Hormonimyrskyt

Ompas täällä tyyntä kirjotusten vähyydestä päätellen.

Hormonimyrskyistä on puhuttu kovin vitsikkääseen tahtiin, mutta itselläni on nauru kaukana, kun oikein alkaa rytisemään. Olen koittanut ajatella, että kaikki tämä vain valmentaa minua ja puolisoani vanhemmuuteen. Mutta välillä vähän kärsin näistä mielialan vaihteluista. Ne kun ovat minulle itselleni niin täysin tosia, ja ulkopuolisesta saattavat olla hyvinkin pieniä ja naurettavia.

Tuskin olen ainoa joka näiden asioiden kanssa painii.
 
Joo et ole tosiaan yksin :)
vaikka se syy olisikin mitättömän pieni, niin sillä hormonimyrskyn hetkellä se asia on järjettömän suuri.
 
Pakko oli kommata, että et todellakaan ole yksin... Yhtenä päivänä katoin tartu mikkiin ohjelmaa ja itkin aivan kamalasti... Puhumattakaan kaikista valtaisista kiukunpuuskista! Että näin...
 
Tästä tuli kyllä huono omatunto mutta mulla meni eilen hermot kun vauva potki pitkin yötä kun mä koitin nukkua:D Siis ihanaahan se on että toinen on voimissaan mutta ei kiva kun yöunet menee siinä. Päivisin potkumaratonit on ihania mutta illalla jostain syystä alkoi potuttamaan:D tästä seurasi sitten huono äiti olo. Sen voi siis saada itselle jo tässä vaiheessa kun lapsi ei ole vielä edes maailmassa.
 
N. 99% ajasta olo on tyyni ja pyrin kohti sellaista zen tilaa ja sitten yhtäkkiä pamahtaa. Hassu juttu ja nauru muuttuukin hysteeriseksi itkunauru-kohtaukseksi tai pienikin moite tai vastaväite tuliseksi raivoksi. Mies on itse helposti räjähtävää sorttia ja yleensä on ollut minun työni suhtauttua asioihin "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" - asenteella, mutta nyt tämä ei oikein millään onnistu.
 
Lauantaina oli esikoisen lapsi-vanhempi jumpan kevätjuhla. Juhlan aluksi isommat voimistelijat tulivat poloneesin tahdissa saliin ja minä sitä torvisoittoa sitten parkumaan. Voi luoja, onneksi siellä oli niin pimeää! Hävetti ihan kauheasti, mutta en voinut mitään kun kyynelet vaan vakuivat. Kai se toi mieleen jotain muistija omasta lapsuudesta ja omista kevätjuhlaesityksistä. Onneksi esikkokaan ei huomannut kun oli niin innoissaan seuraamassa isompien lasten ja aikuisten tanssia ja kulkuetta.
 
Tästä tuli kyllä huono omatunto mutta mulla meni eilen hermot kun vauva potki pitkin yötä kun mä koitin nukkua:D Siis ihanaahan se on että toinen on voimissaan mutta ei kiva kun yöunet menee siinä. Päivisin potkumaratonit on ihania mutta illalla jostain syystä alkoi potuttamaan:D tästä seurasi sitten huono äiti olo. Sen voi siis saada itselle jo tässä vaiheessa kun lapsi ei ole vielä edes maailmassa.

Voi että ronttinen :) uteliaisuuttani kysyn millä viikoilla olet? Kun potkut noin häiritsevät. Itsellä iltasella kun menen nukkumaan ja vauva temmeltää, joudun vaihtamaan kyljeltä toiselle, koska tunne on ajoittain epämukava. Vaikka ihanaa. Mutta tosiaan, ihan joka tunne mitä vatsasta tulee, ei ole mieluista (välillä tuntuu ku joku vetäis navasta sisäpuolelta)
 
Meinasin tänään kauppareissulla raivostua eräälle naikkoselle, jonka piti juuri siitä pienimmästä raosta päästä mun ja rattaiden ohi, vaikka olisi voinut kiertää mut toiselta puolelta, missä oli huomattavasti enemmän tilaa kulkea.. Siitäkös tunteiden kuohumisesta johtuen unohdin hakea jonkun keksipaketin (sama hyllyvälikkö), ja siitä taas meinasin hermostua kun oltiin juuri päästy kassalta pakkaamaan ostoksia..
Voi voi, näiden hormonien kanssa :D
 
voiiii mikä ihana kullannuppu-sivu löyty!!! :love017 onks tääl enää muita räjähdysvalmiudessa ku minä?
 
Kyllä mä äkästelen vähän väliä :D sitten kun mies yrittää kysellä, että mikä kiukuttaa, niin en osaa edes antaa mitään järkevää vastausta :D
 
joo,hermot menee,eikä tarvii ku ajatella jotain asiaa.siispä kun päivän ajan täällä yksinää äkäilen ni kaikki purkautuu sitte miehelle ku se töitten jälkee tulee kotia,välillä oikein harmittaa sen puolesta. :smiley-ashamed008
 
Auton tööttiä on tullut käytettyä ahkerasti. Joko se olen minä joka hermostuu helposti tai sitten liikkeellä on pelkästään idiootteja :P.
 
mä oon muutenkii niin huono kuski et oon jättäny autoilun niin minimii kun mahdollista,en aja oikeestaa yhtää.eikä mulla hermotkaa kestäis. :cussing
 
Kyllä hermojen menettäminen tuttua,sitä jatkunut koko raskausajan enemmän tai vähemmän. Mulla sama kuin sinulla IceCream,mies saa kyllä huonon/tylsän päiväni tuntea nahoissaan kun tulee kotiin töistä... Alkuraskauden myrskyissä tietokonekin sai omat iskunsa,ja huollon kautta uudestaa toimintaan... Nyt jo naurattaa noi ihanat "kohtaukset",mut eipä naurata silloin hetkellä :laughing002
 
mä hormoonipäissäni ristin imurinkii helvetin homoimuriks laughing7 sillä nimellä se nyt sit meillä kulkee.
 
Mä oon raskauden myötä tullu siihen tulokseen että kaikki k-päät on autol liikkellä just silloin ku mäki oon liikentees (ja autottomana siis jalkasin). Joka kerta tuntuu et tekis miel mennä jonku autoo potkimaa ku eivät ossa sääntöjä noudattaa. Pahin on ku meiä kerrostalon sisäpihalle idiootit kaahailee, muutenki se tie on huoltoajoa varten eikä sitä varten et on niin laiska ettei jaksa parkkipaikalta kotii kävellä :smiley-angry005 Ja se meiän sisäpiha on myös lasten leikkipaikka, aina saa sydän kurkulla olla vahtimas ettei oma tai naapureiden lapset jää alle.
 
3 päivää "synnytyksestä" sain ja saan edelleen kauheita hepuleita,nauran kuin mielisairas ja pelkäsin että tikit repeää.Mieskin on hämillään kun saatan nauraa ihan ihme jutuille kuin hullu.Sitten se itkeminen.. joka tilanteeseen voi heittää itkut.Kun katson vauvaa tai valokuvia,pakahdun rakkaudesta ja liikutun :D
Tai tv:tä tai jos vauva itkee niin alan säälistä itkemään myös.
Heh onhan tää aika viihdyttävää. Kätilö näki mun parit hepulit ja nauroi että tosta tietää että kohta maito nousee..
 
hohooh.. ihana kun ei oo ainut raivohullu tässä maassa =)
Mies äsken soitti ja oikein kultaisesti kysyi: "minkälainen vointi ja onko vielä supistellut?"
Niin mä, ihana pupunen vastasin tosi sulokkaasti takasin, "YHTÄ VITTUMAINEN ku ennenki ja eipä oo vi** supistellu!" ja Heippa.... siis ihan jäätävää ja hävettää ja melkein itkettää aina tollasen törttöilyn jälkeen. Mulle on puhjennut raskauden myötä varmaan tourette syndrooma :sad002
 
Joo kyllä itteenikin hiukan hävettää, jos mies yrittää tehdä/sanoo jotain ihan hyvää tarkottaen, niin silti mä oon naama norsun veellä.. :|
 
Takaisin
Top