Hormonimyrskyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja LilMinni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
viime viikon neuvolakäynnillä kun ootin siel odotushuoneessa omaa vuoroa ja jossain huoneessa rupes vauva itkemää ni ite vetistelin myötätunnosta siel odottaessa ja toivoin et ihan heti ei tuu mun vuoro,ois nii hävettäny,tämä mamma kun ei itke muiden nähden vaikka luonnollista ja normaaliahan se on.
 
Kauheen miedon kuulosia "myrskyjä" teillä... mä oon jopa rähjänny välillä julkisesti, mitä en yleensä ikinä tee! Ihan nolottaa välillä... :smiley-ashamed008
 
mä liikun niin harvoin julkisilla paikoilla et ei onneks tuu siellä räjäheltyä.kaupanjonot on ainut paikka missä julkisesti kihisen ja pihisen kiukusta,etenkii jos se kassatäti lähtee keskenkaiken viipottamaa jonnekkii tai jos jonossa on muuten vaa joku hidastelija. :smiley-angry019
 
Mä kärähtelen liikenteessä, kun urpot tulee eteen kolmion takaa, tai ajavat nii nenä kiinni perseessä, että voin laskea kuskin finnit tai kertoa silmien värin taustapeilistä katsoen... on pari kertaa nimittäin keskari heilahtanut ikkunasta.. krhm.... köhköh!
Ärrällä möykkäsin tuossa yksi päivä, että: "JAAHA! Ei täällä näemmä edes tiedä, missä jonot menee. Etuilkaa vaan ihan rauhassa!"
Yleensä kyllä sanon kohteliaasti, jos jokin ottaa minua pannuun.. hemmetin hörmöönit. Normaalisti tolleen möykkäis missää...
Metrossa on onneks ollu tilaa tähän mennessä, ku oon käyny äitipolilla.. onneks. Vähä jännittää, et mitä siel päästäs suustaan, jos joku tönis esim. :smiley-ashamed008
 
Kyllä mäkin oon satunnaisesti julkisilla paikoilla ääntäni korottanu.. Ja yleensä kaupassa jos joku vatipää kävelee päin, niin se on ollu toi isäntä joka pistää takasin :D oon ite niin rääväsuu suuttuessani, että parempi pitää suu kiinni :D
Tosin yks päivä räjähdin kaupassa ihan totaalisesti, kun joku n. 10v likka juoksi ostoskärryillä mun jaloille takaa päin.. Siinä meni isännälläkin hermot, ja tän tytön äiti katto meitä jännät housussa ja rupes halaileen likkaansa, kun ei olis ollu edes sen syy..
 
kyl jos jonkun kersa ajais kärreillä mun päälle ni mä huutaisin niin et kauppa raikais!mä en yhtää tykkää et lapsia ei opeteta kulkemaa kaupassa asiallisesti.argh!!!
 
Tarkennetaan nyt vielä, että kyseessä oli semmoset lasten autokärryt, joilla se likka mut jyräs.. Ja tärähti meinaan oikeen kunnolla, ja kantapäähän tuli verestävä haava. Ja kaiken huippu: se likka tai edes äiti ei pyytäny anteeks!

Jätti sekin muhun ilmeisesti jonkinlaisen trauman, koska nyt en siedä yhtään jos mun takana kuljetaan ostoskärryjen kanssa..
 
no vielä isomman mekkalan oisin nostanu,luulin et ne ihan normi lastenkärryt.ite näytin tänää jollekki autopojalle kieltä ku se ihan selvästi sano meille et mee nyt vittuu siitä(meijän ois pitäny väistää sitä).osasin lukee sen huulilta sen laughing7 ois pitäny näyttää keskarii :finger004
 
Välillä oon saanut läheisiltä kuulla, että joskus mä oon ollu tyyni ja rauhallinen tyyppi, että mihin mun hermot on kadonnu... jaa-a, senku tietäs. Toivon vaan, että se pitkä pinna tulee takasin, kun sitä vielä tarvitaan ja paljon. En haluaisi olla vauvan nähden ja kuullen tämmönen.
Toinen mikä ilmiö on tullut, on suunnaton voima, joka puskee läpi. Uskallan sanoa ja tehdä asioita eri tavoin. Joskus jopa liiankin avoimesti, aiheuttaen lähipiirissä mielipahaa. Olen mm. loukannut anoppiani omalla avoimuudellani, koska olen sanonut asioita ja mielipiteitäni suoraan. Normaalisti olisin vain hymyillyt nätisti ja takanapäin harmitellut tilannetta. Nyt olen kuin leijona joka on valmis hyppäämään vaikka kenen eteen suojellakseni vauvaa. Onko muilla vastaavia tuntemuksia. Hermoheikkoilun lisäksi :D
 
Täällä yks hormoonihyyryläinen pötköttää sohvalla ja mököttää isännälle kun ei saanu kattoa makkarissa telkkaria niin kovalla ku olisin halunnu! Ja muutenkin tuntuu menevän herne nokkaan joka asiasta! :/ ehkä mä tästä rauhoitun muutaman kuukauden päästä.. Ehkä..
 
Känkkis: hep, täällä näin! :D välillä meidänkin lähipiirissä joku saattaa pahottaa mielensä, jos teen oman kantani selväks turhankin kärkkäästi.. Oli kyse sitten mistä hyvänsä, esim. jonkun ihmisen miellyttämisestä tai oman lapsen komentamisesta, niin en mä vaan aina jaksa olla muille mieliks/samaa mieltä jonkun kanssa, tai olla liian lepsu vanhempi.
Tossa yks päivä kun oikeen kunnolla komensin meidän esikoista, kun mummulassa oltiin, niin sekä isäntä että mummu pahastuivat, kun olin mukamas liian ankara. Että sekin pisti oikeen kunnolla ärsyttään..
 
Mulle tuntuu käyvän ihan päin vastoin kun kaikille muille. En oo yhtään niin räjähdysherkkä kun yleensä ja jos räjähdän, niin sitten vaan itken ja nyyhkytän. Pari päivää olin suorastaan ihan maassa ja vähän jopa masentunut. Ei huvittanut tehdä mitään ja makasin vaan turhautuneena sohvalla. Mulla on vissiin liian vähän ärsykkeitä. Suutuin tosin yhelle naiselle kassajonossa, kun se kehtas etuilla meitä. Sanoin sille tosin vaan, että ajattelitkos etuilla ja menin sen edelle. Myöhemmin harmitti, kun en rähjännyt enempää, vaikka jossain tilanteessa olisin saattanu. Ajatuksena oli mielestäni vaan niin röyhkjeää etuilla raskaana olevaa, vaikka olisi minkälainen maailman omistaja.
 
Onpa ihanaa kuulla, etten ole ainoa hörmöönihirviö. Mä oon kans aivan kauhean paha suustani. Olen kyllä vanhemmiten oppinut hillitsemään itseäni ja sanomaan sanottavani kohteliaasti, mutta jos joku urpoilee mulle niin kyllä muuten sitten lähtee.. :violent001
 
Tänään aamusta kiukkusin isännälle, kun tuntuu ettei tää vauva oo tulossa vielä lähimainkaan ulos :D mies yritti lohduttaa, että ei se vauva sinne masuun oo jäämässä, mutta kiukutti silti :D
 
Muakii kiukuttaa ja turhauttaa kun tää ei ulostaudu ! :D oon myös ollu tosi räjähdysaltis, nauroin tolle homoimurille ja liikenteessä ärähtelylle kun tunnistin niin itteni! samoin kassajonot on täälläkin hermoja koetelleet..
 
äsken rupesin räyhää itelleni kun en ollu muistanu laittaa uutta roskapussia paikoillee :biggrin ihan ku se mun vika on et en muistanu.kohtahan se homoimuri pitäs kaapista taas kaivaa,jessus sentää ja hiki senkus lentää. :smiley-ashamed004
 
Mulla on enempi tollai samat oireet kun hillevillä - täällä enemmänkin tulee masisteltua ja itkua tihrustettua nyt vähän väliä. Mullakin oli joku kumma jakso tuossa viikonlopun tienoilla et olin ihan masentunu, makasin vaan eikä mikään kiinnostanu, ja itketti vähän väliä. Onneks siitä on tullu nyt vähän piristyttyä, ja virtaa on taas riittäny suht hyvin vaikka itku onkii herkässä tilanteessa kun tilanteessa. :) Hermot on kestäny kohtalaisen hyvänä, jännä, kun normaalisti oon kuitenkin aikalailla räjähdysalttiimpi kuin nyt oon ollu :)
 
Mulla ei oo hermoja enää ollenkaa :evil6 ja tänkii päivän nyt sit kruunas se et edellisen(?) asukkaan postit tuli tänne!mitä mä niille teen?viskaan roskii?ei siel mitää laskuja ollu,mut omis posteis on jo ihan tarpeeks.
 
Väillä sitä miettii, että pitäiskö sitä olla semmonen pehmee ja pullan tuoksuinen, kun on vauva tulossa. Ja vähän pelottaa että toivottavasti ei mikään raju baby blues tai masis iske synnytyksen jälkeen.
En koskaa näytä keskaria, koska se on mielestäni alentavaa käytöstä, mutta nyt! On noussu tämänkin mamman keso pystyyn... Kuka mä olen? :schocked028
 
Mä olen luonteeltani aika kiltti enkä helposti räjähtele, paitsi mies kyllä saa välillä kuulla kunniansa :) Molemmat raskaudet on tehneet musta sanavalmiimman ja varsinkin esikoisen odotuksen aikana olin välillä tosi helposti ärsyyntyvä. Nyt on on ollut aika tasaista tunnerintamalla, eilen vähän masistelin sitä että raskaus meni lasketun ajan ohi.

Pahimmat hormoonimyrskyni koin heti esikoisen syntymän jälkeen, varokaa vaan naiset sitä aikaa!!!! Tuli itkettyä ja naurettua, välillä molempia samaan aikaan :) Se meni ohi parissa viikossa, miestä kävi kyllä jälkeenpäin sääliksi mutta onneksi tuo on aika leppoisa ja hyvähermoinen kaveri...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top