. Mulla on rusehtavaa pigmenttiä itse asiassa myös haarovälissä ja sisäreisissä nyt, eli kaikissa naisosissa. Oon onnekas, kun on aviomies, joka näkee asian fiksummin kuin minä itse.

Pari iltaa sitten jouduin ottamaan vihkisormukset pois sormesta kun turvotus viimein alkoi, ja silloinkin vollotin suu auki sängyllä, etten halua olla ilman sormuksia jos vaikka jotain sattuu tai jos vaikka kuolen! Mies vakuutti, ettei itse asia katoa mihinkään, vaikka sormukset ei ole mulla sormessa ja että jos jotain sattuu niin sormuksettomuus on pienin huolenaihe. Aika hyvin se näitä mun kohtauksia siis jaksaa. Itsekin tajuan aina myöhemmin, että olen raivostuttavan typerä näiden mielenliikkeideni kanssa välillä. Alkuraskaudessa itkin ääneen, kun rintaliivit ei pysyneet tuolin selkämyksellä ja kerran kun pala sipulia tipahti pilkkoessa lattialle...
 
Menee nyt ihan ohi hormonimyrskyjen, mutta meilläkin miehellä on sellainen "perinnöllinen vika" (on kaikilla miespuoleisilla suvussa), että kärsii sairaalakammosta. Ei käynyt lainkaan katsomassa isovanhempia sairaalassa yms., ei kestä hajuja eikä steriiliä ilmapiiriä. Ultrissa on urheasti ollut mukana, mutta saa nähdä, miten selviää leikkaussalissa... Muistaakseni siellä tarjotaan lisähappea isällekin:)
 
Hormonit menee taas vuoristorataa :/ kävin neuvolassa, ja sen jälkeen perheen kanssa kaupassa. Kotiin kun päästiin, ja rupesin kotitöitä tekeen, niin itkuhan siinä pääsi. Jotenkin niin loppu ja voimaton olo, enkä voinut mieheltäkään pyytää apua kun hänen piti töitä tehdä..
En halunnu miehenkään näkevän, että kyyneleet valui, niin käännyin vaan sitten pois päin että sai rauhassa tehdä töitänsä..
On tää loppuaika raskasta - henkisesti ja fyysisesti..
 
LilMinni

Sama täällä, hervoton itku pääsee ihan kesken kaiken. Meille tulossa ensimmäinen, joten tää tuntus olevan tosi vaihtelevaa, itkusta nauruun.
 
Känkkis: nää hormonimyrskyt ei edes lopu synnytykseen.. Hormonit myllertää vielä synnytyksen jälkeenkin.
 
Itselle on nyt vaan pari kertaa iskenyt itkukohtaus tässä raskaudessa.
Vaikeinta on just se, kun mies on nähnyt ja tulee viereen kyselemään jo lohduttamaan ja itselle se tekee vaan kamalamman olon.
Kun kuulun joukkoon, joka parkuu romanttisissa leffoissa ja lastenelokuvissa ilman hormonejakin :smiley-angry017
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top