Hormonimyrskyt
- Ketjun aloittaja LilMinni
- Aloituspäivämäärä
Ompas täällä tyyntä kirjotusten vähyydestä päätellen.
Hormonimyrskyistä on puhuttu kovin vitsikkääseen tahtiin, mutta itselläni on nauru kaukana, kun oikein alkaa rytisemään. Olen koittanut ajatella, että kaikki tämä vain valmentaa minua ja puolisoani vanhemmuuteen. Mutta välillä vähän kärsin näistä mielialan vaihteluista. Ne kun ovat minulle itselleni niin täysin tosia, ja ulkopuolisesta saattavat olla hyvinkin pieniä ja naurettavia.
Tuskin olen ainoa joka näiden asioiden kanssa painii.
Hormonimyrskyistä on puhuttu kovin vitsikkääseen tahtiin, mutta itselläni on nauru kaukana, kun oikein alkaa rytisemään. Olen koittanut ajatella, että kaikki tämä vain valmentaa minua ja puolisoani vanhemmuuteen. Mutta välillä vähän kärsin näistä mielialan vaihteluista. Ne kun ovat minulle itselleni niin täysin tosia, ja ulkopuolisesta saattavat olla hyvinkin pieniä ja naurettavia.
Tuskin olen ainoa joka näiden asioiden kanssa painii.
Tästä tuli kyllä huono omatunto mutta mulla meni eilen hermot kun vauva potki pitkin yötä kun mä koitin nukkua:D Siis ihanaahan se on että toinen on voimissaan mutta ei kiva kun yöunet menee siinä. Päivisin potkumaratonit on ihania mutta illalla jostain syystä alkoi potuttamaan:D tästä seurasi sitten huono äiti olo. Sen voi siis saada itselle jo tässä vaiheessa kun lapsi ei ole vielä edes maailmassa.
Jonnukka
Vauhtiin päässyt keskustelija
N. 99% ajasta olo on tyyni ja pyrin kohti sellaista zen tilaa ja sitten yhtäkkiä pamahtaa. Hassu juttu ja nauru muuttuukin hysteeriseksi itkunauru-kohtaukseksi tai pienikin moite tai vastaväite tuliseksi raivoksi. Mies on itse helposti räjähtävää sorttia ja yleensä on ollut minun työni suhtauttua asioihin "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" - asenteella, mutta nyt tämä ei oikein millään onnistu.
IhaNainen
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lauantaina oli esikoisen lapsi-vanhempi jumpan kevätjuhla. Juhlan aluksi isommat voimistelijat tulivat poloneesin tahdissa saliin ja minä sitä torvisoittoa sitten parkumaan. Voi luoja, onneksi siellä oli niin pimeää! Hävetti ihan kauheasti, mutta en voinut mitään kun kyynelet vaan vakuivat. Kai se toi mieleen jotain muistija omasta lapsuudesta ja omista kevätjuhlaesityksistä. Onneksi esikkokaan ei huomannut kun oli niin innoissaan seuraamassa isompien lasten ja aikuisten tanssia ja kulkuetta.
Voi että ronttinen :) uteliaisuuttani kysyn millä viikoilla olet? Kun potkut noin häiritsevät. Itsellä iltasella kun menen nukkumaan ja vauva temmeltää, joudun vaihtamaan kyljeltä toiselle, koska tunne on ajoittain epämukava. Vaikka ihanaa. Mutta tosiaan, ihan joka tunne mitä vatsasta tulee, ei ole mieluista (välillä tuntuu ku joku vetäis navasta sisäpuolelta)
Meinasin tänään kauppareissulla raivostua eräälle naikkoselle, jonka piti juuri siitä pienimmästä raosta päästä mun ja rattaiden ohi, vaikka olisi voinut kiertää mut toiselta puolelta, missä oli huomattavasti enemmän tilaa kulkea.. Siitäkös tunteiden kuohumisesta johtuen unohdin hakea jonkun keksipaketin (sama hyllyvälikkö), ja siitä taas meinasin hermostua kun oltiin juuri päästy kassalta pakkaamaan ostoksia..
Voi voi, näiden hormonien kanssa :D
Voi voi, näiden hormonien kanssa :D
onks tääl enää muita räjähdysvalmiudessa ku minä?
Kyllä hermojen menettäminen tuttua,sitä jatkunut koko raskausajan enemmän tai vähemmän. Mulla sama kuin sinulla IceCream,mies saa kyllä huonon/tylsän päiväni tuntea nahoissaan kun tulee kotiin töistä... Alkuraskauden myrskyissä tietokonekin sai omat iskunsa,ja huollon kautta uudestaa toimintaan... Nyt jo naurattaa noi ihanat "kohtaukset",mut eipä naurata silloin hetkellä 
sillä nimellä se nyt sit meillä kulkee.Mä oon raskauden myötä tullu siihen tulokseen että kaikki k-päät on autol liikkellä just silloin ku mäki oon liikentees (ja autottomana siis jalkasin). Joka kerta tuntuu et tekis miel mennä jonku autoo potkimaa ku eivät ossa sääntöjä noudattaa. Pahin on ku meiä kerrostalon sisäpihalle idiootit kaahailee, muutenki se tie on huoltoajoa varten eikä sitä varten et on niin laiska ettei jaksa parkkipaikalta kotii kävellä 
Ja se meiän sisäpiha on myös lasten leikkipaikka, aina saa sydän kurkulla olla vahtimas ettei oma tai naapureiden lapset jää alle.
Ja se meiän sisäpiha on myös lasten leikkipaikka, aina saa sydän kurkulla olla vahtimas ettei oma tai naapureiden lapset jää alle.
Niknik
Vauhtiin päässyt keskustelija
3 päivää "synnytyksestä" sain ja saan edelleen kauheita hepuleita,nauran kuin mielisairas ja pelkäsin että tikit repeää.Mieskin on hämillään kun saatan nauraa ihan ihme jutuille kuin hullu.Sitten se itkeminen.. joka tilanteeseen voi heittää itkut.Kun katson vauvaa tai valokuvia,pakahdun rakkaudesta ja liikutun :D
Tai tv:tä tai jos vauva itkee niin alan säälistä itkemään myös.
Heh onhan tää aika viihdyttävää. Kätilö näki mun parit hepulit ja nauroi että tosta tietää että kohta maito nousee..
Tai tv:tä tai jos vauva itkee niin alan säälistä itkemään myös.
Heh onhan tää aika viihdyttävää. Kätilö näki mun parit hepulit ja nauroi että tosta tietää että kohta maito nousee..
hohooh.. ihana kun ei oo ainut raivohullu tässä maassa =)
Mies äsken soitti ja oikein kultaisesti kysyi: "minkälainen vointi ja onko vielä supistellut?"
Niin mä, ihana pupunen vastasin tosi sulokkaasti takasin, "YHTÄ VITTUMAINEN ku ennenki ja eipä oo vi** supistellu!" ja Heippa.... siis ihan jäätävää ja hävettää ja melkein itkettää aina tollasen törttöilyn jälkeen. Mulle on puhjennut raskauden myötä varmaan tourette syndrooma
Mies äsken soitti ja oikein kultaisesti kysyi: "minkälainen vointi ja onko vielä supistellut?"
Niin mä, ihana pupunen vastasin tosi sulokkaasti takasin, "YHTÄ VITTUMAINEN ku ennenki ja eipä oo vi** supistellu!" ja Heippa.... siis ihan jäätävää ja hävettää ja melkein itkettää aina tollasen törttöilyn jälkeen. Mulle on puhjennut raskauden myötä varmaan tourette syndrooma